|
|
|
![]()
|
![]()





Tautihistoria (eli se, että potilas kertoo oireistaan, ns anameesi) sekä kliininen tutkimus ovat edelleen lääketieteen kaksi tärkeintä tutkimusmuotoa, ja näiden perusteella voidaan usein tehdä ainakin alustava diagnoosi. Rektoskopia, peräsuolen tähystys, ja kolonoskopia, paksusuolen endoskoopiinen tähystys, ovat ne kaksi tutkimusta, joilla diagnoosia melkein aina voidaan varmistaa. Laboratorionäytteissä nähdään, että hemoglobiini on matala (eli potilaalla on anemia), valkosolut, verihiutaleet, CRP ("pikasenkka") ja SR ("senkka") ovat koholla. Koska monet suolistoinfektiot (esim. salmonella, yersinia, campylobacter ja clostridium difficile) voivat aiheuttaa samanlaisia oireita on ulostenäyte bakteeriviljelyä varten useimmiten tarpeen.

Colitis ulcerosa voi olla aivan lievä ripulitauti tai henkeä uhkaava vakava tehohotioa vaativa tilanne, ja kaikkea siltä väliltä. Vaikeusasteen arvointi yksittäisen potilaan kohdalla on näin ollen tärkeä adekvaatin hoidon suunnittelussa.


Colitis ulcerosan lievin muoto on nimeltä proctitis ulcerosa eli suomeksi ulseratiivinen proktiitti (proktiitti = peräsuolitulehdus). Tässä taudin muodossa tulehdus esiintyy ainoastaan peräsuolen alueella.


Colitis ulcerosa, jossa muutokset esiintyvät peräsuolen ja paksusuolen loppuosassa, sigmoideumissa (vemmelsuolessa, paksusuolen loppuosan S-muotoinen suolislinga) kutsutaan proctosigmoidiitiksi. Tautinimi distaalinen koliitti käytetään myös tästä tilasta.
Vasemmanpuoleisessa koliitissa tulehdus ulottuu pernamutkaan (flexura lienalis) asti.


Eksensiivinen koliitti ulottuu paksusuolen pernamutkan yläpuolelle, usein maksamutkaan asti (flexura hepatis)



Pankoliitti- tai totaaliinen koliitti-nimitys käytetään taudista, jossa koko paksusuoli on tulehtunut

Harvinaisemmassa colitis ulcerosan muodossa tulehdus sijaitsee ainoastaan peräsuolen (rectum) alueella ja umpisuolen (caecum) alueella ja näiden välillä oleva paksusuoli on terve. Umpisuoli ja umpisuolen lisäke (appendix) on toki eri asia, "umpisuolileikkauksessa" ei poisteta umpisuolta, ainoastaan umpisuolen lisäke.


Colitis ulcerosa ja Crohnin tauti ovat tavallaan lähisukulaisia ja niillä on monia yhteisiä piirteitä - mm lääkehoito on jokseenkin samanlainen. Näillä kahdella taudilla on kuitenkin selviä eroja. Fistelimuutokset ja peräaukon tulehdus ovat tavallisempi Crohnin taudissa. Crohnin tauti voi esiintyä missä tahansa ruoansulatuskanavan alueella, kun sen sijaan colitis ulcerosan tulehdus esiintyy ainoastaan paksu- ja peräsuolen alueella. Pienet afta-nimiset haavat ovat Crohnin taudin tyyppilöydös.



Useat taudit saattavat aiheuttaa colitis ulcerosaa muistuttavan oireiston ja samantyyyppiset tutkimuslöydökset. Bakteerien tai virusten aiheuttamaan suolistotulehdukseen saattaa liittyä pitkään kestänyt ripuli, joka voi olla verinen. Peräsuolen syöpä voi aiheuttaa proktiittia muistuttavan oireiston. Iäkkäillä ihmisillä divertikkelitauti on hyvin tavallinen, ja siihenkin voi liittyä kouristelevaa vatsakipua ja ripulia.
Harvinaisemmat taudit jotka saattavat aiheuttaa diagnostisia ongelmia ovat pseudomembranöösi koliitti (clostridium difficile-bakteerin aiheuttama suolitulehdus, joka useimmiten alkaa antibioottihoidon yhteydessä tai jälkeen), iskeeminen koliitti (eli verenkiertohäiriön aiheuttama suolivaurio) sekä sädekolittii (sädehoidon aiheuttama suolitulehdus). Peräsuolen alueella esiintyy tauti nimeltä solitaarinen rektaaliulcus, joka aiheuttaa hyvinkin samantyyppisiä oireita kuin ulseratiivinen proktiitti. Eräät särkylääkkeet ja reuman hoitoon käytetty kulta saattavat aiheuttaa suolitulehdusta. On olemassa kaksi "uutta" tautia, jossa paksusuoli on tulehdunut vaikka tähystyslöydös on normaali, taudit kuitenkin näkyvät mikroskooppisissa näytteissä. Toinen näistä, kollageenikoliitti, on keksitty Ruotsissa 70-luvulla. Toinen tauti on nimeltä lymfosyyttikoliitti, ja molempien yhteisnimityksenä käytetään mikroskooppinen koliitti.


Taudin takia leikatuilla potilailla tauti saattaa uusiutua ohutsuolen loppuosasta tehtyyn säiliöön, jota on yhdistetty peräaukkoon. Tämä tulehdus kulkee nimeltä pouchiitti eli kansanomaisesti "pussiitti", pussin tulehdus. Pouchiitin hoitiin käytetään pitkälti samanlaisia lääkkeitä kuin alkuperäisen taudin hoitoon.


Colitis ulcerosa on riskitekijä paksusuolen syövän suhteen, ja tämän takia säännölliset tähystyskontrollit ovat tarpeen silloinkin kun tauti ei ole vuosiin aiheuttanut mitään oireita. Totaalisessa koliitissa riski alkaa nousta kun tauti on kestänyt 8 vuotta, vasemmanpuoleisessa koliitissa vata parin vuosikymmenen jälkeen. Ulseratiiviseen proktiittiin ei liity mitään ylimääräistä syövän riskiä.

Paksusuolen syöpä ei ilmesty "tyhjästä äkkiä", ennenkuin se tulee on suolessa vuosia jonkinlainen polyyppimuutos tai limakalvon solumuutos, niin sanottu dysplasia. Dysplasia näkyy mikroskoopissa, mutta joskus harvoin se muodostaa paljaalla silmällä näkyvä muutos, joka kulkee nimellä Dysplasia Associated Lesion or Mass, DALM. Jos tällainen löytyy ulcerosa-potilaalla, on olemassa 50% riski että hänellä on paksusuolen syöpä, joko itse muutoksessa tai muualla paksusuolessa.


Varsinkin alkuvaiheessa hyvin äkäinen colitis ulcerosa jättää jälkeensä huomattavat arpimuutoksen suolen seinämään, josta ovat selvästi näkyvissä koko loppuiän. Onneksi nämä arpimuutokset eivät aiheuta mitään oireita.


Lievä ulseratiivista proktiittia hoidetaan 5-aminosalisyytiperäpuikoissa (5-ASA, tuotenimi esim Asacol). Vaikeampaa proktiittia hoidetaan 5-ASA-peräruiskeilla tai kortisoniperäruiskeilla.
Lievä koliitti hoidetaan 5-ASA-tableteilla. Distaalista koliittia voidan hoitaa myös 5-ASA-peräruiskeilla. Vaikea koliitti hoidetaan kortisonilla, joko suun kautta tai laskimonsisäisesti. Syklosporiini käytetään joskus hyvin vaikeissa tilanteissa jossa vaihtoehto on leikkaushoito - leikkaushoito on sinänsä hyvä hoito tämän taudin suhteen (leikkaushoidon jälkeen ei enää tarvitse olla huolissaa syöpäriskistä, sen jälkeen ei yleensä tarvitse lääkitystä, ja nykyisillä leikkaushoidolla potilaalle ei tule mitään "pussia mahan päälle".
Kun tauti on rauhoittunut siirrytään ylläpitohoitoon, jossa tavallisin lääkevalmiste on 5-ASA, ja tämä ylläpitohoito jatkuu sitten vuosia ja vuosia, monasti koko loppuiän. Leikkaushoito on aiheellinen, jos tauti ylläpitohoidosta huolimatta aina uusiutuu vakavana, tai jos seurannan aikana ilmenee selvä syövän riski (eli nähdään dysplasiamuutoksia kudosnäytteissä).
![]()
|
|


Kaikkien tärkeiden konferenssikaupunkien kartat ja satelliittikuvat
May 8, 2007