Ruokatorven syöpä - Yleistä

On. Toinen ja tavallisin on niin sanottu levyepiteelisyöpä, joka syntyy ruokatorven limakalvossa. Toista tyyppiä kutsutaan adenocarcinoomaksi, ja se syntyy mahalaukun limakalvossa. Syöpäkasvain mahalaukun yläosassa voi levitä ruokatorven alaosaan, tällaista kasvainta ei kuitenkaan nimitetä ruokatorven syöväksi. Joskus ihmiselle kuitenkin syntyy ruokatorveen alueita, joita peittää mahalaukun tyyppinen limakalvo, ja tällaisesta limakalvosta, niin sanottu Barretin oesophaguksesta, voi pahanlaatuinen kasvain lähteä kasvamaan. Mikroskooppisessa tutkimuksessa tällainen kasvain siis muistuttaa mahasyöpää, ja muutama prosentti kaikista ruokatorven syövistä ovat tätä tyyppiä.

Ilmeinen ruokatorven pahanlaatuinen kasvain

Esiintyvyys

Suomessa tämä tauti on onneksi vähenemään päin, onneksi sen takia, että kyseessä on erittäin vakava tauti. 50-luvulla noin 7 ihmisistä 100.000:sta sairastui ruokatorven syöpään, ja nyt sama numero on noin 2. Tauti on Suomessa hiukan tavallisempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Ruokatorven syövän esiintyvyys on vähentynyt huomattavasti Suomessa viimeisten 40 vuoden aikana.

Ruokatorven syövän riskitekijät

Krooninen ruokatorven limakalvon ärsytystila saattaa aiheuttaa syöpää, riippumatta siitä, mikä on ärsytyksen aiheuttaja. Muutama vuosikymmenen sitten sattui Suomessa silloin tällöin, että pieni lapsi vahingossa joi limsapullossa säilytettyä lipeää, jota siihen aikaan yleisesti käytettiin pesuaineena. Lipeä aiheuttaa muutamassa sekunnissa vaikean syöpymän ruokatorven limakalvoon, ja tämän vamman seurauksena syntyi ruokatorven syöpä ei niinkään harvoin, monasti toki vasta vuosikymmenien kuluttua.

Lipeää ei enää käytetä kotitalouksissa, mutta lähes joka keittiössä on olemassa lapsille varsin vahingollisia aineita, kuten esimerkiksi tiskikonepesujauhe. Kaikki toimenpiteet, joilla voidaan vähentää tällaisten aineiden aiheuttamaa ruokatorvivammaa, ovat myöskin omiaan vähentämään ruokatorven syöpää.

Onko krooninen refluksitauti ruokatorven syövän riskitekijä?

On. Monivuotisen refluksitaudin seurauksena voi syntyä ns Barretin oesophagus, jossa osa ruokatorven limakalvosta on muuttunut mahalaukkutyyppiseksi. Barretin oesophagukseen liittyy huomattavasti suurentunut syövän riski, ja jos tällainen muutos esiintyy nuorella ihmisellä, on säännöllinen endoskooppinen seuranta aiheellinen.

Runsas alkoholinkäyttö lisää ruokatorvisyövän riskiä, samoin tupakointi. Eräissä ruokalajeissa esiintyvät nitraatit muuttuvat mahalaukussa nitrosamineiksi, jotka ovat niin sanottuja carcinogeenisia eli syöpäriskiä lisääviä aineita. Tämäntyyppiset ruoka-aineet saattavat lisätä mahasyövän, ja ilmeisesti myös ruokatorvisyövän, riskiä.

Jos mahahaavan takia aikoinaan on poistettu osa mahalaukkua, niin ruokatorven syövän vaara lisääntyy hiukan - ei kuitenkaan niin paljon, että tällaista leikkausta läpikäyneellä olisi mitään syytä huoleen.

Jos on ollut alkoholin suurkuluttaja - ja sitten lopettaa juomisen - kuinka kauan kestää, ennenkuin ruokatorven syövän riski "normalisoituu?"

Tätä asiaa on tutkittu aika tarkkaan. Hongkongissa tehdyn selvityksen mukaan (Cheng KK et al: Stopping drinking and risk of oesophageal cancer, BMJ 1995;310:1094-7) riski vähenee nopeasti, kun lopettaa juomisen, mutta saattaa kestää jopa 15 vuotta ennen kuin riski on samalla tasolla kuin normaaliväestöllä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei lisää ruokatorven syövän riskiä.

Mitkä tekijät suojaavat tätä tautia vastaan?

Citrushedelmien ja tuoreiden vihannesten käyttö on omiaan vähentämään ruokatorven syövän riskiä.

Jos lähisukulaisella on ollut tämä tauti, onko riski silloin suurempi?

Kiinassa tehdyn tutkimuksen mukaan riski on noin 40 - 80% normaalia suurempi, jos lähisukulaisella on ollut tämä tauti (Guo W et al. A nested case-control study of oesophageal and stomach cancers in the Linxian nutrition intervention trial. Int J Epidemiol, 1994;23:444-50). Kiinassa ruokatorven syöpä on huomattavan paljon tavallisempi kuin meillä, eikä tätä riskin mahdollista kohoamista tarvitse ottaa mitenkään vakavasti.

Oireet

Nielemisvaikeus, dysfagia, on tyypillisin oire. Alkuun kiinteän ruoan nieleminen (varsinkin sitkeä liha, tuore leipä) tuottaa vaikeuksia - näkkileipä saattaa sen sijaan sopia hyvin. Iäkkään ihmisen vähänkin pitempään kestävät nielemisvaikeudet on aina selvitettävä. Tautihan on hyvin harvinainen nuorilla ihmisillä, ja nuoren ihmisen nielemisvaikeudet ovat useimmiten paljon hyvänlaatuisemman vaivan aiheuttama. Toiminnallisessa "globus dysfagiassa" tyhjän nieleminen on vaikea, sen sijaan ruoka menee hyvin alas.

Myöhästyneen diagoosin selitys on usein se, että ruokatorven syöpä aiheuttaa oireita vasta silloin, kun ruokatorvi on jo pahasti ahtautunut.

Diagnostiikka

Oikeaan diagnoosiin päästään helposti gastroskopialla, joka ei nykyään ja nykyisillä instrumenteilla ole mitenkään vaikea tutkimus. Useita viikkoja kestäneet nielemisvaikeudet tekevät tällaisen tutkimuksen aiheelliseksi. Gastroskopian yhteydessä voidaan myöskin ottaa koepaloja (biopsioita) mikroskooppista tutkimusta varten.

Onko olemassa muita vaarattomampia tauteja, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin ruokatorven syöpä?

Useat hyvänlaatuiset ruokatorven muutokset voivat aiheuttaa nielemisvaikeuksia. Synnynnäinen niin sanottu Schatzki´n rengas ahtauttaa ruokatorvea, ja pitkäaikainen ruokatorven tulehdus voi aiheuttaa arpimuutoksia ja nielemisvaikeuksia. Näissä tiloissa potilaalla on kuitenkin ollut vaivoja hyvinkin pitkään - vuosia - yleiskunnon pahemmin kärsimättä.

Mitä tutkimuksia olisi vielä tehtävä sen jälkeen kun diagnoosi on jo selvä?

Sen jälkeen on selvitettävä, onko kasvain paikallinen vai onko se levinnyt ympäristöön tai jopa lähettänyt etäispesäkkeitä. Jos kasvain on levinnyt tautia parantava leikkaus ei ole mahdollinen.

Tietokonekuvaus (CT-tutkimus) ruokatorvesta ja sen ympäristöstä saattaa antaa hyvän kuvan siitä, miten kasvain on levinnyt. Erikoisgastroskoopin kautta voidaan tehdä ruokatorven ultraäänitutkimus. Tavallinen keuhkokuva paljastaa mahdolliset keuhkojen etäispesäkkeet, ja ultraäänessä nähdään, onko maksassa etäispesäkkeitä.

Hoito

Potilaat ovat monasti jo iäkkäitä ja heillä voi olla muita vakavia tauteja, ja kun ruokatorven syöpä useimmiten löytyy vasta silloin, kun se on jo levinnyt, niin lopputulos on se, että tautia aika harvoin voidaan parantaa leikkaushoidolla. Silloin, kun mitään viitteitä taudin leviämisestä ei ole havaittavissa, pyritään parantavaan leikkaushoitoon, eli pyritään poistamaan kasvain kokonaisuudessaan.

Voidaanko tosiaan poistaa ruokatorvi?

Voidaan. Jotta potilas ruokatorven poiston jälkeen pystyisi syömään, on olemassa useita hoitomahdollisuuksia. Osa mahalaukkua voidaan vetää rintakehän puolelle, jossa se korvaa poistetun ruokatorven. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa pala paksuasuolta ja panna se ruokatorven paikalle (paksunsuolen interpositio).

Säde- ja sytostaattiohoidolla voi olla yllättävän tehokas ruokatorven syövän hoidossa. Tällä potilaallla oli ruokatorvea täysin tukkiva kasvain, hoidon jälkeen taudista on enää näkyvissä vähäinen arpimuutos (kuvan vasemmassa osassa), ja ruokatorvi on täysin auki. Syöminen onnistuu täysin normaalisti.

Tavallisin ruokatorven syövän laji, levyepiteelisyöpä, reagoi onneksi hyvin sädehoidolle. Sädehoidolla, usein solumyrkky- eli sytostaattihoitoon kombinoituneena, voidaan jarruttaa taudin kehitystä monasti pitkäksi ajaksi, mutta tauti ei näillä hoidolla kuitenkaan lopullisesti parane.

Mitä on tehtävissä, jos kasvain tukkii ruokatorven täysin?

On toki oleellisen tärkeätä potilaalle, että hän pystyy syömään ja nielemään ruokaansa. Jos ruokatorvessa oleva kasvain estää tämän, voidaan "polttaa reikä" laserilla kasvaimen läpi, laajentaa aukko sitä dilatoimalla gastroskopian yhteydessä, tai laittaa proteesi, eli "stentti, ahtaan kohdan läpi.

Paksunsuolen osa, joka nyt toimii ruokatorvena, ja hoitaa tätä uutta tehtäväänsä hämmästyttävän hyvin

Proteesi, eli "stentti" on laitettu kasvaimen ahtauttamaan ruokatorveen ruoan kulun turvaamiseksi.

Ennuste

Ruokatorven syöpä on vakava tauti. Suomen Syöpärekisterin tilastojen mukaan tämän diagnoosin saaneista vain noin 5 % olivat elossa 5 vuoden kuluttua 50-luvulla, ja vaikka diagnostiikka ja hoito niistä ajoista lähtien ovat parantuneet valtavasti, oli vastaava numero 80-luvulla vain noin 9%, ja tämänhetkinen tilanne lienee se, että joka kymmenes selviää. Jos kasvain on rajoittunut ruokatorveen on viiden vuoden suhteellinen elossaololuku kuitenkin yli 20%, kun se niissä tapauksissa missä tauti on levinnyt ruokatorven ulkopuolelle miehillä on vain 1% ja naisilla 4%. Nämä luvut korostavat kuinka tärkeä on, että tauti löytyisi aikaisessa vaiheessa.

Onko ennuste muissa maissa ihan sama?

Suurin piirtein. Jos leikkauksella on voitu poistaa kasvainta kokonaan vaihtelee yllämainittu viiden vuoden suhteellinen elossaololuku 15 - 35% välillä eri Euroopan maissa ja USA:ssa. Tämä tauti on tavallinen Japanissa ja Kiinassa jonka seurauksena se ehkä löytyy aikaisemmin, ja näistä maista on päästy erittäin hyviin tuloksiin, missä lähes joka toinen sairastunut selviää.