Divertikkelitauti - Yleistä

Sana divertikkeli tulee latinan kielen "diverticulum"-sanasta, joka tarkoittaa umpipussi. Suomen kielellä käytetään joskus sanaa "tasku" näistä. Paksusuolen alue on divertikkeleiden tavallisin esiintymispaikka, ja divertikkelit ovat siellä vaihtelevankokoisia, useimmiten kuitenkin herneen kokoisia.

Divertikkeli paksunsuolen sigma-osassa. Oikeanpuoleisessa kuvassa divertikkeli on ulostekokkareen täyttämä

Kuinka tavallinen divertikkelitauti on?

Länsimaisissa hyvinvointivaltioissa tämä on tavallinen tauti, jopa niin tavallinen, että divertikkeleiden ilmaantuminen voidaan katsoa olevan normaali vanhenemisilmiö. Enemmistö niistä, joilla on divertikkeleitä, eivät koskaan saa sitä tietää, koska niistä ei ole juuri vaivoja.

Taudin esiintyminen lisääntyy iän mukana. 50-vuotialla tämä tauti löytyy 15:%:lla, 65-vuotialla noin 30 - 50%:lla ja 80-vuotiailla pian 70%:lla. Divertikkeleiden lukumäärä lisääntyy niinikään.

Kehitysmaissa - esim Afrikassa - tauti on erittäin harvinainen. Entisissä kehitysmaissa, jotka nyt ovat teollistuneet, ja joissa väestä on siirtynyt noudattamaan länsimaista elämäntyyliä - Singapore lienee tyypillisin esimerkki - on divertikkelitauti selvästi yleistymässä.

Divertikkeli tulehtuu harvoin, mutta koska divertikuloosi on niin tavallinen, niin divertikuliititkin (eli tulehtuneet divertikkelit) eivät ole ihan harvinaisia. Singaporessa divertikuliitti on 50 kertaa tavallisempi eurooppalaisperäisessä väestössä verrattuna malaya-väestöön.

Divertikkelitaudin historiikki

Ilmeisesti ei, ehkä silloinen ruokavalio oli sellainen, ettei tauti esiintynyt. Divertikkelitauti on aika "tuore"tauti. Ranskalainen patologi Jean Gruveilher teki vuonna 1849 ensimmäisen kuvauksen tästä taudista. Ensimmäinen lääkäri joka oivalsi tämän taudin mahdollisuuden oli kuitenkin Littre, vuonna 1700.

Se, että tauti on yleistynyt viime vuosisadasta lähtien, on myllyteollisuuden ansio. Ennen vanhaan viljaa jauhettiin kotona, jolloin kaikki kuiturikas aines jäi jauhoon. Teollisesti jauhetessa voidaan erottaa kaikki "epäpuhtaudet" (= terveelliset kuituaineet), jolloin ruokavalio muuttuu liian kuituköyhäksi, altistaen divertikkelitautiin.

Divertikkelitaudin syyt

Kuten jo yllä mainittiin, niin tärkein syy on se, että ruokavaliomme on, tai ainakin on ollut, liian kuituköyhä. Painter ja Burkitt ovat vuonna 1971 esittäneet hypoteesin, jonka mukaan ravinnon vähäinen kuitumäärä edesauttaa divertikkeitaudin syntyä. Jos käyttää liian vähän kykyjyväviljaa, jos jauhot puhdistetaan teollisesti äärimmilleen ja jos ruokavaliossa on runsaasti puhdasta sokeria niin ravinnon kuidun määrä jää liaan vähäiseksi. Tämä vähentynyt kuitupitoisuus aiheuttaa sen, että ulosteen volyymi jää hyvin pieneksi.

Varmaan on olemassa muita syitä. Nykyelämään liittyvä stressi saattaa myötävaikuttaa divertikkelitaudin syntyyn.

Jos paksusuolen toiminta on kovin kouristeleva, saadaan ajoittain varsin korkea paine suolen sisällä, jolloin suolen seinämän heikoin kohta antaa periksi - ja divertikkeli syntyy.

Iän mukana suolen seinämä menettää osan kestävyydestään. Weiss y.m. on 1995 julkaissut tutkimustuloksia, jotka viittaavat siihen, että kollageeni (ihmisen sidekudoksen tärkeä aine) muuttuu vuosien mittaan, ja että tämä kehitys olisi erikoisen voimakas divertikkelitautia sairastavilla.

Aldoori y.m. on 1996 julkaissut tietoja, joitten perusteella voidaan päättää, että fyysinen aktiviteetti suojaa divertikkelitaudin aiheuttamista ongelmista. Tämän tutkimuksen mukaan miehillä, joilla oli vähäinen fyysinen aktiviteetti ja vähäinen ruokavalion kuitupitoisuus, oli 2.5-kertainen riski joutua tautinsa kanssa vaikeuksiin verrattuna miehiin, jotka harrastavat liikuntaa ja syövät terveellisesti.

Oireet

Tauti on useimmiten aivan oireeton, ja sitä saatetaan löytää sivulöydöksenä, kun tutkitaan paksuasuolta muusta syystä. Huomattava osa kanssaihmisistämme nauttivat elämästään autuaasti tietämättä mitään tästä taudista.

Kun tauti oireilee, on se usein merkki siitä, että joku divertikkeli on tulehtunut. Silloin tulee kipu vasemmalle puolelle vatsaa enemmän alavatsalla. Vaiva saattaa helpottua kun suolen tyhjennyksen jälkeen. Potilaalla voi olla paljolti samantyyppisiä vaivoja kuin ärtyneessä paksusuolessa (Colon irritabile). Nämä kaksi tautia kulkevat käsi kädessä, ja vaikka röntgenkuvassa todetaan divertikeleitä, ovat oireet silti colon irritabilesta peräisin.

Diagnostiikka

Diagnoosi on helppo. Tauti näkyy selvästi ja varmasti tavallisessa paksunsuolen röntgenkuvassa, samoin paksun suolen tähystyksessä, colonoskopiassa.

Vaikeassa divertikuliitissa voi tulla vaikeuksia erottaa tätä täysin hyvänlaatuista tautia paksunsuolen syövästä. Paksunsuolen tähystys saattaa olla vaikea tässä tilanteessa, ja pahanlaatuisen taudin poissulkemiseksi tarvitaan näissä tapauksissa lisätutkimuksia, kuten ultraäänitutkimusta, mahan tietokonekerroskuvausta - tai jopa leikkauksellinen selvittely.

Divertikkelit sijaitsevat lähes aina paksunsuolen loppuosan alueella, laskevassa osassa ja sigmoideumissa. Joka neljännellä on divertikkeleitä myös paksunsuolen alkuosassa.

S-muotoisessa "sigmoideum"-nimisessä paksunsuolen osassa (käytetään myöskin nimeä "sigma", suomeksi sykkyräsuoli) divertikkelit löytyvät useimmiten. Lisäksi divertikkelit löytyvät usein myöskin paksunsuolen laskevassa osassa, ja noin joka neljännellä divertikkelitautia sairastavalla on myös divertikkeleitä paksunsuolen ylemmissä osissa. Peräsuolessa ei juuri koskaan nähdä divertikkeleitä.

USA:han muuttaneet japanilaiset saavat jostakin syystä oikeanpuoleiseen paksuunsuoleen sijaitsevan divertikkelitaudin, kun sen sijaan sigmasuolessa ei juuri lainkaan ole divertikkeleitä. Japanissa on kahdenlaista divertikkelitautia, toinen joka on samanlainen kuin länsimaissa ja missä esiintyminen lisääntyy iän mukana, ja toinen, jossa potilaat ovat nuoria, etupäässä miehiä, ja jossa divertikkelit ovat paksunsuolen alkuosassa.

Divertikketautia sairastavilla on useimmiten kymmeniä - tai satoja - divertikkeliä. On olemassa harvinainen divertikkelitaudin laji, jossa potilaalla on vain yksi valtavan iso umpipussi. Tähän tautityyppiin, "jättidivertikkelitautiin" (Giant diverticulum), liittyy suuri komplikaatioitten riski. Leikkaus on tämän takia useimmiten aiheellinen.

Hoito

Useimmiten divertikkelitauti on oireeton, eikä silloin tarvita mitään hoitoa.

Jotkut tutkijat ovat voineet osoittaa, että kuiturikas ruokavalio vähentää divertikkelitaudin mahdollisesti aiheuttamia oireita - jotkut tutkijat eivät ole pystyneet osoittamaan mitään tällaista vaikutusta. Useimmat käytännön lääkärit suosittelevat kuitulisää ruokavalioon. Kuiturikasta ruokavaliota voidaan toteuttaa syömällä runsaasti kokojyvätuotteita, hedelmiä ja vihanneksia - lisänä tarvittaessa kaura- tai vehnäleseet aamupuuroon. Apteekeissa myydään hyviä psylliumsiemenistä tehtyjä ravintokuituja, ja näitäkin voidaan hyvin käyttää oireiston lievittämiseksi.

Kaksi "umpipussi"-aukkoa paksussa suolessa

Voidaanko tätä tautia ehkäistä ennakolta?

Koska taudin suurin syy on kuituköyhä ruokavalio, voidaan otaksua, että siirtyminen kuiturikkaaseen ruokavalioon tehokkaasti ehkäisee tätä tautia. Jos epäilee, että ruokavalio ei ole riittävän kuiturikas, on syytä panna jälkiruokalusikallinen kauraleseitä aamupuuroon.

Komplikaatiot

Kyllä voi, mutta onneksi aika harvoin.

Tavallisimmat komplikaatiot ovat seuraavat:
- divertikkelin tulehdus, eli divertikuliitti
- vatsaontelon sisäisen märkäpesäkkeen (abskessin) muodostuminen divertikuliitin seurauksena
- suolen puhkeaminen (perforaatio) - jolloin suolen sisältö pääsee vapaaseen vatsaonteloon aiheuttaen vatsakalvon tulehduksen, niin sanotun peritoniitin).
- fistelimuodostuksen
- verenvuodon
- suolen ahtautuminen

Minkänlaiset ovat divertikuliitin oireet?

Oireet saattavat paljolti muistuttaa umpisuolitulehduksen oireita - mutta kipu on vastakkaisella eli vasemmalla puolella vatsaa. Potilaalle tulee aika äkilliset vatsakivut, vatsa turpoaa, potilaalla voi olla kuumetta, pahoinvointia ja oksentelua. Verikokeista nähdään, että lasko, valkosolut ja CRP nousevat.

Mikä on abskessi?

Abskessi on märkäpesäke, joka tässä tapauksessa on syntynyt divertikuliitista, jossa tulehdus on levinnyt suolenseinämän ulkopuolelle. Märkäpesäke on useimmiten paksunsuolen ympärillä tai vatsaontelon alaosassa. Antibioottihoito ei monasti täysin tehoa, ja sen takia märkäpesäkettä joudutaan usien avaamaan ja tyhjentämään kirurgisesti. Jos potilaalla on vaikea divertikuliitti, joka ei selvästi rauhoidu muutaman päivän tehokkaalla lääkehoidolla, voidaan epäillä abskessia. Ultraäänitutkimus tai tietokonekerroskuvaus paljastaa usein abskessin.

Mitkä muut taudit voivat aiheuttaa divertikuliittiin viittaavat oireet?

Useat taudit saattavat aiheuttaa hyvin samantapaiset oireet. Jos potilaalla on "selvä divertikuliitti", voi hänellä todella olla divertikuliitti, mutta hänellä voi myös olla esim umpisuolentulehdus (jolloin pahimmat oireet yleensä ovat oikealla puolella), tulehduksellinen suolistosairaus (Crohnin tauti saattaa aiheuttaa täysin samat oireet kuin divertikuliitti), suoliston verenkiertohäiriö, paksun suolen pahanlaatuinen kasvain, tai joku muu harvinaisempi suolistosairaus.

Kuinka divertikuliittia hoidetaan?

Vaikea divertikuliitti vaatii sairaalahoidon. Potilaalle annetaan suonensisäinen ravinto, jotta suolisto saa levätä, ja antibiootteja, jotka ovat tehokkaat paksunsuolen alueella esiintyviin bakteereihin. Jos tauti hoidosta huolimatta jatkuu, on oltava valmius leikkaushoitoon, varsinkin jos potilaalle alkaa tulla vatsakalvon tulehduksen (peritoniitin) oireita. Jos potilaalla on toistamiseen tällaisia vaikeita sairaalahoitoa vaativia divertikuliittiepisodeja, on leikkaushoito monasti aiheellinen.

Mikä on fisteli?

Fisteli on taudin aiheuttama kahden elimen välinen kanava. Divertikkelitauti voi aiheuttaa fistelin (yleensä divertikuliitin tai abskessin seurauksena) mm suolen ja virtsarakon välille, ja fistelin korjaamiseki tarvitaan yleensä leikkaushoitoa.

Kuinka usein divertikkeli vuotaa?

Potilas, jolla on verenvuoto suolesta divertikkelitaudin seurauksena, ei ole sairaaloissamma harvinanen vieras. Ottaen huomioon, kuinka valtavan tavallinen tämä tauti on, niin riski että yksittäiselle potilaalle joskus tulisi vuotoa on perin vähäinen.

Vuoto alkaa yleensä äkillisesti, se on runsas, ja veri on tuoreen näköinen punainen. Potilaalla on diffuusi alavatsakipu, joka ei ole kovin paha. Yleensä vuoto loppuu itsestään vuorokauden sisällä, mutta se voi kestäessä olla aika runsas aiheuttaen esim pyörtymistä.

Jos on runsas vuoto suolesta on aina syytä hakeutua lääkärinhoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Miksi divertikkelitautiin joskus liittyy suolen ahtautuminen?

Kun divertikkeli on ollut tulehtunut, niin tulehduksen parantuessa ympäröivä limakalvo arpeutuu, ja "arpi krympää". Toistuvien divertikuliittivaiheitten jälkeen saattaa tämän takia tulla pysyvä ahtauma sigma-suoleen.

Divertikkelitaudin tyypillinen röntgenlöydös

Aiheuttaako divertikkelitauti paksunsuolen syöpää?

Ei. Divertikkeleistä ei tule syöpää. Ottaen huomioon, että joka toisella iäkkäällä ihmisellä on divertikkeleitä, tulee monta kertaa käymään niin, että potilas, jolla todetaan paksunsuolen syöpä, myös on divertikkeleitä. Molempien tautien syynä on katsottu olevan liian kuituköyhä länsimainen ruokavalio, joten näillä taudeilla on tavallaan sama syy.

Komplikaatioiden riski on siis aika vähäinen?

Niin on. Suurimmalla osalla divertikkeleitä sairastavista ei ole taudista mitään oireita tai mitään vakavia jälkiseurauksia.

Prognoosi

Ennuste on hyvä. Tautihan on tavallinen, eikä useimmiten aiheuta juuri mitään vaivaa potilaalle.

Nuoressa iässä alkanut divertikkeltauti on kuitenkin tästä poikkeus. Jos 30 - 40-vuotiaalle tulee oireinen divertikuloosi, on komplikaatioiden riski selvästi suurempi kuin vanhemmilla ihmisillä, ja leikkaushoidon tarve aivan eri suuruusluokkaa.

Ruokavaliomme on muuttunut parempaan suuntaan viimeisen vuosikymmenennen aikana. Syömme nykyään kokojyväviljatuotteita, hedelmiä ja vihanneksia ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, ja lisäämme usein kauraleseitä aamupuuroon. Pitkällä tähtäimellä tämä ruokavalion muutos tulee vähentämään divertikkelitaudin esiintymistä - mutta toki siihen menee kymmeniä vuosia!

Lähdekirjallisuus:

Almy TP, Howell DA. Diverticular disease of the colon. N Engl J Med 1980; 302:324

Bouillot JL. Abces, fistulas et occlusions de la diverticulose colique. Rev Prat 1995;45:973-7

Conti A, Tonini V. Le complicanze della malattia divertcolare del colon. Ann Ital Chir 1995;66:53-61

McGuire HH. Bleeding colonic diverticula. A reappraisal of natural history and management. Ann Surg 1994;220:653-6

Millat B, Guillon F. Traitment de la poussee de divertuclite sigmoidienne et evolution. Rev Prat 1995;45:963-7

Mäkelä, Jyrki. Paksusuolen divertikuloosi. Duodecim 2000; 116:2756-60

Naber A, Sliutz AM, Freitas H. Giant Diverticulum of the sigmoid colon. Int J Colorectal Dis 1995;10(3): 169-72

Nakada I, Ubukata H, Goto Y, Watanabe Y, Sato S, Tabuchi T, Soma-T et al. Dis Colon Rectum 1995;38:755-9

Wess L, Eastwood MA, Wess TJ, Busuttil A, Miller A. Cross linking of collagen is increased in colonic diverticulosis. Gut 1995;37 (1): 91-4

Viebig RG, Pontes JF, Michelsohn NH. Electromanometry of the rectosigmoid in colonic diverticulosis. Arq Gastroenterol. 1994; 31(4):135 - 44

Vuolo G, Di-Cosmo L, Brandi C, Maglio C, Masellis D, Verre L, Piccolomini A, Carli A. Diverticolosi e neoplasie del colon. Ann Ital Chir 1995;66:63-7