the Home Page

Our Webcam showing the Water Tower of Vasa, Finland

MAHAHAAVA

Mahahaavalla tarkoitetaan sekä itse mahalaukussa (ulcus ventriculi) että pohjukaissuolessa (ulcus duodeni) sijaitsevaa haavaa. Tauti on suhteellisen yleinen. Tiedetään, että noin 10 % ihmisistä jossakin elämänsä vaiheessa sairastaa mahahaavatautia. Toisilla tauti paranee muutamassa viikossa, eikä koskaan uusiudu, toisilla tauti on uusiutuva ja jopa jatkuva.

p Mahakatarri (gastriitti) ja pohjukaissuolikatarri (duodeniitti) on haavataudin lievempi muoto, jossa limakalvo on tulehtunut, mutta ei ole avoinna olevaa haavaa.

Taudin syyt

Mahalaukusta erittyvä suolahappo on se aine, joka syövyttää mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvoa ja aiheuttaa katarrin tai haavan. Kyseessä voi olla liiallinen suolahapon erittyminen tai limakalvon alentunut vastustuskyky suolahappoa vastaan.

Suolahappoa lisäävät tekijät:

TUPAKOINTI lisää suolahapon eritystä, ja kun se samalla vähentää limakalvon vastustuskykyä, on tupakointi aivan ehdottomasti tärkein mahahaavan aiheuttaja. Nuorelle ihmiselle haavaa tuskin syntyy, jos hän ei tupakoi. Jos tupakointi jatkuu, haavan paraneminen on hidasta, ja haava lisäksi varsin herkästi uusiutuu. Näin ollen - kun mahahaavaa todetaan ensimmäisen kerran, silloin on oikea aika lopettaa tupakointi kokonaan! Tupakoinnin lopettamisessa käytetään joskus nikotiinipurukumia. Sen käyttö saattaa kuitenkin ärsyttää mahaa jos on avoinna oleva haava, ja olisi sen takia vältettävä. Nikotiinilaastari saattaa sopia paremmin. Parasta on kuitenkin kerta kaikkiaan vaan lopettaa - kyllä se siitä onnistuu!

KAHVINJUONTI lisää suolahapon eritystä. Tiedetään, että jo 4 kuppia kahvia päivässä lisää suolahapon eritystä noin 70 % - ja monet juovat paljon enemmän kuin 4 kuppia päivässä. Haavataudin aktiivisessa vaiheessa on varmaan hyvä pitää taukoa kahvin juonnissa, ja haavan parannuttua pitää kahvin määrä kohtuullisena.

STRESSI lisää todistetusti suolahapon eritystä. Tiedetään että ``tekemättömät työt'' ovat tässä suhteessa kaikkein hankalimmat, eli työt, jotka olisi pitänyt tehdä eilen, mutta ovat jääneet tekemättä, eikä tiedä, ehtiikö ne tehdä tänään tai edes huomenna. Stressistä ei kuitenkaan ole helppoa päästä eroon!

PERINNÖLLISET TEKIJÄT vaikuttavat paljon suolahapon erityksessä, ja tämän takia haavatauti kulkee jossakin määrin suvussa. Tämä onkin ainoa suolahapon eritystä lisäävä tekijä, johon potilas itse ei millään tavalla voi vaikuttaa.

Limakalvon vastustuskykyä vähentävät tekijät

IÄN mukana mahalaukun ja pohjukaissuolen limakalvo vähitellen haurastuu. Yleensä suolahapon eritys samalla vähenee, jolloin limakalvo selviytyy. Joskus haponeritys kuitenkin iästä huolimatta pysyy suurena, jolloin haavataudin todennäköisyys kasvaa.

TUPAKOINTI vähentää limakalvon vastustuskykyä usealla tavalla. Se muuttaa suoliston toimintaa niin, että sappineste pääsee mahalaukkuun ja ärsyttää limakalvoa. Lisäksi se huonontaa mahalaukun ja pohjukaissuolen limakalvon verenkiertoa, koska verisuonet supistuvat. Näin ollen voidaan toistamiseen todeta, että tupakoinnin lopettaminen on haavataudin menestyksellisen hoidon välttämätön edellytys!

SÄRKYLÄÄKKEET liuottavat limakalvoa suojaava limakerros, ja saattavat syövyttää limakalvoa. Tämä koskee lähes kaikkia ilman reseptiä myytäviä särkylääkkeitä, ja lisäksi monia reseptilääkkeitä. Tavallinen asetosalisyylihappo (esimerkiksi ASPIRIN, DISPERIN) on tässä mielessä paha lääke, koska se on voimakas happo. Asetosalisyylihappo on monessa reseptivapaassa särkylääkkeessä, päänsärkypulverissa ja influenssalääkkeessä. Potilaan, jolla joskus on ollut mahahaava, kannattaa välttää näitä särkylääkkeitä loppuikänsä. Ainoa reseptivapaa tavallinen särkylääke, joka ei yhtään ärsytä mahan limakalvoa on parasetamooli (PANADOL).

Tyyppipaikan mahahaava. Tyyppipaikka sijaitsee mahalaukun yläosan ja alaosan rajamailla pienen kaarroksen puolella.

Kortisoni ja eräät muut lääkkeet saattavat lisätä haavataudin esiintymistä. On tämän takia hyvä, että potilas kertoo lääkärilleen, että hän on joskus sairastanut mahahaavaa, käydessään lääkärissä muittenkin vaivojen takia, jottei määrättäisi mahalaukkua mahdollisesti ärsyttävää lääkettä. Alkoholi ärsyttää myös mahalaukun limakalvoa, joskin se ei ehkä sinänsä aiheuta haavan syntymistä.

Helocobacter pylori

Viime vuosina on huomattu, että bakteeri nimeltään Helicobacter pylori aika usein on löydettävissä mahalaukun limakalvosta. Useimmilla ihmisillä, joilla on tämä bakteeri, ei ole siitä mitään oireita tai muuta haittaa. Toisilla se kuitenkin ilmeisesti hyvinkin selvästi lisää haavataudin riskiä ja taipumusta uusiutua, ja silloin bakteeri-infektion hoitaminen saattaa olla aiheellista. Bakteerin häätöön tarvitaan aika voimakasta ja pitkään kestävää kahdella tai useammalla lääkkeellä annettua hoitoa.

Käsitys Helicobacter-infektion merkityksestä on suuresti muuttunut viime vuosina, ja yhä aktiivisemmin sitä on alettu hoitaa. Nykykäsitys on se, että jos on Helicobacter-infektio, ja jos on tai on joskus ollut haava, niin infektio on hoidettava.

Oireet

Haavatauti saattaa pitkään olla oireeton. Useimmiten se kuitenkin aiheuttaa kipua, joka sijaitsee keskellä ylävatsaa tai hiukan keskiviivasta oikealle. Kipu saattaa säteillä rintaan tai selkään. Kipu ei välttämättä ole kovin vaikea, joskus esiintyy vain ``kalvava'' tunne tyhjällä vatsalla. Kipu yleensä lievittyy syömisestä. Kipu saattaa herättää yöllä, jolloin syöminen helpottaa. Kahvin juonti ja alkoholin käyttö lisää selvästi kipua.

Tautiin saattaa liittyä närästystä ja happaman maha nesteen pulauttelua suuhun asti. Taudin vaikeammassa vaiheessa ilmaantuu pahoinvointia, oksentelua ja laih tumista. Haava saattaa aiheuttaa mahalaukun tai pohjukaissuolen ahtautumista, jolloin syöty ruoka ei pääse eteenpäin, ja tällöin esiintyy vanhan ruoan oksen tamista monta tuntia syönnin jälkeen.

Haava saattaa vuotaa, jolloin uloste muuttuu tervamaisen mustaksi, niin sanottu meleena. Tällöin potilas samalla anemisoituu, muuttuu kalpeaksi, ja kokee hengenahdistusta rasituksessa, esimerkiksi kävellessä portaissa. Meleenan ilmaantuminen vaatii aina välitöntä lääkärinhoitoa. Aspirinin tai muitten särkylääkkeitten käyttö lisää selvästi vuodon vaaraa.

Miten diagnoosiin päästään?

Haavataudilla on siis melko tyypilliset oireet, joitten perusteella voidaan tautia epäillä. Laboratoriotutkimuk sista ei ole kovin suurta apua, potilaalla voi olla haavatauti, vaikka kaikki veriarvot ovat aivan normaalit. Epäselvä anemisoituminen saattaa kuitenkin viitata vuotaneeseen haavaan.

Ratkaiseva tutkimus on mahalaukun tähystys, eli gastroskopia. Siinä tutkimuksessa nähdään sekä mahalaukku että pohjukaissuolta, ja saadaan tarvittaessa näytteitä mahanesteestä ja limakalvosta. Usein otetaan myöskin näyte mahdollisen Helicobacter pylori- infektion toteamiseksi.

Helicobacteria voidaan limakalvobiopsiasta todeta pikatestillä (ureaastitesti), viljelyllä tai mikroskoppisella tutkimuksella. Viljelytekniikalla voidaan myöskin selvittää, mitkä antibiootit parhaiten auttavat juuri potilaan bakteerikantaan.

Gastroskopia on aiheellinen, jos potilaalla on ollut haavatautiin viittaavia oireita kuukauden ajan. Gastroskopia on vuosien mittaan helpottunut instrumenttien paranemisen myötä, eikä enää ole niin vaikea kuin esimerkiksi vielä 70-luvulla. Tutkimus kestää vain muutaman minuutin.

Mahalaukun röntgenkuvaus on edelleen myös käyttökelpoinen. Mikäli röntgenkuvissa on jotakin epäselvää, on kuitenkin yleensä tehtävä gastroskopia löydöksen selvittämiseksi, ja tämän takia gastroskopia on syrjäyttänyt röntgenkuvausta ensisijaisena tutkimus menetelmänä.

Mahahaava ja syövän riski

Pohjukaissuolihaavaan ei liity mitään syövän riskiä. Ollaan myös sitä mieltä, ettei mahalaukussa sijaitsevasta hyvänlaatuisesta haavasta yleensä kehity syöpää. Ongelma on vain se, että mahasyöpä saattaa alkaa ihan samanlaisin oirein ja löydöksin kuin mahahaava, ja sen takia on tärkeä, että kaikki mahalaukussa sijaitsevat haavat tutkitaan gastroskopialla, ja että niistä otetaan tarvittavat kudosnäytteet pahanlaatuisen taudin poissulkemiseksi.

Hoito

Kun haavaa on todettu, on alkuun mietittävä, mitkä ovat taudin syyt. Yleensä löytyy selvä syy tai selvät syyt, esimerkiksi Helicobacter-infektio, tupakointi, liiallinen kahvinjuonti, särkylääkkeiden käyttö tai valtava työpaine. Ensisijainen tehtävä haavan hoidon alkuvaiheessa on poistaa taudin syyt - juuri tällöin on tehtävä lopullista tupakkalakkoa!

RUOKAVALIO on suhteellisen vapaa haavataudin hoidossa. Jos potilas itse huomaa, että joku ruokalaji aiheuttaa oireita, on toki sitä syytä välttää. Maitopohjaiset ruoat sopivat yleensä haavataudissa hyvin. Ruokailuajat ovat sen sijaan tärkeämmät - on hyvä syödä kunnon aamiainen ja kaksi ateriaa päivällä, mielellään myöskin pari välipalaa. Varaa aikaa syömiseen, jotta voit syödä rauhassa ja nauttia ruoasta!

Lääkehoito

Jos potilaalla on Helicobacter-infektio, niin sen hoitaminen on ensiarvoisen tärkeä. Helicobacter-häätöhoitoa on selostettu muualla tämän kotisivun yhteydessä, joten siitä ei tässä yhteydessä sen enempää.

Lääkkeillä voidaan neutralisoida mahalaukun suolahappoa, tai vähentää sen eritystä.

ANTASIDALLA (esimerkiksi BALANCID tai NOVALUZID) neutraloidaan suolahappoa. Tavallinen ruokasooda vaikuttaa samalla tavalla, mutta sen runsaaseen käyttöön saattaa liittyä eräitä haittavaikutuksia. Jos mahahaavaa hoidetaan antasidalla, on sitä otettava aivan säännöllisesti, vähintään 3 kertaa päivässä ruokailujen välillä ja yöksi, ja vähintään kuukauden ajan. Antasidan käyttöön ei liity juuri mitään sivuvaikutuksia. Lääke saattaa kuitenkin vaikuttaa hiukan paksunsuolen toimintaan, jolloin voi tulla ripulia tai ummetusta. Nämä lääkkeet ovat reseptivapaat.

SUKRALFAATTI (esimerkiksi ANTEPSIN tai ALSUCRAL) neutraloi myös suolahappoa ja suojaa lisäksi mahalaukun limakalvoa muulla tavalla muodostaen eräänlaisen ``suoja-kalvon'' haavan pinnalle. Tämäkin lääke on reseptivapaa.

H2SALPAAJAT (esimerkiksi TAGAMET, ZANTAC, RANIMEX, RANTACID, PEPCIDIN, NIZAX) ovat olleet Suomessa käytössä vuodesta 1978, ja ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi haavataudin hoidossa. Niitten käyttöön ei myöskään liity mitään mainittavia sivuvaikutuksia. Oireet paranevat näillä lääkkeillä muutamassa päivässä, mutta jotta haava menisi kiinni, on hoitoa jatkettava vähintään kuukausi. Itsepintaisessa haavataudissa voidaan tarvita pitkää tai jatkuvaa ylläpitohoitoa näillä lääkkeillä taudin poissa pitämiseksi. Osa näistä lääkkeistä ovat 1996 lähtien reseptivapaat pieninä pakkauksina ostettuina.

OMEPRAZOL (OMEPRAZOL), ESOMEPRAZOL (NEXIUM) , LANZOPRAZOL (LANZO) ja PANTOPRAZOL (SOMAC) ovat uusia mahahaavalääkkeitä, näistä käytetään yhteisnimitys protoonipumpunestäjiä. Ne ovat valtavan tehokkaat hapon erityksen salpaajia, ja haavataudin oireet loppuvat yleensä ensimmäisestä tabletista.

Jos särkylääkitys on mahahaavan tärkein syy, eikä särkylääkitystä voida millään lopettaa, voidaan haavaa parantaa ja ennaltaehkäistä uudella MISOPROSTOL- lääkkeellä (CYTOTEC). Tätä lääkettä ei missään tapauksessa saa ottaa, jos on raskaana, tai jopa jos vähäinenkin raskauden mahdollisuus on olemassa.

Me suomalaiset käytimme vuonna 1995 Lääkelaitoksen julkaiseman Suomen Lääketilaston mukaan yli 170 milj mk mahahaavataudin lääkehoitoon. Antasideihin meni lähes 13 milj mk, ja varsinaisia mahahaavalääkkeitä käytettiin noin 150 milj mk edestä. Eniten myyty tämän alan lääke oli omepratsoli (LOSEC), 46 milj mk, ja hyvin lähelle tätä pääsi ranitidiini (RANIMEX, ZANTAC ym), lähes 44 milj mk. Vielä 15 vuotta sitten parhaamman mahahaavalääkkeen maineen omistaneen simetidiinin (mm TAGAMET) myynti on pudonnut tasolle 370.000 mk. - Vertauksen vuoksi voidaan mainita että sydän- verisuonitautien lääkekulut olivat 716 milj mk.

Kirurginen hoito

Yleensä mahahaavapotilas tulee nykyään hyvin toimeen yllä olevilla ohjeilla ja sopivalla lääkehoidolla. Helicobacter pylori ja sen häätöhoito ovat perusteellisesti muuttaaneet käsityksiämme ja hoitomenetelmät haavataudin hoidossa. Leikkaushoito saattaa kuitenkin olla aiheellinen tai suorastaan aivan välttämätön kahdessa tilanteessa:

- taudin aktiivisessa kriisivaiheessa, jolloin haava saattaa vuotaa runsaasti tai puhjeta. Puhjennut haava aiheuttaa vatsakalvontulehduksen (peritoniitti) ja on useimmiten päivystysluonteisesti leikattava.

- taudin ollessa jatkuvasti aktiivinen, eli heti muutaman päivän sisällä lääkehoidon lopettamisesta haavaoireisto uusiutuu, ja potilas tarvitsee aivan jatkuvaa lääkitystä. Leikkaushoidolla potilas yleensä tulee terveeksi, eikä sen jälkeen tarvitse juuri mahahaavalääkkeitä. Samaan tulokseen päästään kuitenkin nykyään useimmiten Helicobacter-häätöhoidolla.

Tavallisimmat leikkausmenetelmät ovat

- vagotomia, jossa katkaistaan suolahapon eritystä säätelevät hermot, jolloin haponeritys vähenee, ja haava pysyy poissa. Vagotomian jälkeen noin 85% potilaista on jatkossa oireettomat. Varsinkin nuorelle kroonista pohjukaissuolihaavaa sairastavalle vagotomia on monasti hyvä ratkaisu. Toisaalta haavataudin lääkehoito on nykyään niin hyvä, että aika harvoin on tarvetta harkita leikkaushoitoa.

- ventrikkeliresektio, jossa poistetaan osa mahalaukkua ja yhdistetään jäljellä oleva mahalaukku pohjukaissuoleen tai ohutsuoleen.

Nykyisellä leikkaustekniikalla leikkaukseen aina liit tyvää riskiä on pystytty pienentämään merkittävästi. Tätä riskiä arvoitaessa on otettava huomioon, että jatkuvasti uusiutuvan haavan sairastaminen ei sekään ole aivan vaaratonta.

Haavatauti ja yhteiskunta

Yhteiskunnan tehtävä on auttaa niitä, jotka omaa syyttään kärsivät taudin aiheuttamasta vahingosta. Haavataudin suhteen yhteiskunnan apu tulee lähinnä lääkekorvauksina (mahahaavalääkkeet korvataan noin 50 %:n mukaan Suomessa, kuten useimmat muut lääkkeet). Sairaslomaa saatetaan tarvita lyhyeksi ajaksi taudin aktiivisessa vaiheessa, kunnes lääkkeet ovat lievittäneet oireet. Eläkkeelle harvoin joutuu tämän taudin takia, koska hoidolla on niin hyviä hoitotuloksia saavutettavissa, että työkyky säilyy. Taudin aktiivinen vaihe aiheuttaa asevelvollispalvelun lykkäämistä.

ISP Providers