Useimmiten varmaan ei. On kuitenkin olemassa yksi epilepsian muoto - yleensä lapsuudessa alkava - jossa epilepsian lisäksi on olemassa kalkkiutumia aivokudoksen yhdessä osassa, ja jonka taustalla hyvin usein löytyy keliakia. Varsinkin Italiassa on viime vuosina julkaistu runsaasti tämäntyyppisiä aineistoja. Tällä asialla on suuri käytännön merkitys, koska aikaisin aloitetulla gluteenittomalla ruokavaliolla saatetaan myöskin lievittää epilepsian aiheuttamaa oireistoa.

Onko tätä yhteyttä ollut aikaisemmin tiedossa?

Mahdollisesti ensimmäinen lapsipotilas, jolla oli keliakia, epilepsia ja kallonsisäiset kalkkiutumat on julkaistu Suomessa jo vuonna 1970 (Visakorpi 1970). Toinen samanlainen lapsipotilas on kuvattu Ruotsissa 1976.

Mutta näitä tapauksia on siis aika runsaasti?

Viime vuosina on todella kuvattu tätä "kolmen taudin" oireyhtymää kymmenillä potilailla. Potilailla on siis keliakia, epilepsia ja kallonsisäiset kalkkiutumat. Keliakia on useimmiten täysin oireeton. Italialainen Gobbi (Gobbi 1992) on julkaissut 31 potilasta, joilla oli epilepsia, ja joilla pään tietokonekuvauksessa todettiin tyypilliset kalkkiutumat, ja näistä 24:llä todettiin keliakia. Vain kahdella oli keliakiaan viittaavia oireita, eli keliakia olisi varmuudella jäänyt toteamatta, jos sitä ei olisi osattu etsiä.

Auttaako gluteeniton ruokavalio epilepsiaan?

Näitten potilaitten kohdalla se todella auttaa. Italialaisessa 20 lapsipotilaan aineistossa saatiin epileptiset kohtaukset loppumaan kokonaan kuudelta lapselta ja vähenemään alle puoleen neljällä lapsella (Gobbi 1992). Tulokset olivat sitä paremmat, mitä lyhyempi aika oli kulunut epilepsian alkamisesta gluteenittoman ruokavalion aloittamiseen. Näitten potilaitten kohdalla epilepsia oli alkanut keskimäärin kuuden vuoden iässä ja kohtaukset loppuivat potilailla, joiden ruokavalio päästiin aloittamaan alle kymmenen vuoden ikää.

Yhdessä tapausselostuksessa kerrotaan pojasta, joka sairasti epilepsiaa, ja jolla 4 vuoden iässä todettiin keliakia (Della Cella 1991). Kohtaukset loppuivat gluteenittomalla ruokavaliolla, mutta alkoivat uudestaan normaalin ruokavalion aikana.

Jos on keliakia, kuinka suuri riski on, että myöhemmin tulee epilepsia?

Hoidettuun keliakiaan ei ilmeisesti liity minkäänlaista kohonnutta riskia saada epilepsiaa.

Kuinka tavallista on, että keliakia on epilepsian syynä?

Se on harvinaista - mutta niillä harvoilla, joilla on näitten tautien yhdistelmä, se on ilmeisen tärkeä! Italiassa on tutkittu 783 lapsipotilaita, joilla oli epilepsiaan viittaavia oireita. Näistä 9:llä löydettiin keliakia, joista 3:lla oli kallonsisäiset kalkkiutumat (Fois 1994).

Onko Suomessa löytynyt yhtään tämäntapaista potilasta?

On. Ensimmäinen lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tapaus on, kuten yllä on mainittu, Suomesta. Maan neurologeille suuntautuneen kiertokyselyn tuloksena on ilmestä, että Suomassa varmaan ainakin kymmenkunta tällaista potilasta on olemassa.

Mitä merkitystä tällä asialla käytännössä on?

Jos lapselle ilmaantuu epilepsia, johon ei ole olemassa mitään muuta ilmeistä syytä (kuten esim kallovamman jälkiseuraus), on syytä ainakin verinäytteillä (retikuliini- gliadiini- ja endomysium-vasta-aineet) varmistaa, ettei lapsella on keliakia. Jos kallon tietokonekuvauksessa lisäksi nähdään viitteitä kalkkiutumista, on varmaan syytä selvittää tällöin jo todennäköisen keliakian olemassaolon ohutsuolibiopsialla, vaikka verinäytteet olisivatkin normaalit.

Näitä tutkimuksia tehtäisiin mielellään heti alkuvaiheessa, koska on ilmeistä, että gluteenittoman ruokavalion vaikutus tässä tautiyhdistelmässä on parempi, mitä aikaisemmin päästään aloittamaan hoitoa.