|
|
|
![]()
|
![]()
Sappikivitauti on erittäin tavallinen. Nuorilla ihmisillä se on kuitenkin harvinainen, mutta jo 30 vuoden iän yläpuolella se alkaa yleistyä. Iäkkäistä ihmisistä noin joka kolmannella joko on sappikivä tai on jo leikattu tämän taudin takia. Sappikivitaudin esiintyvyys on nousussa. Kehitysmaissa, kuten Afrikassa, se on harvinenen, samoin eskimoiden joukossa.
Onko olemassa ihmisiä, joilla on erityisen suuri riski saada sappikiveä?
On. Sappikivitaudin todennäköisyys nousee iän mukana, ja naisilla on suurempi riski saada tätä tautia kuin miehillä. Jos lähisukulaisilla on sappikivi, on todennäköisyys saada tämä tauti suurempi. Liikalihavuus ja sokeritauti nostavat riskiä. Aikaisempi suolistoleikkaus, varsinkin jos osa ohutsuolta on poistettu, lisää sappikivitaudin esiintymistä. Säännöllinen alkoholinkäyttö näyttää hiukan pienentävän sappikivitaudin esiintyvyyttä.
Joka toisella sappikivitautia sairastavista ei ole mitään oireita. Tyypillinen sappikohtaus alkaa 1 - 3 tuntia ruokailun jälkeen, ja usein on syöty rasvaista ruokaa, omenia, tuoreita mansikoita vispikerman kanssa, tuoretta kurkua, paprikaa). Kohtaus kestää jopa 6 tuntia.
Ylävatsan ultraäänitutkimus antaa luotettavan diagnoosin tässä taudissa, ja se on kokonaan korvannut aikaisemmin käytössä ollutta sappiröntgentutkimusta. Ultraäänitutkimuksessa viedään ultraäänilaitteen "anturia" ylävatsan ihon päällä, anturi lähettää ääniaaltoja, jotka sisäelimet sitten heijastavat, ja näistä heijastuksista saadaan laitteistolla kuvaa. Kuuden tunnin paasto on ainoa tarvittava valmistelu. Sappirakossa oleva kivi näkyy lähes aina, sappitiehyessä oleva kivi saattaa olla vaikeampi nähdä.

Sappirakossa oleva sappikivi Alokan ultraäänilaitteen monitorissa. Kiven takana oleva tummempi alua on niin sanottu "akustinen varjo", joka johtuu siitä, että sappikivi ei läpäise ääntä.
Jos epäillää sappitiehyessä olevaa kiveä, voidaan tilannetta selvittää ERCP-tutkimuksella, jossa viedään ohut kanyyli gastroskoopin (tai oikeammin sanottuna duodenoskoopin) kautta sappitiehyeeseen, jota täytetään varjoaineella.
Sappirakko saattaa tulehtua sappikohtauksen yhtyedessä. Silloin kivut eivät hellitäkään muutaman tunnin sisällä, vaan ne jatkuvat, sappirakko tulehtuu, seuraksena kuumetta ja vaikeat vatsakivut. Pahimmassa tapauksessa potilas saattaa tulla ikteeriseksi (keltaiseksi), joska tulehduksen seurauksena sapen kulku ohutsuoleen vaikeutuu. Sappirakon tulehdus kutsutaan kolekystiitiksi, ja se vaatii sairaalahoitoa, suolensisäistä antibioottihoitoa - ja leikkaushoitoa, jos se ei muutaman päivän sisällä paranee.
Sappikivi muodostuu yleensä sappirakossa, mutta sieltä se saattaa kulkea sappitiehyeeseen, jolloin se aiheuttaa sapen kulkuesteen. Tällöin sappi ja siinä oleva keltainen väriaine, bilirubiini, ei pääse poistumaan elimistöstä. Tällainen kivi on poistettava, joko leikkauksella, tai useammin nykyään ERCP-tutkimuksen yhteydessä. ERCP-tutkimuksen yhteydessä voidaan viedä vaijeri sisään sappitiehyeeseen ja vetää kivi ulos suoleen. Samalla laajennetaan yleensä sappitiehyen aukkoa, tehdään niin sanottu papillotomia.
Joskus sappikivi saattaa tarttua sappitiehyeeseen juuri ennen aukkoa suoleen. Tämä aukko on sekä sappitiehyen että haimatiehyen yhteinen, ja jos aukko (papilla Vater) tukkiintuu, saattaa sappinestettä valua haimatiehyeeseen, aiheuttaen haimatulehduksen (pankreatiitin). Noin joka toinen pankreatiitti on sappikivitaudin aiheuttama - toinen tavallinen syy on liian runsas alkoholin käyttö..
Voiko sappikivitauti aiheuttaa syöpää?
Sappikivitautiin liittyy vähäisesti lisääntynyt riski saada sappirakon syöpää. Tämä riski on kuitenkin niin pieni, ettei voida katsoa sappileikkausta aiheelliseksi pelkästään tämän vaaran takia, jos sappikivitauti muuten ei vaatisi leikkaushoitoa. Tilastoista nähdään myöskin, että paksunsuolensyövän esiintyvyys on vähäisesti kohonnut sappikivitautia sairastavilla.
Voiko käyttää alkoholia, jos on sappikivi?
Alkoholi ei aiheutta sappikivitautia, eikä laukaise sappikohtausta. Jos on täysin oireeton sappikivi, voi varmaan elää ihan kuin muut ihmiset tässäkin suhteessa. Eri asia on, jos on äsken ollut esimerkiksi sappikiven aiheuttama haimatulehdus tai sapen kulkua estävä sappitiehytkivi - silloin on hyvä suojata maksaa ja haimaa lisä-ärsytyksiltä!
Sappileikkaus on käytännössä ainoa hoito. Teoriassa on mahdollista liuottaa sappikiveä ursodeoksikooli-nimisellä lääkkeellä - käytännössä tätä harvoin käytetään, koska hoito on aika hankala, onnistuu vain osassa tapauksissa ja sappikivitaudin uusiutuminen on varsin todennäköistä liuotushoidon jälkeen.
Sappileikkaus tehdään nykyään laparoskoopilla, eli tulee vain kolme pientä sentimetrin pituista arpea, ja sairaalahoidon pituus, samoin kuin sairaslomankin, on oleellisesti lyhentynyt.
Pitääkö aina leikata?
Ei välttämättä. Ultraäänitutkimuksia tehdään nykyään usein ja monesta syystä, ja silloin voi käydä niin, että ihan sattumalta löydetään täysin oireeton sappikivi, josta ei ole potilaalle ollut mitään haittaa. Tällaista kiveä ei välttämättä tarvitse leikata.
Jos potilaalla on ollut yksi tai useampi sappikohtaus, on todennäköisyys että jatkossakin tulee ongelmia niin suuri, että leikkaushoito on aiheellinen. On eduksi, jos sappikivileikkaus voidaan tehdä ennenkuin sappirakko on ollut pahasti tulehtunut - tulehdus aiheuttavat kiinnikkeita sappirakon ympärillä, jotka saattavat vaikeuttaa laparoskooppista sappileikkausta.
Eikö voida leikatta sappikivet pois ja jättää sappirakko paikalleen?
Tätä on yritetty, vielä 1940-luvulla. Tulokset olivat huonot, jos sappirakko jätetään, niin sappikivitauti aina uusiutuu.
Detta har faktiskt försökts, ända så sent som på 40-talet. Resultatet var dock inte bra, eftersom nya gallstenar nästan alltid uppstod i den kvarlämnade gallblåsan.
Koskaan ei voida antaa 100%ia takuita. Jos potilaalla on vatsavaivoja myös leikkauksen jälkeen, voivat syyt olla kahdenlaiset:
- diagnoosi oli väärä, eli potilaalla varmaan todella oli sappikivi, mutta tämä oli oireeton, ja vatsakivut johtuivat jostakin muusta taudista, kuten mahahaavasta tai ärtyneestä paksustasuolesta. Jos on vähänkin epäily että potilaalla voisi ollut myös toinen mahaoireita aiheuttava tauti, tehdään mielellään ainakin mahalaukun tähystyksen eli gastroskopian ennen sappileikkausta.
- potilaalla voi olla oireita, jotka johtuvat sappileikkauksen jälkeisistä sapen kulun muutoksista. Sappineste normaalisti varastoituu sappirakkoon, ja tyhjenee sitten ohutsuoleen ruokailun jälkeen. Kun sappirakko on poistettu, valuu pieni määrä sappea jatkuvasti ohutsuoleen, myös silloin kun potilas on syömättä. Sappileikkauksen jälkeen saattaa myös esiintyä muita tämän alueen toiminnallisia muutoksia. Sappileikkauksen jälkeisistä tämäntyyppisistä oireista käytetään nimitys "postkolekystektomiasyndrooma". Oireet ovat yleensä sentään aika vähäiset, ja niitä voidaan lievittää sopivalla lääkityksellä.
![]()
|
|


Kaikkien tärkeiden konferenssikaupunkien kartat ja satelliittikuvat
May 8, 2007