: Kysymyksiä ja Vastauksia
|
|
 
|
KELIAKIAN HISTORIA
Saattaa näin ollen olla mielenkiintoista nähdä, miten tämä taudin vaatima tieto on vuosisatojen aikana syntynyt. Tietoja tästä taudista on todella kertynyt koko historian ajan - toki ratkaisevasti eniten viimeisten 50 vuoden aikana.
2000 vuotta sitten
Ensimmäinen lääketieteellisen kuvauksen tästä taudista on kreikkalaisroomalaisen Aretauksen laatima. Aretaeus, joka toimi antiikin Kreikassa toisella vuosisadalla Kristuksen jälkeen, oli tieteellisesti hyvin ahkera mies, jonka kynästä myös on peräisin tietoja mm sokeritaudista. Mehän tiedämme nyt, että on olemassa liittymäkohtia sokeritaudin ja keliakian välillä - ehkä Aretaus tämän jo aavisti?
Aretaeus 1500-luvusta peräisin olevasta J Sambucuksen tekemässä piiroksessa.
Aretaeus kirjoitti selostuksen tyypillisen keliakiapotilaan suoliston toiminnasta ja ulosteen laadusta, ja hän oli hyvin tietoinen siitä, että kyseessä on krooninen tauti. Hän käytti tästä taudista nimi "koiliakos", kreikkalainen sana, joka tarkoittaa "suolesta kärsivä", ja josta taudin moderni nimi sitten on peräisin.
1600-luku
Tämän vuosisadan aikana siirtomaavallat kehittyivät, ja tämän seurauksena moni eurooppalainen vietti pitkiä aikoja tropiikeissa. Silloin tällöin joku näistä sairastui pahaan ja krooniseen ripulitautiin, jonka nimeksi annettiin "trooppinen sprue". Sprue on hollanninkieltä ja sana viittaa siihen, että uloste tulee kuin ruiskusta. Lääkäri nimeltä Ketelaer on ensimmäisenä kuvannut tätä tautia. Trooppinen sprue on tautina vielä olemassa, ja se saattaisi Suomessa löytyä esim. vuosia Afrikassa viettäneellä lähetyssaarnaajalla. Tautia hoidetaan nykyään antibiooteilla ja foolihapolla.
1700-luku
Tämän vuosisadan aikana todettiin, että on olemassa tauti, joka suuresti muistuttaa trooppista sprue´ta, mutta joka saattaa tulla myös sellaiselle ihmiselle, joka ei koskaan ole viettänyt aikaansa etelässä. Tauti oli siis "ei trooppinen" ja sen perusteella taudin nimeksi tuli ei trooppinen sprue, ja tämä tauti on siis keliakia - vanha ei trooppinen sprue on ollut käytössä ihan näihin vuosiin asti.
1800-luku ja 1900-luvun alkupuoli
Samuel Gee kuvasi keliakian vuonna 1888 seuraavilla sanoilla: "On olemassa tauti, joka ei esiinny kaikenikäisillä, ja jossa uloste on pahanhajuinen ja rasvainen, ja potilas laihtuu ja on ärtynyt".Gee on muuten ensimmäinen lääkäri, joka koskaan on määrännyt potilaalle "gluteenitonta" ruokavaliota. Sairastavat lapset saivat syödän vain ja ainoastaan ensiluokkaisia hollantilaisia simpukoita, jolloin niiden vointi oleellisesti parani. Sitten kun simpukkakausi loppui, tauti uusiutui!
Geen ja parin muun tutkijan kunniaksi tätä tautia nimitettiin sitten pitkään, 50-luvun alkupuolelle asti, Gee-Herter-Heubnerin syndroomaksi.
Tanskalainen lääkäri Hess Thaysen kuvasi vuonna 1932 tätä tautia tanskalaisilla potilailla (mikä sinänsä hyvä saavutus, ottaen huomioon, että tämä tauti on Tanskassa erittäin harvinainen verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin). Osa Thaysenin potilaista olivat aikuisia, ja Hess Thaysen oli sitä mieltä, että tämä tauti alkaa lapsuudessa ja jatkuu koko elämän.
1950
Ratkaiseva läpimurto tapahtui vuonna 1950. Hollantilainen lastenlääkäri, Willem Karel Dicke, oli pitkään tutkinut lapsia, joilla oli "Gee-Herter-Heubnerin syndrooma", ja vähitellen tullut siihen tulokseen, että ruoassa oleva vehnä on syynä tähän tautiin. Sodan aikana hollantilaiset näkivät nälkää, leipää ja muita viljatuotteita ei ollut saatavissa, ja tällöin tämä tauti väheni lapsilla. 1950 Dicke julkaisi väitöskirjansa, alkoi viljan eliminointi keliakiapotilaitten ruokavaliosta, eli moderni aika oli vihdoinkin koittanut tätä tautia sairastaville.Tämän jälkeen kehitys on ollut nopea, ja tietoa tästä taudista, ja siitä, mihin muihin tauteihin se saattaa liittyä, on kasvanut räjähdysmäisesti.
50-luku
Dicken väitöskirja julkaistiin siis 1950. 1953 Dicken kolleega van de Kamer osoitti, että viljatuotteiden vahingolliset aineet ovat gluten ja gliadiini. 1954 Paulley kuvasi ohutsuolen limakalvon muutokset, niin sanottu villusatrofia. 1956 Shiner teki ensimmäisen kapselin, jota voitiin niellä, ja sen avulla näppärästi saada pienen näytepalan ohutsuolen limakalvosta. Joku tämän tekstin lukijoista on varmaan niellyt sellaisen kapselin 60- tai 70-luvulla?
60-luku
Tämän vuosikymmenen aikana selvitettiin monet taudin aiheuttamista seuraksista. Gough totesi vuonna 1962, että keliakiaan liittyy pahanlaatuisten tautien kohonnut riski. 1964 Plotkin selvitti keliakian ja laktoosi-intoleranssin suhdetta. Normaali laktoosi-intoleranssi ei liity millään tavalla keliakiaan, mutta hoitamattomaan keliakiaan saattaa liittyä sekundaarinen laktoosi-intoleranssi, joka sitten paranee kun ohutsuolen limakalvo normalisoituu. 1964 Moss julkaisi tietoja keliakian vaikutuksesta luustoon. 1967 julkaistiin ensimmäiset tiedot siitä, että gluteeniton ruokavalio ilmeisesti vähentää pahanlaatuisen taudin riskiä (Harris).Tämän vuosikymmenen aikana selvisi myöskin, että kyseessä on perinnöllinen tauti. Moss totesi, että 5 - 10% lähisukulaisista potevat samaa tautia.
70-luku
Tämän vuosikymmenen aikana diagnostiikka helpottui, koska gastroskopit kehittyivät siinä määrin, että mahalaukun tähystyksen yhteydessä voitiin ottaa ohutsuolibiopsioita. Tämän seurauksena taudin koko kuva muuttui, koska tautia löydetään paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin aikaisemmin. Vähänkin vanhemmissa oppikirjoissa on valokuva "tyypillisestä keliakia- potilaasta", eli äärimmäisen sairas voimakkaasti laihtunut ihminen, joka pysyy pystyssä vain kahden hoitajan tukemana. Tällaisia keliakiapotilaita emme enää näe, onneksi. Diagnoosi voidaan tehdä paljon aikaisemmassa vaiheessa, ainakin meidän Suomen oloissa.
Keliakialle tyypillinen ohutsuolen limakalvon villusatrofia näkyy paljain silmin gastroskopiassa
1970 Morris totesi, että keliakia saattoi aiheuttaa lapsettomuutta (sekä miehillä että naisilla), joka sitten korjaantui gluteenittomalla ruokavaliolla. Goldberg ja Hallert selvittivät taudin vaikutusta psyykkisiin toimintoihin, näissä tutkimuksissa selvisi, että keliakiaan liittyy lisääntynyt riski saada masennusta. Jo 50-luvulla Dicke oli kiinnittänyt huomiota keliakiaan liittyviin psykkisiin oireisiin: "The change in the psyche is marked with apathy and negativism dominating the picture".
1971 Weinstein selvitti keliakian ja dermatitis herpetiformiksen välistä suhdetta. 1973 Fry totesi, että dermatitis herpetiformis ("ihokeliakia") paranee gluteenittomalla ruokavaliolla, ja näitä tutkimustuloksia vahvistettiin 1977 Timo Reunalan Suomessa tekemässä väitöskirjassa.
80-luku
Tämän vuosikymmenen aikana gastroskopiasta kehittyi "joka paikan rutiinitutkimukseksi" ja samalla otettiin tavaksi ottaa ohutsuolibiopsian käytännössä jokaikisen gastroskopian yhteydessä. Tämä on nykyään tavallisin tapa, millä keliakiaa todetaan. Tautia löydetään yhä useammin, ja yhä lievemmissä tapauksissa päästään diagnoosiin. Tästä on seurauksena taudin näennäinen lisääntyminen. Aikaisemmin arvoitoiin, että taudin esiintyvyys on luokkaa 1:1000 - 3000, nyt voidaan arvoida, että 1:100 - 300 on realistisempi luku.Menetelmät saada viitteitä diagnoosista verinäyttein ovat samalla kehittyneet. Retikuliini-, gliadniini- ja endomysiumvasta-aineet ovat jokapäiväisessä käytössä, mutta edelleen ohutsuolibiopsia on diagnostiikan ehdoton kulmakivi.
1989 Holmes julkaisi tietoja lymfooman (imurauhassyövän) riskistä tässä taudissa. Holmes saattoi todeta, että riski vähenee väestön normaalitasolle noin 9 vuoden gluteenittoman ruokavalion jälkeen. Eli tässä tärkeä syy pitää kiinni gluteenittomasta ruokavaliosta!
90-luku
Lisää yhteyksiä muihin tauteihin löydettiin. Keliakia saattaa olla yhteydessä sarkoidoosiin, ja myös epilepsiaan. Keliakia ja epilepsia yhdistelmänä on toki harvinainen, mutta näissä harvinaisissa tapauksissa epilepsin taudinkuva lievittyy gluteenittomalla ruokavaliolla.Jo parikymmentä vuotta oli ollut tiedossa, että ihotauti Dermatitis Herpetiformis (jota aikaisemmin suomeksi nimitettiin "rokahdusihottumaksi") läheisesti liittyy keliakiaan. 90-luvulla vakiintui käsitys, että nämä kaksi tautia itse asiassa on sama tauti. Professori J Visakorpi ehdotti tämän vuosikymmenen alussa ihotaudin uudeksi nimeksi "ihokeliakia".
Aikasemmin oltiin sitä mieltä, että keliakia on synnynnäinen, ja että se näin ollen aina on todettavissa, jos potilas noudattaa normaalia ruokavaliota. Viime vuosina on kuitenkin löydetty tapauksia, jossa ohutsuolen limakalvo on ollut täysin normaali, ja sitten muutama vuosi myöhemmin on voitu todeta keliakiaan sopiva villusatrofia. Ensimmäinen julkaisu tästä on Markku Mäen tekemä, vuonna 1990.
Vuonna 1969 pidettiin ensimmäinen kansainvälinen tieteellinen kongressi Lontoossa, ja näitä on sitten järjestetty 4 vuoden välein. Syyskuussa 1996 järjestettiin seitsemäs keliakiakongressi Tampereella, läsnä olivat 400 tutkijaa 33:sta maasta, ja kongressin aikana esitettiin noin 200 alkuperäisluentoa tästä taudista. Nämä kongressit ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä keliakiaa koskevan tiedon lisäämisessä.
Keliakia Suomessa
Monet suomalaiset lääkärit ja tutkijat ovat Suomessa kiinnostuneet tästä taudista, ja sen seurauksena diagnostiikan ja hoidon taso on Suomessa huippuluokkaa. Suomessa tehtyjä lääketieteellisiä alkuperäistutkimuksia julkaistaan kansainvälisissä lääketieteellisissa aikakauskirjoissa useita vuosittain.
Professori Jarmo Visakorpi
Uraa uurtavana keliakitutkijana on toiminut professori J Visakorpi Tampereella 50-luvun loppupuolesta lähtien. Yliopistosairaaloissa, ja mainittakoon tässä yhteydessä eritysesti Tampere ja Kuopio, toimivat ahkerat tutkimusryhmät tämän taudin ympärillä. Tampereella on selvitetty monet taudin diagnostiikkaan liittyvät ongelmat, latenttia keliakiaa, ja se miten tämä tauti liittyy moneen muuhun tautiin.
Kuopiossa on tutkimusryhmä dos E Janatuisen johdolla selvittänyt kauran käyttöä ruokavaliossa, ja nämä tulokset julkaistiin syksyllä -95 New England Journal of Medicin´ssä. Tutkimustulokset ovat herättäneet ansaittua mielenkiintoa. Kuopion tulokset viittaavat siihen, että kohtuullinen kauramäärä voitasiin sisällyttää keliakia-ruokavalioon, ja näitä tuloksia on sitten voitu vahvistaa muissa maissa, mm Irlannissa ja Ruotsissa, tehdyissä tutkimuksissa. Tampereella pidetyn 7. kansainvälisen keliakiakongressin yhteydessä esitettiin syyskuussa 1996 useat tutkimustulokset, jotka viittaavat siihen, että kaura todella on vaaraton, sekä keliakia- että myös ihokeliakiapotilailla. Keliakiaa sairastavien lasten kohdalla tilanne on vielä selvittämättä, eikä kauraa näin ollen vielä suositella lapsille.
1976, tarkemmin sanottuna 19.10.1976, perustettiin Helsingissä Suomen Keliakiayhdistys. Puheenjohtajana ensimmäisessä tärkeässä kokouksessa toimi tri Pekka Kuitunen. Muina aloitteentekijöinä olivat mukana Simo Tarpila, Matti Vuoristo, Timo Reunala, Anneli Ollus, Aila Paganus ja Anna-Liisa Vento. Keliakiayhdistyksestä on sittemmin parin vuosikymmenen aikana kehittynyt Suomen Keliakialiitto, jolla on 24 paikallisyhdistystä ympäri maata, yli 7500 jäsentä, ja jonka merkitystä tätä tautia koskevan tiedon levityksessä ja lisäämisessä ei varmaankaan voida yliarvioida. Vuodesta 1984 liitto julkaisee "Keliakia-lehtä". Vuonna 1994 Keliakialiiton keskuskanslia muutti Tampereelle.
Suomen Keliakialiiton vietti keliakiayhdistystoiminnen 30-v juhlapäivää Tampereella 9.12.2006. Kuvassa toiminnanjohtaja Leila Kekkonen pitämässä tervehdyspuhetta.
Syksyllä 1996 oli kulunut 20 vuotta keliakiayhdistystoiminnan aloittamisesta, ja sen kunniaksi laajan kansainvälisen keliakiakongressin tapahtumapaikaksi on valittu Tampere. 30-vuotisjuhla vietettiin niinikään Tampereella joulukuun 9. pvnä vuonna 2006.
Vuosituhanteenvaihteen mennessä Suomen kauppohin on ilmaantunut kattava valikoimia gluteenittomia tuotteita!
Kahta asiaa emme tiedä...
Vaikka keliakiaa koskeva tietous on valtavasti lisääntynyt, on varmaan vielä enemmän, mitä emme vielä tiedä.Vielä ei ole olemassa verikoetta, jonka perusteella voitasiin täysin varmasti tehdä keliakia-diagnoosia tai poissulkea sitä. Saattaa olla, että sellainen tulee, mutta edelleen tarvitaan ohutsuolibiopsia.
Mitään lääkettä, joka auttaisi tähän tautiin, ei ole myöskään keksitty, eikä sellaista liene edes näköpiirissä. Gluteeniton ruokavalio tulee näin ollen jatkossakin olemaan hoidon perusta.
|
|
Gastrolab Slide-Shows
Kaikkien tärkeiden konferenssikaupunkien kartat ja satelliittikuvat
Jan 8, 2007