GASTROLAB: Kysymyksiä ja Vastauksia

GASTROLAB: Kysymyksiä ja Vastauksia

Vaasan vesitorni juuri nyt
Takaisin pääsivulle

Helicobacter Pylori

Mahahaavalla tarkoitetaan sekä itse mahalaukussa (ulcus ventriculi) että pohjukaissuolessa (ulcus duodeni) sijaitsevaa haavaa. Tauti on suhteellisen yleinen. Tiedetään, että noin 10 % ihmisistä jossakin elämänsä vaiheessa sairastaa mahahaavatautia. Toisilla tauti paranee muutamassa viikossa, eikä koskaan uusiudu, toisilla tauti on uusiutuva ja jopa jatkuva.

Taudin syyt

Mahalaukusta erittyvä suolahappo on se aine, joka syövyttää mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvoa ja aiheuttaa katarrin tai haavan. Kyseessä voi olla liiallinen suolahapon erittyminen tai limakalvon alentunut vastustuskyky suolahappoa vastaan.

Suolahappoa lisäävät tekijät ovat mm tupakointi (yksi mahahaavataudin tärkeimmistä syistä), kahvi, stressi ja perinnölliset tekijät.

Limakalvon vastustuskykyä alentavat mm ikä, eräät lääkkeet (varsinkin särkylääkkeet) ja alkoholi.

Viime vuosina on huomattu, että eräs bakteeri, jonka nimi on Helicobacter pylori, sekä lisää suolahapon eritystä että vähentää limakalvon vastustuskykyä suolahappoa vastaan.

Helicobacter pylori

Helicobacter pylori-bakteeri todettiin ensimmäisen kerran tri Robin Warren ja tri Barry J.Marshallin toimesta Australiassa vuonna 1983. Tämä oli todennäköisesti 80-luvun tärkein lääketieteellinen keksintö. Bakteerin aiheuttama infektio mahalaukussa on aika yleinen. Yli 50-vuotiaista noin joka toisella on tämä infektio Suomessa, ja kehitysmaissa sitä on lähes jokaisella. Bakteeri esiintyy mahalaukun limakalvossa. Kun ihminen on saanut tämän tartunnan, on infektio sen jälkeen ilmeisen pysyvä. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa, miten tämä bakteeri siirtyy ihmiseltä toiselle. Käytännössä infektion saa vain lapsuusiässä, sen saaminen aikuisiässä on melkein mahdotonta.


Barry Marschall (vasemmalla) ja Robin Warren (oikealla) - Helicobakteerin keksijät. Kuva on otettu 1997

Varsin monella ihmisellä on siis tämä infektio, ja suurimmalla osalla ei ole mitään oireita tai muuta haittaa tästä.

Viime vuosina on kuitenkin saatu melko vakuuttavat tiedot siitä, että Helicobacter-infektio lisää huomattavasti taipumusta mahakatariin ja mahahaavatautiin, sekä mahalaukussa sijaitsevaan haavatautiin että pohjukais suolihaavatautiin. On myös melko varmoja todisteita siitä, että Helicobacter-infektion onnistunut hoito ratkaisevasti vähentää haavataudin uusiutumisen riskiä.

Näin ollen Helicobacter-infektion hoidosta on ratkaisevaa hyötyä hankalassa tai uusiutuvassa mahahaavataudissa. Haavataudille tyypillistä on se, että haava hyvin herkästi vuosien mittaan uusiutuuu. Tavanomaisella lääkehoidolla saadaan lähes aina haava paranemaan, mutta infektion hoidolla voidaan estää haavan uusiutumisen.

Aivan viime aikoina on tullut yhä vakuuttavampia todisteita siitä, että tämä bakteeri-infektio lisää mahasyövän riskiä hyvinkin selvästi - jopa siinä määrin, että se on mahasyövän tärkein aiheuttaja. Jos nämä tiedot vahvistuvat, niin kuin todennäköistä on, niin se saattaa aiheuttaa sen, että tätä tautia halutaan hoitaa myöskin silloin, kun siihen ei liity juuri mitään oireita, syöpäriskin vähentämiseksi - varsinkin jos potilaalla on mahasyöpää lähisukulaisilla.

Helicobacter pylori on vain yksi osatekijä mahahaavataudin synnyssä. Vaikka tämän infektion saa kuriin hyvällä lääkehoidolla, on haavataudin muista syistä huolehdittava (tupakoinnin lopettaminen ja särkylääkkeiden välttäminen tärkeimpinä tekijöinä).

Miten Helicobakter-infektio todetaan?

Helicobakter-infektio on helppo todeta. Diagnoosiin pääsee usealla eri tavalla:

- gastroskopian (= mahalaukun tähystys) yhteydessa voidaan ottaa pieni limakalvonäyte mahalaukusta, ja tehdä niin sanottu ureaasitesti tällä näytteellä. Melko luotettava vastaus saadaan viimeistään vuorokauden sisällä.

- bakteeri voidaan nähdä limakalvonäytteiden mikroskooppisessa tutkimuksessa. Gastroskopian yhteydessä otetuista koepaloista voidaan myöskin viljellä tätä bakteeri, mm sen selvittämiseksi, mitä lääkkeet ovat tehokkaimpia juuri potilaan bakteerikannan hoitoon. Koepalan saaminen edellyttää gastroskopiaa, joka nykyisillä instrumenteilla suoritettuna ole mitenkään vaikea tutkimus.

- Helicobacter-infektio on todettavissa helpolla hengitystestillä. Hengitystesti sovultuu hyvin hoidon tehon kontrolloimiseksi. Sitä voidaan myöskin aika luotettavasti osoittaa ulostenäytteestä.

- on olemassa myöskin verinäyte, (Helicobacter pylori-vasta-aineet), jolla infektion mahdollisuus melko suurella todennäköisyydellä voidaan osoittaa.

Milloin pitää hoitaa?

Helicobacter-infektio on siis varsin tavallinen, ja useimmilla tätä bakteeria kantavilla ihmisillä ei ole siitä mitään haittaa, eikä sitä silloin välttämättä ole aiheellista hoitaa. Mikäli infektion yhteys mahasyövän syntyy varmistuu, on kuitenkin hyvin todennäköistä, että hoito on kannattava myös silloin, kun potilas on aivan oireeton.

Jos haavatauti on vakava, krooninen tai uusiutuva, voidaan sen uusiutumisriskiä oleellisesti vähentää hoitamalla Helicobacter-infektiota. Infektion hoitoon liittyy aika usein lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, ja tämän takia joudutaan tapauskohtauksesti pohtimaan hoidon antama hyöty verrattuna hoidosta mahdollisesti aiheutuvaan haittaan. Jos on kunnon haava, vaikkakin ensimmäisen kerran, niin toki sen syy kannattaa hoitaa pois, muuten se varmuudella uusiutuu! Mahdollisesti infektiota voi olla syytä hoitaa myös jos on hankalia vatsavaivoja myös ilman haavatautia!

Miten hoidetaan?

Helocobacter pylori-infektio vaatii lyhyen mutta tehokkaan hoidon parantuakseen. Hoidon pituus on 7 - 10 päivää, mutta tänä aikana joudutaan ottamaan kolmea eri lääkettä yhtaikaa, yhteensä usein lähes 10 tablettia päivässä - ja onkin tärkeä, ettei yhtäkään annosta unohdu.

Lääkehoito koostuu yhdestä haponerityksen estäjästä ja kahdesta antibiootista, ja seuraavia lääkkeitä voidaan käyttää:

Haponerityksen estäjä:

- tavallisimmat lääkkeet ovat omepratsoli (LOSEC), lanzopratsoli (LANZO) ja pantopratsoli (SOMAC). Nämä ovat kaikki niin sanottuja protoonipumpun estäjiä, ja ne varsin tehokkaasti vähentävät mahalaukun suolahapon eritystä. Käytännössä näillä lääkkeillä ei ole mitään haittavaikutuksia. Nämä ovat sen verran uusia lääkkeitä, ettei niiden turvallisuudesta raskauden ja imetyksen aikana ole riittävästi tietoa, ja Helicobacter-hoitoa on turvallisinta läpiviedä vasta imetyksen loputtua.

Antibiootit:

Hoidossa käytetään kahta alla mainituista antibiooteista:

- metronidatsoli (FLAGYL) on antibiootti, joka tehoaa hyvin suolistossa esiintyviin bakteereihin. Hoidona aikana saattaa esiintyä metallinen maku suussa, tämä sivuvaikutus loppuu heti hoidon loputtua. Lääkkeellä voi olla haitallinen yhteisvaikutus alkoholin kanssa, ja onkin tämän takia tärkeä, ettei yhtään alkoholia saisi käyttää tämän hoidon aikana. Tätä lääkettä ei saa käyttää raskauden aikana.

- amoksisilliini (PENALTA, AMOXIN, AMORION, FLEMOXIN SOLUTAB ym) on penisilliinin johdannainen, eikä sen takia sovellu, jos potilas on allerginen penisilliinille. Kuten muut penisilliinit saattaa tämäkin lääke aiheuttaa ripulia. Jos hoidon aikana tulee lievä ripuli, pyritään kuitenkin viemään hoitoa loppuun - ripulia hoidetaan riittävällä juomisella ja esimerkiksi Gefilus-juomalla. Jos ripuli on hankala, on toki syytä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin.

- tetrasykliini (DUMOCYCLIN, ORICYCLIN ym) voidaan käyttää amoksisilliinin sijasta, jos potilaalla on penisilliiniallergia. Tämäkin antibiootti saattaa aiheuttaa ripulia. Se ei sovellu lasten hoitoon, koska se saattaa värjätä kasvavaa hampaistoa, eikä tätäkään lääkettä saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Herkistyminen auringonvalolle on harvinainen sivuvaikutus, kuitenkin niin tavallinen, ettei tätä hoitoa mielellään läpivietäisi etelään suuntautuvan lomamatkan aikana.

- klaritromysiini (KLACID) on uusi antibiootti, joka on osoittautunut varsin tehokkaaksi juuri Helicobacter pylori-bakteerin hoidossa.

Hoidon aikana on siis syytä olla täysin käyttämättä alkoholia. Tupakkalakko hoidon aikana on myös varsin suositeltava, koska on osoittautunut, että tupakointi vähentää häätöhoidon tehoa. Ja jos on ollut sitten tupakoimatta 7 - 10 päivää tämän hoidon aikana - miksei vaikka jatkaisi samalla tavalla?

Aikaisemmin käytettiin myös vismutti (DE-NOL) tämän bakteeri-infektion hoidossa, ja tämä lääke saattaa tulla kyseeseen nykyäänkin, varsinkin jos ensimmäinen hoitoyritys on epäonnistunut. Normaali annos on 2 tablettia tyhjään vatsaan aamuin illoin, tai l tabletti 4 kertaa päivässä, puoli tuntia ennen ateriaa ja nukkumaan mennessä. Vakava munuaisen toiminnanvajaus on vasta-aihe tämän lääkkeen käytölle. Uloste saattaa tummua käytön aikana, tämä on vaaraton ilmiö. Hoitokuurin jälkeen tätä lääkettä ei saa käyttää 8 viikkoon. De-Nol ei ole enää Suomessa saatavissa, sen sijaan on olemassa uusi vismuttia ja ranitidiinia sisältävä käyttökelpoinen lääke nimeltään PYLORID.

Lääkkeet ovat suhteellisen kalliit, kuten mahahaavalääkkeet yleensä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on vain lyhyt hoito, ja jos hoito onnistuu, ei ehkä sen jälkeen lainkaan tarvita mahahaavalääkitystä. Lääkkeistä saa normaalin sairasvakuutuskorvauksen.

Raskauden ja imetyksen aikana hoito ei ole mahdollinen, kuten yllä on mainuttu, koska useat hoitoon käytetyistä lääkkeistä eivät varmuudella ole vaarattomia tänä aikana.

Hoidon sivuvaikutukset

Helicobacter-infektio vaatii siis runsaan lääkityksen parantuakseen. Lääkityksen aikana potilaan kokemat sivuvaikutukset ovat aika tavallisia (arviolta joka kolmas potee selviä sivuvaikutuksia). Tavallisin sivuvaikutus on antibioottihoidon aiheuttama ripuli. On kuitenkin aika harvinaista, että hoito joudutaan keskeyttämään sivuvaikutusten takia.

Sivuvaikutusten vähentämiseksi pyritään jakamaan lääkitystä useampaan päivittäiseen annokseen.

Hoidosta ei ole mitään hyötyä, jos hoito joudutaan keskeyttämään -päin vastoin liian lyhyt hoito antaa bakteerille tilaisuuden tottua näihin lääkkeisiin, jolloin uusi hoitoyritys myöhemmin ei tehoa enää yhtä hyvin. Tämän takia olisi tärkeä, että hoito vietäisiin loppuun lievistä sivuvaikutuksista huolimatta. Jos tulee hankalia sivuvaikutuksia, kannattaa aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Pitääkö hoitotulos varmistaa?

Mikään lääketieteellinen hoito ei ole sataprosentisen varma. Ylläkuvatulla lääkehoidolla noin yhdeksän potilasta kymmenestä pääsevät bakteeri-infektiostaan, mutta joku on aina myös se kymmenes, jolla ensimmäinen hoito ei ole auttanut. Hoidon jälkeen on tämän takia hyvä kontrolloida, onko Helicobacter todella häipynyt mahalaukun limakalvosta. Tämä kontrolli voidaan tehdä verinäytteellä ja hengitystestillä mutta tarkemman kuvan saa tekemällä gastroskopia ja ottamalla limakalvonäytteet sen yhteydessä. Tätä kontrollia ei kuitenkaan kannata tehdä heti hoidon jälkeen, vaan on odotettava muutama kuukausi lääkehoidon loppumisen jälkeen.

Jos hoito onnistuu...

eli jos Helicobacter-infektio saadaan kokonaan pois lääkehoidolla, vähenee haavataudin uusiutumisen riski aivan oleellisesti, ja siihenhän hoidolla pyritäänkin! Kun krooninen haavatauti rauhoittuu ja pysyy poissa, on potilaan hyvinvointi toki aivan eri luokkaa kuin taudin ollessa aktiivinen!

Infektio voi uusiutua, mutta riski saada uusi Helicobacterinfektio ei onnistuneen hoidon jälkeen ole kovin suuri (noin l% vuotta kohti).


Gastrolab Slide-Shows


Kaikkien tärkeiden konferenssikaupunkien kartat ja satelliittikuvat


Suomalaisia kirkkoja


May 8, 2007