: Kysymyksiä ja Vastauksia

Colitis Ulcerosa ja Crohnin tauti

Veriripuli on tyypillinen Colitis ulcerosassa. Jos potilaan tauti rajoittuu peräsuolen alueelle (proktiitti), saattaa verentulo ulosteen mukana ilman varsinaista ripulia olla ainoa oire.

Kipu on tavallinen Crohnin taudin oire. Kipupiste saattaa tällöin vastata juuri sitä paikkaa suolistossa, jossa tauti sijaitsee. Paksusuolitulehduspotilaalla on monasti juuri ennen ripuliulostetta kouristelevaa kipua, joka sitten helpottuu suolen tyhjenemisen jälkeen.

Yleisoireita esiintyy runsaasti taudin pahassa vaiheessa. Tavallisia ovat väsymys, laihtuminen ja kuumeilu.

Laboratoriotutkimuksissa todetaan usein matala hemoglobiini (vuodon aiheuttaman verenhukan takia), korkea lasko (tulehduksesta johtuen) ja ainakin mikroskooppista verta ulostenäytteissä.

TAUDINMÄÄRITYS

Haavaisessa paksusuolitulehduksessa saadaan useimmiten varma diagnoosi jo peräsuolen tähystyksen avulla, koska tauti lähes aina esiintyy peräsuolen alueella. Taudin alkuvaiheessa on syytä selvittää, kuinka suuri osa suolesta on sairas, ja se selviää varmimmin paksunsuolen tähystyksellä (Kolonoskopia), jolloin ohuen taipuisan putken avulla usein voidaan nähdä koko paksuasuoli sisältäpäin.

Crohnin taudin osalta tilanne on monimutkaisempi. Jos tauti sijaitsee paksunsuolen alueella, selviää diagnoosi useimmiten kolonoskopialla. Jos tauti sijaitsee ohutsuolen alkuosassa, se saatetaan nähdä tähystämällä mahalaukku (gastroskopia). Joskus tauti sijaitsee vain lyhyellä ohutsuolen alueella, ja muutokset saattavat olla niin pieniä, että vain erittäin tarkka ohutsuolen röntgenkuvaus paljastaa sen.

Varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla vaikeata varmuudella sanoa, kumpi tauti on kyseessä. Myöhemmässäkin vaiheessa diagnoosi saattaa muuttua esim. haavaisesta paksusuolitulehduksesta Crohnin tautiin. Taudinmäärityksen vaikeuksista on harvoin potilaalle haittaa, koska molempien tautien hoito on hyvin samanlainen.

HOITO

Molempien tautien hoidossa on lääkehoito keskeinen. Joskus taudit voivat olla niin hankalia ja lääkehoito tehoton, että leikkaushoito on välttämätön. Ruokavalion merkitys on kiistanalainen.

- ruokavalio -

Maidoton ruokavalio saattaa olla eduksi; noin yksi viidestä potilaasta kokee oireitten selvästi helpottuneen kun tavallinen maito on jätetty pois ruokavaliosta. Sen sijaan potilaat yleensä voivat käyttää muita maitotuotteita, kuten piimää, viiliä, jogurttia ja juustoa, mikä onkin tärkeää riittävän kalkin saannin kannalta.

Crohnin taudissa on muutaman tutkimuksen perusteella todettu olevan edullista rajoittaa sokerin käyttöä. Rajoituksen ei tarvitse olla kovin ankara: riittää, kun jätetään makeiset ja näkyvä sokeri pois. Siis hedelmä suklaapatukan sijasta välipalana! On myös viitteitä siitä, että kaikenlainen pikaruoka ei olisi hyväksi - tavallinen kunnollinen kotiruoka on ilmeisesti kaikkein paras ruokavalio.

Varsinkin Crohnin taudissa saattaa suolitulehduksen ja myös leikkaushoidon jäljiltä esiintyä ahtaita kohtia suolistossa. Tällöin ruoka on pureskeltava erittäin hyvin. Lisäksi on vältettävä sellaisia ruokia (esim. sitkeä liha), joista voi joutua liian iso pala suoleen. Kuivatut hedelmät (esim. rusinat), jotka kokonaisina nieltyinä laajenevat voimakkaasti mahalaukussa ja suolistosta, saattavat aiheuttaa tukosta.

Ruokavaliossa on kuitenkin paljon yksilöllisiä piirteitä. Jos potilas jossakin taudin vaiheessa huomaa, että jokin ruokalaji aiheuttaa vaivoja, voi kyseisen ruokalajin toki jättää pois.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että tupakoinnista on paljon haittaa Crohnin taudissa. Tupakointi lisää selvästi riskiä, että tauti pahenee siinä määrin, että leikkaushoito tulee välttämättömäksi. Sen sijaan tupakointi näyttää, ihmeellistä kyllä, estävän haavaista paksusuolitulehdusta. Silti ei kannata aloittaa tupakointia tässäkään taudissa - tupakointiin liittyy niin monet muut haittavaikutukset.

LÄÄKEHOITO

Salatsosulfapyridiini on lääke, jonka ruotsalainen lääketieteen professori Nanna Svartz keksi jo vuonna 1939. Lääke on edelleen käyttökelpoinen näiden tautien hoidossa. Se parantaa molempien tautien aktiivisen vaiheen, ja pitää taudin "pinnan alla" estäen taudin aktivoitumisen. Lääkettä kannattaa sen takia käyttää pitkään, vuosia, mikäli sivuvaikutukset eivät ole esteenä.

Salatsosulfapyridiini voi aiheuttaa pahoinvointia ja ylävatsavaivoja. Se on siksi hyvä ottaa ruoan kanssa. Lääkkeestä on olemassa myös suolistoliukoinen muoto, joka yleensä sopii paremmin, jos ylävatsavaivat ovat hankalia.

Lääke sisältää sulfaa, ja se voi sen takia aiheuttaa samoja sivuvaikutuksia kuin sulfa, mm lääkekuume ja voimakasta kutiavaa ihottumaa. Jos näitä oireita esiintyy, on otettava yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Useimmiten nämä oireet johtavat lääkityksen lopettamiseen. Miehillä lääkkeen on todettu mahdollisesti vaikuttavan hedelmällisyyteen. Tämä sivuvaikutus on kuitenkin ohimenevä, eli lääkityksen lopettaminen palauttaa hedelmällisyyden normaaliksi.

Virtsa voi värjäytyä lääkkeistä, mutta tämä on vaaratonta. Lääke ei ole vaarallinen sikiölle raskauden aikana. Myös imetyksen aikana lääke on vaaraton, jos vauva on terve. Synnytyksen yhteydessä lääkkeestä saattaisi olla haittaa lapselle, ja lääkitystä pyritään sen takia välttämään viimeisen raskauskuukauden aikana.

Salazosulfapyridiini käytetään myöskin nivelreuman hoidossa, ja se soveltuu tämän takia hyvin sellaisen suolistotulehduksen hoitoon, johon liittyy niveltulehduksia.

Koska sulfan käyttöön liittyy hankalia sivuvaikutuksiam on kehitetty uusia sulfavapaita lääkkeitä, joiden teho on verrattavissa salatsosulfapyridiiniin, mutta joilla ei ole sulfalle tyypillisiä sivuvaikutuksia. Tällainen uusi lääke on 5-aminosalisyylihappi l. mesalatsiini (Asacol). Niistä potilaista, joille salatsosulfapyridiini ei sovi, 80 - 90% voi käyttää tätä lääkettä ilman sivuvaikutuksia. Asacol- tabletit on nieltävä kokonaisina, jotta lääke voi vapautua vasta paksunsuolen alueella. Myös tämä lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, pahoinvointia, vatsakipua ja ripulia. Salisylaatille yliherkkille potilaille tämä lääke ei sovi. Yleensä lääke on kuitenkin hyvin siedetty, ja sivuvaikutuksia esiintyy merkittävästi vähemmän kuin salatsosulfapyridiiniä käytettäessä. Lääke ei vaikuta miehen hedelmällisyyteen kuten salatsosulfapyridiini.

5-aminosalisyylihappo voidaan myöskin käyttää paikallisesti peräsuoleen annettuna, jolloin se tehoaa hyvin peräsuolen tulehdukseen (proktiittiin) ja paksunsuolen loppuosan tulehdukseen.

Tautien pahassa vaiheessa käytetään kortisonia, joko suun kautta, laskimoon (edellyttää sairaalahoitoa), tai peräsuoleen lääkeperäruiskeena annettuna. Lyhyt kortisinihoito ei yleensä aiheuta sivuvaikutuksia. Hoidon jatkuessa pitkään esiintyy usein sivuvaikutuksia: kortisoni aiheuttaa painon nousua, vaikuttaa sokeritasapainoon ja saattaa myötävaikuttaa luuston haurastumiseen. Tämän takia pitkäaikaista korisonihoitoa pyritään välttämään. Mikäli tauti vaatii jatkuvaa kortisonihoitoa, annos pyritään pitämään niin pienenä kuin mahdollista, ja joskus liitetään lääkitykseen toinen immuunovastetta vähentävä lääke, kuten atsatiopriini tai merkaptopuriini. Kaiken lääkehoidon yhteydessä joudutaan lääkkeen antamaa hyötyä vertaamaan sen aiheuttamaan sivuvaikutusriskiin!

Crohnin taudissa käytetään suolistoantibioottia nimeltään metronidatsoli. Lääke on tehokas, vaikka sen mekanismia ei tunneta. Lääke ei sovi käyttäväksi alkoholin kanssa. Vaaraton sivuvaikutus on metallinen maku suussa. Pitkäaikainen hoito voi aiheuttaa - onneksi erittäin harvoin - puutumista ja kipua raajoissa, jolloin lääkitys on lopetettava.

Tutkimustyö näiden tautien lääkehoidon parantamiseksi on koko ajan käynnissä. Uudentyyppisiä kortisinivalmisteita on kehitetty ja kehitetään. Syklosporiini-niminen lääke, jota muuten käytetään elinsiirtojen jälkeen, on antanut lupaavia tuloksia sekä vaikean haavaisen paksusuolituloksen että vaikean Crohnin taudin hoidossa. Vaikutus on kuitenkin ollut lyhytaikainen, ja syklosporiinihoitoon liittyy vaikeita sivuvaikutuksia.

Kaikki yllämainitut lääkkeet ovat reseptilääkkeitä.

- leikkaushoito -

Molemmat taudit voivat olla heti alkuvaiheessa niin vaikeita, että välitön leikkaushoito on aiheellinen. Myöhemmässä vaiheessa taudit saattavat, onneksi harvoin, äkillisesti pahentua ja vaatia leikkaushoitoa. Jos suolitulehduksen aiheuttama verenvuoto on runsasta eikä rauhoidu tavallisella lääkehoidolla tai jos suolen seinämään on tullut vatsaonteloon aukeava reikä tai on syntynyt vaikea suolistotukos, on leikkaus ainoa hoitokeino.

Leikkaushoito voi tulla kyseeseen, jos oireet jatkuvat lääkehoidosta huolimatta tai jos tauti uusiutuu usein ja potilas tarvitsee toistuvia sairaalakäyntejä. Syy leikkaushoitoon on myös säännöllisten suolitähystyksien yhteydessä todettu ns. dysplasia l. syövän esiaste paksusuolessa. Suurin osa potilaista selviää kuitenkin hyvin lääkehoidolla, eikä leikkausta lainkaan tarvita.

Haavaisen paksusuolitulehduksen hoidossa leikkauksella poistetaan koko paksusuoli. Koska tauti ei voi levitä ohutsuoleen, tämä tauti on leikkauksen jälkeen loppuiäksi parantunut. Useimmiten voidaan tehdä säiliön ohutsuolen loppuosasta, ja yhdistää tätä peräaukkoon, jolloin suoliavannetta ("pussia vatsan päällä") ei lainkaan tarvita. Jos joudutaan leikkaukseen taudin hyvin aktiivisessa vaiheessa, saatetaan tyytyä paksunsuolen poistoon ja suoliavanteen tekoon. Tällöinkin voidaan yleensä muutaman kuukauden kuluttua tehdä yllämainittu ohutsuolen säiliö ja poistaa suoliavanteen.

Leikkaushoidon tuloksena potilaalle jää siis nykyään harvoin suoliavanne l. stooma. Suoliavanne on kuitenkin nykyisillä hoitovälineillä varsin siedettävä asia. Monella menestyvällä suomalaisella on suoliavanne. Sen kanssa tulee hyvin toimeen työssä ja vapaa-aikana. Suoliavanteen hoito on helppoa ja muodostuu pian jokapäiväiseksi rutiiniksi, joka vaatii suurin piirtein saman ajan kuin hampaiden pesu.

Crohnin taudissa sairaus ei parane lopullisesti leikkauksella, koska se saattaa levitä jäljelle jäävään suolistoon. Tautia ei siis pyritä parantamaan leikkauksella, vaan tyydytään poistamaan pahiten oireita aiheuttavat muutokset mahdollisimman pienellä leikkauksella. Leikkaushoidon aihe voivat olla suolen ahtautuminen, tulehduksen aiheuttamat suolten tai suolen ja ihon väliset käytävät (fistelit) ja runsas verenvuoto.

SYÖPÄRISKI

Haavaiseeen paksusuolitulehdukseen liittyy kohonnut syöpäriski siinä osassa suolta, jossa tauti sijaitsee. On kuitenkin todettu, että tätä riskiä ei käytännössä ole, jos tauti esiintyy vain peräsuolessa ja paksunsuolen loppuosassa. Muille potilaille riski alkaa, kun tauti on kestänyt n. 7 vuotta. Riski on n. 1% vuodessa, eli ei kovin suuri. Se antaa kuitenkin aiheen säännölliseen seurantaan. Syövän syntyä voidaan ennakoida, koska jo vuosia ennen syövän ilmaantumista kudonnäytteisiin tulee eräitä tyypillisiä solumuutoksia (dysplasia). Mikäli sellaisia ilmenee, ei syövän syntyä jäädä odottamaan, vaan tauti hoidetaan leikkauksella ennaltaehkäisevästi.

MUUT NÄIHIN TAUTEIHIN LIITTYVÄT RISKIT

Molemmat taudit saattavat aiheuttaa muutoksia myös suolen ulkopuolella. Seuraavassa on lueteltu tavallisimmat:

Ihossa saattaa esiintyä kyhmyruusu varsinkin tautien aktiivisessa vaiheessa. Ihon märkäinen kuolio (pyoderma gangrenosum) on hankala, mutta onneksi harvinainen, näihin tauteihin liittyvä ihotauti.

Silmissä saattaa esiintyä tulehduksia

Nivelissä saattaa esiintyä tulehduksia. Tulehduksia voi olla joko vain yhdessä tai useassa nivelessä, jolloin tila saattaa muistuttaa nivelreumaa. Nivelreuma ja selkärankareuma ovatkin selvästi tavallisempia kroonista suolitulehdusta sairastavilla potilailla.

Maksa saattaa reagoida monella eri tavalla suolisto tulehdukseen. Rasvamaksa, krooninen maksatulehdus ja krooninen tulehdus sappiteissä (sklerosoiva kolangiitti) liittyvät paksunsuolen tulehdukseen. Sklerosoiva kolangiitti on krooninen sappitiehyitä ahtauttava tulehdus, jonka aktiivisuus ei riipu suolitulehduksen aktiivisuudesta. Sen hoitona käytetään nykyään menestyksellisesti ursodeoksikoolihappoa sisältävää lääkettä (Adursal).

RASKAUS JA SUOLISTOTULEHDUKSET

Suolitulehdukset eivät ole esteenä raskaudelle. On tietysti hyvä ajoittaa raskauden alkaminen sellaiseen aikaan, jolloin tauti on rauhallisessa vaiheessa. Yleensä taudit käyttäytyvät hyvin raskauden aikana, ja raskauden aikana voidaan käyttää samoja lääkkeitä kuin muulloinkin. Joskus saattaa kuitenkin olla tarve muuttaa lääkitystä raskauden aikana. Siksi on hyvä kertoa hoitavalle lääkärille raskaudesta. Lopputulos on keskimäärin yhtä onnellinen (terve lapsi) kuin jos äidillä ei olisi tätä tautia. Taudit eivät lisää epämuodostumien riskiä millään tavalla.

Alttiys näihin tauteihin periytyy jossakin määrin, mutta lapsen riski saada tauti perinnöksi äidiltään on niin mitättömän pieni, ettei sitä oikeastaan tarvitse ottaa huomioon.

SEURANNAN TÄRKEYS

Näitten tautien seuranta on tärkeä. Yksi syy siihen on em. lievä syövän riski, joka voidaan tarkalla seurannalla minimoida tai lähes poistaa. Vaikka tauti päällisin puolin on täysin rauhoittunut ja oireeton, olisi jaksettava käydä kontrolleissa. Kontrolli kerran vuodessa tai kahdessa riittää oireettomassa vaiheessa.

Seurannan käytännön järjestely on helppoa jos asuu pitkään samalla paikkakunnalla. Kun muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille, saattaa olla vaivalloista löytää uusi paikka, missä seuranta voisi tapahtua. Tämä vaivannäkö on paikallaan - ilman seurantaa ei saa jäädä pitkäksi ajaksi.

YHTEISKUNTA JA KROONISET SUOLISTOTULEHDUKSET

Yhteiskunnan tehtävä on auttaa niitä, jotka kärsivät taudin aiheuttamasta vahingosta. Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti ovat sellaisia kroonisia tauteja, jossa yhteiskunto sairasvakuutuksen kautta korvaa lääkemenoja n. 75%:sti, eli potilas maksaa vain pienen osan lääkkeiden hinnasta. Tämä korvaus edellyttää hoitavalta lääkäriltä saatua B-todistusta, jota toimitetaan sairasvakuutustoimistoon.

Jos on suoliavanne, korvaa yhteiskunta täysin avanteen hoidossa tarvittavat välineet, eli potilas saa ne veloituksetta kotipaikkakunnan terveyskeskuksesta. Useassa keskussairaalassa toimii ns. avannepoliklinikka, jonka puoleen voi kääntyä, mikäli avanteen kanssa ilmenee ongelmia.

Taudit saattaavat aktiivisessa vaiheessa aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Hoitotulokset ovat nykyään niin hyviä, että nämä taudit vain hyvin harvoin johtavat pysyvään työkyvyttömyyteen. Taudit antavat usein aiheen asevelvollisuuspalvelun lykkäämiselle tai palvelusta vapauttamiselle.

Suomessa toimii vuodesta 1984 näitä suolistosairauksia sairastavien ja heidän asioistaan kiinnostuneiden (esim. omaiset) oma yhdistys, Crohn ja Colitis ry. Yhdistys ajaa näitä tauteja sairastavien etuja yhteistyössä lääkäreiden, KELA:n, alan järjestöjen ja yhteiskunnallisten päättäjien kanssa. KELA:n kanssa yhteistyössä yhdistys järjestää sopeutumisvalmennuskurssit. Yhdistyksellä on oma lehti, joka ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa. Kokouksissa kuullaan usein asiantuntijaluentoja, ja tukihenkilötoimintaa ollaan aloittamassa. Osoite on

Crohn ja Colitis ry

PL 44
02101 ESPOO
Puh 09-1485784

Suoliavannepotilaan kannattaa liittyä vuonna 1980 perustettuun Finnilco-yhdistykseen, joka ajaa stoomapotilaitten etuja. Finn-Ilcolla on paikallisyhdistyksiä useilla paikkakunnilla. Finnilco järjestää mm. avanneleikattujen sopeutumis- valmennuskursseja. Yhdistyksellä on oma neljästi vuodessa ilmestyvä lehti, josta saa ajankohtaista tietoa esim. avanteen hoitovälineistä. Osoite on