the Home Page
Historialliset tekstit: Sukupuolisuhteet


"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Sukuvietin luonnollinen herääminen riippuu molemmilla sukupuolilla siitinelinten säännöllisestä ja täydellisestä kehittymisest', joka kumminkin meidän lauhkeassa ilmanalassamme voidaan otaksua tapahtuvan viidennellätoista ikävuodella tai sen vaiheilla. Naisella ilmoittaikse tämä aika kuukautisten alkamisella, rintain kehittymisellä ja häpykarvain kasvamisella; miehellä äänenmurroksen, parran ja häpykarvain kautta. Siitinelinten myöhäisempi kehittyminen on todistuksena heikosta ruumiinrakennuksesta tai todellisesta taudista eikä ole harvinainen nykyaikaan ei aínoastaan hennosti kasvatetuilla tytöillä ylemmissä säädyissä vaan myöskin rahvaan tyttärillä.
Vaikkapa sukuvietti herääkin 15:sta vuodella, ei kuitenkaan voima sen käyttämiseen vielä ole täydellinen. Tämä seuraa vasta vähän myöhemmin, miehellä noin 20 - 25, naisella 18 - 20 vuotiaana. Ennen tätä kypsymyksen aikakautta täytyy sukuvietin tyydyttäminen aina tulla vahingolliseksi terveydelle sekä ruumiin muodostumiselle ja vahvistumiselle. Meidän yhteiskunnallinen tapamme tekee tarpeelliseksi, että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat henkilöt yhdistyvät avioliittoon, ja eräs sisällinen ääni sanoo meille, että tämä laitos on ei ainoastaan mitä suurimman arvoinen yhteiskunnalle, vaan johtuu myöskin ihmisen omasta sisällisestä luonnosta ja on eroittamattomassa yhteydessä ankarimpain siveydellisten lakien kanssa. - Seurustelussa avioliiton ulkopuolella kadottaa rakkaus varsinaisen merkityksensä ja vajoaa ainoastaan fyysilliseksi, milt´eipä eläimelliseksi paheeksi, ja perhe-elämä, joka on yhteiskunnallisen elämän perustus, puuttuu silloin sitä sydämellistä sidettä, jonka aviollinen yhdistys tuopi mukanaan. Sitäpaitsi heikontuvat siitinelimet hiettäytyessä hurjan intohimon valtaan ja vaihtettaessa usein esineitä, puhumattakaan tartuntain vaarasta ja varsinkin tuosta inhottavasta veneerisestä taudista.
Parittelu, vaikkapa onkin luonnollinen toimitus, ei kuitenkaan ole, kuten moni luulee, mikään välttämätön tarve, jonka ehkäisty tyydyttäminen olisi vahingollinen terveydelle. Miehissä kuuluu se harvinaisiin tapauksiin, että ihan siveä elämäntapa tuottaisi terveydelle vahingollisia seurauksia; mutta se joka tähän tavattomaan tilaan joutuu, tekee parhain kun järjestää niin asiansa, että voipi mennä naimisiin. Ainoastaan siinä tapauksessa, että mielikuvitukselle jätetään liian vapaat ohjakset, vietetään liian kiihottavaa ruokajärjestystä tai lueskellaan siveettömiä kirjateoksia, j.n.e., kiihotetaan sukuviettiä, josta johtuu parittelemisen tarve. - Enemmän kuin mies on kuitenkin nainen altisna niille haitallisuuksille, joita sukuvietin ehkäisty tyydyttäminen tuottaa, hänen kun luonto on määrännyt sukunsa jatkajaksi ja herkemmäksi niille seikoille, jotka tässä suhteessa vaikuttavat ei ainoastaan hänen ruumiisensa vaan myöskin hänen mielialaansa.
Ihmisellä on eläimen suhteen se etevämmyys, ett´ei hänen siitoskykynsä rajoitu vissiin vuodenaikaan, vaan on alituiseen yhtäläinen; mutta juuri sentähdenpä vaatii järki, ett´ei tätä kykyä väärinkäytetä. Ei mistään ole ruumiille ja henkiselle elämälle niin turmiollisia seurauksia kuin siitosvoimain tuhlaamisesta. Vissi kohtuullisuus on sentähden tässä mitä suurimmasta tärkeydestä ja riippuu vahvemmasta tai heikommasta ruumiin rakennuksesta. Vastanaineita on aina varoitettava liian usein uudistetusta aviollisen huvin toistamisesta, johon heillä enimmäkseen on suuri taipumus.
Hirveimmin kaikista turmelee terveyttä se karkea pahe, jota sanotaan itsesaastutukseksi eli onaniksi, s.o. sukuvietin tyydyttämistä ilman mitään esinettä, kiihottamalla käsin tai jollakin muulla siivottomalla kosketuksella siitinelimiä. Tämä pahe on vielä paljon turmoillisempi kuin liian aikainen parittelu, se kun on luonnotonta, väkivaltaista ärrytystä, jolla mielikuvitusta kiihotetaan korkeimmilleen. Nuorison seassa on se yleisempi kuin tavallisesti luullaankaan, ja varsinkin tavataan sitä kouluissa, joissa oppilaat, muusta maailmasta eroitettuina, elävät toistensa seurassa. Sitä tapahtuu ei ainoastaan nuorukaisten, vaan myöskin tyttöjen seassa. Tämän paheen surulliset seuraukset eivät koskaan jää ilmestymättä, jospa ne myöhäänkin ilmautuvat. - Kun itsesaastutusta aina harjoitetaan suuressa salaisuudessa ja on useinkin vaikea huomata, tulee vanhempain ja kasvattajain ankaralla ja tarkalla silmänpidolla sitä tiedustella. 12 - 14:sta ikävuodesta, jolloin pojan siemen-neste jo on ruvennut erittymään, ovat pilkut paidassa ja lakanoissa varmimmat merkit siihen; mutta ne voidaan piilottaa näkyvistä. Tarkka silmälläpito lapsen terveydentilasta ja olentotavasta johtaa vieläkin varmemmin paheen huomaamiseen. Jos nimittäin lapsi, joka muuten on ollut terve ja ripeä, tulee ilman muita huomattavia syitä vähitellen kivulijaaksi, valittaa tiheämmin sattuvaa raukeutta ja uneliaisuutta, jos se muuttuu hiljaiseksi, itseensä sulkeutuneeksi, tuittupäiseksi, nurisevaksi, osoittaa hajamielisyyttä lukutunneilla, hakee usein yksinäisyyttä, valittaa päänkivistystä, käypi kalpeaksi, jos silmät muuttuvat raukeiksi, sisäänvanonneiksi ja niitä ympäröi sinertävät renkaat, jos hän kadottaa ruokahalun ja osoittaa omituista arkuutta eli vauhkoutta seurassa tai kun hänet äkkiä yllätetään, niin on tukevia syitä epäillä häntä itsesaastutuksesta. Sen turmiolliset seuraukset näyttäytyvät pian. Siittimien alituisen uudistuvasta väärinkäyttämisestä syntyy vähitellen hellittämätön ärtyisyyden tila niissä, ynnä vastentahtoinen siemen-nesteen erittyminen, n.s. päiväpollutsioonit, jotka kuihduttavat ruumista; useinkin ilmautuu kuopat lantion molemmin puolin selkärankaa; kasvot käyvät veltoiksi ja tunteettomiksi, näkö heikoksi, ymmärrys tylsistyneeksi, jäsenet vapiseviksi; sairas tuntee alituiseen sointia ja suhinaa korvissa sekä vilua ja köyristystä selkärangassa, sapi puistutuksia, kaatumataudin j.n.e. ja lopettaa vihdoin kurjalla tavalla elämänsä.
Ei ole odottamistakaan onanistin luopuvan tästä paheesta sittekään kun hänen arvostuskykynsä on tuleentunut; sillä silloin kun järki niin suuren herruusvallan saapi, on se tavallisesti jo liian myöhäistä ja terveys on pilalla. Sentähden, heti kun tuo surullinen havainto on tehty, että nuori henkilö on onaaniin taipuva, täytyy häntä pitää mitä tarkimman silmälläpidon alaisena, kuvailla hänelle paheen välttämättömiä seurauksia eikä jättää koskaan häntä ilman vaarinpitoa. Hän ei saa asua yksinään, vaan muiden seurassa, häntä on pidettävä alituisessa toimessa ja tehtävistään vaarinpitävän sekä ohjattava viihtymään seuraelämän viattomissa huveissa; sillä ei mikään johdata niin helposti itsesaastutukseen kuin työttömyys ja yksinäisyys. Hänen ruokansa ei saa olla liiaksi ravitsevaa, ei ensinkään ärryttävää (ei mitään maustimia) eikä sisältää paljon lihaa. Hänen on maattava viileässä ja kovalla vuoteella, ei seljällään, koska sukuvietti sängyn lämmöstä varsinkin seljällään maatessa helposti kiihottuu. Jämeä jouhimatrassi sopii paljon paremmin kuin höyhenpatja. Hän ei saa olla lämpimässä puvussa eikä käyttää mitään siittimiä ahdistavia vaatteita ja on häntä aina pidettävä liikkeessä jotta hän iltasilla nukkuisi heti levolle mentyänsä. Hän ei saa maata kauvan, vaan on hänen heti herättyä noustava ylös, eikä hänen saa millään ehdolla antaa maata hereillään sängyssä. Kylpyä on käytettävä joka päivä ja selkä pestävä kylmähköllä vedellä. Kylmät merikylvyt suvisin ovat varsin sopivia.
Tämän paheen estämiseksi on suuri vaarinpito tarpeeseen myöskin nuorten tyttöjen suhteen. Siinä tarkoituksessa on tarkasti valvottava heidän leikkejensä ja muutenkin noudatettava samoja toimenpiteitä ja varokeinoja, kuin äsken on mainittu.


|
|