the GASTROLAB Home Page

Historialliset tekstit:
Naisten taudit

GASTROLAB´in kotisivu

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

1. Kuukautiset ja niiden häiriöt

Kuukautiset naisella ovat tosin eräs luonnollinen toimitus eikä suinkaan mikään tauti, mutta niiden alkamiseen, niiden kestäessä tapahtuviin häiriöihin ja niiden taukoamiseen on niin monta tautia ja taudin aihetta yhdistettynä, että on tärkeätä kääntää tarkka huomio niihin ja erikseen katsella niitä haitallisuuksia, joiden syyt voivat olla niiden sairaalloisissa poikkeuksissa.

Kuukautiset ilmaantuvat useimmilla tytöillä tavallisesti 14 - 15 ikävuoden vaiheilla. Kuitenkin tavataan usein poikkeuksia tästä säännöstä: moni saa kuukautisensa aikaisemmin, aina 11 - 12 vuoden ikäisenäkin; moni myöhemmin, vata 18:sta - 20:nella ikävuodella. Tämä riippuu suureksi osaksi erilaisesta kasvatuksesta ja elantotavasta. Sitävastoin voivat kuukautiset joko kivulloisuuden tai omituisen kankeuden takia sukupuolisuusyhdys-elämään paljon myöhästyäkin ja muutamilla rahvaan tyttärillä viipyvät ne usein aina 20:teen vuoteen ja sen ylikin. Joskus voivat kuukautiset kokonaan puuttuakin.

Alussa ovat kuukautiset tavallisesti enemmän tai vähemmän säännöttömät runsauden, kestävyyden ja palautumisen suhteen, mutta sitte kun ovat ehtineet järjestyä, kestävät ne hiljaisella verenvuodolla tavallisesti 3 - 5 päivöö ja palautuvat yleiseen joka 4:nen viikon vaiheilla, niin kauvan kuin nainen on vapaa raskaudesta ja imettämisestä. Mutta tässäkin voipi olla poikkeuksia, ja voivat muutamilla naisilla kestää aina 8 - 10 päivääkin sekä palautua epäsäännöllisesti liian lyhyillä väliajoilla, esim. joka toinen tai joka kolmas viikko. Harvemmin tavataan naista, jonka säännölliset kuukautisjaksot olisivat paljonkaan 4 viikkoa pitemmät. Jokaisten kuukautisten edellä käy jonkinlainen murros naisen koko olennossa. Hän tuntee tavallisesti kovempaa tai lievempää pahoin vointia, mieli käy ärtyisämmäksi, hiåiä klmeämmäksi ja henki vastenmieliseksi. Nämä pahoinvoinnit ovat muutamilla ennen kuukautisten alkamista, toisilla itse juoksun kestäessä ja toisilla taas niiden lakatessa. Muutamilla on valkojuoksua yhtä tai useampaa päivää ennen ja jälkeen jokaisen kuukautisvuodon.

Kun nainen on ennättänyt niin vanhentua tai riutua, ett´ei hänellä ole elinvoimaa jäljellä enempää, kuin tarvitaan hänen oman elämänsä ylläpitämiseksi, vetäytyy siitoskyky takaisin siitinelimistä, jotka silloin tulevat jälleen tehottomiksi ja ikäänkuin kuihtuvat pois. Tämä tapahtuu tavallisesti naisen 45:nen ja 50:nen ikävuotten välillä, jolloin tuo aikakautinen verenvuoto lakkaa ja yhdessä sen kanssa mahdollisuus saada lapsia. Tämä kuukautisten pysähtyminen, jota sanotaan raukeamiskaudeksi, tapahtuu kumminkin samoin kuin niiden alkaminenkin tavallisesti vähitellen, niin että kuukautiset ovat loppupuolella jonkun aikaa niukemmat tai säännöttömät ennen kuin kokonaan lakkaavat. Jossakussa harvassa tapauksessa jatkuvat ne 50 luvulle.

Melkein jokaisessa vammassa naisella täytyy lääkärin, tullakseen oikein selville taudista, ottaa huomioon kuukautisjaksot, ja sentähden onkin tavallista, että hän alussa sairasta tutkiessaan tiedustaa, kuinka kuukautisten laita on. On tuiki tärkeätä, että jokainen sairas tarkkaan muistaa ilman mitään joutavaa kainoutta rehellisesti ja vilpittömästi vastata lääkärin tätä asiaa koskeviin kysymyksiin, koskapa hänen johtopäätöksensä taudista ja siis myöskin hänen sille perustamansa parannustapa usein suurimmaksi osaksi riippuu vastauksesta kuukautisten suhdetta koskeviin kysymyksiin.

Kuukautiset nuorilla tytöillä tulisivat kyllä ilman noita monellaisia vaivojakin, jotka niin usein seuraavat niiden ensi alkua, joll´ei osaksi monet taudin taipumukset, osaksi virheellinen elantotapa, ruokajärjestysvirheet ja huoleton vaatetus antaisi aina uusia aiheita kuukautisten häiriöihin. Hemmottelevan kasvatuksen takia pannaan sellaisille hämmennyksille perustus tavallisesti jo hyvinkin aikaisin ja tuottavat monellaisia vammoja, jotka, jos vaan heitetään huolettomuuteen, voivat ei niinkään harvoin olla syynä elinaikaiseen kivulloisuuteen. Jotkut laiminlyönnit fyysillisessä hoidossa noissa kaksinkertaiselle tarkoitukselleen niin usein väärin käsitetyissä tyttökasvattiloissa varsinkin ovat tähän syynä, eikä sentähden koskaan voida kyllin usein kullekkin kasvatuslaitoksen johtajalle teroittaa tätä tärkeää sääntöä: että nuorten tyttöjen kasvatuksessa, jotka otetaan kasvattilaan juuri kehittymisen aikana, ei pidä koskaan unhoittaa kiinnittämästä huomiotaan kuukautisten kehittymiseen ja koettamasta huolellisella tarkkaavaisuudella tytön ruumiilliseen hoitoon ja hänen terveytensä ja ruumiinvoimainsa muodustumiseen nähden edistää kuukautisten luonnollista puhkeamista.

Kivulloisuudet kuukautisten alkaessa. Täysin terveellä tytöllä pitäisi kuukautisten tulla ilman erityistä edellä käypää pahoin vointia. Mutta muissa tapauksissa alkaa tyttöä, samalla kun rinnat ja siittimet kuukautisten lähetessä kehittyvät, vaivata suuremmassa tai vähemmässä määrin erilaatuiset taudit. Häntä vaivaa raskasmielisyys, värveet ja muut hermovaivat; hän valittelee päänsärkyä, sydämentykytystä, kuumuutta kasvoissa, painoa tai vaivoja ristiluissa ja reisissä, täyteläisyyden tai turvotuksen tunnetta vatsanpohjassa, ihottumaa, y.m.s. Useimmat näistä vammoista ovat vähäpätöisiä ja katoavat heti kun kuukautiset muutaman kuukauden kuluttua tulevat käyntiiin. Välistä voivat ne kumminkin muuttua itsepintaisemmiksi hermotaudeiksi, hyppytaudeiksi, y.m.s. ja vaativat siis huomiota.

Kivulloisuuksien ehkäisemiseksi ensimmäisten kuukautisten tullessa, pitää tytön elantotapa olla yksinkertainen ja ilman mitään hemmoitteluja. Hänen tulee elää kohtuullisesti, samoin nukkua ja mieluummin töyssällä, kuin patjalla. 12 - 15 vuoden ijässä, aina sen mukaan kuin ruumiin muuhun kehitykseen nähden voidaan odottaa kuukautisia, on häntä aina valmistettava niiden ilmaantumiseen ja, kun ovat tulleet, vaaditaan vastaisuudessa asianmukaisesti odottamaan kuukautisjaksoja sekä juuri vähän edellä ja jälkeen niitä varomaan itseään vilustumiselta, etenkin rinnan ja vatsanpohjan jäähtymiseltä, mielenliikutuksilta, liiallisilta ruumiinliikunnoilta, etenkin tanssilta, sekä karttamaan kovin happamia tahi kuumottavia ruokia ja juomia. Jos vastamainitut vaivat kohtaavat, mutta ei mitään kuukautisia näyttäydy, voidaan, jos tyttö on vahva ja verevä, käyttää lämpimiä jalkakylpyjä. Myöskin 4 - 6 iilimatoa reitten sisäpuolelle käytettynä voipi olla hyödyksi, mutta niitä ei pidä ilman lääkärin kehoitusta käyttää. Sen ohessa otetaan silloin tällöin teelusikallinen jäähdyttäviä pulveria. Jos tyttö on kovin heikko ja, kuten silloin tavallista, kalpea, jätetään verenlaskut ja käytetään sen sijaan vahvistuskeinona jonkun aikaa harvasta teetä tai kiinaliuoketta, taikka rautarohtoja samalla tavalla, kuin kalvetustaudissa. Samalla harjoitetaan voimistelua, jos vaan siihen on tilaisuutta.

Kuukautisten viipyminen tahi myöhästyminen. Oikeastaan vasta silloin, kun tyttö on täysikasvuinen, mutta kuukautiset eivät ole näyttäytyneet, voidaan sanoa niiden viipyvän tai tulevan liian myöhään. Tapahtuu nimittäin, ett´ei naiset vielä 18 - 20 vuotiaina tai sitä vanhempinakaan ole täysin kehittyneitä, ja näillä viipyvät kuukautiset samassa mitassa kuin taudit tai muut syyt ovat estäneet ruumiin kehittymistä. Mutta joll´ei kuukautisten tulo tapahdu pian sen jälkeen kuin tyttö on muuten ruumiilleen täysin vaurastunut, niin on sellainen seikka kohtuuton ja voipi perustua joko johonkin vikaan itse siitin-elimessä taikka myöskin muihin syihin. Edellisen voipi lääkäri tai kätilö kunnollisella tutkimisella useimmiten huomata; jälkimmäinen huomataan niistä sairauden sattumuksista, jotka seuraavat kuukautisten puutetta. Silloin vaivaa tyttöä aikaväliin edellä mainitut kuukautisten alkuenteet taikka kalvetus.

Niinkauvan, kuin tyttö muuten voipi täydellisesti hyvin, on tarpeetonta ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin kuukautisten alkamiseksi. Mutta jos pahoinvointi sattuu, niin on syytä, jos tyttö on vahva ja lihava, vähentää vähän ravintoa, käyttää haaleita kylpyjä ja kuohujauhelmia muutamia teelusikallisisa päivässä sekä, ei kuitenkaan ilman erityistä lääkärin määräystä, suonen iskua jalkaan taikka 6 - 8 iilimatoa nivuksiin. Laihoille, hennoille tytöille on ravintoa sitävastoin lisättävä siten, että se tulee sisältämään ravitsevampaa ja enemmän maustettua ruokaa, sekä, missä niin voi tapahtua, vähän viiniä, jonka ohessa käytetään villaisia ihovaatteita. Kummassakaan tapauksessa ei saa laiminlyödä liikkumista raittiissa ilmassa. Jos tarkastaessa ehkä on käynyt selville, että on olemassa joku paikallinen vika, joka on ollut esteenä kuukautisten alkamiselle, on lääkärin se pian autettava leikkauksella, joka tavallisesti on varsin helppo, ei suinkaan tuskallinen eikä vaarallinen ensinkään.

Vaivalloiset kuukautiset. On tavallista, että kuukautisia seuraa pahoinvointi tavalla tai toisella joko kuukautisten alkaessa, niiden kestäessä tahi niiden lakatessa, ja tämä tapahtuu useimmilla naisilla eikä vaadi tavallisesti mitään erityistä huomiota. Mutta, kun tuo myötäseuraava pahoinvointi käy niin ankaraksi, että nainen sen kautta menettää halun ja kyvyn tavallisien tehtäväinsä toimittamiseen, voidaan kuukautisia syyllä sanoa vaivalloisiksi. Silloin on väliin kuukautisvuoto laadulleen tavallisuudesta vähän eroava ja lähtee sen mukana ei niinkään harvoin suurempia tai pienempiä kalvomaisia retkaleita. Siinä esiintyvät vaivat ovat tavallisesti: ankara selkäsärky, ähky, vesiumpi, päänsärky sekä värveet ja muut kouristusvammat. Tämä tapahtuu varsinkin niille, joilla on taipumusta umpitautiin ja siitä johtuvaan kovuuteen ja tukkeutumiin vatsanpohjan elimisssä. Niinkauvan kuin syytä ei ole poistettu, eivät nämä kouristusvammat lakkaa seuraamasta kuukautisia, nauttikoon potilas kouristustippoja kuinka paljon tahansa.

Kun on käynyt selväksi, että kuukautiset ovat vaivalloiset ja niiden yhteydessä on tuskia, tulee naisen pitää tähdellisenä noudattaa väliajoilla säännöllistä ja terveellistä elantotapaa, hankkia itselleen usein liikuntoa raittiissa ilmassa ja, jos niin soveltuu, harjoittaa voimistelua. Kun kuukautisaika tavallisen laskun mukaan lähestyy, tulee jonakuna päivänä ennen sen odotettua puhkeamista käyttää lämmintä ammekylpyä tai kumminkin jalka- tai istuinkylpyä parina päivänä perättäin. Vaikeammissa vaivoissa käytetään iilimatoja nivuksiin ja kysytään neuvoa lääkäriltä tai kätilöltä. Välistä tarvitaan haaleita villikaalia- (Hyoscyamus niger) tahi saunio- (Matricaria chamomilla) teeruiskutuksia emättimeen. Helpotusta kouristukseen saadaan myöskin käyttämällä rikkihärmettä, viinikiveä, valeriaanajuurta ja sokeria, joita hienonnettuna sekoitetaan yhteen kaksi lusikallista kutakin. Tätä pulveria ruvetaan käyttämään 8 päivää ennen sitä aikaa, jolloin kuukautisia odotetaan, ja nautitaan sitä joka ilta teelusikallinen kupillisessa vettä. Tavallisissa tapauksissa pitää se myöskin vatsan jokseenkin pehmeänä. Jos potilasta vaivaa itsepintainen umpitauti, niin että ulostus tapahtuu tavallisesti ainoastaan joka 3:mas tai 4:jäs päivä, ei tämä aine kuitenkaan ole kylliksi. Jos sellainen vatsan kovuus on jo kauvan kestänyt, täytyy kuukautisten väliajoilla käyttää tehokkaampia pehmitys aineita, mikä kumminkin tapahtuu mukavimmin yksissä neuvoin lääkärin kanssa.

Liian runsaat ja liian usein uudistuvat kuukautiset. Kuukautiset voivat olla liian runsaat useammalla tavalla osaksi siten, että verenvuoto on lii´an rajua, niin että se kastelee lävitse esim. 5 tahi useampia tukeliinoja päivässä; osaksi siten, että se niukemmin vuotaen kestää liian kauvan, esim. 8 tahi sitä useampia päiviä; osaksi vielä sitenkin, että ne tulevat liian usein, esim. joka toinen tai kolmas viikko. Liian runsaissa kuukautisisssa lähtee verta tavallisesti 3 - 4 ensipäivänä jokseenkin tyyneesti niinkuin tavallisissa kuukautisissa, mutta sitten lisääntyy vuoto ja verimaksoittumia näyttäiksen. Tätä vuotoa seuraa kuumuuden tunne vatsanpohjassa, kipua ristiluilla ja taipumus pyörtymisiin ynnä muita hermovaivoja. Viimein käypi nainen kalpeaksi, kasvot lonttoisiksi, silmät vajonneiksi ja ihon väri kellertäväksi, y.m. - Tämä vamma saa tavallisesti alkunsa liiallisesta vennokkaisuudesta, paikallaan istuvasta ja laiskeliaasta elantotavasta, paljosta nukkumisesta, herkuttelevasta ravintojärjestyksestä, ärsyttäväin aineiden nauttimisesta, jonkun muun pitkällisen verenvuodon tyrehdyttämisestä, kohtuuttomasta tanssimisesta tai muista rajuista ponnistuksista, itsesaastutuksesta, lii´allisista sukuvietin tyydyttämisistä, hysteerisistä vioista, y.m.s.

Koko kuukautisten ajan tulee naisen sellaisessa tapauksessa pysytteleidä ihan rauhassa, maaten töyssällä ja noudattaen jäähdyttävää ravintojärjestystä sekä karttaa huolellisesti kaikkia mielenliikutuksia ja kaikkia muita, mitkä voisivat lisätä veren liikuntoa. Jos verenvuoto käy niin rajuksi, että lähtevä veri alkaa maksoittua, on sitä hoidettava aivan samoin, kuin punajuoksuakin. Silloin käytetään vatsanpohjalla kylmiä kääreitä (märkiä pyyhkeitä taikka jääpalasilla täytettyä häränrakkoa) ja kätilö kutsutaan tekemään vedestä ja etikasta ruiskutuksia emättimeen. Sisälle annetaan useita kertoja päivässä 20 - 30 hapantippaa lasillisessa vettä, taikka teelusikallinen kanelia tai 1/20 osa oksennusjuuripulveria muutamia kertoja päivässä. - Joll´ei lääkärin neuvoja ole vielä saatu, tulee naisen väliajoilla niitä hankkia tullakseen hoidetuksi niiden ohjeiden mukaan, kuin hänen yleinen terveydentilansa voipi vaatia. Ravintojärjestyksen täytyy muodostaa asianmukaisiksi. Yleisesti tulee hänen liikkua raittiissa ilmassa ja nauttia voimakasta ravintoa, mutta karttaa romanien lukemista, yöllisiä seuroja ja kaikkea, mikä herättää aistillisuutta, kuin myöskin kaikkia kuumentavia juomia: kahvia, teetä, viiniä, y.m.s. Muuten tulee ravinnon olla vahvistavaa, ja teelusikallinen kiinajauhelmaa kupillisessa pyötänökärsämöteetä voidaan ottaa muutamia kertoja päivässä.

Kiihoittavissa kuumetaudeissa tulevat kuukautiset joskus epäsäännöllisesti ja ovat silloin väliin ratkaisijana taudille.

Lii´an niukat ja lii´an harvoin palautuvat kuukautiset. Lii´an niukat voivat kuukautiset olla monella tavalla: siten, että verenlähtö on liian heikko, kastelee esim. ainoastaan yhden tukeliinan päivässä; tahi siten, että kestävät lii´an lyhyen ajan, esim. ainoastaan yhden ainoan päivän, tai myöskin tekevät lii´an pitkiä seisahduksia, esim. kaksi tai kolme kuukautta, vieläpä enemmänkin. Tämä vamma on usein seurauksena yleisestä ruumiin heikkoudesta tai on sen syynä ruuanliuotus- ja verenvalmistuselimissä.

Tämän vamman auttamiseksi on koetettava saada selville sen syyt ja poistaa ne; sillä on muistettava, että tämän vamman, samoin kuin useimpain muittenkin kuukautishäiriöiden suurimmat perussyyt ovat ruumiin yleisessä terveydentilassa. Parantaminen on sentähden aina aljettava palauttamalla naisen yleinen terveys, ja harvoin siinä mitään muuta tarvitaankaan. Ennen kaikkea on sellaisissa tapauksissa aina hyödytöntä koettaa, huomioon ottamatta olemassa olevia taudintaipumuksia, väkevillä, pakoittavilla aineilla (aloella, sabinalla, y.m.s.) vaikuttaa välittömästi puhdistukseen. - Etsittyä ja poistettua syyt lii´an niukkoihin kuukautisiin, voidaan toivoa hyötyä haaleain ammekylpyjen, jalkakylpyjen tai istuinkylpyjen aikavälisestä käyttämisestä, ahkerasta liikkumisesta raittiissa ilmassa taikka voimistelusta. Jos potilas on suuri, vahva ja verevä, nautitaan jäähdyttäviä pulveria muutamia teelusikallisia päivässä. Mitä tulee verenlaskun käyttämiseen sellaisissa tapauksissa (iskeä suonta jalkaan tai käyttää 4 - 6 iilimatoa nivuksiin) ei sellaista saa tapahtua ilman lääkärin määräämättä. Jos sairas sitävastoin on heikko ja hento, niin käytetään vahvistavaa ravintojärjestystä ja villaista pukua iholla.

Kuukautisten puute. Tällä ymmärretään sitä kuukautishäiriötä, kun ne joko yht´äkkiä juostessaan pysähtyvät tai eivät tule oikealla ajalla, vaikk´ei naista estä siitä raskaus eikä imettäminen. On varsin vaikeata keksiä naineissa naisissa syytä tähän säännöttömyyteen, koska monituiset esimerkit ovat näyttäneet, että kokeneetkin naiset ovat kokonaan pettyneet ja luulleet kärsivänsä kuukautisten puutetta, vaikka loppupäätös on osottanut, että kuukautiset ovat raskauden tilaan nähden luonnollisesta syystä pois jääneet. Varmimmin ja pikaisimmin voidaan tästä saada varmuus antamalla kokeneen kätilön taikka lääkärin tutkia siittimen laatua; muussa tapauksessa täytyy odottaa aikaa, jolloin kyllä näkyy onko nainen raskaana vai eikö. Kun kuukautiset jäävät tulematta muista syistä, kuin vastamainittu, seuraa niiden puutetta useammanlaiset vaivat ja kärsimykset kuten päänsärky, pyörrytys, kouristus, paino ja ahdistus rinnassa, oksennukset, ähky, y.m. Nämä vaivat ovat tavallisesti vaikeammat siihen aikaan, jolloin puuttuvain kuukautisten olisi pitänyt ilmaantua. Välistä voivat ne olla hyvinkin yhtäläisiä, kuin ne pikku pahoinvoinnit, jotka usein seuraavat raskauden ensi aikoja. Saattaapa yksin vatsanpohjakin jossain määrin paisua otaksuttavasti kohtuun sulkeutuneesta verestä. Harvoin kuitenkaan jäävät kuukautiset ainaiseksi tulematta jatkuvine kivulloisuuksineen, ja monella naisella tulevat ne tavallisesti, pikku pahoinvoinnin vähitellen kadottua, ihan odottamatta uudelleen.

Kuukautisten puutteen syynä ovat yleiset epäjärjestykset ruumiissa ja on useinkin seurauksena yleisestä ruumiin heikkoudesta ja verettömyydestä, kuten laita on kalvetustaudissa tai muiden ohi menneiden kovain tautien jälkeen.

Nuorilla tytöillä ovat kuukautiset usein, kuten edellä sanottiin, alussa epävakaiset ja puuttuvat väliin useita kuukausia perättäin; mutta kun vaan jatketaan terveellistä ja sopivaa elantotapaa, käytetään kylpyjä ynnä voimistelua ja liikuntoa raittiissa ilmassa, tulevat ne tavallisesti aikanaan jälleen takaisin ilman mitään lääkkeiden käyttämistä.

Niin kauvan, kuin naisen terveys ei näytä kärsivän kuukautisten puutteesta, ei siis ole mitään varsinaista syytä pitää naista kipeänä. Mutta jos häntä sill´aikaa vaivaa yleinen pahoinvointi, tavalla, kuin edellä sanottiin, ynnä särky lanteilla, reisissä ja vatsanpohjassa; jos vatsa tuntuu paisuneelta ja jos nämä vaivat kohtaavat tai ovat kovemmat erityisillä ajoilla kuussa, mutta välimiten lakkaavat tai ovat helpommat, ei tätä pahaa saa jättää omaan varaansa, ja silloin on syytä koettaa palauttaa kuukautiset takaisin.

Ne yleiset epäjärjestykset, jotka ovat syynä tautiin, ovat tavallisesti ruo´anliu´otuslaitoksen vikoja. Näitä vastaan käytetään ensin 1/2 - 1 viikon ajan joka aamu teelusikallinen raparperipulveria ja sen jälkeen vatsaa vahvistavaa koiruoho- (artemisia absinthum-) ja arominttu (mentha arvensis-) teetä, jota juodaan kylmänä kupillinen joka aamu. Lopuksi voidaan koettaa välittömästi auttaa kuukautisten palautumista käyttämällä sen ajan lähetessä, jolloin niiden vanhan laskun mukaan pitäisi saapua, mikä tavallisesti huomataan siitä, että vaivat silloin ovat tuntuvimmat, haaleita kylpyjä, istuinkylpyjä tai jalkakylpyjä sekä lääkäriltä neuvoa kysyttyä 4 - 6 iilimatoa nivuksiin taikka vähäisen suonen-isku jalkaan. Sisällisesti käytetään, jos nainen on suuri ja vahva, teelusikallinen puraksia kerta tai kaksi päivässä. Jos hän sitävastoin on hento ja heikko, annetaan sen sijaan pyyhkäisty teelusikallinen kanelia. Kummassakin tapauksessa käytetään sen ohessa yhdellä kertaa 5 á 6 aloepilleriä (pilulae aloës crocatae) tai niin monta, että ne ulostuvat. Näiden pillereiden käyttämiseen on kuitenkin kysyttävä lääkäriltä neuvoa, kuin myöskin mitä tulee vatsan pöhössä hyödyllisiin kohturuiskutuksiin, joissa käytetään saunkaukkateetä.

Niiden ankarampain pahoinvointien helpottamiseksi, jotka toisinaan kohtaavat kuukautisten puuttuessa, voidaan ähkyä, oksennuksia ja kouristuksia vastaan käyttää vatsan hieromisia lämpimällä kanverttiöljyllä, yksi kouristusta asettava peräruiske, ottaa haalea ammekylpy sekä nauttia sisällisesti saunakukka- tai arominttuteetä ja Prinssintippoja tai kohtutippoja 30 - 40 tippaa sisältävissä annoksissa kerralla.

Jos kuukautiset rajujen mielenliikutusten, säikähdyksen, vilustumisen y.m.s. takia äkkiä juostessaan pysähtyvät, ja jos pian sen jälkeen syntyy kipua rinnassa ynnä sen kanssa hengen-ahdistus, painostus, yskä, kouristus, y.m., niin on syytä peljätä taudin kääntyneen sisäisiä osia kohden. Silloin on tuiki tärkeätä koettaa pain palauttaa kuukautiset. Lääkäriltä on, kuten ainakin kaikissa vakavammanlaatuisissa kuukautisvi´oissa, kiireimmiten neuvoa kysyttävä. Otetaan lämmin kylpy, suoni avataan jalassa ja, jos jossakin paikassa tuntuu pistoksia tai särkyä, pannaan siihen iilimatoja taikka muutamia kuppaussarvia ja peräruiskeiksi käytetään öljyn sekaista saunakukkateetä, joita voidaan toistaa useita kertoja. Seuraavan kuukautisjakson lähetessä on istuinkylvyillä j.m.s. yllämainitulla tavalla edistettävä kuukautisten palautumista.

Kivulloisuudet kuukautisten lakatessa. Kuukautisten lakatessa esiintyy useinkin monenlaiset pahoinvoinnit, kuten peräpukamatauti ja häiriöt ruoa´nliu´otus-elmisissä, kihti, kohtupolyyppi, kyhmyjä, syöpä, y.m. Että nämä vammat ovat yhteydessä kuukautisten loppumisen kanssa, voidaan otaksua naisen ollessa 45 - 50 ikävuoden välillä ja kuukautisten ruvetessa käymään säännöttömiksi tai ovat muulla tavoin suhteettomat. Naisen muuttuminen eukoksi tapahtuu melkein helpoimmin niille, jotka mainitulla ajalla joko äkkiä laihtuvat erityiseen määrään taikka sitte tuntuvasti lihoovat. Mutta sitä vastoin ne, jotka eivät näytä erityisesti muuttuvan, lienevät parhaiten alttiita vastamainituille vaarallisille vammoille. Jos rinnassa on nuoruuden ajoista ollut kovia kyhmyjä, on niiden tapana juuri tähän aikaan muuttua syöpäkasvaimiksi. On mitä tärkeintä ajoissa ehkäistä sitä pahaa, jota peljätään. Niin pian, kun huomataan pienenkin merkki kuukautisten loppumisen vaarallisista seurauksista, ja jotka eivät tavallisesti puutu niillä, joilla on ollut erittäin runsaat vuodot, on sentähden välttämätöntä käyttää lääkäriä. Tässä tarvitaan välistä suonen-iskua, jota joksus voidaan tarvita uudistaakin. Sen ohessa lienee hyödyllistä koettaa aikaväliin käytetyillä haaleilla kylvyillä järjestää verta tasaisemmaksi ja vedättää sitä ruumiin ulkopuolisia osia kohden.

2. Raskaudentila ja siitä johtuvat kivut.

On vaikeata jollakin varmuudella huomata raskaudentilaa sen ensimmäisinä kuukausina, sillä joskus jatkuvat kuukautiset yhden tai useampiakin kertoja sittekin, vaikka nainen on tullut raskaaksi. Mutta vaikkapa kuukautiset ovatkin heti lakanneet ja joukko pikku kipuja ilmaantuu, on se vasta silloin, kun lapsen liikkeet rupeavat tuntumaan, tavallisesti 4 - 5 kuukaudella, jolloin voidaan tulla täysin vakuutetuksi asian todellisesta laidasta.

Ne pikku vaivat, jotka useimmiten kohtaavat raskauden aikana, ovat inho ja oksennukset etenkin aamusilla, närästys ja mahahappo, tavaton halu taikka inho erityisten aineiden suhteen varsinkin ruokanivo tahi halu, valju ja kelmeä ulkomuoto, päänkivistys, hammassärky, kouristus, kivut ristiluilla, muuttunut mieliala ja joukko kaikenlaatuisia vaihettelevia vikoja. Nämä haitallisuudet lisäytyvät tasaisesti kolmen ensimmäisen kuukauden kuluessa, mutta sittemmin tavallisesti vähentyvät ja lakkaavat enimmäkseen kokonaan 5:nen kuukauden loppupuolella. Rinnat tulevat täyteläisemmiksi välimmiten sattuvain vihleiden ohella, ja raskauden loppupuolella alkaa niistä erittyä maitomaista nestettä. Vaikkapa kuukautiset tavallisesti loppuvatkin, näyttäiksen niistä kumminkin vielä jotain aikakautista siten, että raskas niinä päivinä, jotka vastaisivat kuukautis-aikoja, melkein aina voi huonommin, ollen vihleet rinnoissa silloin kovemmat, oksennukset vaikeammat, närästys pahempi j.n.e. ja on nainen silloin aina ärtyisempi ja arkatuntoisempi kuin väliajoilla.

Mutta kaikki nämä merkit ovat epävarmoja, koska jokaista kohdussa ilmautuvaa kivulloisuutta, jonka yhteydessä on ajettumaa ja kuukautisten puute, seuraa hyvinkin usein inho ja oksennukset, vihleet rinnoissa ja pöhöttymä, lyhyesti kaikki tavalliset raskauden merkit. Kuitenkin vähenee tämä epävarmuus raskauden jatkuessa. Raskaan naisen kohtu kehittyy näet määrätyssä ja säännöllisessä järjestyksessä, niin että kätilö taikka lääkäri voipi tarkalla tutkimuksella jokseenkin tarkkaan määrätä, kuinka kauvas nainen on joutunut raskautensa tilassa.

Muu tahi taudin sattumuksista johtunut vatsanpohjan turpooma sitävastoin ei lisäänny niin tasaisesti ja säännöllisesti, kuin raskauden ajalla ja sitäpaitsi on sitä seuraavan pahoinvoinnin tapana todellisessa taudissa lisääntyä, mutta sitä vastoin se raskauden tilassa vähenee tai lakkaa 5:nen kuukauden lopulla.

Kun asetetaan korva hyvin likelle yli puolivälin ehtineen raskaan naisen vatsanpohjaa, niin voidaan kuulla sikiön sydämen sykintää; kuitenkin vaaditaan siihen sellaiseen kuuntelemiseen tottunut korva. - Noin 20:llä viikolla alkaa naiinen tavallisesti tuntea sikiön hypähdyksiä, mutta usein huomataan niitä jo aikaisemminkin. - Sitä, että nainen on kaksois- tai kolmoisraskaana voidaan mahdollisesti viimeisinä kuukausina epäillä vatsan tavattomasta turpoamisesta ja pitkällisestä vesipöhöstä säärissä; mutta varmuutta siitä on vaikea saada ennenkuin synnyttäessä. - Mitään ulkonaisia merkkejä, joista voitasiiin päättää sikiön sukupuolesta, ei ole, vaikkapa onkin naisia, joilla on ollut monta lasta ja vakuuttavat tunteneensa itsensä toisellaiseksi poikaa, kuin tyttöä kantaessaan. Kuitenkin on yleensä pantu merkille, että nuoret naiset tulevat useammin poikaa raskaaksi, kuin tyttöä.

Koska raskaus ei itsestään ole mikään tauti, ei sen aikana tarvita ensinkään käyttää mitään lääkkeitä ilman erityistä syytä, eikä myöskään tehdä mitään erityistä muutosta muuten säännöllisessä elantotavassa. Lapsen vastainen terveys ja vaurastuminen riippuu suureksi osaksi naisen käytöksestä raskauden aikana, ja sentähden tulee hänen pitää pyhänä velvollisuutenansa noudattaa tässä tilassa järkevää elantotapaa. Joll´ei se ennen ole ollut säännöllinen, on se heti raskauden alussa järjestettävä. Niiden, jotka elävät suuremmissa seuraelämän piireissä, tulee vetäytyä pois suuren maailman meluavista huveista sekä karttaa yövalvontaa ja illalliskemuja. Samoin on köyhempiäkin mahdollisuuden mukaan suojeltava heikontavilta murheilta ja vapautettava raskaasta työstä. Raskaan naisen tulee karttaa kaikkia rajuja mielenliikutuksia, kaikkia väkinäisiä ruumiin ponnistuksia, kuten raskaiden taakkain nostamisia, hyppäämisiä, kyykistelyjä, tanssia y.m., ett´ei hän niiden kautta heittäytyisi alttiiksi verensyöksylle, keskosten teolle ja muille vaarallisille vammoille. Tämä varovaisuus on ennen kaikkea tarpeellinen raskauden ensipuoliskolla ja niinä päivinä kussakin kuussa, jotka vastaavat kuukautisten aikoja; nainen näyttää silloin olevan paljon alttiimpi verensyöksylle ja keskosille, kuin väliaikoina. Ennen kaikkia tulee niiden naisten, jotka useita kertoja ennen ovat erikoiseen aikaan raskaana ollessaan tehneet keskoset, kohdistaa varovaisuutensa saman ajan lähetessä, ja mieluimmin pysyä makuulla vallan rauhassa 8 - 14 päivää, siksi kunnes vaara voipi olla ohitse. Rajusti vaikuttavia lääkkeitä ei koskaan saa käyttää ilman suurinta varovaisuutta, eikä ilman erityistä lääkärin määräystä, kuten esim. väkeviä ulostus- ja oksennusaineita, suonen-iskua, ärsyttäviä rohtoja, ja kaikkia näitä varsinkaan ei ilman pakottavaa tarvetta niinä päivinä, jotka vastaavat kuukautisten aikoja. Raskaana olevan pitää heittää pois kaikki ahdistavat pukineet, kureliivit, vyöt, sukkanauhat, y.m. Kureliivit ovat raskaille varsin turmiolliset, ne kun painavat alas sikiökasvaimen, josta voipi olla seurauksena kohdunlaskeuma ja taudit sekä keskoset tai sikiön epämuodostus. Naisen tulee sentähden ennen kaikkea käyttää vapaata ja notkeata pukua jos hän voi toivoa pysyvänsä terveenä raskaana ollessaan, pääsevänsä onnellisesti läpi lapsivuoteensa sekä saavansa terveen, sirotekoisen lapsen. Joll´ei nainen ole sitä ennen tehnyt, on hänen nyt käytettävä housuja kumminkin raskaus-ajan viimeisinä kuukausina, jolloin vatsanpohjan paisuminen alkaa ptiää hameita vatsanpohjasta ja reisistä erillään ja hän siis helposti voipi panna itsensä alttiiksi vilustumiselle. Jos nainen on hervakkalihainen ja riippuvatsainen, tulee hänen 5:stä kuukaudesta alkaen tueta vatsanpohjaa vyöllä, jota kannetaan olkapäiden ylitse käyvissä viilekkeissä. Nainen ei saa koskaan täyttää ylöllisesti vatsaansa ruo´alla, vaan syödä ennemmin vähän kerralla, mutta useammin; vatsa on tarpeen mukaan pidettävä pehmeänä viskunamuhennuksella, katriiniluumuilla sekä peräruiskeilla tahi käyttämällä 1 - 2 pikarillista kitkerävettä, niin että tarpeenteko tapahtuu kumminkin joka toinen päivä. Hänen on nukuttava tarpeeksi öisin, muttei puolisten jälkeen ja on hänen joka päivä hankittava itselleen kohtuullista jaloittelua raittiissa ilmassa sekä haettava miellyttäviä huvituksia. Rintoja pitää aikaisin hoitaa ja valmistaa imettämiseen ahkeroilla pesuilla sekä pidettävä kohtalaisen lämpiminä (katso imettäminen). Nisät puhdistetaan tyystin tuosta tahmaisesta eritteestä, joka usein jähmettyy kovaksi kuoreksi ja synnyttää helposti halkeamia. Jos nisät ovat lii´an litteät, on niitä vedettävä esiin joko nisälaseilla tai suulla imemällä, ja jos ovat arat ja herkät ärtymään, on niitä silloin tällöin haudottava paloviinalla. Muuten varotaan rintoja tarkasti ahtaiden vaatteiden likistämiseltä, josta helposti syntyy kyhmyjä ja rintapaiseita. Raskausajan jälkimmäisellä puoliskolla on kätilö tilattava ja silloin tällöin paikalle kutsuttava tutkimaan naista ja määräämään synnytysajasta sekä, joll´ei ennenkään, kumminkin noudettava heti kun vähäiset kivistykset seljässä ynnä tiehään tapahtuva virtsapakko ennustavat synnytyksen alkamista.

Kuten edellä on mainittu, vaivaa naista usein raskauden ajalla kaikenmoiset pikku kivut. Jos ne eivät ole kovinkaan vaivalloiset, on niitä kärsivällisyydellä kestettävä; sillä enimmäkseen katoavat ne 5:nen kuukauden jäljestä. Mutta jos ne suurempaan mittaan nousevat ja käyvät lii´an rasittaviksi, voidaan niitä koettaa helpottaa alla olevain ohjeiden mukaan. Muistutettakoon tässä vieläkin kerran, että rajusti vaikuttavia rohtoja, kuten väkeviä ulostus- tai oksennusaineita, suoneniskua, useitä lämpimiä kylpyjä perättäin, y.m.s. ei koskaan saa käyttää näitä pikku vikoja vastaan ilman erityistä pakottavaa tarvetta ja ilman lääkärin nimenomaista puollustusta.

Mielialan muutokset. Monia naisia vaivaa raskaana ollessa levoton, epävakainen ja alakuloinen mieliala ja on heillä kaikellaisia oikkuja ja mielijohteita, jonka takia he monta kertaa tulevat läheisilleen hyvinkin vastuksellisiksi. Tätä tila ei saa jättää vallan huomaamatta, tuo paha kun sen kautta pahenee. Nainen ei saa olla pitempiä aikoja yksinäisyydessä, sillä silloin tulee hän yhä synkkämielisemmäksi, vaan koetettakoon ilahuttavilla keskusteluilla, sopivilla huvituksilla ja iloisella seuraelämällä haihduttaa hänen synkkämielisyyttänsä.

Mieliteko ja ruokanivo. Moniaat naiset saavat raskaana ollessaan voittamattoman halun erityisiin aineisiin, ja varsinkin näyttäiksen se useimmiten enemmän tai vähemmän tavattomain ja harvinaisten ravintoaineiden suhteen. Tämä vamma näyttää ylimalkaan olevan vähästä merkityksestä terveydelle, ja havoin voinee nainen pahoin siitä, minkä nauttimiseen hänellä on erityinen himo. Tavallisesti voidaankin siis kernaasti antaa hänen, jos mahdollista on, päästä haluamainsa aineiden nautintoon, jos vaan eivät näytä olevan ehdottomasti vahingollisia tai myrkyllisiä. Cederschiöld puhuu eräästä naisesta, joka rupesi haluamaan tupakkaöljyä, jota hän haki öljyisistä piipuista ja söi sanomattomalla nautinnolla ilman vähintäkään haittaa.

Ruokanivo voipi muutamilla raskailla naisilla kestää hyvinkin kauvan ilman huomattavaa haittaa, niin että näyttää kuin jos luonnon tarkoituksena olisi niukempi ravinto. Sellaisessa tapauksessa ei sille tarvitse tehdä mitään; mutta jos huomataan että lihavuus ja voimat vähenevät, voidaan käyttää koiruohosta eli kvassilastuista valmistettua kitkerää teetä, johon lisätään teelusikallinen kaneelia tai vänkoolia ja juodaan kupillinen aamusilla.

Närästys ja oksennukset. Nämä kuuluvat kaikista tavallisimpiin raskaiden pikku kipuihin eivätkä ole tosin hengenvaarallisia, mutta useinkin varsin vaivalloisia. Närästystä vastaan voidaan käyttää muutamia kertoja päivässä veitsenkärjellinen magnesiaa taikka 20 - 30 lipeätippaa (solutio carbonatis kalici) vedellä tai maidolla laimennettuna. Oksennukset eivät tavallisesti näytä tekevän pahaa raskaalle, varsinkaan, joll´ei siinä ruokaa pois oksenneta; mutta joll´ei ruokaa voida pitää, käyvät ne välistä kovin raukaiseviksi. Nämä oksennukset tulevat enimmäkseen aamusilla heti ylös noustua. Ne helpottavat sillä, että nainen ennen vuoteelta noustuaan nauttii jotain ravintoa. Kovemmissa tapauksissa ehkäistään niitä siten, että nainen oleskelee enimmäkseen hiljaa makaavassa asennossa. Niitä oksennuksia, jotka tulevat atriain jäljestä, hillitään jääpalasilla, köhäpulverilla, suutavedellä, seltterivedellä tahi väkevällä kahvilla. Muuten tavataan saada helpotusta käyttämällä jalominttuteetä (mentha gentilis), muutamia Hoffmanin- tai Prinssintippja, miedosti ulostavina aineina kitkerävettä tai Glaubersuolaa (sulphas natricus) taikka hieromalla sydänalaa kanverttiöljyllä. Myöskin joditinktuuria on ehdotettu, mutta sitä ei kuitenkaan pidä ilman lääkärin puollustusta käyttää. Sitä voidaan määrätä seuraavan kaavan mukaan:

R. Solut. iodi. spirit. centigr. 20.
Spirit. concentr. gram 1.

Mr. Dr. Sr. nautitaan joka aamu viisi tippaa neljännes lasillisessa sokerivettä.

Umpi. Raskaalle on jokapäiväinen tarpeenteko tarpeellinen, joll´ei hän jo ennestään kuulu niihin hitaisiin luonteisiin, joille tarpeenteko sattuu ainoastaan joka toinen tai joka kolmas päivä, jossa tapauksessa ei voida raskauden aikana odottaa tiheämpiä ulostuksia, kuin ennenkään. Umpi parannetaan miedoilla ulostusaineilla, kuten viskunasoseella, muhennetuilla katriiniluumuilla tahi pikarisella kitkerävettä, jota tarpeen mukaan saadaan nauttia enemmänkin, l - 2 ruokalusikallisella frangulakeitettä illaksi, taikka käyttämällä välistä peräruiskeita.

Hammassärky. Tämä kiusallinen ja tuskallinen vaiva tavataan liiankin usein raskailla naisilla ja on väliin varsin itsepintainen ja vaikea voittaa. Parhaiten helpottaa se käyttämällä 1 - 2 iilimatoa ikenillä. Tämän laatuisessa hammassäryssä ei pidä kiskoa pois hammasta, joll´ei erityiset sen rikki syöpyneestä tilasta johtuneet syyt tee sitä tarpeelliseksi.

Kouristuskivut. Pienempiä kouristuksia, joiden yhteydessä on paino ja ahdistus rinnassa, välistä myöskin vähäisiä vavahduksia, pyörrytyksiä, y.m. tavataan usein raskailla ja joskus sattuu myöskin vaikeampia värveitä ja puistutuksia. Ensinmainittu vika helpottaa nauttimalla 20 - 40 Prinssin tippaa tai yhtä monta Bernstenintippaa (tinctura succini) joka toinen tai kolmas tunti sekä kouristusta asettavia peräruiskeita. Vaikeammat tapaukset vaativat kutsumaan lääkäriä paikalle.

Verensyöksy ja verenvuoto seuraavat usein alkavaa keskosten synnytystointa (josta enemmän etempänä luvussa verensyöksy). Kuitenkin on muistettava, ett´ei kaikkia raskauden ajalla sattuvia verenvuotoja saa pitää alkuna verensyöksyyn, sillä välistä voi verenvuoto olla tavallista kuukautisvuotoa, jossa tapauksessa ei lainkaan mitään toimenpiteitä tarvita. Että se on kuukautisvuotoa, voidaan päättää siitä, että verenvuoto tulee tavallisilla kuukautisten ajoilla ja on sen yhteydessä nuo naiselle tavallisesti ennestään tutut pikku oireet, sekä siitä, ett´ei juokseva veri maksoidu.

Emän kallistuma ja emänlaskeuma. Emän kallistuma, joka tunnetaan kivistyksestä ja pingotuksesta vatsanpohjassa, ollen sen yhteydessä umpi ja vaikea vedenheitto, ei voi tapahtua myöhemmin kuin raskausajan 4:llä kuukaudella ja syntyy helpoimmin niillä, jotka ovat hyvin leveälonkkaisia, ja on siihen yleisimmin syynä virtsan pitkällinen pidättäminen. Se on vaarallinen vika ja vaatii ehdottomasti kutsumaan pikaisesti paikalle kätilö tai lääkäri. - Emälaskeuma tulee kovista ruumiin ponnistuksista tahi rajuista mielenliikutuksista, mutta ei tapaa tavallisesti raskaita naisia myöhemmin, kuin 5:llä kuukaudella. Se vaatii samaten kätilön tahi lääkärin toimenpidettä; katso etempänä lukua: emälaskeuma.

Napakohju. Tämä vamma tunnetaan pehmeästä, värittömästä napaan syntyvästä turpoamasta, joka painaessa katoaa, mutta palautuu painamasta lakattua. Siinä missä turpoama on kadonnut, tuntuu juurikuin läpi tai kehä navassa. Raskaana tapahtuvan vatsanpohjan pöhöttymisen takia alkaa napa useinkin noin kuudennen kuukauden vaiheilla käydä araksi ja laajenee niin, että suolet tunkeutuvat siihen, josta syntyy ihon alle puolipyöreä, pehmeä kyhmy. Se on napakohju. Sikiömöhkäleen ylemmäksi noustessa raskausajan myöhemmillä kuukausilla katoaa napakohju enimmäkseen siksi kuin nainen on synnyttänyt. Silloin se jälleen palautuu ja suurenee tavallisesti jokaisella uudella raskaudella tuoden myötänsä samoin, kuin muutkin kohjut, useita haittoja ja vaaroja. Sentähden on tähän vammaan ajoissa lääkärin apua haettava. Niin kauvan, kuin napa on ainoastaan arka, voidaan siihen saada helpotusta ja vamma voidaan ehkäistä peittämällä napa paksulla moninkertaisella liinaisella sidosrievulla, joka kiinnitetään paikalleen kummallakin puolin kulkevilla pitkillä kiinnelaastariliuskoilla, ja käyttämällä kautsukankaista elastista vatsavyötä. Jos todellinen kohju on jo syntynyt, on se takaisin työnnettävä ja pidettävä paikallaan sopivalla, lääkärin erityisten ohjeiden mukaan hankittavalla siteellä.

Pöhöttyneet sääret. Että raskaiden naisten jalat ovat iltasilla vähän pöhöttyneet, on aivan tavallista eikä mistään merkityksestä. Mutta, kun raskausajan loppupuolella syntyy äkkiä tuntuvampi vesipöhö sääriin ja nousee ylös aina nivuksiin saakka, niin on se vika, joka vaatii huomioon ottamista, sillä se tuottaa melkoisia vaivoja ja ennustaa välistä synnyttäessä kohtaavia kouristuksia. Tämän vamman parantamiseen vaaditaan mieluummin lääkärin neuvoja. Siihen on tapana käyttää virtsaa ulostavana aineena teelusikallinen viinikiveä muutaman kerran päivässä sekä kääriä sääri elastisella siteellä, joka ei saa puristaa lii´an kovasti. Sen ohessa tulee naisen miten mahdollista pysyä puoleksi makaavassa asennossa sääret kohotettuna. Muuten lakkaa tämä vamma tavallisesti itsestään jälkeen synnytyksen.

Suonikohju. Suonikohjut ovat pehmeitä, sinertäviä reisiin ja sääriin syntyviä kyhmyjä, jotka ovat ikäänkuin rypäleissä, pienenevät painaessa, mutta palautuvat heti painamasta lakattua. Niitä tavataan ainoastaan alaraajoissa, reisien sisäpuolella, polvitaipeissa pohkeiden sisä- ja takapuolella sekä pitkin säärivartta ja jalkaa, kuin myöskin synnyttimen ympärillä. Niitä tavataan harvemmin ensimmäisen raskauden, mutta sitä enemmän seuraavien ajalla, ja on niihin syynä kasvavan sikiömöhkäleen niihin suoniin koskeva puserrus, jotka kuljettavat verta sääristä ylös sydämeen päin. Ne enentyvät ruumiin ponnistuksista ja umpitaudista, naisen heikkouden ja lihan hervakkuuden mukaan, tekevät jäsenet kankeiksi sekä tuottavat ajoittaisin kovempiakin kipuja. Ne tulehtuvat välisti ja käyvät silloin tuiki tuskatuttaviksi sekä voivat joskus helposti aikaan saada erittäinkin säärivarteen ruusuntapaisia haavoja tahi, jos ajettuma repeytyy rikki, rajuja verenvuotoja. Pienet suonikohjut painuvat lapsivuoteen jälkeen itsestään kokoon; mutta suuret eivät katoa täydellisesti koskaan ja enenevät suuruudelleen jokaisella uudella raskaudella.

Kun tämä vamma näyttäytyy, on vatsaa pidettävä tavallisesti pehmeänä kitkerävedellä tai peräruiskeella ja kaikkia kovempia ruumiin ponnistuksia, etenkin seisomista ja käyntiä, miten mahdollista, huolellisesti kartetaan. Sentähden tulee naisen pysyä mieluimmin makaavassa tai istuvassa asennossa, sääret kohotettuna sekä nojata sitä vastakkaiselle puolelle, jolla suonikohjut ovat. Jos kohjut tulevat hyvin suuriksi ja kovin vaivalloisiksi, voidaan niistä johtuvaa vastusta koettaa vähentää käärimällä koko jäsen alhaalta jalasta alkaen pehmeällä, kolmen sormen levyisellä siteellä. Se tehdään joka aamu ennen ylösnousua ja otetaan pois maata mennessä. Niinikään voidaan kohjuja väliin pestä lyijyvedellä, paloviinalla, arnikakukkateellä, jota viimeksi mainittua ainetta voidaan juodakin puoli kupillista pari kertaa päivässä. - Jos ne jossain paikassa käyvät punaisiksi ja arastaviksi, annetaan ulostusaineeksi Englanninsuolaa ja molemmin puolin ajettumaa (ei ajettumalle) pannaan muutamia iilimatoja, minkä jäljestä sitä haudotaan kanverttiviinalla ja lyijyvedellä, taikka sivellään koko punottava paikka heti alussa lapiskivellä. Jos ajettuma muuttuu haavaksi, täytyy tuota kivustunutta jäsentä pitää ihan rauhassa makaavassa asennossa ja hautoa lämpimällä puurohauteilla. - Kun suonikohju joskus repeytyy rikki, on verenvuoto heti pysähdytettävä kokoon puristavalla sidoksella, johon käytetään moninkertaisia liinaisia sidosriepuja tai taulaa. - Vaikeammat suonikohjutapaukset vaativat aina lääkärin paikalle kutsumista.

Rohtuma. Raskaita naisia vaivaa useinkin monellaiset rohtumat, osaksi teerenpisamat, osaksi nystermät, rakkulat, kyhmyt, rokahtumat, savipuolet, y.m.s. Näitä ihottumia voidaan ennen synnyttämistä harvoin häätää, mutta lapsivuoteen ajalla katoavat ne usein itsestään. Sentähden tulee ne jättää raskaana ollessa koskematta ja sen sitä suurimmalla syyllä, kun niistä tuskin milloinkaan on mitään varsinaista vaaraa.

3. Lapsensynnytys ja ne taudit, jotka sen kanssa voivat olla yhdistettynä.

Sikiö makaa emäsäkissä kalvoihin suljettuna; näitä kalvoja sanotaan munakalvoiksi. Se on yhdistettynä äitiin ainoastaan n.s. napanauhalla, joka kulee sikiön navasta istukkaan, erääseen suonista kokoon kudottuun lihaiseen muodostumaan, joka on munakalvojen kiinnityspaikkana emän toisella seinämällä. Napanauhan kautta virtaa veri äidistä sikiöön ja siitä takaisin äitiin. Kun synnytyksen aika on käsillä, avautuu emän alapää, munakalvot rikkoutuvat, lapsivesi poistuu, ja emän voimakkaalla supistuksella työntäytyy sikiö ulos, jonka jälkeen vihdoin munakalvot ja istukkakin (joita yhteisellä nimellä sanotaan jälkeisiksi) lähtevät.

Kokemus on osoittanut, että tavallinen synnytyksen aika on 10:nes kuukausi tai noin 40:nes viikko viimeisestä kuukautisista luettuna. Mutta tästä säännöstä voi tapahtua monta poikkeusta ja on useita esimerkkejä, jotka näyttävät, että täysiaikaisia lapsia voidaan synnyttää 2 - 3 viikkoa aikaisemminkin, voidaan niitä synnyttää 7:llä kuukaudellakin, ja vaik´ei silloin täysiaikaisina, pysyvät kuitenkin hengissä. Myöskin voi naisen kuukautiset jatkua muutamia kertoja raskaanakin ollessa, jonka takia lasku voipi tulla virheelliseksi. Eräs toinen lasku on sikiön ensimmäisestä virkoamisesta, s.o. siitä, jolloin nainen ensikerran tuntee sikiön liikkeitä emässä, joka tavallisesti tapahtuu puolivälin paikoilla, eli siis 5:llä kuukaudella. Synnytys on silloin laskettava tapahtuvaksi noin 140 päivää sen jälkeen. Kaikissa tapauksisa on paras ottaa vaari molemmista laskemisajoista, jotta voidaan toisella tarkastaa toista. Synnytyksen lähestyminen voidaan tuntea visseistä merkeistä, jotka joka kätilö tuntee. Vatsanpohjan turpoaminen, joka on laajennut aina sydämelle saakka, jatkaa laskeutumistaan noin 15 päivää ja sikiö käypi enimmäkseen tavattoman levottomaksi, jonka ohessa liman erittyminen emästä lisäytyy.

Synnytyksen alkua osoittavat niin sanotut lapsivuodepoltot sekä usein yllättävästi vedenheiton pakosta. Tämä tarpeen tyydytettyä, tulee naisen mennä tarpeelleen tai ottaa yhden peräruiskeen. Joll´ei kätilö ole saapuvilla, on hän nyt heti noudettava pitämään huolta kaikista tehtävistä ja antamaan naiselle sitä apua, jota hän ynnä lapsi synnyttäessä ja sen jälkeen tarvitsevat. Lapsivuodepoltot tuntuvat kivunpuuskina, jotka lähtevät ristiluista alas ja eteenpäin perään ja synnyttimeen; ne lakkaavat muutaman silmänräpäyksen kuluttua, jolloin seuraa tyven väliaika siksi, kunnes seuraava poltteen kuuro tulee. Kivut pakottavat naista osaksi tekemään ponnistuksia käsin ja jaloin, osaksi työntämään juuri, kuin tarvetta tehdessä, ja sen sitä voimakkaammin, mitä etemmäksi synnytysaika joutuu. Vihdoin munakalvot rikkoutuvat, lapsivesi ulostuu ja sikiö alkaa "leikkautua esiin". Kivut käyvät yhä rajummiksi yhtyen niihin levottomuus ja tuska, jotka väliin pakottavat valitushuutoja naiselta; mutta lapsen synnyttyä nämä poltot kerrassaan lakkaavat. Hetkisen levon perästä ilmautuu nyt jälleen uusia kuitenkin lievempiä polton kuuroja, joiden ajalla jälkeiset lähtevät ja sillä on synnytys lopussa. Luonnollinen synnytys voipi erilaisissa suhteissa vaatia eri pitkän ajan. Kun kaikki on niinkuin olla pitää, tulee se ensisynnyttäjällä olla päätteessä 8 - 12 tunnin kuluessa ja 6 tunnissa niillä, jotka ennen ovat lapsia synnyttäneet, vaikkapa se joskus voi pitemmänkin ajan vaatia.

Se vuode, jolla nainen on kuormastaan päästettävä, on edeltäkäsin valmiiksi laitettava, samoin kuin sekin jolla hän synnytettyään tulee makaamaan. Jos on useampia huoneita pitää synnytyksen tapahtua erityisessä huoneessa, niin että sänkykamari voi olla järjestyksessä naisen vastaanottamiseksi jälkeenpäin. Nainen saa kernaasti synnytystoimen alkaessa olla ylhäällä niin kauvan, kuin suinkin, milloin kävellä, milloin istua tai maata mielensä mukaan, aina siksi kunnes itse synnytys on tullut täysin täyteen käyntiin, jonka jäljestä hänen tulee maata mieluimmin seljällään tai kyljellään tyyny polvien välissä. Sitten ei nainen saa käydä tarpeelleenkaan, sikiä kun voisi siinä syntyä tarveastiaan, vaan ovat mahdollisesti tulevat ulosteet otettavat alle asetettuun pyyhkeeseen; sillä tuo luuloteltu ulostuksen tarve onkin tavallisesti ainoastaan seuraus sikiön esiin tunkeutumisesta. Nainen on puettava niin kevyesti, kuin mahdollista, kaikka ahtaat siteet irroitetaan, kaikki sormukset ja kaulanauhat pannaan pois. Peitteen tulee olla niin kevyen, ja ohuen, ett´ei se lisää lämpöä. Mitään kiihottavaa, kuten viiniä, paloviinaa, olutta, j.m.s. ei saa nauttia. Sitävastoin tarvitsee naista väliin virvoittaa vilvakalla juomalla, ryyniliemillä, vedellä ja maidolla, tai marjamehun sekaisella vedellä, taikka suuren heikkouden ja heikkojen polttojen vallitessa lisättynä vähäisellä määrällä Reinin viiniä. On tavallista, ett´ei ravinto tule kysymykseenkään, joll´ei synnytys kestä useita vuorokausia, jossa tapauksessa: munajuustoa, suklaata, lihanlientä, munia, voileipää, j.n.e. saadaan nauttia. Muuten on häntä lohdutettava ja ilahdutettava sekä varjeltava kaikilta levottomuuksilta ja hälinöiltä. Seljän alta nostamiset ja käsiä varten sovitetut vetonyörit lieventävät tuskia. Jos on olemassa joku tähdellinen este lapsen syntymiselle, tulee kätilön viipymättä ilmoittaa läheisölle lääkärin paikalle kutsumista tarpeesta.

Välistä seuraa synnytystointa oksennukset, kouristus toisessa tai toisessa sääressä, joskus pyörrytykset ja loppupuolella nukkuu nainen raskaasti ja kuorsaa poltepuuskain välillä ekä herää ennenkuin seuraavan polton kuuron alkaessa. Oksennukset eivät ole vaaralliset ja asettuvat ne saunio- tai jalominttuteestä. Pyörtymisiä vastustetaan ruiskuttelemalla kasvoille kylmää vettä, jonka ohessa nenän alla pidetään ammoniakkiväkeä (stinkspiritus). Säärten kouristus ei ole vaarallinen; se helpottaa joko kädellä tai muutamalla oopiumitipan sekaisella kanverttiöljyllä hieromalla ja muuttamalla säären asentoa. Heti lapsen päästyä pintehistään, asetetaan naisen kädet yhteen yli vatsan helpon painon aikaan saamiseksi vatsalle; niinikään asetetaan hänen ojennetut reitensä yhteen. Heti, kun lapsen napa on sidottu, tulee kätilön karboolivedellä pestyin käsin koettaa poistaa jälkeiset, joll´eivät jo ole lähteneet, jossa vatsanpohjaa ensin kevyesti hieroskellaan, että istukka irtoaisi. Mitään väkivaltaa ei millään muotoa saa käyttää.

Jokaisella synnytyksellä seuraa lapsen synnyttyä verenvuoto synnyttimestä. Se on luonnollista eikä siihen tarvitse muuta huomiota panna, kuin että, asetettua nainen vuoteelle, käytetään tukeliinoja ja käärelakanoita vuotavan veren kokoamista varten. Ainoastaan jos verenvuoto käy rajuksi tai pitkälliseksi, niin että valtimo alkaa vajota, nainen muuttuu kalpeaksi ja heikoksi, sitä saa pitää vaarallisena. Silloin hoidetaan sitä samoin kuin verensyöksyä (katso etempänä). Luonnon järjestyksen mukaan kestää tämä vuoto jonkun aikaa ja sanotaan sitä jälkijuoksuksi. Se sisältää ensimmäisinä 2 - 3 päivinä puhdasta verta, muuttuu tavallisesti pian vaalakammaksi, lihan suolaveden väriseksi, sitte kellanviheriäksi, kuin märkä ja sen jälkeen vallan maidonvalkeaksi useinkin verensekaiseksi limaksi. Vihdoin 3 - 4 viikon kuluttua, sen mukaan kun imettäminen tulee täyteen käyntiin, lakkaa se kokonaan. Niillä, jotka eivät imetä, jatkuu se väliin kauvemmankin aikaa.

Rinnat, jotka raskaana ollessa ovat vähitellen kehittyneet ja sisältävät vetelää nestettä joskus jo ennen synnytystäkin, rupeavat 3:nen päivän vaiheilla synnytyksen jälkeen paisumaan ja kovettumaan sekä erittämään eräänlaista ternimaitoa, joka pian muuttuu tavalliseksi maidoksi. Kun lapsi aikaa myöden alkaa saada hampaita ja tahtoo mieluummin muuta ruokaa, kuin rintaa ja sen ohessa tuottaa äidille vaivaa pureskelemalla nisää, joten äiti siitä syystä vähentää imettämistä, vähenee maidon erittyminen samassa mitassa ja lakkaa vihdoin kokonaan. Sitten alkavat jälleen tavalliset kuukautiset ja silloin ovat kaikki raskauden seuraukset ohitse. Tosin voi nainen saada imettäessäänkin takaisin kuukautisensa; vaikka se on harvinaista.

Ne synnyttäessä kohtaavat taudit, jotka tekevät sen vaikeaksi ja vaaralliseksi ja sentähden vaativat erityistä huomiota, ovat verensyöksy ja kouristukset. Edellisestä puhutaan etempänä luvussa: Verensyöksy, ja tässä on siis vaan enää käsiteltävänä

Lapsensynnyttäjän kouristukset. Tämä tauti tapaa enimmäkseen ensisynnyttäjiä ja etupäässä niitä, joita raskausajan loppupuolella on vaivannut kova sääripöhö. Tämän kouristuksen kukin puuska on melkein kaatumataudin kaltainen, s.o. puuskittain kohtaavia nykäyksiä ja tajottumuus. Joskus voi tauti puhjeta jo ennen synnyttämistäkin ja on sen enteenä silloin lyhytaikainen päänsärky ja houre; mutta ilmi puhkeaminen ei tavallisesti tapahdu ennenkuin synnytys jo on alkanut. Poltot lakkaavat yht´äkkiä, nainen valittaa kipujen nousevan päähänpäin, silmät kiertyvät, sairas hourii, ja nykäykset alkavat, jonka jäljestä puuskaa loppuu syvällä unella sairaan kuorsatessa ja vähän vaahtoa ilmautuessa suun eteen. Usein lakkaa tauti synnytyksessä, mutta voi myöskin väliin kestää useita tunteja, vieläpä kokonaisen vuorokaudenkin jälkeenpäin. Viimein seuraa hikoilu ja rauhallinen uni, josta nainen herää selvänä. Joskus käy parantuminen hitaammin.

Jos kouristukset ovat helpot, eivätkä synnytyspoltot ole kovin vähenneet, ei sille tehdä mitään ja voidaan toivoa kouristusten loppuvankin synnyttäessä, jolle ne ievät silloin tee mitään erityistä viivykkiä. Mutta jos puuskat taajenevat polttojen pysähtyessä, on vaara suuri. Puuskain kestäessä estettäköön vaan naista itseään loukkaamasta. Lääkäri on heti paikalle kutsuttava. Sillä pannaan pohkeille sinappitaikinaa; sisälle annetaan 20 - 30 lipeätippa (solutio carbonatis kalici) lusikallisessa maidossa joka tai joka toinen tunti. Sydänalustalle hierotaan kanverttiöljyä, johon sekoitetaan puoliksi oopiumitippoja, ja jos kouristukset jatkuvat jälkeen synnytyksen, käytetään kohtutippain sekaista peräruisketta ja niskaan pannaan Espanjan kärpäslaastari. Mitä heikommat synnytyspoltot ovat ja mitä rajummat kouristukset, sitä tärkeämpänä on jouduttaa naisen synnytystointa, johon tarkoitukseen n.s. käännösoperatsiooni tai synnytysvälineiden käyttäminen on välistä välttämätöntä. Mutta näiden käyttämisellä tarkoitetaan ainoastaan sikiön ulos toimittamista ja ovat ne oikein käytettynä vallan vaarattomat naiselle, jonka tähden hän ilman vähintäkään pelkoa voi heittäytyä niiden käyttämisen alaiseksi.

4. Lapsivuoteentaudit ja lapsivuoteisten hoito.

Sittekun synnytys on päätetty, jälkeiset ulostuneet ja nainen vähän tointunut, pestään synnytin laimealla, 2% karboolivedellä, kuivataan ja peitetään sitte kemiallisesti puhdistetulla, puuvillalla, ja synnyttäessä hajalleen olleet reidet asetetaan yhteen. Vatsanpohjalle pannaan moninkerroin kääritty pyyheliina, joka kiinnitetään paikalleen sopivalla, lnokille sovitetuilla kaistoilla varustetulla lapsivuodevyöllä tai liivisiteellä, joka sidotaan kohtalaisen lujaan eli niin, että nainen tuntee mieluista vahvikette tuossa hervakassa vatsanpohjassa. Aina sen mukaan, kuin jälkijuoksu seuraavina päivinä vähenee, saadaan vyötä vetää vähän lujempaan, ei kumminkaan koskaan niin, että nainen tuntee siitä vähintäkään vaivaa. Kun hän alkaa oleskella jalkeilla, voidaan vatsa tukea muutamia viikkoja etupuolelta mykevällä ja hyvin ruumiinmukaisella liivillä. - Sittekun vatsa on vyötetty ja nainen on sen jälkeen saanut hetkisen tointua ja virvokkeeksi saanut munasoppaa, mietoa viinisoppaa, j.m.s., puetaan hänen yllensä puhtaat vaatteet, jos niin tarvitaan, ja siirretään varovasti synnytysvuoteelta omaan sänkyynsä, joka sitä ennen on lämmitettävä ja johon jatkuvan jälkijuoksun takia on levitettävä kääre ja sen alle asetettava vaha- tai kuttaperkkakangasta, ett´ei vuode tahrautuisi. Tyyni lepo ja uni ovat nyt hänen ensimmäiset tarpeensa, ja aina siihen asti, kuin voimat ovat ehtineet täydellisesti palautua, on häntä huolellisesti suojeltava kaikilta rajuilta vaikutuksilta niin ruumiillisilta kuin henkisiltäkin, kaikista talouden huolista sekä ennen kaikkea varpahaisilla käynneiltä, jotka niin monessa suhteessa ovat tuiki turmiollisia, eritoten sen pakkoisen täytymyksen takia, joihin nainen niissä itsensä velvoittaa, ynnä väsyttävän jaarituksen ja sen ilman pilautumisen tähden, jonka ne aikaan saavat. Nämät "pirtissä käynnit," joissa tilaisuuksissa hyvät ystävättäret kaikessa hyväntahtoisuudessaan kertovat kaikesta mitä tietävät, kaikista onnettomista lapsivuoteista, mistä vaan ovat kuulleet puhuttavan ja kaikista heidän tuttujensa keskuudessa tapahtuneista taudintapauksista, joihin lapsivuode on ollut syynä, y.m.s. järjettömiä loruja, ovat monituisia kertoja olleet syynä ankariin lapsivuodetauteihin, maidonlentoihin, maitosulkuihin, tulehduksiin ja koviin, jopa tappaviinkin lapsivuodekuumeisiin.

Päivänvalo lapsivuoteisen huoneessa ei saa olla lii´an vahva; kuitenkaan ei se saa olla pimeä. Niinikään tulee lämmön siinä olla kohtalaisen. Puhtaudesta on mahdollisimman tarkka huoli pidettävä, ilma aina raittiina eikä mitään lapsen vaatteita saa huoneessa kuivata. Synnyttimet pestään illoin aamuin, jolloin myöskin kääreliina ja tueliinat muutetaan. Kolmannella vuorokaudella synnytyksen jälkeen ja joll´ei se ole ollut kovin vaikea, voidaan, jos niin tarvitaan, ulostusta auttaa peräruiskeella, ruokalusikallisella risiiniöljyä tai nauttimalla puoli juomalasillista kitkerävettä. Sittemmin voidaan peräruisketta käyttää joka toinen päivä siksi, kunnes likistyksen kautta puutunut peräsuoli on saanut takaisin jäntevyytensä ja luonto auttaa itse itseänsä. 4 - 5 ensi päivänä ei naisen saisi käyttää yöastiaa, vaan alusastiaa. Ravinnoksi tulee lapsivuoteen aikana käyttää kevyttä ruokaa ja niukalti; sitä on tarpeen mukaan ainoastaan vähitellen lisättävä; kolmena ensi päivänä maitoa, vesisoppia, voileipää; sitte kalaa, mietoa lihasoppaa, jauhopuuroa ja viimein 1 - 2 viikon kuluttua tavallista ruokaa. Kaikista kiihoittavista aineista on lapsivuoteisen koko lapsivuoteen aikana kieltäytyminen. - Kun jälkijuoksut ovat vaalistuneet (tavallisesti 4 - 9 vuorokauden kuluttua) saa nainen maata pukeutuneena; mutta emälaskeuman välttämiseksi ei hän saa olla ylhäällä ennenkuin voimat ovat tarpeeksi palautuneet, siis ei aikaisemmin kuin 14:sta, eikä ulos huoneesta ennenkuin 16 vuorokaudella. Ajella tai ryhtyä koviin töihin ei saa ennenkuin 5 - 6 viikon kuluttua.

Keskenkasvuisen sikiön synnyttämisen, kuin myös keskosten jäljestä on naista yleensä parannettava ja hoidettava samalla tavoin kuin, tavallisessa lapsivuoteessakin. Kuitenkin voipi hän vähän aikaisemmin palata entiseen elantotapaansa sitä mukaa, kuin synnytys on ollut vähemmän vaikea, sitä seuraavaa verenhukka vähemmän tuntuva, jälkijuoksut aikaisemmin lakanneet ja voimat palautuneet varhemmin.

Jälkipoltoiksi sanotaan niitä kivun kohtauksia, jotka lyhyemmän tai pitemmän aikaa synnytyksen päätyttyä vaivaavat lapsivuoteista. Ne ovat oikeastaan vapaaksi tulleen emän ponnistuksista vielä poistaakseen jäljellä olevan veren ja verenmaksoittumain jätteitä. Harvoin vaivaavat jälkipoltot naista ensimäisessä lapsivuoteessa; mutta seuraavissa lapsivuoteissa ne tavallisesti vaivaavat häntä jonkun aikaa. Nämä kivut tuntuvat seljästä alas synnyttimiin päin ja enimmäkseen seuraa jokaista polton kuuroa vähäinen verenlasku; mutta vatsa ei ole arka, eikä niiden mukana ole kuumetta eikä janoa. Nämä vaivat eivät ole vaarallisia, mutta voivat raukaista naista ja estää häneltä unen. Jos ne ovat lievät, tulee niitä sietää kärsivällisyydellä; mutta jos käyvät kovemmiksi, hierotaan vatsanpohjaa kanverttiöljyllä ja sisälle nautitaan Prinssin tippoja tai kohtutippoja sauniokukkateessä; niinikään käytetään lauduttavia peräruiskeita.

Maitokuumeeksi sanotaan niitä kuumeen-oireita, joita välistä tulee, kun nisät rupeavat maitoa erittämään. Se tulee tavallisesti 3:nen vuorokauden vaiheilla synnytyksen jälkeen ja yhdellä ainoalla vilunväreellä, jatkuu sitte kuumuudella ja loppuu hiestyksellä vuorokauden kuluessa. Siinä tuntuu vihleitä nisissä, jotka nyt paisuvat ja täyttyvät maidolla. Se voidaan eroittaa muista kuumeista sen ilmi puhkeamisen ajasta, sen lyhyestä kestävyydestä, jonkun muun samanaikaisen paikallisen vaivan puutteesta ja etenkin siitä, että rinnat sill´aikaa täyttyvät. Tavallisesti on se vaaraton ja menee ohitse yhdessä vuorokaudessa. Kuume voi väliin olla hyvinkin ankara, ollen sen yhteydessä silloin jäsenten särkyä ja vähäinen arkuus vatsanpohjukkeessa, olematta sentähden vaarallista. Mutta jos se kestää yli vuorokauden, ja jos sen yhteydessä on lisäytyviä vaivoja vatsanpohjassa ja maidon erittyminen ei ole oikea, silloin on syytä peljätä jonkun kovemman taudin, esim. lapsuvuodekuumeen uhkaavan.

Maitokuumeen parantaminen on tavallisesti siinä, että kuumuuden kestäessä annetaan jotain vetelää virvoitusjuomaa tai, jos kuume on kova, teelusikallinen jäähdyttäviä pulveria joka toinen tunti ja hiestyksen alussa kupillinen seljateetä Prinssintippain kera.

Tapahtuu toisinaan, että noin 9:nen vuorokauden vaiheilla jälkeen synnytyksen ja siis sittekun maidon erittyminen on jo tullut kuntoon, kohtaa jälkikuume, joka on melkein maitokuumeen tapainen sekä loppuu hikoilulla lyhyessä ajasssa ja ilman sen enempiä seurauksia. Helpoista, lapsivuoteisnaista siihen aikaan kohtaavista kuumeen-oireista ei sentähden tarvitse huolestua. Tämä kuume ei tarvitsekaan muuta hoitoa, kuin mitä maitokuumeeseen on määrätty.

Lapsivuodekuume. Tällä ymmärretään erästä pahantapaista ja vaarallista kuumetautia, joka välistä hätyyttää lapsivuotisia. Se on tulehdus vatsanpohjan elimissä. Yleensä puhkeaa se 2:lla tai 3:lla vuorokaudella synnytyksen jälkeen, mutta voi syntyä myöhemminkin, ja saattaa lapsivuoteinen olla sille alttiina aina 14 päivään saakka synnytyksestä lukien.

Se tunnetaan kuumeesta, jonka yhteydessä on hyvin nopea suonentykytys, polttava jano ja kivut sekä arkuus vatsanpohjassa. Sitä on epäiltävä aina heti kun nainen kahdella ensimmäisellä viikolla ilman maito- tai jälkikuumetta tuntee kuumeväreitä tai puistutuksia ja arkuutta tai vaivoja vatsanpohjassa, mitkä oireet lisääntyvät ja jatkuvat ilman väliaikoja, olle vatgsa arka painamiselle. Tykytys käy varsin nopeaksi, lyöden 100 - 120 kertaa minuutissa, jano polttavaksi, vatsanpohjus ajettuu ja jatkuu sen arkuus painamiselle; useinkin seuraa sitä oksennukset ja ripuli, levottomuus, tuska ja unettomuus; nisät muuttuvat hervakoiksi ja jälkijuoksu vähenee, muuttuu taikka lakkaa. - Tämä tauti saa alkunsa useista syistä, kuten vilustumisesta, ravintojärjestysvirheistä ja mielenliikutuksista, mutta ennen kaikkia siivottomuudesta ja tarttumasta. Väliin liikkuu se kulkutautinakin ja esiintyy silloin niissä lapsivuoteissa, jotka käyttävät samaa kätilöä. Taudin ehkäisemiseksi pitää olla tarkka puhtauden suhteen ja pitää tarkkaa vaaria kaikesta alkavasta vaivasta ja arkuudesta lapsivuoteisen vatsanpohjuksessa, ja heti, kun sellaista tuntuu, on vatsaa hierottava kanverttiöljyllä ja peitettävä villavaatteella; kätilö on kutsuttava katsomaan tarvitaanko ruiskutuksia sisään; sen ohessa käytetään kouristusta asettavaa peräruisketta ja, jos umpi vaivaa, ulostusaineeksi ruokalusikallinen risiiniöljyä. Jos kuume on ilmi puhjennut, on lääkäri heti paikalle kutsuttava, joll´ei häntä jo ennen ole käytetty; sillä ainoastaan nerokkailla ja päätteliäillä toimenpiteillä taudin kaikkein ensimmäisessä alussa voidaan toivoa sen voittamista. Sill´aikaa pannaan neptuunonkääre vatsalle. Tässä pidetään huolta, ett´ei naista paljasteta niin, että hän vilustuu, josta tauti pahenee. Sitten annetaan jäähdyttäviä pulvereita teelusikallinen joka tunti; ulostus pidetään peräruiskeilla kunnossa; vatsanpohjaa hierotaan välimmiten kanverttiöljyllä, ja emään ruiskutetaan villikaali ja katko- (Conium magulatum)- teetä; nisiä hoidetaan samoin, kuin maidonlennossa. Juomaksi sopii parhaiten ryynivesi tahi paljas vesi, oksetukseen seltteri- tai suutavesi ja jalominttu- tai sauniokukkatee.

Peräpukamanystermät. Näillä ymmärretään niitä punasinverviä, jokseenkin kovia, sileitä kyhmyjä peräreiässä, jotka syntyvät sikiön peräsuolta sikistämisestä synnyttäessä. Tavallisesti menevät ne pian takaisin itse syyn loputtua; mutta voivat jatkuakin, tulla aroiksi ja välistä hyvinkin suuriksi sekä varsin vaivalloisiksi etenkin vatsan kovalla ollessa. Se on kuitenkin ainoastaan satunnainen vamma, jota vastoin ne peräpukamanystermät, jotka esiintyvät ilman synnytystä ja joiden syynä on todellinen peräpukamatauti, eivät häviä niin helposti.

Peräpukamain lapsivuoteista vaivatessa on vatsa pidettävä pehmeänä lievästi ulostavilla aineilla, niin ett´ei ulostukset tule kovina, josta vamma pahenee. Parhaiten sopii siihen risiiniöljy nautittuna teelusikallinen erältään useita kertoja päivässä aina tarpeen mukaan, taikka viinihappoinen kali (tartras kalicus) samallaisissa annoksissa. Peräruiskeista vamma useinkin pahenee. Nystermiä haudotaan sen ohessa lyijyvedellä tai vaikeammissa tapauksissa, ja jos niitä kovin särkee, haalealla puurolla.

Tulehdus ja kuolemanvihat kohdun-emättimessä. Tämä vaarallinen tulemus voipi kohdata pitkällisen ja vaivalloisen synnytyksen jäljestä ja ilmaisee se itsensä jomottavilla kivuilla alinna vatsanpohjassa, vesiummella ja arkuudella synnyttimissä, niistä lähtevällä pahanhajuisella juoksulla, y.m. Vesiummesta on aina ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä vuorokausina tarkka vaari pidettävä, se kun on merkki, josta voidaan epäillä tätä tautia, joka voi tuottaa vaarallisia seurauksia ja ennen kaikkea virtsapukamia tai elinaikaisen kykenemättömyyden virtsan pidättämiseen. - Kun kaikissa vaikeammissa synnytyksissä täytyy aina kutsua paikalle lääkäri tai kumminkin kätilö, tulee näiden ryhtyä toimenpiteisiin tämän kovin vaivalloisen vamman ehkäisemiseksi, jos se vaan on mahdollista.

Kohdun nurinkääntyminen. Tällä ymmärretään emän nurinpuolin kääntymistä ja sen laskeutumista synnyttimen ulkopuolelle. Vamma, joka voi syntyä, kun emä heti lapsen synnyttyä on kovin laajentunut ja veltto ja joka tunnetaan siitä, että synnyttimeen tai sen ulkopuolelle työntäiksen suuri, pyöreä, punasinervä ja verinen lihamöhkäle, vaatii pikaista lääkärin apua.

Reisipöhö, riippuen veritulpasta reisilaskimoissa, on tasainen, melkein väritön, varsin vaivalloinen pöhöttymä, joka alkaa toisessa nivuksessa ja ulottuu alaspäin reiteen ja sääreen, mutta sormella painettua ei siihen jää mitään merkkiä. Tavallisesta veripöhöstä (kts raskaiden vammoja edempänä) eroaa se siinä, että edellinen jättää painettua kuopan eikä sen yhteydessä ole särkyä. Reisipöhö alkaa useampia tai harvempia päiviä jälkeen synnytyksen vilunväreillä ja yleisellä pahoinvoinnilla, jolloin lapsivuoteinen alkaa tuntea jomottavaa kipua ristiluissa ja syvällä toisella puolen vyötäisiä, joka kipu vetäytyy alas nivuksiin päin ja pian yhtyy siihen särky polvessa ja reidessä, jossa pöhötys alkaa. Varsinkin leviää pöhöttymä reiden etupuolta alas polveen, jonka jäljestä se leviää ympäri säären alaspäin jalkaan. Kivustunut jäsen on melkein kiiltävä, mutta lämmin, eikä niin väritön, kuin vesipöhössä. Väliin yhtyy särkyyn kuume ja edelleen jatkuvat vilunväreet, väliin puuttuu kuume kokonaan. - Tämä pöhöttymä voipi käydä märille, joka tavallisesti silloin käy verkkaan ja saattaa kestää useita kuukausia. Sen hoito vaatii lääkärin johtoa, joten hän onkin heti paikalle kutsuttava.

5. Imettäminen ja nisäin kivut.

On aina luonnonmukaista ja terveellisintä, että äiti itse imettää lastansa, eikä siis kenenkään pidä ilman tosi syytä kieltäytyä tästä luonnon säätämästä velvollisuudesta. Paitsi niitä lasta kohtaavia vaaroja, jotka useinkin ovat seurauksena niiden jättämisestä imettäjälle tai elättämisestä ruo´alla, uhkaa tämän velvollisuuden laiminlyönnistä äitiäkin monellaiset vammat ja taudit: maidonlennot, maitosulut, juoksut synnyttimistä, y.m., johtuen sitäpaitsi useammin lapsivuoteeseen. Että imettäminen on terveellistä ja luonnollista, nähdään siitäkin, että monet äidit juuri imettäessään voimistuvat ja lihoovat, vaikkapa he oman ruumiinsa ravintoaineista jakavatkin niin suuren osan sikiön elättämiseksi. Mutta jos nainen on perin heikko ja kivulijas tai on juuri vast´ikään lopettanut entisen imettämisen taikka joll´ei hänellä ole hyvä maito eikä kunnolliset nistä (on esim. nännijänne), niin että imettäminen on mahdoton, täytyy ottaa imettäjä. Kaikissa tapauksissa on äidin kuitenkin, missä niin voi tapahtua, itse imettäminen 3 - 4 ensimmäistä vuorokautta synnytyksen jälkeen. Välistä voi lapsikin olla kykenemätön imemiseen, esim., hankalan ristihuulisuuden y.m. takia.

Kun äiti imettää itse, on nisiä siihen edeltäkäsin valmistettava jo raskaus-ajan neljän viimeisen kuukauden kuluessa. Ne ovat pestävät joka päivä saippualla ja haalealla vedellä sekä suojeltavat kylmyydeltä ja kaikilta ahtaiden vaatteiden ja kureliivien likistykseltä. Nännejä on jo tähän aikaan silmällä pidettävä. Jos ne ovat lyhyet ja sisäänpainuneet, on niitä imulasilla tai suulla venytettävä. Sen ohessa kostutellaan niitä väliin paloviinalla, jonka kautta iho tulee vankemmaksi, niin ett´ei se sitten imettäessä niin helposti rikkoudu. - Terveestä ja hyvin hoidetusta lapsesta ei ole suuria vaivoja. Se ei paljon itke ja nukkuu useimmiten jokaisen imetyksen jäljestä, eikä tavallisesti tarvitse imettää enempää, kuin 1 - 2 kertaa yössä. Sille, jolla on varaa pitää erityistä lapsen hoitajatarta, ei siis imettämisestä pitäisi olla sanottavia vaivoja ja haittoja. Jos sen lisäksi lapsi muutaman kuukauden kuluttua totutetaan syömään kerta päivässä keitettyä, kevyttä ja sopivaa ruokaa ja etenkin, jos tämä atria annetaan niihin aikoihin, jolloin äiti mieluimmin tahtoisi olla vapaana, esim. puolisen aikaan, saapi imettämisestä aivankin hyvin kohtuullisesti nauttia seuraelämästä.

Lapsi asetetaan rintaan heti, kun se ja äiti synnytettyään on ehtinyt hiukan toipua, esim. 2 - 6 tunnin kuluessa, jolloin nännit helpoimmin venyvät ennenkuin nisät vieä ovat ehtineet pingottua ja maito johtuu vähitellen niihin, joten maitokuume lieventyy. Niinikään on lapselle hyötyä tästä aikaisesta imemisestä, koskapa tuo rinnoista nyt saatu ternimaito yhdessä itse imemisen kautta runsaasti erittyvän syljen kanssa parhaiten edistää lapsenpihkan kohtuullista ulostusta. Silloinkuin äiti on makuulla, tulee hänen imettää samassa asennossa, mutta puettuna mieluimmin istuvassa asennossa. Kun lapsi pannaan rintaan, on tarkasti katsottava ett´ei itse nisä tuki sen nenää ja siten estä imemistä. Jos lapsi imiessään nukkuu, on se heti poistettava rinnasta, jott´ei vaan nänniä tulisi nukkuessa suussa pidetyksi, siitä kun helposti voipi olla seurauksena lapselle sammastauti ja äidille haavoittuneet nännit. Jokaisen imettämisen perästä ovat nännit hyvin pestävät ja kuivattavat pehmeällä liinaisella pyyhkeellä sekä pidettävät niin kuivina, kuin mahdollista, ett´ei niiihin tulisi haavoittumia. Myöskin jatketaan ensimmäisillä viikoilla niiden kostuttelemista välimmiten paloviinalla. - Muuten tulee naisen, sittekun 2 - 3 viikkoa jo on ohitse, nauttia sitä ravintoa, josta hän tavallisesti tuntee voivansa hyvin, sekä käyttää runsaasti ravitsevia juomia: olutjuustoa, siivilöityjä ryyniliemiä, hyvää kaljaa, vettä ja maitoa, y.m., joiden kautta maidon puute tulee ehkäistyksi. Sittekun hän on voinut ruveta ulkona käymään, tulee hänen liikuskella raittiissa ilmassa sekä ottaa osaa sopiviin huvituksiin. Hänen tulee nukkua tarpeeksi, mutta ennen kaikkea on häntä, varjeltava peljästyksiltä, suuttumuksilta ja muilta rajuilta mielenliikutuksilta ja, jos jotain sellaista on tapahtunut, tulee hänen tarkasti muistaa ensin lypsättää nisänsä ja nauttia jotain rauhoittavaa, esim. Prinssintippoja, ennenkuin taas imettää lasta, lapsi kun muuten voi helposti saada sydämen kouristuksen. Jos maidon erittyminen rinnoissa mielenliikutuksen takia äkkiä lakkaa ja sitä seuraa houre, mielenvikaisuus, raivoisuus taikka ankara tuska jossakin ruumiinosassa, voidaan varoa maidonlennon olevan käsillä. Tämä kipu vaatii pikaista tointa lääkärin paikalle hankkimiseksi. Sill´aikaa koetettakoon palauttaa maidonerittymistä nisissä lämpimillä hauteilla sekä rinnoilla pidettävillä sinappitaikinoilla, kuin myös ahkeralla nännien imemisellä.

Imettämistä on jatkettava noin 8 - 10 kuukautta, eli siksi kunnes lapsen 4 ensimmäistä hammasta on puhjennut. Silloin niukennetaan imettämistä yhä enemmän sekä annetaan lapsen vähitellen tottua sopivaan ruokaan, kunnes se voidaan vieroittaa siten, ett´ei se saa nähdä äitiä muutamaan päivään. Mutta ennen tämän ajan loppuakin täytyy imettämisen ehdottomasti lopettaa jos nainen käy kivuloiseksi tai muuten perin heikoksi, varsinkin, jos hän tuntee painostusta rinnassa, saa tuikean yskän, pistoksen tai kivistyksen olkapäiden välille taikka, jos hän huomaa olevansa uudelleen raskaana.

Jos taas äiti ei ollenkaan imetä taikka on menettänyt lapsensa, ei nisiä pidä tyhjentää imemällä, vaan päinvastoin on maidonerittymistä mahdollisimman mukaan ehkäistävä. Rinnat sidotaan silloin sopivalla tavalla huivilla ja peitetään pienellä ryytipussilla, joksi käytetään jalominttua ja saunakukkia taikka hampun rohtimia, ja toisella vuorokaudella on äidin otettava ulostusaineeksi ruokalusikallinen Englannin- tai Glaubersuolaa, juomalasillinen kitkerävettä tai hyvä ruokalusikallinen risiiniöljyä taikka sennateetä sellaisessa annoksessa, kuin nainen tavallisesti ulostamiseksi tarvitsee. Sittemmin voidaan, noudattaen erikoisen niukkaa ruokavalioita, käyttää sellaista ulostavaa ainetta vähän pienemmissä annoksissa joka toinen tai joka kolmas ja lopuksi, jos niin vaaditaan, joka 4:sta päivä, siksi kunnes nesteet 3 - 4 ulostuksen jäljestä on tarpeeksi johdettu pois rinnoista. Jos maito tästä huolimatta on vaikea johtaa pois nisistä ja jos nisät ovat kovin turvonneet, käytetään vasta valmistettua salmiakkilaastaria (sapo ammoniacatus), jota valmistetaan sekoittamalla yhten huhmarissa yhtä monta paino-osaa salmiakkia ja viheriäistä suopaa tai silkkisaippuaa; laastaria levitetään nänniä varten lävellä varustetulle nahalle, joka pannaan sitä ennen öljyllä voidellulle nisälle, niin että se sen kokonaan peittää, sekä vaihdetaan uuteen kaksi kertaa päivässä. Niinikään on tässä tapana käyttää valaanrasvalaastaria, jota valmistetaan 25 grammasta kummilaastaria (emplastrum gummi resinosum), 30 gr. valaanrasvaa (spermaceti tai cetaceum), 0.4 gr. kanverttia ja 2 gr. saframia.

Imettäjä on valittava mitä suurimmalla varovaisuudella. Hänen tulee mieluimmin olla ijältään 20 - 30 vuotias eikä hänen maitonsa saa olla 14 päivää nuorempi eikä 4 - 5 kuukautta vanhempi kuin se lapsi, jota hän tulisi imettämään; Kaikista paras on, jos hän on synnyttänyt samaan aikaan, kuin äitikin. Ennenkuin hän katsotaan kelvolliseksi tehtäväänsä, tulee hänen olla lääkärin tai kätilön tutkittavana. Hänen täytyy olla täysin terve: hänessä ei saa olla mitään rohtumia, rupia tai syyhelmää päässä, käsissä, ruumiissa, kaulassa, synnyttimissä tai perässä; ei mitään kuparinvärisiä pilkkuja hiusmarrossa tai muualla; ei mitään rauhas-ajettumia nivuksissa tai kaulassa, ei myöskään arpia näissä paikoin. Silmäkulmat pitää olla puhtaat ja samoin, kuin silmäluometkin terveet; korvissa ei saa olla mitään vuotoja; ei myöskään saa imettäjällä olla yskää tai raskasrintaisuutta. Puhdas iho, hampaat ja henki ovat niinikään välttämättömät. Muuten tulee hänen olla mielenlaadultaan säveä ja hiljainen, eikä hänen kuukautisensa saa olla lapsivuoteen jälkeen palannunna. Molempain nisäin tulee olla parahiksi suuret ja sisältää riittävästi maitoa. Samoin ikään tulee nännien olla parhaiksi suuret, ulkonevat, ehyet ja herkät, niin että ne koskettaessa tuntuvat hieman jämeiltä. Maidon tulee olla vetelää ja siniselle vivahtavaa sekä jakautua tasaiseksi hattaraksi sitä veteen tiputtaessa. - Imettäjää koskee muuten imettämisen suhteen samat ohjeet, joita vast´ikään on imettävälle äidille annettu. Hänen ravintonsa tulee olla yksinkertaista, terveellistä ja kohtuudella käytettyä sekä yhtäläinen, kuin se mihin hän ennestään on tottunut. Kun siis rahvaan tytöistä otetaan imettäjää varakkaaseen perheeseen, ei häntä saa kestitä ja hyvänä pitää konstikkailla ja hänelle oudoilla herkuilla, vaan parempi on, jos hän saa ruokansa palvelusväen, kuin herrasväen pöydältä. Imettäjän tulee ruokavaliolla ja liikunnalla tai hätätilassa peräruiskeella ylläpitää jokapäiväistä ulostusta, ei kernaasti ulostusaineilla. Tärkeä seikka on, että imettäjällä on aina riittävästi maitoa; sillä tapahtuu, että lapset riittävän ravinnon puutteesta pienokaisina heikontuvat ja ovat sentakia kauvan jälkeenpäin tai koko elin-ikänsä heikkoja ja kivulloisia. Ei ole odotettava, että imettäjä aina itse ilmaisee puuttuvansa maitoa. Sen sijaan valittaa hän tavallisesti, että lapsella on ähky, ei tahdo imeä eikä nukkua, vaan myötäänsä parkuu. Sellaisessa tapauksessa on lapsesta sen imiessä pidettävä vaaria ja kuunneltava nieleekö se. Jos se kiihkeästi tarttuu nisään ja imee, mutta hellittää siitä heti ja parkuu ikäänkuin kiukusta, niin silloin on jokseenkin varma, että imettäjältä puuttuu maito, mikä nisiä tarkastamalla voidaan havaita. Silloin pakotetaan häntä juomaan enemmän. - Eräs toinen seikka, josta imettäjä usein saadaan muistuttaa, on lastenkamarin puhtaus ja puhdas ilma. Sentähden ei hän koskaan saa kuivata märkiä lapsenriepuja sisällä eikä pitää huoneessa saastoja ja muita märkiä aineita tahi ruo´an jäännöksiä j.m.s. Ilma pilautuu niistä, ja kun lapsi saa kasvaa saastaisessa ja suljetussa ilmassa, alkaa sitä tavallisesti vaivata vatsakatarri, risatauti, y.m. Niinikään on imettäjä muistutettava antamaan väliin lapselle vettä juotavaksi, aluksi teelusikalla, sittemmin mieluimmin puhtaasta tinapikarista.

Nännijänne. Niihin vammoihin, jotka estävät imettämisen tai kumminkin tekevät sen varsin vaivalloiseksi, kuuluu nännijänne, eräs sellainen epämuodostuma, että nännin pää on. ikäänkuin lujalla jänteellä vedetty syvälle nisään. Jos sellainen jänne on kuta kuinkin pehmyt ja myötenantava eikä aivan lii´an lyhyt, voipi onnistua saada nänni imemällä tai jollain muulla sopivalla keinolla kohoamaan nisästä ja tehdä se käyttökelpoiseksi. Mutta mitä lyhempi ja kovempi jänne on, sitä vähemmän on toivoa, että siinä voidaan onnistua, ja sel- laisessa tapauksessa ei ole muuta keinoa, kuin hankkia imettäjä tai ruokkia lasta keitetyllä ruo'alla.

Maidon puute tai ehtyminen. Tämä haitta voi tulla useista syistä, mutta useimmin on sen perusteena muutokset elantotavassa, ravintojärjestysvirheet ja ruo'ansulatushäiriöt, hivuttavat mielenliikutukset y. m., vaikuttaen aina haitallisesti lapseen, ja tapahtuu, kuten äsken mainittiin, että lapset riittävän ravinnon puutteesta jo pienokaisina surkastuvat ja py-. syvät kauvan aikaa jälkeenpäin tai koko elinkautensa heik- koina ja kivulloisina. - Ne seikat, jotka ovat syynä tähän haitallisuuteen, ovat sentähden lääkärin avulla tutkittavat ja poistettavat. Imettäjä varustettakoon vankalla, helposti sula- valla ja voimakkaalla ravinnolla ruokahalun mukaan, jota viimeksi mainittua tarpeen vaatiessa virkistetään käyttämällä aamusilla kupillisen koiruoho- (artemisia absinthium-) teetä, lisäämällä siihen vänkoolia. Sen ohessa käytetään ravitsevaa juomaa: olutjuustoa, siivilöityjä ryyniliomiä, hyvää kaljaa, vettä ja maitoa, j. m. s. Rintoja hierotaan ja peitetään villavaat- teella sekä pestään välimmiten lämpimällä suopavaahdolla ja pidetään lämpiminä. Sisälle voidaan nauttia imettäjäpulveria teelusikallinen 3 á 4 kertaa päivässä taikka veitsenkärjellinen suutapulveria yhtä usein. Imettäjäpulveria saadaan seuraavalla lääkelistalla:

R. PuIv. magnesia aromatie. gram. 50.
M. f. puIv. -Dr. Sr.
50 grammaa Imettäjäpulveria.

Rintoihin käytetty sähkö edistää maidoneritystä.

Jos maito on käynyt kermamaisen paksuksi ja lii´an väkeväksi tai rasvaiseksi imettämiseen, voidaan äidille antaa heikompaa ravintoa ja enemmän tilaisuutta ruumiin liikuntaan sekä juoda väkevää vänkooli- taikka tähtianis- (Fructus anisi stellati-) teetä, kuin myös antaa lapselle välistä vähän vettä.

Maidonjuoksu. Tällä ymmärretään lii´an viljavaa maidon erittymistä, jolle epäkohdalle hennot, vaaleaveriset naiset enimmin ovat alttiita. Rinnat ovat tässä aina täynnä maitoa, joka juoksee toisesta nisästä lapsen toista imiessä, ja sillävälin mo- lemmista. Nainen ryvettyy ja kastuu sen takia sekä voi hel- posti kylmettyä ja myöskin vähitellen heikontua.

Rintoja on haudottava punaisella viinillä tai ruusuvedessä liu'otetulla alunalla sekä sidottava vaatteella. Sisään annetaan kerta ulostusainetta ja sen jäljestä käytetään kiina- li´oketta, johon lisätään hiukka kaneelia, taikka 20-25 tippaa -happamia ryytitippoja lasillisessa vettä.

Hellät, halkeilleet ja haavaiset nännit. Tämä vamma kohtaa varsin usein etenkin ensisynnyttäjiä tai ensikerran imettäviä naisia, eritoten niitä, joilla on hyvin hieno iho ja pienet nännit ja jotka ovat laiminlyöneet ajoissa ennen lapsivuodetta valmistaa nännejä imettämiseen. Tauti johtuu useimmiten nännin puhtaana ja kuivana pidon laiminlyönnistä sekä siitä että lapsi nukuttuaan tai muuten imemästä lakattuaan on saanut pitää kauvan nänniä suussaan. Vamma tunnetaan alussaan siitä, että nänni jonkun verran pöhöttyy ja käy enem- män tai vähemmän araksi. Nainen tuntee silloin juurikuin piston käyvän sisään sydämeen päin joka kerta, kun lapsen pitäisi imeä, etenkin siksi kunnes se on oikein saanut kiinni nännistä. Halkeamat pysytteleivät parhaastaan nännin juuressa ja ulottuvat väliin sen ylt'ympäri sekä ovat enimmiten ainakin alussa varsin kapeita, milt´ei langanhienoisen leikkauksen kaltaisia. Haavain merkkinä on niiden punertava pohja ja mutkikas muoto. Tuskat voivat tuottaa unettomuutta, kuumetta ja laihtumista; niinikään voi lapsi yhdessä maidon kanssa imeä sisäänsä verta halkeilleesta ja haavaisesta nännistä, joka vih- doin saaltaa halkeamien ja haavain takia kokonaan turmeltua. Nännien kivut tulee edellämainitulla tavalla ehkäistä. Jos kipu jo on syntynyt ja jos se on vasta alussaan sekä nänni ainoastaan hellä, hieman punertava ja pöhöttynyt, on tätä pöhöttymää koetettava ja'ottaa, jossa tarkoituksessa sitä haudotaan useita kertoja päivässä paloviinalla, jossa on lio'tettu väriomenia (gall äppel), jonka ohessa rintoja on maidonsalpauksen ja rinta-paiseen ehkäisemiseksi vähintäänkin kaksi kertaa päivässä kunnollisesti imetettävä joko lapsella tai muulla henkilöllä taikkapa imulasilla. Äiti ei saa imettäessään heti peljästyä siitä, että se koskee hieman kipeältä, vaan antaa lap- sen ottaa koko nänni suuhunsa; sillä tavallisesti menee kipu en- simmäisillä vedoilla ohitse. Jos hän sitävastoin heti kun sii- hen koskee, vetäisee nännin pois lapselta ja antaa sitte tarttua siihen uudelleen kiinni, pahenee vamma siitä ja muuttuu helpommin haavaksi. Hautomisten välillä on rintaa suojeltava kylmyydeltä peittämällä se moninkertaisella pehmeällä liinalla.

Jos kipu on jo muuttunut halkeamaksi, kostutellaan nän- niä samoinikään useita kertoja päivässä väriomenaviinillä tai liu'oksella, jota valmistetaan 12 centigrammasta valkeata vitrilliä (sulphas zincicus) ja kahdesta ruokalusikallisesta paljasta. tai ruusuvettä. Mutta sen ohessa on paras toistaiseksi keskeyttää imettämisen tästä nisästä ja nauttia kerta lievästi vaikuttavaa ulostusainetta. Sama nisä sidotaan siksi aikaa kohoksiin kaulahuivilla, joka solmitaan niskaan, jonka ohessa se varustetaan imulasilla jott'ei nänni juoksevasta maidosta tahrautuisi ja kastuisi. Sillä tavoin voidaan halkeamat parantaa. ja imettämistä uudelleen jatkaa muutamissa harvoissa päivissä.

Mutta jos kipu on kehittynyt suuremmiksi haavoiksi, käy parantaminen enimmäkseen hitaammin. Kuitenkin käytetään vastamainituita hautomisia ja peitetään haavat hienolla, pehmeällä liinarievulla tai liinan höyteellä, jolle levitetään hyvin ohuelta kuivaavaa salvaa (unguentum zincicoplumbicum). Aina, kun nänneissä on joitakin vikoja on niitä joko nännilakeilla tai imulasilla välimmiten suojeltava vaatteiden hieronnalta.

Maitosulku. Ajettumat imettäväin naisten rinnoissa voivat olla kahta eri lajia: maitosulku ja nisäajos (rinta-ajos). Maitosulku on estyneen maidonlaskun takia satunnaisesti syntynyt rinnan pöhöttymä. Useinkin on sen syynä hellät ja haavaiset nännit, kun nainen ei ole antanut oikein imeä rintojaan tai on kivun takia välttänyt imettämistä eikä ole muullakaan tavoin ulostusaineilla y. m. koettanut johtaa maitoa pois rinnoista. Mutta maitosulku voi syntyä myöskin virheellisestä ravintojärjestelmästä, rajuista mielenliikutuksista, vilustumi- sesta y. m. Tämän pöhöttymän mukana ei juuri ole tuntuvia tuskia, tavallisesti ainoastaan pingotus tai jomottava. kipu ja. painostus toisessa taikka molemmissa nisissä ynnä toisinaan kohtaavat pöyristykset ja levoton uni; mutta muuten ei nainen, tunne olevansa kipeä. Rintaa tyystemmin tarkastellessa tuntuu se täyteläisemmältä ja kovemmalta, kuin tavallisesti. Varsinkin yläpuolella jokseenkin lähellä ihoa voidaan tuntea myöskin joukko pieniä kyhmyjä tai kyhmyisiä jänteitä, jotka ovat arkoja puserrukselle ja jotka käyvät tuon enimmäkseen sisään painuneen, nännin läheisyydestä ylös kainalokuoppaa kohden. - Maitosulku jakautuu siten, että annetaan jonkun vankan lapsen tai muun henkilön imeä hyvin tyhjäksi rinta, joka sen ohessa pestään lämpimällä suopavedellä taikka haudotaan lipeällä jota valmistetaan kupillisesta lämmintä vettä ynnä ruokalusikallisesta lipeätippoja tai hiukan vähemmästä määrästä potaskaa, mitä tehdessä nisää kuitenkin on miten mahdollista varottava lipeällä koskettelemasta. Rinta on siksi aikaa sidottava ylemmäksi huivilla, joka solmetaan niskaan, tämä siksi, ett'ei rinnan paino lisäisi pigotusta ja ärryttäisi tulehdukseen. Maidontulon estämiseksi noudatetaan melkoisen säästelijästä ruokavaliota ja ulostusaineeksi käytetään joko Englanninsuolaa tai ruokalusikallinen risiiniöljyä, ja joll'ei vamma näytä paranevan, toistetaan ulostusaineen käyttämistä parin päivän kuluttua. Imettämistä jatketaan niin kauvan, kuin nännin tila sen myöntää; ja jos lapsi on lii'an heikko vetämään rinnasta, on koetettava antaa se jonkun vanhemman lapsen tehtäväksi. j Vaikeammassa tapauksessa pehmitetään rinta hautomalla haaleilla pellaissiemenpuuroilla.

Jos rintaan jää maitosulun poistettua maitokyhmyjä, s. o. pieniä, liikkuvia, mutt'ei arkoja kasvaimia, voidaan niitä pitää muutamia viikkoja salmiakkilaastarilla peitettynä, mutta sitte jätetään ne sikseen. Harvoin kasvavat ne suuruudelleen, vaikkapa niiden väliin huomataankin ajoittain suurenevan ja taas pienenevän. Ne eivät tavallisesti katoa ennenkuin kuukautiset ovat palanneet; mutta hyvinkin monilla naisilla voivat ne jäädä jäljelle aina siksi, kunnes uusi raskaus tuottaa uutta toimintaa rintoihin maidon muodostuksella ja imettämi- sellä, jossa ne useinkin itsestään jakautuvat ja katoavat.

Kun maitosulku muuttuu tulehdukseksi, tapahtuu se Iisäytyvällä säryllä, punotuksella, ajetuksella sekä yleisellä pahoinvoinnilla. Kipu saa nyt nimen:

Rintapaise. Ajettuman tekee yksi ainoa suuri ja sileä möhkäle, joka tuntuu syvällä nisässä ja on perin arka koske- tukselle. Maidoneritys vähenee tai lakkaa kokonaan kipeässä nisässä. Tämä paise on vaikea saada jakautumaan ja käypi usein tarkimmastakaan hoidosta huolimatta märille. Märänmuodostuksen alkamisen ilmaisee usein epävakaisesti uudistuvat vilunväreet ja puistutukset, kovat hikoilut, kuiva kieli, tumma,virtsa, y. m. Kun paise puhkeaa, jossa tilaisuudessa särky tavallisesti on kohonnut huippuunsa, juoksee märkä ja tuskat lakkaavat. Usein muodostuu siihen useita eri aukeamia. Rintapaise voi syntyä vilustumisesta, puserruksesta, ravintojärjestysvirheistä tahi edelläkä,yneestä maitosulusta; mutta melkein vieläkin suurempi syy siihen on jossain rajussa mielenliikutuksessa, kuten peljästyksessä taikka suuttumuksessa, Se tapaelee ensisynnyttäjiä välistä jo ennen synnytystäkin, kuitenkin yleisimmin ensimmäisillä viikoilla imettämään ru- vettua.

Parantaminen, joka aina vaatii lääkärinapua, aljetaan sillä, ett'ei vaan yksin rintaa sidota niin, että se on täysin tu´ettuna, vaan myös käsivartta kannetaan siteessä, joksi sopii niskaan solmettu kolmikulmainen kaulahuivi. Tämä se juuri onkin niin tuiki tärkeä ja painava seikka, että ilman sellaista, sidettä ei voida mitään toimittaa. Vaikeammassa tapauksessa on sairaan käytävä makuulle.

Kaikellaista vahvaa ravintoa, mausteita ja kiihoittavaa kartetaan, joten nainen asetetaan miedolle ruokavaliolle. Joll'ei maito juokse helposti ja ilman kipua tuottamatta, keskeytetään imettäminen kipeästä nisästä. Jos kuume ja tuskat ovat heti alussa kovin ankarat, käytetään kipeällä paikalla l0-12 iilimatoa. Sen ohessa on ehdottomasti nautittava ulostusainetta: 25 grammaa Englannin- tai Glaubersuolaa. Pai- seella käytetään heti haaleita puuöljyn sekaisia puurohautoita. Kun iho pehmenee ja osoittaa sillninnähtävää taipumusta mä- rille menoon, tehdään puurot vieläkin lienteämmäksi pellavansiemenillä, saframilla, hunajalla ja maidolla. Väliin pidetään paiseella kummilaastarilla siveltyä tilkaa. Kun lääkäri on saapuvilla, avaa hän paiseen sen ruvettua pehmenemään; mutta muuten on parempi antaa sen puhjeta ilman leikkausta. Vielä paiseen puhjettuakin jatketaan puurohauteiden käyttämistä niin kauvan, kuin jommoistakin arkuutta ja kovuutta on haavan ympärillä jäljellä. Mutta kun kovuus kutakuinkin on helpottanut, luovutaan puuroista, reikään pistetään nyt basillikkisalvalla sivelty liinannukkatollo ja nisä peitetään muuten märän vastaanottamiseksi suuremmalla liinannukkalaatalla. On parempi antaa siten ensimmäisen läven parantua ja useampain toisten puhjeta peräkkäin, kuin yrit- tää jatketuilla puurohauteilla koko kyhmyn yhdellä kertaa sulattaa. Jos uusia kyhmyjä sill'aikaa ilmaantuu, hoidetaan niitä tietysti samalla tavoin, kuin ensimäistäkin. Sittekuin kaikki tuskat ovat loppuneet, saa nainen märänjuoksun jatkuessa palata takaisin tavalliseen, ravitsevampaan ravintojärjestelmäänsä ja ruveta edellä puolisin nauttimaan karvasta koiruohoteetä. Jos nisään jää jotain kovettumaa, on se peitet- tävä saippualaastarilla, jota levitetään nahalle eikä muuteta useammin, kuin se itsestään alkaa irtautua; sen ohessa pidetään rinta, lämpimänä ja suojellaan likistykseltä raasituilla villoilla tai hampun rohtimilla. Jos laastaritilka on nännin yli asetettava, on tilkaan tehtävä sopiva reikä, jotta nisä jääpi paljaaksi.

Rintakyhmyt, rintakasvalmet ja rintasyöpä. Rintakyhmyt voivat olla useamman laatuisia. Kuten ylempänä mainittiin, jää välistä jätteinä maitosulun jälkeen maitokyhmyjä ja rintapaiseiden jälkeen kovettumia. Mutta myös risataudista tai muista satunnaisista syistä syntyy usein rintoihin kyhmyjä. Ylipäiten voipi rintakyhmyjä olla kahta eri lajia: hyvänta- paisia ja pahantapaisia. Hyväntapainen rintakyhmy on sileä, enemmän tai vähemmän pehmyt, liikkuva, mutt'ei arka eikä kovempain tuskain seuraama. Se voi pysyä edelleen vallan muuttumattomana sittekuin kerta on oikein muodostunut. Välistä huomataan sen. kumminkin joka kuukautisien aikana vähän turpoavan ja käyvän aremmaksi. Naisen tulee koettaa varoa itseään kaikilta rajuilta mielenliikutuksilta, jotka voivat välistä vaikuttaa haitallisesti sellaisiin vammoihin, ja on hänen sen ohessa suojeltava rintaa likistykseltä ja kylmettymiseltä peittämällä sen kissan- tai vuonannahalla; risataudin tuottamiin kyhmyihin auttaa hierominen jodikaliumisalvalla (unguentum iodeti kalici). Jos kyhmy käypi kipeäksi ja vihlovaksi, käy- tetään siihen muutamia iilimatoja.

Tuo pahantapainen rintakyhmy, rintakasvain, on kova, kulmikas, arka ja tavallisesti seuraa sitä kuurottain kohtaavat, noulanpiston kaltaiset vaivat. Oltuaan alussa pieni ja liikkuva, lisäytyy se tasaisesti ja vähitellen suuruudessa, kovuudessa ja kulmikkaisuudessa sekä voi viimein kasvaa kiinni ulospäin ihoon ja sisäänpäin kylkiluuhun. Sittemmin leviää vamma vähitellen tavallisesti ylöspäin kainalokuoppaan, jossa useimmat rauhaset kivustuvat. Vaivat tulevat samassa mitassa tuskas- tuttavammiksi ja ulottuvat samaten ylöspäin aina kainalokuop- paan saakka ja pahenee sitäpaitsi mielialan levottomuudesta ja pahalla säällä. Joskus yllättää kipu koko rinnan yhdellä kertaa. Iho käy hyhmyllä vihdoin punasinerväksi, jonka jäl- jestä siihen viimein puhkeaa syövyttävä syöpähaava, joka ko- vain tuskain vallitessa vähitellen kuihduttaa sairaan.

Kyhmyt rinnoissa eivät ole hetikään aina syöväntapaista laatua; varsin usein ovat ne tuota hyväntapaista lajia sekä vallan vaarattomia. Sentähden tulee niitä aina ajoissa tutkituttaa lääkärillä, jotta niiden lajista saadaan selvä. Harvoin puhkeaa syöpä naisissa ilmi ennen sitä aikaa, jolloin kuukau- tiset ainaiseksi lakkaavat, vaikkapa kyhmyt voivatkin näyt- täytyä aikoja ennen.

Rintakasvainten ja rintasyövän parantaminen vaatii lääkärin neuvoja. Kasvaimen muodostumista ja kasvamista on koetettava hillitä siten, että niin pian, kuin joku kyhmy rin- nassa on epäiltävää laatua, käytetään paikassa 6-10 iilimatoa Sen jäljestä käytetään lämpimiä hauteita, johon parhaiten sopii pellaissiemenjauhopuurot, joita muutetaan useita kertoja päivässä. Jos kyhmyt tästä vähänkään pehmenevät, jatketaan samaa menettelyä. Muussa tapauksessa peitetään kyhmyt saippualaastarilla. Joskus ovat paikalliset erityisesti tarkoitusta varten valmistetuilla laitoksilla rinnalla käytetyt hiilihappokylvyt pitemmän aikaa jatkettuna näyttäneet tekevän hyvän vaikutuksen; mutta niitä ei pidä käyttää ilman lääkärin neuvoitta. Jos kyhmyt lisäytyvät suuruudelleen, eikä niiden kasvamista ole voitu hillitä, tulee niiden poisleikkaus olemaan ainoa keino, josta voidaan toivoa jotain apua.. Paras ja varmin on tehdä tämä leikkaus ennenkuin kyhmyt ovat puhjenneet haavoiksi ja voidaan se nykyjään toimittaa varsin helposti, pikaisesti ja ilman tuskitta.

6. Verensyöksy, verenvuoto, Metrorrhagi.

Tämä tauti tunnetaan naisen synnyttimistä lähtevästä verenjuoksusta väärällä ajalla taikka siinä määrässä, ett´ei se ole tavallisten kuukautisten kaltaista ja ilman ett'ei veri seuraa ainoastaan virtsan mukana. Tämä verenvuoto tapahtuu joko siihen aikaan, jolloin kuukautisten pitäisi saapua ja on silloin usein oikeastaan vaan ylellisesti lisäytynyttä kunkausvuotoa, taikka sitte sillä välillä keskosten tai synnytysten ohella. Veri voipi tässä esiintyä joko ainoastaan tippoina tai yhtenäisenä suihkuna taikka hyvin rajuna virtana, ollen joko vaaleanpunaista ja vetelää, joka merkitsee, että se tulee suorastaan verisuonista, taikkapa tummaa ja maksoittunutta, joka osoittaa sen olleen jonkun aikaa siittimien lokeroihin, sul- jettuna ja siis että sen edellä on tapahtunut joku sisällinen verenvuoto, joka vasta nyt on hakenut tiensä ulospäin. Sel- lainen verenvuoto naisella on siis joko pitkällinen ja herkenemätön, jolloin sitä sanotaan verenvuodoksi, taikka raju ja syöksähtelevä, jolloin sen nimenä oikeastaan on verensyöksy. Edellisessä tapauksessa samoin, kuin liian runsaiden kuukautisten takiakin, heikontuu nainen vähitellen, kadottaa ruokahalunsa, saa sydäntykytyksen, käy ärtyisäksi, kalpeaksi ja voi- mattomaksi y. m. Verensyöksyllä voimat vajoovat nopeammin, ja sitä seuraavat kivut tuntuvat lapsivuoteenpoltoilta sekä voi niitä usein seurata ankarat kouristusvammat, pyörrytykset, j. n. e.

1) Verensyöksy tai verenvuoto ilman raskautta ja lapsi- vuodetta on muulloin harvemmin tavattavissa, kuin näissä tilaisuuksissa ja tapahtuu enimmäkseen siinä ijässä, jolloin naisen kuukautiset ainaiseksi lakkaavat, ja näyttäiksen silloin juuri, kuin runsaina kuukautisina; mutta joissakuissa harvinaisissa tapauksissa syntyy verensyöksy ilman mitään yhteyttä kuukautisten tai raskauden kanssa sattumalta ja äkkiä rajujen mielenliikutusten, varsinkin suuttumuksen ja peljästyksenjäljestä; ja lopuksi voipi verenvuoto tapahtua ilman sellaisia aiheitakin ja on sen syynä silloin useimmiten paikalliset elimelliset viat emässä, kuten polyypit, kovettumat, sienikasvaimet, syöpä, y. m.

Kaikenlaatuisten verenvuotojen tavatessa tulee naisen kohtauksen kestäessä noudattaa mahdollisimman suurta ruumiin ja mielen rauhaa. Hänen tulee maata suorana seljällään kovalla töyssällä- tai olkivuoteella (ei patjalla.), ilman päänalaista sekä pitää itsensä enemmän vilvakkana, kuin lämpinä. Lähinnä asuva kätilö noudetaan viipymättä pitämään ensi kädessä huolta sairaan hoidosta, jonka ohessa lääkäri on heti. paikalle kutsuttava. Jos syy verenvuotoon on tuntematon, on siittimien paikallinen tarkastus mahdollisimman tark- kaa tutkimista varten heti toimitettava. Sill´aikaa käytetään, jos se on syöksy, kylmiä hauteita vatsanpohjustalla. Sen ohessa nautitaan 30 - 40 kaneelitippaa (tinctura cinnamoni) ynnä yhdessä niiden kanssa 20 hapanta ryytitippaa (tinctura aromatica acida) miedonnettuna puolella lasillisella vettä, taikka nautitaan näiden puutteessa teelusikallinen hienonnettua kaneelia. Ainoastaan lääkäriltä neuvoja ja ohjeita saatua ryhdyttäköön suonen-iskuun, jonka jäljestä käytetään muutamia annoksia häränjyväpulveria. Yksi oopiumipilleri voidaan myös- kin antaa. Niinikään on kätilöä käytettävä toimittamassa ruiskutuksia emättimeen ja käytetään siihen tarkoitukseen 50 asteista lämmintä vettä. Muuten sidotaan vatsalapsivuodesiteellä; kaikki melu poistetaan, huone tehdään pimeäksi ja kaikki tarpeettomat henkilöt käsketään pois. Jos sairas nukahtaa, ei pidä häiritä hänen untansa, vaan pitää välimmiten silmällä väheneekö verenvuoto vai jatkuuko edelleen. Tukeliinoja ja vahavaatetta vaihdetaan usein , niin että vuode pysyy puhtaana; vuoteen vaihtoa pitäisi voida välttää, koska, jos verenvuoto vast´ikään on pysähtynyt, se voi sairasta muuttaessa helposti uudistua. Umpea älköön kärsittäkö; kuitenkin kartetaan peräruiskeita, mutta sen sijaan käytetään risiiniöljyä tahi sennateetä Englanninsuolan kanssa. Ilma huoneessa pidetään viileänä eikä saa juomakaan lämmintä olla, mutta hieman hapahkoa. Jos sairas on kovin levoton, annetaan hänelle teelusikallinen Prinssintippoja.

Sittekuin on onnistuttu saada verenvuoto tilapäisesti pysähtymään, s. o. kohtauksen loputtua, ryhdytään varsinai- seen parannukseen: estämään sen uudistumista ja parantamaan sen seurauksia. Uusinnan ehkäisemiseksi on ennen kaikkia välttämätöntä pysyä edelleen ainakin muutamia päiviä pai- kallaan makaulla ja ainoastaan vähitellen jättää sekä ulko- naisten että sisällisten rohtojen käyttämisen, toisen toisensa perästä. Ensiksi jätetään ruiskutukset ja kylmät hauteet ja sen sijaan käytetään jonkun aikaa Neptunnonkäärettä vatsalla. Sisällisiä lääkkeitä nautitaan yhä harvemmin ja vaihdetaan parin päivän kuluttua vahvistavaan kiinaliuokkeeseen, jota nautitaan pikarillinen 2 kertaa päivässä, sekoittaen siihen alussa noita happamia tippoja, mutta tuonnempana viiniä. Sairas siirtyy vähitellen vesipuuron ja kananlihaliemen käyttämisestä voimakkaampaan ravintoon, joka käsittää lihalientä ja liharuokaa ynnä viiniä tai olutta; niinikään pitää hänen saada nukkua niin kauvan, kuin tahtoo.

Jos syöksy muuttuu hiljaisemmaksi verenvuodoksi, joka, näyttää tahtovan tulla pitkälliseksi, karttakoon sairas koko- naan käyntiä ja käyttäköön koko ruumiin hierontaa villaisella vaatteella, haaleita ruiskutuksia, joihin käytetään joko pyörtänekärsämöteetä tai tammenkuorikeitettä, Hjernen laastaria seljässä, ja sisällisesti kiinaliuoketta tahi alunaheraa, ratanhia- tippoja, y. m. lääkärin neuvojen mukaan, joita aina pitäisi ehtiä hankkia. Sen ohessa käytetään voimakkaita, maustettuja, ruokia ynnä viiniä ja olutta.

Ne verenvuodot, jotka saavat alkunsa emässä olevista vioista, ovat harvoin alussa rajuja, vaan tekevät useimmiten pitkällisen punajuoksun, väliin edellä olleen valkojuoksun jäljestä. Ne vaativat tarkkaa lääkärin toimitettavaa tutkimusta, ja välistä kirurgisiakin toimenpiteitä. Älköön mikään petollinen häveliäisyys estäkö ketään naista uskomasta itseään sellaisessa tapauksessa lääkärin tutkittavaksi; sillä jos hän sen laiminlyöpi, voivat sen seuraukset tulla hänelle hyvinkin vaarallisiksi.

2) Verensyöksy raskauden ja keskoisten aikana. Raskaana ollessa voi verensyöksy syntyä mihin aikaan hyvänsä; mutta jokaisen raskauden aikana sattuvan verensyöksyn kohdatessa. on samalla syytä peljätä keskoisia, jolla ymmärretään sikiöaineen ulostumista niin varhaisella aikakaudella raskaudesta, ett'ei se vielä voi elää emän ulkopuolella. Kokemus on osoit- tanut, että keskoisten teko tapahtuu useimmiten raskausajan 2:lla tai 3:lla kuukaudella eli noin 3:ten puuttuvain kuukautisten aikaan. Tässä tuntee nainen alussa vähäisiä polttoja, ristiluissa ja vatsanpohjuksessa, melkein kuten kuukautisten alkaessa, joll'aikaa enemmän tai vähemmän verta näyttäiksen; nainen käy raukeaksi ja huonovointiseksi, poltot lisäytyvät ja lopuksi ulostuu vihdoin sikiö-aine. Tämä voi olla ensimmäisinä kuukausina niin pieni, että se kalvoineen helposti sekoitetaan ulostuvain verenmaksoittumain kanssa, joll´ei näitä jälkimmäisiä tarkemmin tutkita. 3:lla - 4:llä kuukaudella on sikiö kumminkin helposti tunnettava. Mitä kovemmat ja selvemmät synnytyskivut seuraa verenvuotoa, sitä todennäköisempää on, että keskoistenteko on tapahtunut. Mutta jos apu on aikainen ja tehokas, voidaan verensyöksy usein pidättää ilman sikiön ulostumatta ja siis estää keskoiset.

Keskoiset voivat johtua sekä sisällisistä että ulkonaisista syistä, rajuista mielenliikutuksista ja ruumiin liikkeistä, hyppimisistä, survouksista ja kaatumisista, rajusti vaikuttavista rohdoista, kuten voimakkaista oksennus- ja ulostusaineista, kuumis ta jalkakylvyistä ja suoneniskuista, jalkain ja vatsanpohjuksen kylmettymisestä, y.m. Tuulesta temmatuita ovat sellaiset jutut, että muka löytyisi erikoisia niin sanotuita sikiötä ajavia lääkkeitä, joilla olisi voima pakoittaa ainoastaan sikiö ulos emästä; ja niillä aineilla, joita yksinkertaiset tahi viekkaat ihmiset ovat tähän tarkoitukseen käyttäneet, on sa- malla niin raju ja hengenvaarallinen vaikutus raskaana olevaan naiseen, että niillä tehdyt kokeet rankaisevat itse itsensä.

Pienimmänkin keskoisten merkin ilmautuessa kutsutaan heti lääkäri tai kätilö paikalle. Sill´aikaa tulee naisen, estääkseen, jos mahdollista keskoisia, asettua maata seljälleen ja ruumis suorana kovalle, viileälle, töyssällä tai oljilla varuste- tulle vuoteelle ilman pään-alaista, mutta ei patjoille. Hänen tulee olla keveässä peitteessä ja pysyttäidä vallan hiljaa ja tyynenä, kieltäytyä kaikista askareista ja töiden järjestämisestä, karttaa kaikkia kiihottavia ja olla mieluimmin nauttimatta mitään muuta, kuin vettä, limonaatia tai vesisoppia. Sen ohessa käytetään.yllämainittua verensyöksyn parannus- menettelyä taudin ankaruuden mukaan: kylmiä hauteita, ka- neelia ja happamia tippoja kylmässä vedessä, j. n. e. Jos verenvuodon pysähdyttäminen ja keskoisten ehkäiseminen onnistuu, pitää naisen pysytteleidä hiljaa ja olla hyvin varova vähintäänkin viikon jälkeenpäin ja, sittemmin edelleen joka kuukautisten aikana noudattaa samaa varovaisuutta kuin myöskin sillä välin karttaa kaikkia rajuja liikkeitä, nostamisia, ponnistuksia, y. m. s. - Jos taas syöksy sukeutuu keskoisiksi ja jos sikiö on ulostunut, täytyy naista hoitaa aivan kuin syn- nyttäessäkin, ja jos verensyöksy jatkuu, hoidetaan sitä sen ankaruuden mukaan, aivan kuten muutakin synnyttäessä koh- taavaa verensyöksyä, josta etempänä enemmän. Sellaisessa tapauksessa ulostuvat jälkeiset useinkin hitaasti tai täytyy kätilön ne poistaa.

Aina kun naineiden naisten kuukautiset ovat rajut, eten- kin, jos ne jotakuita kuukausia ennen ovat puuttuneet, on syytä pitää niitä alkavina keskosina. Se, jolla kerta on ollut keskoiset, säilyttää taipumuksen saada ne seuraavankin ras- kauden aikana ja sentähden on hänen oltava hyvin varovai- nen. Se nainen, jolla useita kertoja peräkkäin on ollut keskoiset, tekee parhain, että hän 10:llä - 14:sta viikolla puuttuvain kuukautisten jälkeen tahi siihen raskautensa aikaan, jolloin hän edellisillä kerroilla on saanut keskoiset, pysytteleiksen makuulla ja niin hiljaa, kuin mahdollista muuta- mia viikkoja, eli siksi kunnes vaara sillä kertaa voipi olla ohitse.

3) Verensyöksy synnytyksen ja lapsivuoteen ajalla. Kun verensyöksy tapahtuu synnyttäessä, on tarpeen päästää nainen keinotekoisen synnytyksen avulla, jonka jälkeen verenvuoto usein itsestään lakkaa.

Kuten tunnettu, tapahtuu jokaisen synnytyksen jäljestä aina jonkinlainen verenvuoto. Siihen ei kuitenkaan panna mi- tään erityistä huomiota, joll'ei se vaan tule lii´an pitkälliseksi tai niin runsaaksi, että nainen siitä heikontuu ja suonentykytys laskeutuu. Mutta jos seikka sellaiseksi sukeutuu ja verensyöksy siis jälkeen synnytyksen jatkuu ja on raju, käytetään vatsanpohjalla ja siittimillä heti kylmiä hauteita, jonka ohessa synnyttimiin ruiskutetaan kylmää vettä joko paljaaltaan tai etikan sekaisena. Muutamilla sellaisilla ruiskutuksilla pysähtyy syöksy tavallisesti hetkiseksi, ja tämän pysähdyksen aikana hierotaan vatsanpohjusta monet kerrat kauvan ja ahke- raan kanverttiöljyllä tai linimentillä. Jos jälkeiset viipyvät, täytyy ne ottaa ulos, joll´ei ne hieroessa ulostu. Sisälle anne- taan joka tunti 50-100 centigrammaa häränjyvä- (secale cornutum-) jauhelmaa ja sen jäljestä veitsenkärjellinen alunajauhelmaa yhdessä 30-40 kaneelitipan kanssa taikka teelusikallinen hienoksi survottua kaneelia vedessä. Juomaksi käytetään kyl- mää vettä lisättynä joka lasilliseen 20 hapanta ryytitippaa. Jos syöksy uudistuu, koetettakoon sitä uudelleen pysähdyttää kylmillä ruiskutuksilla. Jos sairas on käynyt kovin raukeaksi, kalpeaksi ja jäseniltään kylmäksi, annettakoon suurimmassa hätätilassa 10-12 oopiumitippaa joka toinen tunti, siksi kun- nes lämpö palautuu.

Jos taas verenvuoto on kohtalainen, mutta itsepintainen ja pitkällinen, ollen enemmän punajuoksun, kuin verensyöksyn tapainen, niin pannaan ristiluille kämmenen kokoinen Hjernen-laastari, joka saa olla useita päiviä paikallaan ja sisällisesti käytetään alunaheraa, jota valmistetaan 4 grammasta alunaa ja teelusikallisesta kaneelia keitettynä juustoutuneeksi 260 gr. maitoa, jonka jäljestä hera siivilöidään, sokeroidaan mielen mukaan ja juodaan kylmänä toinen puoli aamusella ja toinen iltasella. Tätä on jatkettava viikon aikaa tai enemmänkin. Muuten käytetään pari kertaa päivässä 1-2 teelusikallista ratanhiatippoja taikka 30 terästippaa (solutio chloreti ferrici spirituosa) kupillisessa pyörtänekärsämö- (achillea millefolium-) teetä, ja jälkiparanteeksi käytetään kiina- ja rautarohtoja neuvoteltua lääkärin kanssa, joka kaikenlaatuisten verensyöksyjen kohdatessa on paikalle kutsuttava.

Verenvuodon tyrehdytettyä tulee naisen maata useita päiviä rauhassa ja ruvettuaan olemaan jalkeilla, karttaa kauvan aikaa kaikkia ponnistuksia, varsinkaan ei hän saa nostella pie- ninpiäkään taakkoja eikä käydä rappusissa.

7. Kalvetus

Katso muualla tässä kirjassa.

8. Kohtutauti, Hysteria

Kohtutauti, eli niin sanotut hysteeriset vammat, on eräs hermotauti, joka kuuluu naissukupuolelle ja ilmaiseksen useammanlaatuisina vaivoina, niin että sairas tuntee kipua yhtenä päivänä yhdessä, toisena toisessa paikassa ja valittaa usein uusista vammoista, ilman että yleinen terveydentila kuitenkaan näyttäisi sanottavasti kärsivän. Tauti on kipujen moninaisuu- teen katsoen vaikea oikein selittää. Kumminkin ilmaiseksen se enimmäkseen milloin piinaavalla päänkivistyksellä ainoastaan pienellä alalla päätä, milloin jyrinällä suolissa, rinnan-ahdistuksella ja uhkaavalla tukehduksella juurikuin jonkun möhkäleen vaikutuksesta, joka tuntuu kohoavan ylös kurkkuun päin ja jonka lääketieteellinen nimi on globus hystericus, milloin taas rajuilla ja tiheään vaihtelevilla itkun ja naurun puuskilla ilman varsinaista syytä. Myöskin yhtyy siihen monta muuta ruumiin ja mielen vaivaa taikka antaa se niille näennäisen vaarallisuuden leiman.

Kun tauti esiintyy kuta kuinkin yksinkertaisena, näytäiksen se säännöttömyyksinä ruo'anliu'oituselimissä, epävakaisena ruokahaluna, yleisenä pahoinvointina, inhona, puhkuisuutena, röyhkäyksinä, umpitautina tai ripulina, ollen sairaan tila yleensä hermokas, ärtyisä ja tunnokas, mitkä ilmiöt kohtaavat yhä pahentuneinpina puuskina ja pienimmistäkin syistä. Sairas valittaa tuntevansa tuskallista, hellittämätöntä likistystä rinnassa, selittäen sen johtuvan kuten jostain möhkäleestä (hysteerisestä kerästä), joka vatsasta tuntuu nousevan ylös kurkkua kohden ja vaikuttaa siellä jumoavan tunteen, joka jossain määrin estää sekä nielemistä että hengitystä, ja josta syntyy rinnan ahdistus, huokailut, yskä, haukottelut, sydäntykytys, pyörtymykset, tukahduksen tunne, j. n. e. Sairasta vaivaa usein päänsärky, joka välistä tuntuu ainoastaan jossain pienessä pilkussa päälaella (hysteerinen naula) ja tämä näyttää vaivaavan häntä aina tainnoksiin saakka, ja makaa sairas silloin liikkumattomana ja ulkonäöltään tiedotonna, vaikkapa hän onkin täydessä tajussaan. Niinikään seuraa tautia särky, joka on milloin muutteleva, hätyyttäen useita ruumiin-osia, milloin on se käntyneenä toiseen käsivarteen, sääreen tai kylkeen. Välistä saa sairas kouristus-, värve- ja puistutuskohtauksen, joll'aikaa hän tietämättänsä nauraa ja itkee, tai vaivaa häntä hourailu, mielenhäiriö ja pitkät tainnokset. Helpot kohtaukset loppuvat usein röyhkäyksillä tai unella; mutta väliin ja vaikeammissa tapauksissa jatkuvat vaivat vaihetellen aina siksi kunnes kouristukset tai pitkällinen tainnostila tekee niistä lopun, jonka jäljestä sairas jälleen pysyy muutamia päiviä terveenä. Sellaisia kohtauksia seuraa enimmäkseen runsas vesikirkkaan virtsan ulostuminen. Usein kulun pitkälti taudinkohtausten välillä; väliin palautuvat ne määrätyillä ajoilla. Joskus ja varsinkin, kun tauti on kestänyt kauvan, ilmaantuu muutoksia ulkonaisissa aistimissa: lisäytynyt taikka vähentynyt kuulo ja näkö, puhekyvyn, hajun ja ma'un menettäminen, tunnollisuus, halvaus jossain ruumiin-osassa, j. n. e. - Hysteerisiä naisia vaivaa yleisesti suuri ärtyisyys luonteessa, ja jokainen liikutin, olkoonpa sitte surun tai ilon, vaikuttaa heihin kahta vertaa rajummin, kuin muihin henkilöihin. He voivat väliin olla iloisia äärimmäisyyteen saakka, mutta heti jälkeenpäin vaipua alakuloisuuteen ja itkuun. Jokaisella ilmanmuutoksella valittavat he vaivojansa. Päänsärky, pyörrytys, kor- vain suhina ja tainnokset kuuluvat jokapäiväisiin tapauksiin; heidän luonteensa on herkkä, itkuisa, itsepäinen ja kärsimätön.

Taudin perustus lasketaan useinkin hemmottelevalla kasvatuksella, lii´an aikaisella osanotolla seuraelämään, rakkausromaanien lukemisella, y. m., joiden kautta liikatunteellisuus etupäässä muodostuu. Vanhempia naimattomia naisia, leskiä tai vaimoja, jotka eivät saa lapsia taikka ovat naimisissa heikkojen, vanhain miesten kanssa, tapaelee tauti usein ja etenkin siihen aikaan, jolloin kuukautiset ainaiseksi lakkaavat. Alussa se ei ole ylimalkaan vaarallinen, mutta katkeroittaa, elämän. Pitemmän aikaa kestettyään turmelee se terveyden ja antaa aihetta useihin vaikeaparanteisiin jälkitauteihin.

Sittekuin hysteeriä on ehtinyt oikein kehittyä, on se varsin vaikea voittaa. Parannusmenettelyn tehtävänä on ainoastaan lievittää symptoomeja ja hankkia tilapäistä lepoa.

Hysteeristen kivunpuuskain kestäessä käytetään hermorohtoja alla olevain ohjeiden mukaan. Toisinaan ovat määrätyt tilapäiset syyt herättäneet puuskan, joka silloin voi- daan kukistaa näiden syiden karkoittamisella. Niinpä esim. pitkällinen umpi saa usein aikaan hysteerisen kohtauksen ja voidaan tavallisesti helposti lieventää käyttämällä kerta ulostusainetta ja heti sen jäljestä peräruisketta, johon sekoitetaan ruokalusikallinen kohtutippoja. (liquor fuliginitis foetidus). - Jos hysteeriset kohtaukset seuraavat vatsan liiallista täyttä- niistä ruo'alla ja juomalla, annetaan lievää oksetinainetta: 1/2 oksennusjuurijauhelmaa ynnä 20-30 majavanhaustetippaa (tinctura castorei) joka tunti siksi kunnes oksennus seuraa. Samaa parannusmenettelyä noudatetaan silloin, kuin suuttumus on ollut syynä kohtaukseen. Jos vaivat tulevat vilustumisen, varsinkin jalkain kylmettymisen jäljestä, juodaan lämmintä saunakukkateetä ja käytetään sitä paitsi lämpimiä jalkakylpyjä, sinappitaikinoita pohkeilla sekä jäsenien hierontaa. Jonkun rajun ponnistuksen jäljestä syntyneitä hysteerisiä vaivoja ja suurta heikkoutta vastaan on välttämätöntä, että sairas nou- dattaa hiljaisuutta sekä saa muutamia kertoja päivässä Hoffmannintippoja ynnä valerianatinktuuria 10-15 tippaa kumpaakin. Jos on syytä katsoa matojen olevan taudin syynä on kunnollinen matoparanne toimeen pantava.

Kohtausten väliajoilla on ryhdyttävä varsinaiseen parannustoimeen, joka pää-asiallisesti riippuu hyvin järjestetystä elantotavasta. Luottamuksella on tässä lääkäriä käytettävä. Kaikkia tunnetuita taudinsyitä täytyy karttaa ja poistaa. Sairaan pitää alituisesti olla sopivassa työn toimessa ja ruo'an valitseminen sovitetaan ruo'anliuotuksen tilan mukaan. Yleisesti on käytettävä helposti sulavia, kuitenkin ravitsevia ravintoaineita pienissä annoksissa. Sitävastoin tulee sairaan karttaa kaikkea vatsan ylellistä täyttämistä sekä kaikkia kovia, ilmaa synnyttäviä, rasvaisia ja helposti happanevia aineita, kuten kaali- ja juurikasvia, palkohedelmiä, melooneja, kurk- kuja, sekä kiihoittavia juomia, kahvia ja teetä. Ulostusta on tosin ylläpidettävä, mutta ainoastaan hätätilassa on ryhdyttävä voimakkaampien ulostusaineiden käyttäaniseen. Mukavimmin pidetään vatsa pehmeänä lievästi sulavilla aineilla, esim. paatsamankuori- (frangula) keitteellä tahi nauttimalla tarvittaessa joka ilta 2 sulatuspilleriä taikka peräruiskeilla, joihin käytetään ainoastaan vettä. Kaikkia tunnetta kiihoittavia askareita, kaikkea rakkausvaikertelujen lukemista ja kaikkea ärsyttäviä pakinoita kartetaan etenkin juuri vähää ennen maata menoa. Huvitus vaikuttaa aina hyvää, mutta sitä ei ole sairaalle tyr- kytettävä, vaan sovellutetaan kokonaan hänen mielentilansa mukaan. Sittekuin ruokavalio ja elantotapa siten on tullut järjestetyksi, siirrytään lääketieteelliseen parannusmenettelyyn, jossa käytetään liu'ottavia ja vahvistavia aineita vuorotellen hermorohtojen kanssa. Alotetaan käyttämällä seuraavia pil- lereitä:

R. Radix Rhei puIv.
Bil. bovin. depurat- aa gram 2,
Sap. alb. hispanic, " 4.
Spirit. concentrat. qu sat. u.
fiant pil. aequal N:r 70.
Sr. 3 pilleriä 3 kertaa päivässä.

Nautittua näitä pillereitä jonkun aikaa, annetaan karvaita vatsaa vahvistavia aineita: kvassilastu- tai trifoalium aquaticum-teetä; ruokalusikaliinen kiinankuori- (decoctum corticis chinae) keitettä 4 kertaa päivässä; lopuksi lauhkeita rautarohtoja, esim. seuraavia pillereitä:

R. Chloreti ferrico ammonici.
Gummi-resin. Galbani singulor. gram 3.
" " Asae foetidae " 6.
Castorei centigram 20.
Mr. f. c tinctux. valeriana
q. s. pil. pond. 20 eentigr.
Sr.
Nautitaan 3 pilleriä aamuin illoin.

Kun sairaalla on suuri taipumus puhkuisuuteen, voidaan antaa rikkihappoista rautaa yhdestä aloen ja ryytipulverin (pulvis aromaticus) kanssa edellä mahan kouristukseen annettujen ohjeiden mukaan.

Sen ohessa käytetään suolaisia kylpyjä, jotka alussa otetaan haaleina (35 asteisia), mutta jonkun ajan kuluttua lasketaan lämpöä muutamia asteita. Sitäpaitsi hierotaan vatsanpohjaa ja selkää joka päivä kuivalla flanellilla. Sairas on miten mahdollista vapautettava huolista ja on hänelle hankittava miellyttävää huvitusta sekä sopivaa seuraa. Sen, joka vaan siihen on tilaisuudessa, tulee kesän aikana matkustella, käyttää Ronnebyn, Pyrmontin ja Spaan vedenjuontiparannetta, käydä suolaisessa merikylvyssä taikka suorittaa kylmävesiparannus.

Niistä vaikeista vammoista, joita hermosairaat naiset usein valittavat, ovat ehkä seuraavat erittäin huomattavat ja käsitettävät kukin erikseen seuraavalla tavalla:

Hysteeriseen päänsärkyyn auttaa ulostusaine, sopivimmin kolokvinttitipat (tinctura calocynthidum composita) joita nautitaan 10-15 tippaa vähäisessä määrässä kauralientä 3 á 4 kertaa päivässä; myöskin voidaan särkevään paikkaan käyttää 5-6 iilimatoa taikka hieroa siihen Kölnin hajuvettä (eau de Cologne), Hoffmannin tippoja, rosmariini- tai kuusiviinaa. Sen ohessa käytetään peräruiskeita, joihin lisätään 1-2 ruokalusikallista kohtutippoja (liquor fuliginis foetidus).

Hysteeristä ähkyä ja puhkuisuutta vastaan käytetään äskenmainituita peräruiskeita, vatsanpohjan hierontaa kanverttiöljyllä tai hajubalssamilla (balsamum aromaticum), taikkapa asetetaan sille aasapihkalaastaria (emplastrum asae foetidae) nahalle levitetettynä. Sisällisesti nautitaan joka toinen tai kolmas tunti 25 Hoffman´nin tippaa ja 5 oopiumitippaa kupillisessa saunakukka- (kamomilla) teetä.

Huonoa ruo'anliuotusta ynnä sitä seuraavaa pahaa makua Ja röyhkäyksiä lievennetään happainilla ryytitipoilla, joita jälkeen puolisen nautitaan 20-30 tippaa lasillisessa vettä.

Ripulin vaivatessa otetaan 15-20 merikivitippaa (tinctura succini) 3-4 kertaa päivässä joko yksinään tai sekoitettua niihin 5 oopiumitippaa ja vatsaa hierotaan samoin kuin ähkyssäkin sekä sidotaan villavyöllä.

Umpitauti autetaan yllämainituilla kohtutippain sekaisilla peräruiskeilla. Vanhoilla hysteerisillä naisilla on hellittämätön umpi. Sellaisessa tapauksessa sopivat sulattavat pillerit käytettynä pitemmän aikaa herkenemättä 2 pilleriä joka ilta, taikka käytetään joka tai joka toinen päivä peräruiskeeksi ainoastaan viileää vettä ilman mitään lisäyksiä.

Hysteeristä kerää vastaan käytetään 30-40 PaIsytippaa (tinctura lavandulae aromatica) ynnä puoliksi Hoffmannin tippoja, jota se'osta sanotaan Hall'in kohtutipoiksi. Niinikään käytetään merikivitippoja (tinctura succini), 20-30 tippaa, .3-4 kertaa päivässä, taikka seuraavaa seosta:

R. Liguor. fuliginis foetid. gram 50.
Aether. spirituos.;
Tinct. Valerianae aa gram 10.
Mr. Dr. Sr.
Teelusikallinen 3 á 4 kertaa päivässä.

Levottomuutta ja tuskaa lievennetään käyttämällä äskenmainituita tippoja muutamia kertoja päivässä nautittuina. Tavallinen pyörtymys poistetaan pirskottamalla kasvoja kaulaa kylmällä vedellä, taikka pitämällä vast´ikään korvennettua, savuavaa siipisulkaa nenän alla.

Värveet ja kouristukset vaativat ensinnäkin kaikkien ah- taiden vaatteiden avaamista. Sen ohessa käytetään peräruis- keita, joihin lisätään ruokalusikallinen kohtutippoja. Sisälle otetaan 25 Hoffman'in tippaa ja 5 oopiumitippaa joka kolmas tunti.

9. Emän tulehdus.

Tämä tauti tunnetaan hellittämättömästä särystä, poltosta ja painosta vatsanpohjuksen ala-osassa seuraten sitä kuume ja monet kärsimykset emän lähistöllä sijaitsevissa osissa, arkuudesta, joka tuntuu vatsanpohjalle painaessa, vesiummesta, estyneistä ulostuksista, reitten kivistyksestä, y. m. Ankarim- massa muodossaan on tämä tauti varsin vaarallinen ja voi päättyä kuolemalla; helpompi muoto käy hitaammin, mutta, tuottaa helposti kovettumia ja syöväntapaisia kasvaimia emään. Se tulee vaikeista synnytyksistä, vatsanpohjukseen sattuneista iskuista ja sysäyksistä, väärinkäytotystä sukuvietin tyydyttä- misestä, vilustumisesta kuukautisten aikana, y. m. s.

Taudin parantamiseen täytyy ryhtyä heti ja hakea ajoissa lääkärinhoitoa. Sairaan ruumiinrakennuksen ja taudin ankaruuden mukaan voi tässä tulla kysymykseen, muutamain iilimatojen käyttäminen vatsanpohjalla, jos siinä jossakin paikassa tavataan tulista kipua. Sitte käytetään siinä joko kylmänkosteita läminittäviä hauteita tai lämpimiä puuroja. Sisälle annetaan teelusikoittain jäähdyttäviä jauhelmia. Helpottavat pellavansiementee-peräruiskeet ja lämpimät kylvyt ovat niin- ikään hyödyksi. Sairaan tulee maata niin että vatsanpohja on korkealla. Kaikkia vahvoja ja kuumottavia ruokia on kartettava ja nautittava ainoastaan vesisoppia ja vettä. - Lievempi muoto on ilman kuumetta ja on sillä pitkällinen kulku, niin että lääkärin neuvoja varsin hyvin ehditään hankkia. Se ei vaadi tavallisesti verenlaskua, vaan ainoastaan vastamainituita hauteita, peräraiskeita y. m. vamman laadun mukaan.

10. Emän särky.

Tämä tauti tunnetaan useimmiten ilman kuumetta kohtaavasta tulisesta, vihlovasta, repäisevästä, kaivertavasta tuskasta, joka lanteista ja ristiluista, ikäänkuin säteettäin leviää vatsanpohjaan. Nämä vaivat tulevat puuskittain pitempinä tai lyhempinä kohtauksina vapailla väliajoilla. Kohtaukset ovat illoilla ja öillä vaikeammat, ollen vatsa silloin pöhöttynyt ja arka kosketukselle ja on yhteydessä välistä verenvuoto, ja valkojuoksukin.

Tauti tulee joko yhdellä kertaa taikka vähitellen. Edel- lisessä tapaksessa alkaa se ankaralla vilutuksella ja säryllä. ristiluissa, jonka jäljestä kuume ja tuskat tulevat, sekä, lyhyen, tai pitemmän aikaa kestettyään, lakkaavat kovalla liman erittymisellä siittimistä. Jälkimäisessä tapauksessa tai kun tauti tulee verkkaan, valittaa sairas pitemmän aikaa vastenmielistä tunnetta koko vatsanpohjassa, jota tunnetta seuraa umpi ja sellainen tunne ristiluiden seuduilla, kuin jos selkä olisi katkennut. Vähitellen kiintyvät tuskat vatsanpohjan alimmaiseen osaan, mutta lakkaavat välillä lyhemmäksi tai pitemmäksi ajaksi, jolloin sairas on kokonaan vapaa kaikista kivistyksistä. Kohtaukset palautuvat ilman mitään määrättyä järjestystä, mutta useimmiten iltasilla ja ovat välistä niin rajut, että sairas saa nykäyksiä, käy torroksiin tai menee tainnoksiin, mutta ilman sitä seuraavaa kuumetta. Sittekuin tauti kerta on kehittynyt, kestää vapaa aika harvoin yli 3 päivän. Monesti käypi vatsanpohja araksi; mutta vapaaaikana ei tavallisesti huomata mitään arkuutta. Kuukautisetkaan eivät usein ole häiriytyneet, ja kohtaukset pysähtyvät kuukautisten ajaksi, mutta juuri vähää ennen ja jälkeen ovat ne ankarimmat ja useammin sattuvat. Kivut yhtyvät liikku- misesta, varsinkin ajelemisesta ja vähentyvät hiljaisuudesta. Kohtaukset heräytyvät vilustumisesta, mielenliikutuksesta, kiihottavain juomain, rajujen ulostusaineiden y. m. nauttimisesta.

Emänsärky saa alkunsa edelläkäyneistä heikontavista. taudeista, kihdistä, y. m. ja vaatii sen parantaminen lääkärin neuvoja. Kohtausten aikana tulee sairaan noudattaa täydellistä hiljaisuutta. Välistä vaaditaan veri-iilejä nivuksiin ja kipua asettavain aineiden ruiskuttamista kohdun-emättimeen. Vielä sen lisäksi asetetaan Espanjan kärpäslaastari taikka kämmenen kokoinen oksennussuolalaastari seljän ala-osaan ja pidetään sillä paikkaa ihon kiihotusta pitemmän aikaa vireillä. Toivuttua käytetään vahvistavana jälkiparanteena vedenjuontia ja suolaisia kylpyjä.

11. Valkojuoksu.

Tämä tauti on siinä, että naisen siittimet erittävät lii´an runsaassa määrin limaa ja näyttäiksen joko ainoastaan muutamia päiviä ennen ja vähän jälkeen kuukautisten, taikka kestää alituiseen, yltyen ainoastaan mainituilla ajoilla. Sen yhteydessä on vähäisiä vaivoja ja painostusta vatsanpohjassa ja nivuksissa, jatkuen alaspäin reisiin, vetoa ristiluissa ja syyhelmää synnyttimissä sekä vettä heittäessä vähäistä kirvelyä., Sen ohessa käy sairas kalpeaksi, saa siniset renkaat silmäin alle tai niiden ympärille, tulee heikoksi ja väsyy vähänkin liikkuessaan.

Taudin syynä on useinkin heikkous ruo'anliuotuslaitoksessa, sekä riippuu muuten siitin-elinten velttoudesta ja ärtyisyydestä, jonkatähden se usein vaivaakin rakastuneita ja vennokkaita naisia. Niinikään tulee se heikkoudesta lapsivuoteiden jälkeen, itsesaastutuksesta, lii'allisesta sukuvietin tyydyttämisestä, siveettömäin kirjain lukemisesta, liikkumattomasta, hekumallisesta elantotavasta, kohtuuttomasta lämpimäin, veltostuttavain tee- ja kiihottavain ravintoaineiden käyttämisestä, sekä siivottomuudesta, y.m. Se hätyyttää - eikä aivan harvoin - kaan - jo alle 10-vuotisia lapsiakin ja näyttää niissä johtuvan matotaudista. Mieskuntoisuus-ijässä olevissa tytöissä esiintyy se toisinaan ja palajaa aikakausittain sekä näyttää silloin ole- van ikääkuin alkavain kuukautisten edeltäjänä ja sijaisena siksi kunnes ne ovat tulleet järjestykseen. Niinikään voipi se olla merkkinä polyypistä, haavoista tai muusta paikallisesta vammasta emässä. Itsekseen jätettynä on tauti tosin harvoin varsinaisesti hengenvaarallinen, mutta voi kumminkin ajan mittaan aikaan saada pitkällisiä ja ikäviä seurauksia.

Sen parannusmenettely on yleensä varsin yksinkertainen, mutta riippuu suurimmaksi osaksi syiden eri laadusta ja vaatii sentakia lääkärin neuvoa niiden tutkimisessa. Kaikki, joka kiihottaa siitinjärjestelmää, kuten kevytmielinen luke- minen, hyppy, makaaminen pehmeillä höyhenvuoteilla, sekä lisää yleistä ruumiin heikkoutta, se pahentaa myös tautia. Sentähden on kaikkea sellaista kartettava, ja tulee potilaan viettää yksinkertaista elantotapaa. Hänen tulee noudattaa säännöllistä ruokavaliota, melkein samallaista, kuin kalvetus- taudissa, karttaa kahvia ja teetä, rakkausromaanien lukemista ja myöhäisiä iltaseuroja sekä maata jouhi tai olkitöyssällä ja harjoittaa kohtuullista ruumiinliikuntoa raittiissa ilmassa ynnä voimistelua, käyttää ryöppykylpyä selkään ja suolaisia kylpyjä muuten, sekä, jos vuodenaika niin myöntää, merikylpyjä. Hänen tulee käyttää tarpeeksi lämmintä pukua ja talvella villaista iholla. Ne symptoomit, joiden syynä voipi olla joku vi'alloisuus ruo'anliu'otuselimissä, on ensiksi koetettava parantaa, johon tarkoitukseen käytetään raparperipulveria teelusikallinen 6-8 aamuna perättäin. Sen perästä an- netaan viikonaikaa kupillinen koiruolioteetä edeltäpuolisin ja samalla käytetään vahvistavana aineena rautaa, esim. 30-40 terästippaa (solutio cloreti ferrici spirituosa) kupillisessa pyörtänekärsämöteetä pari kertaa päivässä, taikkapa noita kalvetukseen määrätyitä rautapilleriä ynnä ratanhiatippoja (tinctura ratanhia) teelusikallinen illoin aamuin. Jälkiparanteeksi käytetään raudanpitoisia mineraalivesiä, Ronnebyn, Pyrmontin teräsvettä tai hätätilassa teräskuulaa (Globuli martiales). Kipeät osat pestään viileällä vedellä useita kertoja päivässä, ja ruiskutuksia toimitetaan aamuin illoin (johon kuitenkin on kätilön sitä ennen annettava ohjausta). Ruiskeiksi käytetään pyör- tänekärsämö- (achillea millefolium-) tai suopursu- (ledum palustre-) teetä talkka -vettä, jossa on 1/8 lyijyvettä, kalkkivettä taikka mietoa tammenkuorikeitettä lisättynä siihen, jos juoksu on löyhkäävää, teelusikallinen myrhatinktuuria. Kun sairas tuntee melkoista painoa ja kiristystä seljässä, voidaan ristiluille aset- taa joko oksennussuolalaastari tai Espanjan kärpäslaastari.

Samanlaatuisen juoksun vaivatessa lapsia, joilla on ma- toja, käytetään hienoksi jauhettua Pietaryrttiä (tanacetum vulgare) hunajan kanssa teelusikallinen aamuin illoin sekä noudatetaan tarkkaa puhtautta paikallisilla pesuilla, joihin käytetään lyijyvettä.

Se juoksu, joka mieskuntoisilla tytöillä käy kuukautisten edellä, ei kaipaa mitään erikoista toimenpidettä, ei ainakaan muuta, kuin mikä saattaa olla tarpeeseen viipyväin kuukautisten edistämiseksi.

Valkojuoksu, joka ei huoli mistään keinoista, ja käy pitkälliseksi, löyhkääväksi ja väriltään epäilyttäväksi, antaa syytä epäillä, että se riippuu sisällisistä vi´oista emässä, kuten kyhmyistä, polyypeistä, syövästä, j. n. e., jotka vaativat erityistä menettelyä sekä tarkkaa lääkärin toimitettavaa tutkimusta ja hänen ohjeitansa.

12. Kohtupolyyppi.

Polyypit emässä ovat lihasia kasvaimia mainitus elimen sisässä tai partaassa, jotka ollen alussa pieniä ja emään suljetuita, herättävät lievempiä haitallisuuksia, mitkä ovat samanlaatuisia kuin ne, joita ilmautuu raskauden alussa. Polyypit kasvavat vähitellen, tunkeutuvat emänsuuhun ja tuottavat painon ja likistyksen tunteen, joka jatkuu alaspäin synnyttimiin, sekä kivistelevää vetoa nivuksissa ja ristiluissa. Nämä kasvannaiset ovat enimmäkseen sileitä, päärynän muotoisia ja tunnottomia. Ne voivat saavuttaa melkoisen suuruuden, tunkeutua alas emättimeen ja aikaan saada vaikeuksia vedenheitossa ja tarpeente´ossa. Jos polyypit saavat esteettömästi kasvaa edelleen, voivat ne tunkeutua synnyttimistä uloskin ja tulla varsin pitkiksi. Ne vaikuttavat limanvuodon siittimistä, valkojuoksun ja vähäisiä, ajoittain kohtaavia verenvuotoja taikka alati kestävän, ajoittain lisäytyvän ja vähentyvän punajuoksun. Ajan mittaan vähenee ruokahalu ja nainen käy heikoksi ja synkkämieliseksi.

Kun naista, etenkin sellaista, joka on käynyt yli keski-ijän, on kauvan vaivannut melkein alituinen, ajoittain enemmän tai vähemmän runsas