the GASTROLAB Home Page

Historialliset tekstit:
Kuumetaudit

GASTROLAB´in kotisivu

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Kuume on eräs yleinen hämminki koko ruumiissa, jonka ohessa siinä ilmaantuu lisäytynyt kuumuus (yli 37 astetta Cels.), nopea valtasuonen tykytys, kiiruisa hengitys, jano, kivistys koko ruumiissa sekä raukeus ja kykenemättömyys tai vaikeus jatkaa tavallisia tehtäviä. Kuume alkaa toisinaan niin äkkiä, että sairas tuntee itsensä ihan varsinaiseen taudin alkamiseen saakka täysin terveeksi; toisinaan taas käypi lyhemmän tai pitemmän aikaa kestävät enteet, joista varsinkin on huomattava haluttomuus, tuska, rauhkeus, painostuksen ja ruhjouksen tunne käsivarsissa ja säärissä, pään raskaus, levoton uni y.m., niin että sairas tuntee itsensä enemmän tai vähemmän kykenemättömäksi työhön. Sitten alkaa kuume enemmän tai vähemmän huomattavilla vilunväreillä, useinkin aina väristykseen asti, jota kestää muutamista minuuteista useampaan tuntiin, jonka jälkeen seuraa kuumuus, jano ja useimmiten päänsärky ynnä inho, tahmea kieli, paha maku, umpi ja muuttunut virtsa.

Kuumetaudin yllättämä ruumis tuntuu polttavalta käden seljällä koskettaessa. Varmimmin mitataan kuumelämpöä ja kuumeen voimaa kymmenes-osa asteihin jaetulla Celsiuksen lämpömittarilla, joka asetetaan kainalokuoppaan ja annetaan olla siellä niin kauvan kuin se osoittaa kohoamista. 38 ja 39 astetta osoittaa helppoa, 40 ja 41 ankaraa kuumetta ja jos se nousee 42 asteeseen, on useinkin kuolema lähellä.

Kuumetaudit päättyvät sillä tavoin, että sairas joko saapi takaisin terveytensä tai tapaa hänet joku muu tauti taikka kuolema. Ensimmäisessä tapauksessa, sitte kun tauti vähitellen on yltynyt ja kohonnut korkeimmilleen, ilmestyvät lisäytyneet erittymiset ruumiista, tavallisesti hikoilemisella ja runsaalla virtsan tulolla, jonka jäljestä huomataan kuumeen vähentyminen, joka nyt pian kokonaan lakkaa. Tätä sanotaan kuumeen taittumiseksi eli käänteeksi, ja äskenmainituita erittymisiä nimitetään ratkaiseviksi. Useimmilla kuumeilla on vissi taipumus taittumaan määrättyinä päivinä, nimittäin 5:llä, 7:llä, 9:llä, 11:sta, 21:tta vuorokaudella tai myöhemmin, lukien taudin alusta. Sentähden sanotaan näitä päiviä ratkaiseviksi, ja niistä muutoksista taudin tunnusmerkeissä, jota niinä aikoina näyttäytyvät, on tarkka vaari otettava, jotta voitaisiin johonkin määrin päättää taudin päättymisestä ja niistä keinoista, joita taittumisen edistämiseksi on käytettävä. Ratkaiseva hikoileminen on yleinen kautta koko ruumiin, tekee suonen täyteläisemmäksi ja tykytyksen harvemmaksi, ja sairas tuntee siitä aina jonkun verran huojennusta. Ratkaiseva virtsa esiytyy tavallisesti samalla kertaa kuin ratkaiseva hikoileminenkin. Jos virtsa kuumeen kiihtyessä on ollut selkeä ja niukka, alkaa sitä nyt tulla runsaasti, muuttuu sameaksi ja kirkastuu jäähdytetty' sekä muodostaa pohjasakan (sediment), joka on milloin tiilikivijauhon, milloin hiivan tai liisin näköistä. Paitsi näitä tavallisimmin tapahtuvia ratkaisevia erittymisiä sattuu välistä, että vissit kuumetaudit taittuvat nenävuodolla tahi peräpukamain puhkeamisella ja kuukautisilla, (tulehdusperäiset), ripulilla, (mahakuumeet) sekä ysköksillä (rintakuumeet). Jos kuume lakkaa vähitellen, niin sanotaan tätä kuumeen kirpoamiseksi.

Kuumetautien syistä mainittakoon tarttumus, vilustumiset, terveydelle vahingollinen elämäntapa, sopimaton ravinto, väkijuomain ja lääkkeiden väärinkäyttäminen, ylelliset taikka ehkäistyt erittymät tahi tyhjennykset, rajut ruumiin- tai mielenponnistukset, mekaaniset vammat j.m.s.

Kirjoittajat jakavat kuumetauteja monella eri tavalla ja tässä nyt selitetty yleinen kuumetauti saapi erillaisen nimen aina sen erilaatuisen luonteen mukaan, jota se osoittaa esiytyessään vissien yleisten tunnusmerkkien tahi vissien paikallisten tautien yhteydessä. Jos sydämen ja valtasuonten toiminta on suuressa määrin lisäytynyt ja jos verellä on suuri taipumus juoksemaan (juustoutumaan), sanotaan tautia tulehdusperäiseksi kuumeeksi. Sen vaikuttaessa häiriöitä ruoansulatus-elimissa saa se mahakuumeen nimen. Jos kuume tapaa varsinkin hermostoa ja sen yhteydessä esiytyy heikkous ja voimattomuus, niin nimitetään sitä hermokuumeeksi; kun sitä seuraa veren ja muiden ruumiin nesteiden mätämäinen pilautuminen, saa se nimen mätäkuume; jos se on jonkun ruumiin pinnalla ilmautuvan, tunnusmerkeistä tunnettavan ihottuman, kuten isonrokon, tuhkarokon, tulirokon y.m. yhteydessä, niin sanotaan sitä ihottumakuumeeksi (exanthemaattinen kuume).

Katsoen kuumekohtauksen kestäväisyyteen ja palautumiseen ovat kuumeet kahta eri lajia, nimittäin: 1:ksi vuorokuumeet, vilutaudit, joilla on vapaita väliaikoja 1/2 - 1 - 2 vuorokautta, joilla ajoilla sairas on vapaa kuumeesta ja useimmiten melkein vallan terve. Nämä käsittävät siis kaksi aikakautta: kuume- eli puuska-ajan ja vapaa-ajan. 2:ksi muut kuumeet jotka ovat joko samalla ankaruudella kestäviä alusta loppuun saakka, yhtäjaksoisia, taikka helpottavia, vaihtelevia kuumeita, jotka visseinä aikoina vuorokaudesta ovat paljon helpompia kuin sen muina aikoina. Useimmat muunlaatuisista maassamme tavallisista kuumeista ovat enemmän tai vähemmän vaihtelevia. Tavallisesti ovat aamut ja aamupäivät, esim. kello 4:stä aamulla 4:jään jälkeen puolisen, helpompia aikoja (kuumehelpotus). Muina vuorokauden aikoina on kuume pahempi (kuumeen pahennus)- Kuumeen alussa ovat helpotusajat tavallisesti pitempiä, mutta aina sen mukaan kuin tauti jatkuu, käyvät ne lyhemmiksi ja viimein melkein huomaamattomiksi, siksi kunnes kuume taittuu, jolloin ne taas alkavat tulla yhä pitemmiksi.

Kitukuume, hivutuskuume.

Tämä kuumetauti, joka seuraa pitkällisiä sisällisiä tauteja, useimmiten keuhkotautia, on merkillinen siitä, että se alkaa vähitellen, melkeinpä huomaamatta eikä sen kuluessa ja tunnusmerkeissäkään voi huomata mitään määrättyä järjestystä, kuten muissa kuumeissa. Välistä tulee se paremmaksi, väliin taas pahemmaksi; silä ei ole mitään määrättyä kestäväisyyttä, niin että se voipi jatkua kuukausia ja vuosia sekä mielellään tulee pitkä-aikaiseksi; ruumis laihtuu silminnähtävästi ja voimat vähentyvät samassa mitassa. Samoin kuin useimmilla kuumeilla, on kitukuumeellakin enteensä. Useimmiten käypi sen edellä haluttomuus, kestäväisyyden puute kaikissa toimissa, vissi levottomuus, vaihteleva kuumuus kasvoissa, kalpea ja kärsivän näköinen ulkomuoto, omituisesti loistavat silmät ja ennen kaikkia sen taudin merkit, joka on kuumeen alkujuurena, joko sellaisena sitten on keuhkotauti, luumätä, märkäpesät y.m. Toisinaan voivat nämä enteet kestää viikkoja, jopa kuukausiakin, ennenkuin kuume kehittyy. Se ilmestyy aina iltasilla, ja yöllä puhkeaa tahmean, raukaisevan hien erittyminen, joka kestää aamupuoleen asti. Päivällä on sairas parempi ja voipi silloin useinkin toimittaa tehtävänsä. Myöhemmin tulee joka päivä kaksi kuumekohtausta, nimittäin yksi heikompi heti jälkeen puolisen ja iltasella ankarampi; voimat ja lihavuus vähentyvät nyt nopeammin. Vilu on aina vähäinen, mutta sitä seuraava kuumuus polttava, varsinkin kämmenissä ja jalkapohjissa. Ruokahalua kestää vielä jonkun aikaa ja jano on kova, mutta heikkous lisäytyy päivä päivältä, posket saavat vilkkaan, jyrkkärajaisen punan (keuhkotaudin puna), uni on levoton ja ruumis käypi vähitellen vallan laihaksi. Jos käsillä on keuhkotauti tai vesitauti, käypi riutumus vieläkin nopeammin ja pian joutuu kuolema virtailevan hikoilemisen ja vetisen ripulin vallitessa.

Kitukuume saa alkunsa masentavista mielenliikutuksista, kalvaavista kärsimyksistä, onnettomasta rakkaudesta, kohtuutomista hengenvoimain ponnistuksista, runsaista nesteiden haihtumisista, hyvän ravinnon puutteesta (lapsen hivutustauti), useista sellaisista hermotaudeista, joiden yhteydessä on kovat tuskat y.m.s. Myöskin seuraa se hermokuumeen, mahakuumeen ja varsinkin sellaisten tautien jälkeen, joiden yhteydessä on ankarammat tyhjennykset, kuten esim. punataudin, sekä paikallisten sisätautien: umpitautien ja rinnan sekä vatsanpohjan tärkeimmissä sisäosissa sijaitsevain kovettumain tahi suurten ja laajalle levinneiden paiseiden, keuhkotaudin (tavallisimman muodon), suurellaisten määtähaavain, syövän y.m. jäljestä. Sen kestävyys on epämääräinen. Toisinaan ovat voimat lopussa jo moniaan harvan kuukauden kuluttua, toisinaan tarvitaan siihen vuosia.

Kitukuumeen parannusmenettely. Ennen kaikkia on välttämätöntä poistaa sen syyt. Tässä voipi ainoastaan lääkäri järjestää menettelytavan, sillä harvain tautien syyt ovat enemmän salatuita. Jos mahdollista on, täytyy parantaa sisäiset paikallistaudit, ehkäistä ankarat tyhjennysviat, parantaa mätähaavat, poistaa ne tuskat ja hengenvaivat, jotka ovat aikaan saaneet kuumeen, sekä sellaisen tarkoituksen saavuttamiseksi koettaa voittaa sairaan luottamus ja hankkia hänelle sopivaa huvitusta. Jos on onnistuttu poistaa syy, muuttuu kuume pian lievemmäksi ja helpommaksi lannistaa. Pääasia on antaa uupuneelle ruumiille takaisin mitä se on menettänyt, eli toisin sanoen: vahvistaa sitä. Siihen sopii maito- ja heraparanteet, kutun- ja tammanmaito, islannin- ja irlannin sammalhyytelöt (caragheen), maidonsekainen seltterivesi j.m.s. Jos vatsa on liian heikko kestääkseen näitä aineita, niin on käytettävä vatsaa vahvistavia, karvaita lääkkeitä; kasvillinen ruokavalio sopii ylimalkaan paremmin kuin eläimellinen ja jos lihalientä käytetään, on sitä keitettävä kasviksien, persiljan, metsäkirvelin j.m.s kanssa. Erittäinkin on kartettava vatan ylellistä täyttämistä, joka aina lisää kuumetta. Kaikki atriat ovat syötävät kohtuullisesti ja määrätyillä ajoilla, niin että vatsa saapi tarpeeksi aikaa niitä sulattaakseen. Liian pitkällinen nukkuminen ei kelpaa, sen kun raukaisee enemmän kuin virvottaa. Sitävastoin ovat huvitukset, olinpaikkain muutokset, matkat terveyslähteille ja ilmanalasta riippuvat parannuspaikat varsin edullisia. Sitä ennen on kuitenkin aina kysyttävä lääkärin neuvoa.

Tulehduskuume

Tällä nimellä kunnetaan se kuume, joka näyttäiksen tulehduksen yhteydessä joissakin sisäisissä osissa. Tulehduksella ymmärretään sellaista tilaa jossakin ruumiinosassa, jolloin sihen tulvaa tavallista suurempi verimäärä ja verineste tunkeutuu ulos veripesäkkeistä ja jolloin toisinaan syntyy muutoksia elinten hienoimmissa aineosissa. Tämän kautta ilmautuu ulkopuolisten osain tulehtuessa, joissa voidaan nähdä tämän muutoksen seuraukset: kuumuus, punotus, pähätys, särky ja toiminnan hämmennys. Kun joku tärkeämpi ruumiinosa joutuu sellaiseen tilaan, kärsii sen ohessa kaikki ruumiin toiminnat ja silloin kehkeytyy tulehduskuume. Kun tulehduskuume on tavannut jotain sisäistä osaa, ei juuri huomata ajetusta ja punotusta; mutta polte ja särky tuntuu sitä enemmän tulehduksen ankaruuden ja kipeän paikan herkkätuntoisuuden mukaan. Tulehdus päättyy joko helpotuksella, jolloin nuo liiallisesti samaan paikkaan kokoutuneet nesteet jälleen imeytyvät takaisin ja poistuvat märille tulolla (suppuration), jolloin kokoon pakkautuneet nesteet muuttuvat märäksi; kovettumalla (induration); taikka viimeksi kuoleman vihoilla, jolloin suurempi tai pienempi osa tulehtuneesta paikasta tulee tunnottomaksi, mustenee ja irroittuu kuten kuolleena terveestä ruumiin-osasta. Sisäisissä tulehduksissa on helpotus ainoa onnellinen päättyminen. Se huomataan siitä, että kuume taittuu säännöllisesti ja että muut tunnusmerkit (symptoomit) sen jälkeen vähitellen katoavat. Sisäiset paiseet ovat usein varsin vaarallisia, ja onneton loppupäätös on odotettavissa jos tulehduksen tunnusmerkit ovat kovin ankarat, kauvan kestävät, eivätkä helpota sopivilla lääkkeillä. Paiseen kehittyminen voidaan päättää siitä, että särky, ollen alussa pistelevä ja viiltelevä, muuttuu jomottavammaksi ja painostavammaksi ilman mitään muutosta taudissa; että sitä seuraa vähäisiä tiheään sattuvia väristyksiä; että parantuminen tapahtuu pitkäveteisesti; että lihavuus ja voimat vähentyvät, vaikkapa ruokahalu onkin jossain määrin palannut, sekä että kitukuume alkaa näyttäytyä. Kovettumaa osoittaa taudin epätäydellinen taittuminen, edelleen jatkuva vastenmielinen tunne kipeässä paikassa, sekä jatkuva haitallisuus sen toiminnassa. Kuoleman vihat sisäisissä osissa tuottavat tavallisesti varman kuoleman ja ilmoittavat itsensä sillä, että kaikki tuskat, huippuunsa kohottuaan, yht´äkkiä kerrassaan lakkaavat, valtimon tykytys alenee, raukeus, pyörtymykset ja kylmähiki esiytyvät, virtsa ja ulostukset menevät alle sairaan tietämättä, ja lopuksi ilmautuu hourailu ja tunnottomuus.

Tulehduksia voipi ilmautua melkein kaikissa ruumiin osissa, ja ovat tulehduskuumeet siis liian monilukuiset, jotta niitä tässä voisi käsitellä, vaan tapahtuu se sopivimmin erityisiä paikallisia tulehduksia käsitellessä.

Kuumetautisten hoito

Pääasiallisin mitä ilman lääketieteellistä taitoa voipi huomioon ottaa kuumeita käsitellessä, on kaikkien vahingollisten vaikutusten välttäminen tai poistaminen, ja tavallisissa ja lievemmissä kuumeissa ei onneksi paljon muuta tarvitakaan terveyden palauttamiseksi.

Ennen kaikkea tarvitsee kuumesairas ruumiin ja mielen rauhaa ja hiljaisuutta. Sentähden onkin jokaisen sellaisen sairaan maattava vuoteella, ja, liiallisen lämpimän välttämiseksi, mieluummin matrassilla kuin patjalla, sekä kohtalaisen lämpimässä peitossa. Yksi makaaminenkin jo vähentää kuumetta ja edistää taitteessa tarpeellisia ehtoja, varsinkin ihonhiestystä. Muuten ei sairaan saa millään tavoin ponnistaa aistimiansa, ei lukea eikä puhua paljon; hänen tulee vaputtaa itsensä kaikista askareista ja kaikista huolista. Sairashuoneen tulee olla jotensakin suuri, ilma siellä on pidettävä puhtaana ja viileänä, puhdistettava usein lämmittämällä tahi akkunoita avaamalla, vuodenajan laadun mukaan, jossa kuitenkin on pidettävä tarkka vaari siitä että sairas tulee suojelluksi kaikelta uholta (drag). Myöskin voidaan ilmaa parantaa levittämällä laattialle vereksiä kuusen havuja tai lehviä, joita joka päivä muutetaan. Että sairaan ulostukset ovat heti ulos kannettavat, kuin myöskin ruoan jäännökset ja kaikki muu mikä voipi saastuttaa ilmaa, poistettavat, on itsestään ymmärrettävä. Vuode on uudestaan tehtävä, tuuletettava ja viiletettävä joka päivä sekä muuten noudatettava mahdollisimman suurinta puhtautta, lakanat vaihdetaan kumminkin 2 tai 3 kertaa viikossa sekä paita joka päivä, varsinkin jos kuumetta seuraa hikoilu. Useampia henkilöitä, kuin mitä sairaan hoitamiseen välttämättä tarvitaan, ei saa olla saapuvilla. Ilma pilautuu useamman henkilön oleskelusta huoneessa, ja sairasta väsyttää nähdä useita henkilöitä, sitäkin enemmän, jos hänen täytyy puhua heidän kanssansa. Huone on pidettävä pikemmin viileänä, kuin lämpimänä, valon tulee olla kohtalainen, jonkatähden on paras uutimilla peittää jonkun osan akkunoista ja laskea sisään ainoastaan töiden toimittamiseen tarpeellista valoa tahi on sairasta varjostimen tai muun sellaisen avulla suojeltava liian vahvalta valolta. Vuorokauden pimeinä hetkinä pn palava kynttilä tai lamppu aina asetettava niin, ett´ei niiden valo satu sänkyyn. Huoneessa ja sairaan lähistössä on noudatettava mitä tarkinta hiljaisuutta ja tyyneyttä.

Jano, joka tavallisesti oin kuumeiden seuraajana, kiihottaa sairasta usein juomaan. Kuitenkin on jano muutamissa kuumeissa vähemmän huomattava; silloin on sairaalle tarjottava juotavaa useita kertoja tunnissa, mutta vähän erältään; sillä kuumeiden parannusmenettelyssä on yleensä tärkeänä sääntönä, että jokaisen kuumesairaan tulee ahkerasti juoda, sen kautta kun edistetään taudin taittumista. Kuumejuomat eivät saa olla lämpimiä, sillä silloin ne eivät virvota sairasta, joka pian kyllästyy niihin, ei myöskään jääkylmiä, vaan mieluummin kesähaaleita tai vaan vähän vilvakoita. Kun tarkoituksena on hikoilemisen edistäminen, tulee niiden olla vähän lämpimämpiä. Pitkällisessä kuumeessa kyllästyvät sairaat tavallisesti samaan juomaan ja haluavat vaihtelua. Yksinkertaisinta juomaa on raikas vesi, johon maun vaatimuksen mukaan lisätään puolukkahilloa, marjamehuja taikka hunajalla tai siirapilla sekoitettua etikkaa tahi sitruunamehua. Visseissä kuumeissa, varsinkin kun kipu on kurkussa tai rinnassa, ei vesi saa olla liian kylmää, vaan melkoisen haaleata. Joll´ei hyvää vettä ole saatavissa, tahi jos sairaalla on vastenmielisyys vettä kohtaan yleensä, valittakoon joitakin muita juomia; sellaisina voidaan enimmäkseen sairaan oan valinnan mukaan käyttää seuraavia kuumejuomia:

Ohravettä, valmistetaan 215 gr. puhdistettuja ja pestyjä ohria, jotka keitetään 2 1/2 litrassa vettä siksi kunnes kuoret hyvin halkeilevat, jolloin se siivilöidään ja sekoitetaan siihen jotakin äsken mainituista mehuista, joten siitä tulee maukasta juomaa.

Vesisoppia kauran-, helmi- tai riisisyyneistä, sekä vetelät Hedelmäsopat. joita keitetään kuivatuista omenista, kirsikoista, luumuista, orjantappunan-marjoista j.n.e.

Leipävettä valmistetaan 215 gr leivänviipaleita, joita keitetään hyvä tuokio 2 1/2 litrassa vettä, siivilöidään ja sekoitetaan siihen yhtä paljon keitettyä vettä.

Mietoa mantelimaitoa tahi mantelivettä valmistetaan teelusikallisesta mantelisiirappia, joka sekoitetaan lasilliseen maitoa tai vettä.

Viinikiviheraa valmistetaan 1 1/2 litrasta maitoa, johon sen kiehumaan alkaessa vispilöidään 25 gr puhdistettua viinikiveä (cremortartari) siksi kunnes on täydellisesti juosnut juustoksi, jonka jälkeen se siivilöidään liinasen vaatteen lävitse ja juodaan kylmänä. Taikka liuotetaan 20 gr puhdistettua viinikiveä 1 litraan kauralientä tai ohravettä.

Sokerijuoma, jos se on hyvin valmistettua, voipi myöskin sopia juotavaksi. Kalja sellaisena kuin rahvas sitä käyttää, on sitävastoin, varsinkin kesäiseen aikaan, huononlaatuista ja siitä syystä sopimatonta kuumejuomaksi.

Olutjuusto, jossa ei saa olla paljon maidon voimaa ja on miedonnettava lisäämällä siihen puoliksi vettä.

Hiilihappoisia minreraalivesiä, jotka eivät sisällä rautaa, ei kumminkaan kuin varsin vähässä määrin, kuten seltterivesi ja suutavesi, voidaan niinikään kuumeissa nauttia.

Hermo- ja tyyfuskuumeissa, kun murre-aika on lähenemässä ja voiimvat tarvitsevat tukemista, on tarpeeseen sekoittaa sairaan juomaan viiniä. Reinin ja Ranskan viinit sopivat parhaiten. Tässä on huomattava, ett´ei sairaalle saa antaa viiniä taudin alussa ja ett´ei, jos silloin sattuu ripuli ripuli kohtaamaan, käytetä happamia viinejä, vaan punaisia ja kirpeitä. Kuinka paljon viiniä saapi antaa, riippuu siitä minkä verran sairas sitä sietää tuntematta mielestään vaivaavaa kuumuutta tahi huumetusta päässä sitä käytettäessä. Ensi aluksi voipi alkaa antamalla 1 - 2 ruokalusikallista viiniä päivässä, sekoitettuna 1 - 2 lasilliseen kuumejuomaa. Muuten käytetään viiniä mieluummin siihen aikaan päivästä, jolloin kuume on helpottavampi.

Ruoka. Ennen kuumeen taittumista on ruokahalu kuumeissa tavallisesti niukka tai puuttuu se kokonaan, eikä sairasta ole ensinkään pakotettava syömään, vaan päin vastoin on hänen aina muistaminen, että ruoka kuumetaudin kestäessä ravitsee ainoastaan tautia, mutt´ei ruumista. Sentähden ei kuumetautiselta saa kysyä onko hänellä nälkää, vaan päinvastoin on sairasta estettävä nauttimasta vahvaa ravintoa, vaikka hän houreissaan sellaista pyytäisikin, sillä hänen on pääasiallisesti nautittava juomaa,maitoa ja kevyttä, vetelässä muodossa olevaa ravintoa, jota vasta voimain vähetessä voipi muuttaa vahvistavammaksi. - Mutta jos sairas tuntee taudin aikana todellista nälkää, kun ruokahalu viimein kuumeen taituttua palajaa, on sitä tyydytettävä jollakin helposti sulavalla ravinnolla, esim. korpuilla ja maidolla, puuronsekaisella maidolla, jollakulla pehmeäksi keitetyllä munalla j.n.e. mutta ravintoa on annettava ainoastaan vähän kerralla. Ruoka on purtava hyvin hienoksi ja nautittava mieluimmin sellaiseen aikaan, joka vastaa kuumeen vaihdeaikaa, s.o. aamusella tai edellä puolisen. Asian luonne vaatii, että, kun ruoansulatuselimet pitkällisen kuumeen kestäessä ovan syömättömyydellä heikontuneet, on suuri varovaisuus välttämätön, kun niiden toimintaa kuumeen loputtua jälleen tullaan vaatimaan. Sentähden on yleisesti tärkeätä hillitä parantuvaa ruokahalua sen palautumaan alkaessa; sillä kaikista useimmat taudin uusinnat tapahtuvat sen kautta, että sairas on ollut tilaisuudessa yhdellä kertaa täyttämään liian paljolla tai vaikeasti sulavalla ruoalla nykyjään ravintoon tottumattoman vatsansa. Polttavain kuumeiden jälkeen aljetaan syönti keveillä, jäähdytävillä ravintoaineilla, kuten hedelmäruoilla, omena-, päärynä- ja luumuhilloilla, helposti sulavilla vihanneksilla, puurolla ja maidolla tai veden sekaisella viinillä, ahvenella, paistetulla sillillä, voileivällä, j.n.e. Heikkouskuumeissa annetaan tehokkaampaa ravintoa, vesi- ja viinisoppia, munia, vasikanjaloista tai hirvensarvista valmistettuja viinihyytelöitä; lihan liemet eivät sovi niin kauvan kuin kuumetta on jäljellä, vaan vasta sen tauvottua. Silloin käytetään aluksi heikkoa kananliha- tai vasikanlihalientä ihan ilman rasvatta; sitte ruvetaan vähitellen nauttimaan linnun-, vasikan- y.m. lihaa; mutta rasvaiset ruokalajit, pannukakut, kaalit, juurikkaat, herneet ja perunat eivät vielä sovi pitkään aikaan. Jos sairas sanoo kiihkeästi haluavansa jotain vissiä ruokalajia, voipi hänen pyyntöänsä kuitenkin tyydyttää, joll´ei vaan tuo haluttu ruoka ole ehdottomasti vahingollista.

Yleiset kuumetautien lääkkeet ovat seuraavat:

Suonen iskua saapi kuumeissa käyttää ainoastaan silloin kun lääkäri sitä puollustaa. Jos joku vahva, hyvin verevä henkilö on äkkiä sairastunut kovaan kuumetautiin, jonka seurauksena on päänsärky, punottavat kasvot, korkea, jännitetty valtimo ja vihlovaa kipua jossakin paikassa, varsinkin rinnassa, sekä jos sellainen kuumetautinen on ennestään tottunut suonen iskuun visseinä aikoina, tahi jos muut verenvuodot, kuten peräpukamatauti, kuukautiset j.n.e., ovat vähää ennen äkkiä lakanneet tai jääneet pois, niin voipi suolen isku, jolloin sairaan ijän ja voimain mukaan lasketaan 1 - 2 dl verta, olla hyödyksi, kuitenkin ainoastaan ensimmäisen tai toisen päivän kuluessa sairastumisen perästä.

Oksetusaineita käytetään nykyjään harvemmin kuin ennen ja ainoastaan heti kuumetaudin alussa jos on syytä luulla, että mahalaukku sisältää sopimattomia ja sulamattomia ravinto-aineita. Silloin annetaan sairaalle yksi oksetusjuuripulveri lämpimässä vedessä, mutt´ei koskaan oksettavaa viinikiveä.

Ulostusaineet sopivat melkein kaikkien kuumetautien alussa, joll´ei vaan voimat ole heti kovin huvenneet, eikä ripuli ole sairasta samalla kohdannut. Silloin käytetään peräruiskeita tai risiiniöljyä. Vahvemmille henkilöille annetaan Englanninsuolaa tahi Glaubersuolaa (rikkihappoista natria). Ulostusaineita nautittaessa juodaan liemekkäitä soppia, jonka ohessa on hankittava alus-astia, ett´ei sairaan tarvitse joka tarpeenteon takia ylös nousta. Kaksi tai kolme tarpeentekoa päivässä on yleensä kylliksi.

Sulatusaineet ovat vatsaa pehmittäviä, joita käytetään tasaisen ulostuksen pysyttämiseksi. Voimakkaampia sulatusaineita ovat ulostusaineet käytettynä niin pienissä annoksissa, ett´eivät saa aikaan ulostusta, esim. yhtä paljon raparperia ja englanninsuolaa yhteen sekoitettuna, tahi raparperia ja puhdistettua viinikiveä (cremortartari), jota sekoitusta nautitaan teelusikallinen joka kolmas tai neljäs tunti, taikka tarpeen mukaan ainoastaan joka aamu. Yleensä ei kuumesairaalla tarvitse olla useampaa tarpeentekoa kuin kerta päivässä, ja tässä on pidettävä silmällä heikontavatko ulostukset hänen voimiansa, jonka mukaan voimakkaapain sulatusaineiden käyttäminen on sovitettava. Heikkouskuumeisten vatsa pidetään pehmeänä peräruiskeilla. Lieviä sulatusaineita ovat esim. sekoitus 2 dl salina mixtuuraa (liquor citratis kalici), johon sulatetaan puoli oksetusjuuripulveria; tätä seosta nautitaan ruokalusikallinen joka kolmas tunti.

Hiestysaineita voidaan käyttää heti vilustumisen alussa. Siinä tarkoituksessa nautitaan pippurijyväsen verta kanverttia sekoitettuna teelusikalliseen sokeria, tai puoli teelusikallista kanverttiviinaa, jonka jälkeen juodaan yksi tai kaksi kuppia seljateetä. Kun kuume on kestänyt joitakuita päiviä, eivät sellaiset aineet ole sopivia ennenkuin sen ajan lähetessä, jolloin taudin taittumista odotetaan.

Alussa ovat melkein kaikki kuumetaudit toistensa kanssa milt´ei samankaltaisia ja niiden laatu epämääräinen. Sentähden on yleensä paras, jos suonenisku tai oksetusaineet eivät ole tarpeen vaatimia, alottaa parantaminen kohtalaisen voimakkaalla ulostusaineella ja sen jälkeen käyttää jotain lievästi vaikuttavaa ruoansulatusta edistävää ainetta, jota jatketaan muutamia päiviä, siksi kunnes kuumeen laatu on kehittynyt, jolloin voipi siirtyä sen erityiseen käsittelyyn.

Jos kuumepoltto on ankara, niin lievennetään sitä parhaiten kylmällä vedellä (noin 20 astetta) joko sitten pesemällä koko ruumista kylmällä vedellä tahi käärimällä kylmään veteen kastetuihin lakanoihin, edullisimmin pitämällä sairasta 10 - 15 minuuttia kylmässä kylvyssä, jota toistetaan 2 - 3 kertaa päivässä.

Kuumetta poistavista lääkkeistä, joita nykyaikoina on koeteltu useita, lienevät Kiina ja antipyriini vaikuttavimmat. Kiinasuolaa (chinasulfat) voidaan antaa 1/2 gramman annoksissa täyskasvuiselle henkilölle 2 - 3 kertaa päivässä joiden kuiden ensimmäisten päiväin kuluessa.

Useat vaikeat ja pitkälliset kuumeen tunnusmerkit (symptoomit) jatkuvat tavalisesti siksi kunnes kuume on taittunut; mutta kuitenkin voidaan niitä useinkin lievittää jotakin lääkettä käyttämällä.

Verenjuoksut. Nenänvuotoa ei saa liian äkkiä ehkäistä, varsinkaan jos se ilmestyy kuumeen alussa ja helpottaa päänsärkyä tahi houretta; useinkin on luonnolla tapana tällä tavoin hankkia apua. Jos se taas on kovin runsas ja voivuttava heikkouskuumeessa (hermo- ja mätäkuumeessa), joka jo on kuluttanut sairaan voimia, on se tyrehdyttävä käyttämällä kylmiä kääreitä päässä ja niskassa, tolloja nenässä ja sisällisesti hapantippoja sokerivedessä. - Naisilla puhkeavat useinkin kuukautiset kuumeiden kestäessä; mutta niitä ei tarvitse pysähdyttää joll´eivät muutu verensyöksyksi, jolloin sitä sellaisena hoidetaankin. Muissa verenjuoksuissa käytetään samoja keinoja samoilla ehdoilla, kuin mitä niistä itse kustakin erikseen on määrätty.

Rinnanvaivoja lievennetään tärpätillä tahi sinappiviinalla kostutetuilla villaisilla kääreillä rinnalla tai seljässä; myöskin lämpimät hauteet tai sinappitaikinat ovat useinkin helpottavia. Yskää lievennetään lienteillä rintamehuilla, jollaisia ovat esim. altheesiirappi, linctus oleosus, lakritsimaito, hunaja, etikkahunaja (8 osaa laimennettuna etikkahappoa ja 100 osaa puhdistettua hunajaa), j.n.e. jota otetaan silloin tällöin teelusikallinen.

Ripulia ei saa minkään kuumetaudin alussa seisahduttaa, mutta jos se muuttuu vetiseksi ja raukaisevaksi, täytyy sen pysähdyttää. Silloin ei saa juomaan sekoittaa mitään happamia mehuja. Paras on antaa Arapian kummia 1 - 2 teelusikallista kupillisessa mantelimaitoa tahi liemekästä soppaa, saleppivelliä karmean punaviinin seassa ruokalusikallisen tunnissa ja joka 6:des tunti 5 - 6 opiumitippoja; sen ohessa köytetään tärkkelyslavemankeja ja ulkopuolisesti lämmittäviä kylmänkosteita kääreitä, n.s. Neptunon käärettä, vatsalla.

Umpi poistetaan ulostus- tai ruoansulatusaineilla, mutta jos ne eivät vaikuta, tai jos kuume on pitkällinen ja sairas on kovin voimaton, pidetään vatsaa pehmeänä käyttämällä peräruisketta joka toinen päivä.

Vesi-ummesta on tarkka vaari pidettävä, ja joll´ei sitä saada poistetuksi hieromalla keveästi vatsan pohjaa kanverttiviinalla, niin on kätilö tai lääkäri viipymättä kutsuttava tyhjentämään rakkoa katetrilla.

Kurkkutautia ja nielemiselle haitallisia kipuja lievitetään pitämällä lämpimiä kääreitä kaulassa, hautomalla lämpimillä puuroilla taikka muuruuttiliemellä tai seljapuun kukista ja salviasta valmistetulla teellä kurluttamalla. Moniaissa tapauksissa voidaan käyttää myöskin kylmänkosteita kääreitä kaulasa, tai kurlutusaineena mietoa laapisliuosta, jota saadaan sulattamalla 5 senttigrammaa laapista (lapis infernalis) 30 grammassa tislattua vettä.

Kuumuus ja päänsärky ovat vaikeat samassa mitassa kuin iho on kuiva ja kuume ankara. Hapahkot juomat ja vilvastavat pulverit lieventävät kuumetta. Päänsärkyä lievennetään kylmillä kääreillä, tai pitämällä etikassa liotettuja vaatteen tilkoja, raikkaita lantun- tai sitruunan viipaleita j.m.s. ohimolla, taikka asettamalla muutamia veri-iilejä korvain taakse. Espanjan kärpäslaastari niskakuopassa on toisinaan varsin sopiva, varsinkin jos kuume on kestänyt useita päiviä. Lievempi, mutta vaikuttava aine päänsärkyä vastaan on jauhennettu piparruuti, jota pidetään niskakuopassa.

Oksennukset kuumeen alussa osoittavat tavallisesti vatsassa olevan kertymiä ja on oksentamista sentähden edistettävä joko oksetusaineilla tai juomalla haaleaa vettä. Mutta jos niitä kestää kauvan, ovat ne pysähdytettävät käyttämällä lämpimiä voivaatteita tahi ryytipusseja vatsalla, ja sisällisesti arominttuteetä, johon sekoitetaan 10 - 15 Hoffman´in tippaa, tai suutavettä, tai teelusikallinen kähäpulveria, taikka nielemällä pieniä jääpalasia.

Makuuhaavoja ilmautuu useinkin pitkällisten kuumetautien kestäessä. Tavallisesti ilmautuu niitä aluksi lonkkiin ja lanteille, joissa ensin näkyy punoitusta ja sinettymää, mikä pian muuttuu nahattomaksi täpläksi. Jos haava laajenee ja käypi syvemmäksi, tapahtuu että pehmeistä osista putoaa pois suuria kappaleita. Makuuhaavain syntymistä on ehkäistävä siten, että sairasta makuutetaan matrassilla eikä pehmeillä sänkyvaatteilla. Lakanan alle asetetaan kappale sileää vaha- (vaxduk) tai guttaperkka-vaatetta, välttäen siinä laskoksia ja epätasaisuuksia. Sairaan asemaa on usein muutettava, käännettävä kyljeltä toiselle, ja jos hän ulostaa allensa, pidettävä aina kuivana, muuttamalla pyyhkeitä ja lakanoita. Myöskin voipi asettaa perän alle riepuun käärittynä suuren, puoliksi ilmalla täytetyn härjän kusirakon s.o. sellaisen, joka ei ole puhallettu täyteen ilmaa. Sitä ei tarvitse usein muuttaa. On vähintäänkin kerran päivässä katsottava näkyykö seljän ala-osissa jotain punotusta tai sinettymää ja ensimmäisten sellaisten merkkien ilmautuessa on paikkaa pestävä kylmällä lyijyvedellä useita kertoja päivässä. Nahatonta täplää voidellaan paloviinaan vispilöidyllä munanvalkuaisella. Jos täplät muuttuvat todellisiksi haavoiksi, sidotaan ne parkkihappoisella lyijysalvulla (unguent. tannotis plumbici) tai kiinapulverin sekaisella basilikkasalvulla, jonka päälle pannaan paksulti lyijylaastarilla siveltyjä vaatepalasia. Jos haava on suuri, niin asetetaan ilmatyyny eli -kehys sairaan alle.

Vatsanväänteitä lievitetään lämmittävillä kylmänkosteilla kääreillä tahi tärpättikääreillä, voivaatteilla tai lämpimillä puurohauteilla, käyttämällä veri-iilejä vatsalla ja sen jäljestä puurohaudetta ja hierontaa kanverttiöljyllä sekä öljystä ja kauraliemestä tai vedestä valmistettuja peräruiskeita.

Suun nilkokoutumaa, jonka yhteydessä on kuiva ja sirkumainen kieli sekä sitkeätä, kuivaavaa limaa suussa, lievitetään ahkeralla juomisella ja huuhtomalla alituiseen suuta veden ja viinin sekoituksella sekä glyseriinillä tai puraksiliuoksella (linctus liboratis natrici) sivelemällä.

Hikoileminen on useinkin taudin taittumisen merkki; se ilmautuu silloin yleisenä koko ruumiissa, ja sairas tuntee sen jälkeen helpotusta. Sellaisessa tapauksessa ei sitä saa ehkäistä. Mutta joll´ei se ole yleinen vaan paikallinen tai jos se on ankara ja voivuttava, sekoitetaan juomaan niin paljon hatantippoja, että se tulee parahultaisen happamaksi.

Unitauti. Tavallisesti puuttuu kuumesairailta uni, eikä tätä haittaa vastaan voida ennen toipumisen aikaa mitää erityistä apua ehdottaa. Mutta toisinaan tapahtuu, että sairas makaa alituisessa unenhorrossa tahi enemmän tai vähemmän syvässä unessa. Muutamissa hermokuumeissa näyttää taudin käänne tapahtuvan unella, ja on se silloin tyyni ja luonnollinen: sairaan voipi saada helposti hereille, mutta nukahtaa tavallisesti jälleen heti. Todellisessa unitaudissa makaa hän sitävastoin torroksissa ja horrossa, josta häntä vaivoin saadaan heräämään, hän on pyörryksissä ja hourailee. Jos pää sen ohessa on kovin kuuma ja silmät punottavat, käytetään sinappitaikinaa pohkeilla, kiihottavaa peräruisketta, kylmiä kääreitä päässä ja korvain taakse 2 - 3 veri-iiliä.

Sammastauti ilmautuu toisinaan kuumetautien lopulla eli siihen aikaan, jolloin taudin käänne tapahtuu. Nikotus ja niellessä tuntuvat nykähdykset kaulassa ovat sen enteitä. Pian sen jälkeen saadaan nähdä valkeita täpliä kitakielessä, kielessä ja suulaessa j.n.e. Suuta on usein kurlutettava tai ruiskutettava flores chamomille-teellä, tai liuoksella, johon sekoitetaan 8 gr puraksia, 17 cl salviateetä ja vähän etikkahunajaa. Sammastäpliä sivellään seoksella, jossa on ruokalusikallinen hunajaa ja teelusikallinen happamia ryytitippoja.

Houre seuraa usein kuumetauteja ja helpottaa sitä useinkin melkein samat keinot kuin mitä päänkivistyksen ja unitaudin suhteen on sanottu. Tässä on muistettava, että sairassuojan tulee pitää pimeänä ja että pohkeilla tai jalkapohjilla pidetään sinappi- tai piparruutitaikinaa sekän Espanjan kärpäslaastaria niskassa.

Parantumista edistetään vahvistavilla lääkkeillä, viineillä, kiinankuorella karvailla ryydeillä ja helposti sulavalla ravinnolla. Sairaan tulee olla hyvin varova saadessaan ruveta oleskelemaan ulkona raittiissa ilmassa, hänen on valittava suojaisia ja päivänpaisteisia paikkoja sekä kartettava aamu- ja iltasumuja.

GASTROLAB

ISP Providers