the  Home Page
Historialliset tekstit:
Pernatauteja
"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.
Perna, joka on erinomaisen veririkas ja elastinen elin, joutuu helposti alttiiksi liikeverisyydelle (hyperemia), etenkin on se taipuisa kaikenlaatuisiin tarttumatauteihin. Harvoin kohoaa tämä yleiseksi pernatulehdukseksi (splinitis), tavallisemmin ainoastaan ajettumaksi, pernakasvaimeksi, usein 3 - 4 kertaa tavallista kokoa suuremmaksi, milloin ohimenevän (akuuttisen), milloin kestävämmän (kroonillisen) laatuiseksi. Edellinen löytyy siten pysyväisenä kaikkien tyyfuksen muotojen, ohimenevän vilutaudin, usein myös koleran, tuhkarokon, tulirokon, isorokon, pernakuolion, räkätaudin, vesikauhun, verenmyrkytyksen ja lapsivuodekuumeen ohella. Niinikään tulee se äkkiä pysähtyneiden kuukautisten takia ja estyneestä verenkulusta maksa-, sydän- ja keuhkotaudissa. Kasvain tunnetaan tavallisesti vasemman kylkiluupartaan alapuolella. Välistä jännittyy pernakotelo niin että se repeää, pernarikko, jolloin tapahtuu äkillinen kuolema sisällisen verenvuodon merkkien vallitessa. Kolhaukset ja muut pernanseutua kohtaavat vammat ovat kuitenkin useammin syynä sellaiseen pernarikkoon.
Kroonillinen pernakasvain tavataan etenkin vanhoissa vilutaudeissa (ynnä maksan paisumisessa) ja tulee se silloinkin usein sangen suureksi, mutta vieläkin suuremmaksi lienaalisessa veren värittömyydessä.
Pernavaltimoiden haaroihin muodostuvain veritulppaiin takia syntyy kiilamaisia "pernainfarkteja".
Kasvannaisten joukossa tavataan pernassa sekä nystyrätauti että syöpä ja loisten joukossa Echinococceja vaikka harvemmin kuin maksassa.
Pernanlyönti, joka on eräs hermovika eli hakkaava, pistävä, epävaikainen kipu vasemmalla puolen pernan seudulla, syntyy tavallisesti kovasta juoksemisesta varsinkin vahvain atriain jäljestä ja useammin lapsissa kuin vanhemmissa henkilöissä. Luultavasti ei perna olekaan tämän kivun oikea paika, vaan välilihas ja syntyy tämän lihaksen liiallisesta ponnistuksesta, jota otaksumista tulee sekin, että pernanlyönti paranee parhaiten pidättämällä hengitystä (s.o. antamalla tämän lihaksen levätä.)
|
|
