the  Home Page
Historialliset tekstit:
Umpi, Obstructio alvi
"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.
Tällä ymmärretään tavallista kovempaa ja hitaampaa tarpeentekoa.
Ulostus on eri henkilöillä säännöllisyyteen nähden hyvin erillainen, mutta luonnollsin ja paras on jos se tapahtuu kerran vuorokaudessa. Lapsille saattaase kumminkin tapahtua 2 - 3 kertaa päivässä olematta silti luonnotonta. Paikallaan istuvilla, n.s. parempiin luokkiin kuuluvilla henkilöillä on ulostus useinkin niin vitkallinen ja hidas, että tarpeentekoa ei tapahdu useampaan päivään tai tapahtuu se vaivoin. Vaikkapa sellainen seikka onkin hankala ja voipi vähitellen muuttua taudiksi, jonkatähden sitä on vastustettava, ei se kuitenkaan ole aina kivulloisuutta. On olemassa henkilöitä, jotka muuten, kuten näyttää, ovat hyvinkin terveitä, vaikkei heille tapahdu tarpeentekoa useammin kuin joka 3:mas tai 4:jäs päivä; mutta oikeastaan voipikin umpitaudin sanoa yllättäneen vasta silloin kun ulostus käypi tavallista harvemmaksi ja jolloin välttämättä tarvitse ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin sen vastustamiseksi. Nämä erilaisuudet riippuvat hyvin paljon tottumuksesta, elintavasta. Paljon paikallaan istuminen ja uni kartuttavat umepa; mutta sitä vastoin toiminta, niukka uni ja etenkin aikainen ylösnousu ja oleskelu raittiissa ilmassa, kuin myöskin sovelias liikunta, mieluimmin jalankäynnit, ratsastus tai voimistelu sekä hedelmäin, joko raakain tai keitettyjen, kuten esim. marjahillojen, nauttiminen ja jokapäiväinen vedenjuonti pitävät vatsan pehmeänä. Ainoastaan silloin, kuin ummen yhteydessä tunnetaan muita haitallisuuksia: puhkuisuutta, painoa vatsassa, haluttomuutta ja päänsärkyä, käytettäköön lievästi pehmittäviä aineita, kuten seosta, jossa on sama määrä rikkiä ja puhdistettua viinikiveä (cremor tartari), teelusikallinen illoin aamuin; puhdistettua viinikiveä hunajan kanssa teelusikoittain muutamia kertoja päivässä, pikarillinen Saidschützeri- tai kitkerävettä (Salutio sulphatis magnesici carbonica), tahi herneen kokoinen palanen raparperijuurta, taikka pehmittäviä pillereitä 2 kappaletta iltasin, tai myöskin 1 - 2 ruokalusikallista frangulakeitettä joka aamu. Ylimalkaan ei saa luulla, että varsinaisia ulostusaineita suuremmissa annoksissa nauttimalla voidaan tavaksi tullutta umpitautia pysyvästi parantaa; sillä sellaisia aineita nautittua tulee vatsa useammaksi päiväksi entisestään kovemmaksi. Ulostavia aineita on sentähden käytettävä pehmikkeeksi ainoastaan pienissä annoksissa, mutta niiden käyttämistä jatketaan joku pitempi aika. Sen ohessa on elantotapaa sen verran muutettava, että sairas juopi kylmää vettä sekä nauttii vetelää, helposti sulavaa ravintoa, piimää, maitoheraa, keitetyitä tai hyydehedelmiä, omenia, päärynöitä, luumuja, kirsimarjoja, väskynöitä, hedelmäsoppaa, hyvin keitettyjä ja kärvennettyjä lanttuja, moiliaisia, j.n.e. Liisileipä ja karkea ruisleipä ovat niinikään pehmittäviä. Tätä ruokavaliota on tuettava sopivalla toiminnalla ja ruumiinliikunnalla raittiissa ilmassa, puutarhatyöllä, puusepän työllä, kävelyillä, ratsastuksella tai voimistelulla. Unen tulee olla kohtuullinen eikä saa olla pitempi kuin 6 - 8 tuntia. Peräpukamiin neuvotusta kylmästä vesiparanteesta voipi olla hyötyä tässäkin. Jos aamusilla noustaan aikaisin ylös ja juodaan lasillinen kylmää vettä sekä sen jälkeen tehdään kävelyretki, on tavallista, ettei tarpeenteko jää tapahtumatta.
Tilapäinen umpi parannetaan helpoimmin vesi-peräruiskeella tai ruokalusikallisella risiiniöljyä. - Umpitaudissa ja vatsatulehduksessa, vatsan ollessa arka ja jännitetty ei saa tehdä mitään yritystä ulostuksen aikaan saamiseksi, sillä tulehdus ja vatsanvaivat silloin vaan lisäytyvät.
|
|
