the GASTROLAB Home Page

Our Webcam showing the Water Tower of Vasa, Finland

Historialliset tekstit:
Ripuli, Suolikatarri, Enterocolitis

Ripuli, Suolikatarri, Enterocolitis

GASTROLAB´in kotisivu

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Ripuli ei ole sama, kuin suolikatarri, vaan ainoastaan vissin suolikatarrin lajien tavallisin ja tärkein tuntomerkki. Jos katarrilla on sijansa ohutsuolen ylimmäisessä osassa tai pohkukassuolessa, niin seuraa sitä tavaalisesti umpi ripulin sijaan, kuin myöskin keltatauti sappitiehyeiden tukkeutumisen takia. Jos taas suolikatarri on yleisemmin leviinyt, tahi jos sillä on paikkansa lynkkysuolessa ja ohutsuolen alaosassa, on ripuli vetelin ja runsain, ollen sen yhteydessä pistos ja vihleet vatsassa. Jos katarri taas on rajoittunut peräsuoleen, niin ei silloinkaan esiinny varsinaista ripulia, vaan tiheään tapahtuvia tarpeenpaikkoja, jotka, särkien ja kirvellen peräreiässä, pusertavat ulos ainoastaan pieniä määriä veristä limaa.

Ripuli tunnetaun kuitenkin melkoista tiheämmästä ja vetelämmistä ulostuksista kuin tavallisesti. Samoin kuin oksennuskin, tulee se useista syistä ja esiintyy eri laatuisena; alla mainitut taudin laadut ovat tavallisimmat ja tulee ne tuntea. Kuitenkin on ripuli usein luonnon hyväätekevä yritys poistaa vahingollisia aineita ja estää siten vaikeampia tauteja; muistettakoon sentähden aina, ett´ei ripulia pidä pysähdyttää, jos vaain on jotain syytä päättää, että asian laita on sellainen. Kun tämä saattaa monta kertaa olla vaikea päättää, tehdään yleensä parhain jos alussa kärsitään helpompaa ripulia, etenkin jos se sattuu syysaikaan, jolloin vatsataudit usein liikkuvat kulkutauteina, jos vaan sairas on kuumeesta vapaa eikö tunne itseään raukeaksi, vaan päin vastoin ehkäpä entistään keveämmäksi sekä jos tyhjennetyt aineet ovat todellisia suolisaastoja. Tähän kuuluvat nekin tapaukset, jolloin ripuli on ratkaiseva, niinkuin mahakuumeissa, kuin myöskin, kun se on syntynyt vatsan liiallisen täyttymisen tai umpitaudin jälkeen taikka peräpukamavaivain vallitessa. Silloin ollaan vaan nauttimatta vahvaa ruokaa sekä käytetään liemimäisiä kaurasoppa-, riisivesi- y.m. juomia, jonka kautta ripuli lakkaa pian itsestään. Mutta samassa määrässä, kuin nämä terveellisen ripulin merkit puuttuvat, mitä ankarammaksi ja pitkällisemmäksi se käypi, mitä vesimäisempiä ulostukset ovat, mitä enemmän sairas siitä heikkonee ja mitä vähemmän vuoden-aika siihen vaikuttaa, sitä tähdellisempää on koettaa sitä vähentää tai kokonaan pysähdyttää. Sill´aikaa kun punatauti ja etenkin, kun kolera on kulkeella, on aina käännettävä tarkka huomio alkavaan ripuliin ja käytettävä heti sitä vastaan lääkkeitä.

Ripulin hätyyttäessä on tarpeen pitää jalat ja sääret hyvin lämpiminä. Vaikeus parantaa tautia, tulee usein siitä, että sairas, vaivain lakattua tuntee itsensä nälkäiseksi, syöpi liian paljon kerralla, jonka kautta tuo vielä liian arka vatsa tulee kiihotetuksi uudistettuihin tyhjennyksiin. Tässä siis on mitä tarkoin varovaisuus tarpeeseen, ja sen, joka on sairastanut ripulia, täytyy, kun hänen nälkä tulee, syödä hyvin vähän erältään. Alussa tulee hänen käyttää ruoakseen ainoastaan soppia, joihin voidaan sekoittaa punaista viiniä, sekä vähitellen lihaa, lihanlientä, kalaa, mutta aina ainoastaan vähän kerralla, niin että vatsa vähitellen tottuu säännöllisiin atrioihin. Happamia hedelmäruokia, marjoja ja vihanneksia on alussa kartettava. Sangen hyödyllistä on hetkistä ennen syöntiä nauttia ruokalusikallisen tai kaksi kaksinkertaisia koiruohotippoja (tinctura absinthii composita) tai samallisen annoksen kiinatippoja (tinctura cinchonae amara). Ripuli, joka johtuu kokoumista vatsanpohjassa vatsan ylellisen täyttymisen jälkeen liiallisella ja sopimattomalla ruoalla, vaatii, jos sitä seuraa inho ja oksennus, oksetus-aineen käyttämistä. Muuten käytetään sulatus-aineeksi 16 grammaa cremor tartaria sekotettuna 4 gr. raparperia, jota seosta nautitaan ahkerasti sakeaa, siivilöityä kaurasoppaa tai riisiryynivettä. Vatsalla pidetään kylmänkosteita kääreitä, joita muutetaan 3 kertaa päivässä. Jos ripuli tulee raukaisevaksi, annetaan 3 - 4 kertaa päivässä ruokalusikallinen raparperiliuoketta, johon sekotetaan 6 - 8 oopiumitippaa. Jäljestäpäin käytetään karvasta teetä.

Vilustumisesta tuleva ripuli tapaa usein kevään ja kesän aikaan, kun kovan lämpimän jäljestä riisutaan vaatteet tai paljastetaan vatsa, tahi johtuu se jalkain kastumisesta etenkin kostealla ilmalla. Useinkin seuraa sitä vähäiset kuumeväreet. Tässä on hiostus palautettava käyttämällä villavaatetta vatsalla, villasukkia, seljateetä tai seljahyytelöä iltasilla ynnä kaksi kanverttipulveri ja lopuksi käytetään veitsenkärjellinen raparperia 2 - 3 kertaa päivässä. Kotiparanteena käytetään tärpätti-, voi- tai pippurivaatetta vatsalla. Jos kovia pureita ja vihleitä tuntuu, hierotaan vatsaa sen ohessa linimentillä tai asetetaan sille kylmiä kääreitä (Neptunon kääreitä).

Sappimaisen ripulin yhteydessä on usein ankaria vihleitä ja sekotetaan se siitä syystä helposti punataudin kanssa. Ulostukset ovat runsaita, viheriänkeltaisia, ja seuraa niitä polte peräreiässä, virtsa on saframinkeltaista, kieli kellantahmainen, maku karvas ja on taudin yhteydessä särky etupuolella otsaa. Tässä käytetään ajoissa oksetusainetta sekä sen jälkeen seosta, jossa on 2 osaa ruokaöljyä ynnä 1 osa etikkaa, ja nautitaan seosta 1 - 2 ruokalusikallista muutamia kertoja päivässä. Ulostuksia ei pidä liian pian pysähdyttää. Juoman tulee olla hapahkoa. Muutaman päivän kuluttua käytetään raparperia veitsenkärjellinen 2 - 3 kertaa päivässä, ja lopuksi kerta yksi oopiumipilleri (katso lääkeoppia).

Liian väkevistä ulostusaineista johtuva ripuli vaatii juomaan runsaasti sakeahkoja ryyniliemiä, tärkkelysperäruiskeita, puurohauteita vatsalle ja lopuksi, kun vaivat ovat loppuneet ja voidaan arvella, että nuo mainitut tuimat aineet ovat purkautuneet, mutta ripuli vieläkin jatkuu, nautitaan yksi oopiumipilleri ja käytetään pysähdyttävää peräruisketta.

Kuumeiden yhteydessä, lapsilla myrkkyjen, matojen, y.m. takia esiintyvästä ripulista puhutaan paikoissaan.

Kroonillinen ripuli on pitkällinen ja itsepintainen. Tavallisesti on sillä epätasainen kulku, niin että se on välistä helppo tai lakkaa vähäksi aikaa, mutta palaa takaisin ja lisäytyy vähäpätöisimmästäkin syistä, kuten vähäisistä vilustumisista, ruokajärjestysvirheistä, j.n.e. Ulostaminen ei juuri usein tapahdu, ainoastaan 3 - 4 kertaa päivässä, tavallisesti heti jälkeen syönnin, toisinaan ei päivällä koskaan, vaan ainoastaan yön aikana. Se ei ole oikeastaan mikään itsenäinen tauti, vaan tavallisimmin seuraus jostain ylempänä mainituista ripulin lajeista, jotka vähitellen ovat muuttuneet kroonilliseksi ripuliksi, tai edelläkäyneistä kiihottavista taudeista: kuumeista, punataudista y.m. Tässä täytyy ennen kaikkia noudattaa sopivaa ravintojärjestystä sekä käyttää lämmintä pukua, varsinkin vatsalla ja jaloissa. Jos vatsa on arka ja ulostaminen tuntuu tuskalliselta, saapi ruveta käyttämään liemimäistä aineita, kutn saleppijuuri-keitettä tai -pulveria, gummivettä, saaguryynilientä, tärkkelysperäruiskeita, sekä silloin tällöin yhden kanverttipulverin ihon hiestyksen edistämiseksi. Sen ohessa annetaan aamuin illoin 4 - 8 centigrammaa oksennusjuuri (ipecacuanha) pulveria, minkä ohessa vatsa peitetään joko gummi- tai Hjaernen laastarilla. - Jos taas vatsa ei ole ensinkään arka eikä ripulin yhteydessä ole mitään tuskia, mutta ovat ulostukset hyvin vetisiä ja heikontavia, käytetään karvaita, jumoavia aineita: Kolumbusjuuripulveria, Kolumbustippoja, kaskarillitippoja teelusikallinen kerralla muutamia kertoja päivässä, Thielemannintippoja 25 (korkeintaan 50) tippaa sisältävissä annoksissa täyskasvuiselle henkilölle 3 - 4 kertaa päivässä, tahi veitsenkärjellinen raparperia 1/2 - 1 oopiumipillerin yhteydessä. Toisinaan auttaa Karlsbadiveden käyttäminen, jota kuitenkaan ei ole käytettävä ennenkuin lääkäriltä on neuvoja kysytty. Taudin ehkäistyä on joku aika jatkettava vatsaa vahvistavain aineiden (kiinatippojen) käyttämistä tai läpikäytävä raudanpitoista vettä käsittävä vesiparanne. Sellaisia ovat Stälpyrmontin, Spaan, Sätran, Medivin ja Ronnebyn vesi.

Kun ripuli nousee siihen asteeseen, että kaikki mitä nautitaan erittyy heti sulamattomana pois, mutta ilman tuskitta, sanotaan tautia lienteriaksi, joka vaatii pikaista lääkäriin apua.

Z

ISP Providers