the  Home Page
Historialliset tekstit:
Kroonillisia vatsatauteja
"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.
1. Kroonillinen vatsakatarri, Wesiahma.
Tähän nimeen on tähän saakka yhdistetty koko joukko erillaisia kroonillisia vatsanvikoja, joista useimmat nykyjään luetaan alempana selitettyihin Dyspepsioihin. Varsinaista vatsakatarria, jota seuraa kova liman muodostus mahalaukussa, tavataan kuitenkin ainoastaan noin yhdessä tapauksessa kymmenestä ja kuuluu se oikeastaan vanhoille juomareille ja niille, joita vaivaa sydän-, munuais- ja maksaviat.
Varsinaisen vatsakatarrin merkkinä on melkoisesti vähentynyt ruokahalu, pian alkava kylläisyyden ja täyteläisyyden tunne sydänalla niukankin atrian jäljestä sekä vastenmielinen ahdistus sydänalla atriain väliajoillakin, muttei milloinkaan polttavia ja kirveleviä kipuja kuten happamassa dyspepsiassa ja mahahaavain vaivatessa; hajuttomia tahi pahanhajuisia kaasuja sisältävistä röyhkäyksistä; vaivaloisista oksennuksista etenkin aamusilla tahi neljännes tai puoli tuntia jälkeen atrian sisältäen suuria limajoukkoja, joiden seassa on suuria limajoukkoja, kovasti turvonneine, mutta sulamattomine ravintoaineineen. Oksennuksella ei ole hapan, vaan äitelä ja katkera maku. Kieli ei tavallisesti ole tahmainen, vaan vaaleanpunainen. Yleensä ei kieli olekaan mikään varma vatsataudin astemittari. Useinkin on se helpoimmassa muodoissa tahmainen, mutta vaikeimmissa puhdas ja säännöllisen näköinen. Syljenvuoto on tavallisesti runsas, milloin vaivaa ripuli, milloin umpi, päänsärky, pyörrytys, henkinen jäykkyys ja tuntuva hyreys luonteessa. Tavallisesti käypi potilas hyvin laihaksi ja kurjaksi ja ksestää kärsimys usein vuosikausia.
2. Hapan dyspepsia, mahahappo, närästys
Hapan dyspepsia eräänlainen ruoansulatushäiriö, jota tavallisesti sanotaan mahahapoksi, tulee lii´an runsaasta happaman mahanesteen erittymisestä ja ilmoitaksen ahdistuksena ja täyteläisyytenä sydänalla atriain jälkeen ja tuntuu siinä polttavaa kirvelyä, joka voipi kohota todelliseksi mahan kouristukseksi (Gardialgiaksi) ynnä röyhkäyksiä, jotka kuohuttavat hapanta, kurkkua polttavaa vettä (närästys). Tavallisesti on ruokahalu huono, mutta joskus kohoaa se luonnottomaksi näljäksikin (Bulimia). Sydänalus on arka painamiselle, kieli on usein tahmainen, kuiva ja halkeillut, jano on kova ja seuraa tautia tavallisesti itsepintainen umpi ja vähitellen tapahtuva laihtuminen. Hapan dyspepsia on vaarallisin sen kautta, että se niin helposti synnyttää mahahaavoja, jonka tähden sitä on pian vastustettava hyvin järjestetyllä ruokavaliolla, minkä tulee käsittää hyvin vähän rasvaista liharuokaa, häränlihaa, lampaan ja karitsan paistia, kananlihaa, sekä rasvattomia kalalajeja; juomaksi sopii paraiten alkaaliset mineraalivedet, kuten Karlsbaadi, Vischy ja Fachingivesi, Apollinaari, y.m. Sitävastoin kartetaan olutta, happamia viinejä, hapahkoja juomia yleensä, sitruunaa, hapan kurkkuja j.m.s. Karttaa täytyy myöskin kaikenlaatuisia vihanneksia, perunia ja raskaita jauhoruokia. Voita sitävastoin on sallittu käyttää.
Paitsi tätä tarkkaa ruokajärjestystä on mahalaukku joka päivä huuhdottava. Tämän tehtävän, joka ennen ainoastaan lääkärit toimittivat kallishintaisen ja monimutkaisen vatsapumpun avulla, voipi nyt jokainen tehdä hyvin yksinkertaisella tavalla. Yhdistetään tavallinen taipuva kautsukkinen mahakoetin muutamaa tuumaa pitkällä lasiputkella 60 cm pitkään kautsukkiletkuun, jonka yläpäähän on asetettu lasinen suppilo (tratti). Öljytty vatsakoetin on helppo niellä alas vatsaan; suun yläpuolella pystyssä pidettävään suppiloon kaadetaan vettä, joka itsestään juoksee vatsaan. Laskemalla suppiloa tarpeeksi alas virtaa vesi takaisin ja tuopi mukanaan vatsan happaman sisällyksen; uudelleen kohotettuun suppiloon kaadetaan uutta vettä, lasketaan jälleen alas ja sitä tehdään vuorotellen, joten vatsa voipi muutamissa minuuteissa tulla vallan puhtaaksi huuhdotuksi. Huuhdonta toimitetaan mieluimmin 2 kertaa päivässä.
3. Yksinkertainen dyspepsia
on paljon helpompi vika, josa mahahappoa erittyy tavallinen määrä, mutta jossa ruo´ansulatus kuitenkin käy hitaasti ja vaikuttaa helpompiä häiriöitä, todennäköisesti sentähden, että ravinto pysähtyy lii´an kauvaksi mahalaukkuun, johtuen ulostavan voiman, vatsan matelevan liikunnon hitaisuudesta. Merkkejä ovat: paino ja täyteläisyys sydänalustassa atriain jälkeen ilman kouristuksen tapaista kipua, puuttuva tai epävakainen ruokahalu ilman janoa tai huomattavaa laihtumista sekä ilman erityistä kielen tahmaisuutta. Tuskin milloinkaan tavataan oksetusta. Umpi sitävastoin joskus kohtaa potilasta. Ruokajärjestys sovitetaan tässä muodossa likipitäen samallaiseksi, kuin happamassa dyspepsiassa, ei kuitenkaan niin ankaraksi. Maito-, kefiiri- (eräänlaista käynyttä maitoa) ja heraparanteet tekevät usein hyvän vaikutuksen, viimeinen etenkin ummella ollessa. Jalottelu ja voimistelu, sähkä ja hierominen ovat niinikään hyödyllisiä.
4. Mahalaukun väljeneminen, Gastrectrasia.
Tuo vastamainittu vika: ravinnon pysähtyminen lii´an kauvaksi aikaa mahalaukkuun, saavuttaa korkeimman asteensa mahalaukun suuretessa väljenemisen eli laajenemisen kautta. Samassa mitassa, kuin mahalaukku pingoittuu, ohenevat ja heikontuvat myöskin vatsan ulostavat kehälihakset ja ravinto voipi silloin pysyä paikallaan kokonaisen vuorokauden tai enemmänkin. Tätä mahan väljenemistä (dilatation) tavataan varsinkin kroonillisessa vatsakatarrissa, mahalaukun alasuun syöväntapaisen ahdistuksen ohessa; niinikään tulee se pahasta tavasta täyttää vatsaansa liian täyteen monimutkaisilla, vaikeasti sulavilla ja kaasuja muodostavilla ravintoaineilla, ja lopuksi lihasrakennuksen veltostumisesta heikontavain tautien jälkeen. Tämän vian merkkejä ovat: epävakainen ruokahalu, ahdistus ja täyteläisyys ynnä kipu sydänalustassa, sekä varmimpana tuntomerkkinä runsaat oksennukset (useampaan litraan saakka), jotka sisältävät mätänemään ruvenneiden, karvaalta ja happamalta maistuvain ravintoaineiden jäännöksiä. Oksennus on tavallisesti käyvän vellin näköistä, jonka päällä on vaaleanruskea vaahtoinen kerros, välikerroksena harmahtavaa nestettä, jonka lävitse kaasukuplat kohoovat ylöspäin ja pohjasakona ruo´an jätteitä, joiden se´assa tavataan omituisia sieniä eli leviä, nimeltä sarcina ventriculi ja jatoka mikroskoopin alla näyttävät nelikulmaisilta ruutuihin jaetuilta kahvipaaleilta. Sydänalustassa näkyy usein matomaisia liikkeitä. Vatsan melkoinen suureneminen ja väljeneminen huomataan parhaiten koputtelemalla vatsaa, jossa mahalaukun tumpuäänellä on suurempi pinta kuin säännöllisessä tilassa. Sitä seuraa melkein aina umpi ja melkeä laihtuminen.
Parannusmenettely on parhaasta päästä siinä, että sekä ruo´an että juoman määrä vähennetään aina ehdottomaan kieltäytymiseen, mitä tulee juoksevassa muodossa olevan ravintoon. Jos jano tulee kovaksi hillitään sitä jääpalasilla. Muuten sovitetaan ruokajärjestys sen mukaan onko käsillä samalla hapan dyspepsia, kroonillinen vatsakatarri tai syöpä. Paras parannuskeino kuitenkin on vatsan huuhtominen niinkuin tässä ylempänä on selitetty. Se tekee erinomaisen nopeasti hyvän vaikutuksen, minkä kuitenkaan ei saa antaa houkutella itseään sen liian pikaiseen, lopettamiseen, vaan on sitä jatkettava kumminkin 4 - 6 viikkoa. Sen ohessa on tuota veltostunutta vatsalihasta vahvistettava sähköllä ja hieromisella.
5. Mahankouristus, Cardialgia Kun mahalaukullakin on tuntohermonsa (vagus), esiintyy sielläkin näiden hermojen liika kiihotus ja hermokipu, neuralgia, jota tavallisesti sanotaan mahan kouristukseksi eli Cardialgiaksi. Kiihotus voipi syntyä joko välittömästi kirpeiden myrkkyjen, kirpeiden ravintoaineiden, happamasta dyspepsiasta johtuvan runsaan mahanesteen, mahahaavain, syöpähaavain y.m. takia taikka välillisesti kalvetustaudissa verettömyydessä esiintyvän vaillinaisen verensekoituksen, kohtutautien y.m. kautta.
Särky tulee puuskittain vapailla väliajoilla, tuntuu kovimmin sydänalustassa rintaluun alapuolella, mutta voipi säteillä ulospäin selkään ja kylkiinkin. Kipu vähenee usein painamalla sydänalustaa ja viime mainituissa tapauksissa nauttimalla ruokaa.
On aina koetettava tutkia mahan kouristuksen syy ja sen mukaan parantaa sitä. Kovassa happomuodostuksessa helpottaa se nauttimalla teelusikallisen magnesiaa, natria tai kaksinkertaisesti hiilihappoista natria (bikarbonat lasillisessa vettä). Morfiinia tai oopiumtippoja sisällisesti taikka morfiiniruiskutusta nahan alle sydänalustassa käytetään ainoastaan lääkärin luvalla. Myöskin on vismutti vanhastaan koeteltua lääkettä. Kohtutautisille sopii Durietz´in kohtutipat (Tinit-Castorei thebaica) ja Valeriaana Tinktuuri.
6. Oksennus
Oksennus syntyy melkein aina vatsahermojen ärryksestä, jonka kautta mahalaukun lihakset, välilihaksen tukemina, käyvät ankaraan liikkeeseen, niin että ne ajavat mahalaukun sisällön takaisin ruokakurkun ja suun kautta, siis vastakkaiseen suuntaan vasten mahalaukun säännöllistä matelevaa "peristaltista" liikuntoa, jonkatähden oksentaessa tapahtuvaa liikuntoa sanotaan "vastaperistaaliseksi".
Kiihotus taas voipi olla joko perifeerinen, koskeva hermonpäitä mahalaukussa tahi nielussa, kuten esim, kaiksenlaisissa vatsataudeissa, nautittaessa inhottavia aineita, oksennusaineita y.m.s., tahi hermonjuuria koskeva keskellinen, aivoissa, esiintyen aivojen liikaverisyydessä ja verettömyydessä ynnä useiden aivotautien yhteydessä, taikka heijastuskiihotus, esiintyen etäisten elinten, kuten kohdun, munuaisten y.m. vammoissa.
Tavallisesti tulee oksennus vatsan ylellisestä täyttämisestä ruoalla ja juomalla tai sopimattomilla ravintoaineilla, joiden poistamista on edistettävä ja autettava juomalla haaleaa vettä. Oksennus lakkaa itsestään sitte kun nautitut aineet on tyhjennetty. Vatsan kylmettymisestä äkkiä pysähdetyn hikoilun jäljestä johtuvaa oksennustakaan ei ole lii´an äkki¨ä keskeytettävä. On käytettävä ainoastaan limakkaita juomia vähän erältään, asetettava sinappitaikina vatsalle ja toimitettava sairaalle jalkakylpyä. Jos oksennuksen yhteydessä on kova särky, voidaan vatsalle panna kylmänkosteita kääreitä ja on tautia silloin parannettava samoin kuin mahatulehduksesta.
Oksennusta, joka johtuu mahahaposta ja limakokoumista vatsaan, kuin myös juopottelijain aamuoksennuksia parannetaan ennen annettujen ohjeiden mukaan.
Oksennus liiallisesta ärtyisyydestä vatsassa esiintyy heikkohermoisissa, kohtu-luulotautisissa henkilöissä kuin myöskin raskaana olevissa naisissa. Sitä lievennetään vatsalla pidettävillä kuivilla, lämpimillä maustinpusseilla sekä nauttimalla arominttu- tai sitruunamelissateetä, jota juodaan kylmänä, taikka ruokalusikallinen kaneelivettä ja muutamia Hoffmannintippoja. Jäljestäpäin käytetään vatsaa vahvistavaa, karvasta teetä ja vatsatippoina karvasta raparperiviiniä (vinum rhei amarum), jota nautitaan teelusikalinen pari kertaa päivässä.
Raskaana olevain oksennuksia lievitetään juomalla suuta- tai seltterivettä. Ne lakkaavat tavalisesti itsestään sitte kun puoli raskausajasta on kulunut.
Ylösnousseesta kihdistä, sisään kääntyneistä ihotaudeista, pysähtyneistä kuukautisista, peräpukamataudista, y.m.s. johtuneet oksennukset vaativat jalkakylpyä, sinappitaikinoita entisille kihdin ahdistamille paikoille sekä veri-iilejä nivuksiin tai perään.
Oksennuksen syynä voidaan pitää elimellisiä vikoja vatsassa ja syöpää, kun sairaalla on hellittämätön raskaus tai särky vatsassa, ollen sen yhteydessä itsepintaiset oksennukset, jotka kohtaavat aina vissillä ajalla atriain jäljestä. Se vaatii lääkärin neuvoja.
Myrkyistä, maksataudista, keltataudista, sappikivistä, ähkystä ja maidoista johtuneista kuin myöksin kuumeiden yhteydessä sattuvista oksennuksista katsotaan paikoissaan.
Kaikkien oksennusten jälkeen täytyy sairaan olla muutamia päiviä tarkka ruokajärjestyksessään, niin ett´ei nauti mitään kuumentavaa tai sopimatonta ravintoa, vaan ainoastaan mietoja liemiruokia.
center> 7. Vieraat esineet vatsassa ja suolissa
Nielemällä vatsaan joutuneet hedelmäin sydämet, lyijykuulat, sormukset, rahat j.m.s., laajuudelleen usein yhtä suuria kuin pikkusuolet, menevät kuitenkin useimmiten jonkun ajan kuluttua pois ilman vaivoitta, jos noudatetaan sopivaa elämäntapaa. Sellaisessa tapauksessa on sentähden paras odottaa kärsivällisyydellä sekä noudattaa tarkkaa ruokajärjestystä: nauttia ainoastaan veteliä, limaisia, mietoja ruokalajeja sekä välttää kaikkea kuumentavaa, kiihottavaa, hapanta ja vaikeasti sulavaa. Jos vatsanpohjaa silloin tällöin hieroskellaan ja painellaan, liikuskellaan usein, kartetaan rajuja ponnistuksia sekä maataan vatsallaan, edistäen siten alas niellyn esineen lähtemistä. Antamalla ulostuksen tapahtua paljuun, jossa on vettä, on helppo löytää tuon vahingollisen esineen joka on kulkenut läpi suoliston, ja varmistautua, että siitä on päästy. Alasniellyt neutalt kaivavat kuitenkin usein itselleen kokonaan toisen tien ja tulevat esiin etäisissä ruumiinosissa, joskus vasta useiden viikkojen tai kuukausien kuluttua, mutta toisinaan yhtä hyvin ilman erityistä haittaa. Jos iilimatoja on vatsaan joutunut, syntyy siitä usein huolettavia symptoomeja: polttava särky, röyhkäykset, nikotus, verenoksennus, y.m.s. Silloin annetaan heti veteen liuotettua keittosuolaa ja juodaan sitä suurissa määrin siksi kunnes vaivat lakkaavat.
|
|
