the GASTROLAB Home Page

Our Webcam showing the Water Tower of Vasa, Finland

Historialliset tekstit:
Aasialainen kolera

GASTROLAB´in kotisivu

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Tämän ankaran taudin kotimaa on vanhastan Bengali Itä-Intiassa, josta se tällä vuosisadalla on keskuuslikkeen kautta monta kertaa levinnyt Eurooppaan, myös meidänkin maahamme.


Robert Koch 1843 - 1910

Saksalainen Koch keksi v. 1883, että tarttuma-aineen tekee eräs sieni, kolerabasilli, myöskin kommabasilliksi sanottu, sen kun on välimerkin komman (pilkun) näköinen. Tämän laita on melkein sama kuin tyfoidibasillinkin, se kun kokoutuu suolikanavaan, johon se juomaveden tai ravintoaineiden kanssa tulee niellyksi, jonka jälkeen se poistuu ulostusten kanssa ja saastuttaa joko välittömällä persoonallisella kosketuksella tai välillisesti sen ensin saatutettua ilman ja maaveden. Muuten on sillä se ominaisuus, että se kuivumisella ja happamissa nesteissä helposti turmeltuu. Tauti, joka ei voi syntyä ilman tarttumusta, ilmautuu toisinaan hajanaisena, mutta useammin kulkutautina (epideeminä), varsinkin jos epäterveelliset suhteet kurkussa ja vatsassa edistävät sen tarttuma-aineen kehittymistä ja leviämistä. Taipuvimpia koleraan ovat ne henkilöt, jotka vatsa- ja suolikatarrin tai muiden tautien, virheellisen ravintojärjestyksen, juoppouden ja irstailun kautta ovat heikontuneita. Koleran tuhotyöt ovat myöhempinä aikoina vähentyneet samassa suhteessa kuin terveydenhoitotoimi on kaupungeissa parantunut. Maiden ja kaupunkien sulkeminen n.s. karanteenilla on varma suoja koleraa vastaan, jos sitä ankaruudella noudatetaan. Tärkein on Suetsin kanavan tarkka vartioiminen, koska kolera nykyaikoina tavallisesti tulee juuri sitä tietä Eurooppaan.

Tauti esiytyy erilaisissa asteissa, joita on sanottu koleraripuliksi, koleriiniksi ja kehittyneeksi kolerakohtaukseksi.

Koleraripuli näyttäytyy vetelöinä sapenvärisinä ulostuksina ja vatsan myrinällä, alussa ilman mitään yleisempää pahoinvointia, mutta pian tulee sen yhteyteen tahmainen kieli, paha maku suussa, ahdistus sydän-alla, iljetys ja inho, päänkivistys y.m.

Koleriiniksi sanotaan sitä tilaa, jolloin ulostukset tulevat yhä runsaammiksi, kadottavat sappimaisen värinsä ja muuttuvat riisiveden kaltaisiksi, hyvin veteliksi ja valkoisiksi, oksennukset alkavat, virtsa tulee niukaksi, kova jano ilmautuu, kuin myöskin ankara päänkivistys, korvain suhinaa, sydäntykytys, tuska ja melkoinen raukeus. Kieli rupeaa käymään kuivaksi, ääni käheäksi, lämpö laskeutuu, valtimon tykytys lisäytyy, pohkiolihaksissa tuntuu vähäistä kouristusta ja kylmyyttä käsissä ja jaloissa.

Kolerakohtaus tunnetaan rajuista, tiheään toisiaan seuraavista runsaista tyhjennyksistä sekä ylä- että alapuolista tietä; ulostukset sisältävät riisiveden kaltaista nestettä ilman tavallista ulostusten hajua, ollen toisinaan niin sekaantuneen veren takia lihan suolaveden värisiä. Suurennuslasilla nähdään näissä ulostuksissa suuria kommabasillien joukkoja. Kieli muuttuu veripunaiseksi, leveäksi ja latuskaiseksi, ja peittää sen valkea tai harmaa tahma. Nikotus ja kiihkeä jano vaivaa sairasta. Vatsa vajoaa sisään, tuntuu taikinamaiselta, paitis vatsalihasten kouristuksessa, jolloin se käypi kovaksi kuin lauta. Ääni käypi heikoksi, käheäksi ja soinnuttomaksi, kasvot harmahtaviksi, lyijynvärisiksi, silmät ja posket sisäänvajonneiksi, poskiluut ulkonevat ja nenä muuttuu teräväksi. Iho muuttuu kalpeaksi ja sinertäväksi, varsinkin huulissa, sormien kynsissä ja siittimissä, tahmeaksi ja kylmäksi, kuihtuneeksi ja voipi sitä käsissä ja kaulassa nostaa laskoksiin, jotka jäävät kauvaksi paikallensa. Ihon lämpö laskee useita asteita, aina 30 asteeseen C. Valtimo tulee nopeaksi, aina 156 tykähdykseen minuutissa ja niin heikoksi, että tykytystä tuskin tuntuu. Laskimot käyvät ihan täyteläisiksi. Virtsan erittyminen lakkaa. Tietoisuus on jäljellä, vaikka mieli on ylen haluton ja tunnoton. Unta ei ole ensinkään. Tuskallinen kouristus tuntuu siellä täällä lihaksissa, mutta varsinkin pohkeissa. Nämä merkit (symptoomit) lisääntyvät vielä tukehduskaudella. Raajat käyvät nyt sinipunaisiksi, huulet melkein mustiksi, ääni tuskin kuultavaksi, kylmä hengitys melkein huomaamattomaksi, valtimo tuntumattomaksi. Jos laskimo avataan, tulee siitä ainoastaan tipottaisin paksua, mustanpunaista, tervan kaltaista verta. Oksentaminen ja ripuli lakkaa; niukan ulostukset ovat verisiä. Ylöspäin suunnatut lasimaiset silmät seisovat puoliksi peitossa, sydän lakkaa sykkimästä ja kuolema tulee heikolla korinalla. Koko kohtaus voipi loppua muutamassa tunnissa tai parissa päivässä.


Kuoleva luovuttaa henkensä, keskiaikaisen piirroksen mukaan.

Sen päättyessä onnellisesti seuraa sitävastoin peräytymisjakso, jolloin valtimo jälleen kohoaa, ihon lämpö ja parempi väri palaavat vähitellen, kouristus lakkaa, ääni tulee vahvemmaksi, ulostukset paremmin sapenvärisiksi ja puuromaisiksi, virtsa alkaa jälleen erittyä ja lämmin hiki peittää ihon. Parantuminen voipi nyt jatkua yhä edelleen ja sairas tulee entiselleen; taikka on se epä-edullisissa tapauksissa ainoastaan näennäinen ja sairas joutuu tyfoidinkaltaiseen tilaan, koleratyfoidiin, jota seuraa kuume, huumaus ja houre, riippuen joko siitä, että vesiumpi on kehittynyt virtsamyrkytykseksi (uremi = virtsa sekautuu vereen) tai että sitä seuraa keuhkotulehdus tahi mätämäisiä (difteriittisiä) toiminnoita siellä täällä ruumiissa. Sairaan, joka kesti varsinaisen kolerakohtuksen, tempaa nyt koleratyfoidi pois elämästä tavallisesti parissa päivässä.

Koleran parannusmenettely. Toimenpiteet tarttumisen estämiseksi ovat tärkeimmät. Antwerpen´in Lääkärikongressissa Elokuulla 1885 sovittiin lukuisista toimenpiteistä, joita olisi noudatettava koleratartunnan maahan tuonnin ja levenemisen estämiseksi Euroopassa. Tärkeimpinä tahdomme mainita seuraavat: Suetsin kanavan silmälläpitämiseksi on kansainvälinen terveysneuvosto Aleksandriassa uudestaan järjestettävä. Maakaranteenit, terveyssaarrokset ja ihmisten ja kirjeiden savuttaminen ovat hyödyttömiä. Parannettu terveyshoito ja puhtaus kaupungeissa ja kylissä ovat etevimpiä keinoja tarttuman levenemisen estämiseksi maahan. Sitävastoin on merikarantteeneja tehokkaita keinoina pystytettävä, mutta ovat ulotettavat kaikkiin satamiin virtain suillakin. Koleran saastuttamasta satamasta lähtevät laivat täytyy tarkasti desinfisioida. Niinikään ovat rautateiden junat tarkastettavat ja desinfisioitavat eri maiden raja-asemilla.

Suojeluskeinot terveille ovat:

silloin kun elämäntapa on säännöllinen ja kohtuullinen, on siitä mahdollisimman vähän poiettava;

että pidetään itseään liiallisista ruumiin- ja hengenvoimain ponnistuksista, kiihkeistä mielenliikutuksista ja kaikenlaatuisista irstailuista;

että ruoan ja juoman suhteen, varsinkin mitä tulee paloviinan ja muiden väkijuomain nauttimiseen, noudatetaan kohtuullisuutta;

ettei siinä huoneessa, missä joku kolerasairas makaa, saa syödä eikä juoda;

että hikisenä ollessa kartetaan hätäistä juontia, varsinkin jos juoma on kylmä;

ett´ei juoda likaista vettä;

että kartetaan vaikeasti sulavia ja pilautuneita ravintoaineita, kypsymättömiä ja pahenneita hedelmiä, rievää tai hapanta kaljaa ja olutta ja muita sellaisia;

ett´ei aamusilla mennä vatsan tyhjänä ollessa ulos;

että huolellisesti noudatetaan puhtautta ei vaan yksin ruumiin ja vaatteiden, vaan myöskin asuntohuoneiden, eteisten, pihain ja hyyskien suhteen:

ett´ei käytetä vieraita hyyskiä tai sellaisia joihin on tyhennetty koleratautisten ulostuksia;

että vaatteus sovitetaan vuodenajan ja ilmanlaadun mukaan, pidetään jalat lämpiminä ja kuivina ja käytetään vyötä uumalla;

että vaatteita kiireesti muutetaan kun ovat kastuneet ja juodaan sen jälkeen jotain lämmintä;

ett´ei nukuta ulkona kentällä eikä öisin avonaisten akkunain ääressä;

että akkunoita ja ovia avaamalla ja, kun vuodenaika niin vaatii, lämmittämällä hankitaan joka päivä raitista ilmaa huoneisiin, mikä useimmissa tapauksissa tekee savustamiset tarpeettomiksi;

että varsinkin niiden huoneiden lattialle, joissa makaa sairaita, riputetaan pieniksi hakattuja kuusenhavuja ja kastellaan karboolihappoliuoksella (mitä puhdistustoimiin tulee, viitataan muualla tässä kirjassa olevaan lähempiin ohjeen puhdistusaineiden yhdistyksestä ja käyttötavasta);

että niissä paikoissa, joissa ei voida aikaan sada riittävää ilmanvaihdosta, kuten pienillä, ahtailla, likaisilla kaduilla, pihoilla ja eteisissä, köyhäin parakeissa, y.m. kuin myös huoneissa ja laivoissa, joissa on sattunut kuolemantapauksia koleran takia, käytetään savustamista tervalla;

että huoneesta, jossa jo on joku kolerasairas, kaikki sairaan ulostukset nopeasti ja huolellisesti viedään pois ja peitetään karboolihappoisella kalkilla tai sammumattomalla kalkilla tahi rautavitriiniliuoksella (1 osa 8 osaan vettä); taikkapa myös, silloin kun näitä aineita ei voida saada, hyvin palaneiden puuhiilten ja tuhan sekoituksella. Parasta kumminkin on epohopeasublimaattiliuos 1 osa 500 osaan vettä;

että koleratautisen käyttämät sänky- ja pitovaatteet hyvin tuuletetaan ja puhdistetaan ennenkuin kukaan muu niitä pesee tai käyttää; ja lopuksi

että koetetaan säilyttää levollista mielialaa eikä peljätä tautia, joka, sen mukaan mitä kokemus on opettanut, harvemmin hätyyttää pelkäämätöntä ihmisystävää, joka auttaa ja hoitaa sairasta, kuin arkaluontoista, joka turhanaikaisilla varokeinoilla tuskallisesti koettaa välttää vaaraa;

että poistutaan koleran saastuttamalta paikalta joll´eivät erityiset velvollisuudet vaadi pysymään paikallaan.

Kun koleran aikana, varsinkin kylmällä ja kostealla ilmalla tunnetaan alakuloisuutta ja huonoa vointia, on huomattu edulliseksi ottaa kerta tai pari päivässä puoli ruokalusikallista kaksinkertaista koinruohotippoja tai ruokalusikallinen koinruohoviinaa tahi lasillinen hyvää portviiniä. Jos jotakin vaivaa itsepäinen umpi, on paras käyttää ulostavaa peräruisketta; joll´ei tämä vaikuttaisi, nautitaan ruokalusikallinen risiiniöljyä tai kukkura teelusikallinen raparperipulveria, sillä voimakkaammat ulostusaineet koleran liikkuessa ovat vaarallisia.

Lääkkeitä sairaille

Kokemus on osoittanut, että yhtä vaikea, kuin tauti kehittyneessä muodossaan on parantaa, yhtä helppo on sen parantaminen useimmissa tapauksissa, jos sairas alussa ja ajoissa hakee apua ja hoitaa tarkoituksenmukaisesti itseänsä. Sentähden ei voida koskaan liian usein toistaa sitä varoitusta, ett´ei koleran aikana saa minkään lauutista pahoin vointia pitää liian vähäpätöisenä. Vanhempain ja isäntien tulee niinikään kaikin tavoin kehoittaa lapsiansa ja palvelijoitansa ilmaisemaan ripulin ja muut pahoin voinnit, jotka ajoissa ovat helpot parantaa, mutta jotka laiminlyötyinä useinkin äkkiä kaatavat sairaan kuolinvuoteelle.

Jos kumminkin joku joutuu koleran käsiin, on aina paras, kun se vaan voipi käydä laatuun, kutsua lääkäriu, ja joll´ei sairas voi kotona saada tarpeellista hoitoa (mikä, missä se vaan käypi päinsä, aina olisi parempi), on välttämätöntä viivyttelemättä toimittaa hänet johonkin sairashuoneeseen. Siksi kunnes se ehditään toimeen panna, ryhdytään heti seuraavaan menettelyyn, sillä pienintäkään viivytystä tässä suhteessa ei useinkaan sittemmin voida tieteen avulla korvata.

1. Enteiden kestäessä. Helpomman pahoin voinnin kohdatessa tulee sairaan pysyä sisällä ja olla hyvin puettuna; koko vatsa peitetään lämpimällä tärpättivaatteella tai voivaatteella, johon on ripoteltu hienonnettuja karvaita pippuria, tahi hierotaan vetsaa seoksella, jossa on desilitra paloviinaa ja ruokalusikallinen hienoksi survotuita karvaita pippureita.

Kovan levottomuuden yllättäessä ja kun sitä seuraa tuska ja ahdistus rinnassa sekä kirvelyä sydän-alla, tai täyteläisyyden tunne ja jyskytystä päässä, on sairaan ehdottomasti riisuttava ja käytävä lämpimään sänkyyn.Vatsalle pannaan sinappitaikinaa, joka on valmistettu 4 osasta jauhettua väkevää sinappia ja 1 osasta ruisjauhoja, jotka sekoitetaan veteen taikinan paksuiseksi ja levitetään sitte paksulti liinavaatteelle. Tätä sinappitaikinaa on pidettävä paikallaan vähintäänkin 20 minuuttia sen jälkeen kun ensiksi tuntuu kirvelyä.

Jos sairas tietää nauttineensa paljon tahi sopimatonta ruokaa, jos hän tuntee inhia tai on kieli tahmainen, annetaan heti yksi oksennusjuuripulveri tai sen puutteessa 2 ruokalusikallista keittosuolaa sulatettuna 1 1/2 dl haaleaa vettä, joka kaikki kerralla nautitaan. Joll´ei sairas tunne inhoa eikä kieli ole tahmainen, mutta vaivaa häntä ripuli yhdessä muiden enteiden kanssa, seurataan sitä menettelyä, joka koleraripulia vastaan seuraa tässä alempana.

2. Koleraripulin kohdatessa tulee sairaan heti käydä sänkyyn; koko vatsa peitetään sinappitaikinalla ja siälle annetaan seosta, jossa on 4 osaa Bangin hermotippoja (solutio camphorae spirituoso-aethera tai aether spirituosus camphoratus) ja 1 osa oopiumtippoja, 15 tippaa joka puolen tunnin perästä siksi, kunnes siitä seuraa hikoilu (tätä seosta saadaan lääkärin määräyksellä valmiina apteekista).

Sen ohessa juodaan runsaasti saleppivelliä tai riisivettä, johon sekoitetaan hyvää punaista viiniä, missä sitä vaain on saatavissa, jonka ohessa ruoan ja juoman suhteen noudatetaan mitä suurinta varovaisuutta.

3. Koleriinin (pikkukoleran) ja kehittyneen koleran alkaessa on sairas, jollei se jo ole tapahtunut, pantava riisuttuna lämpimään sänkyyn erinäisessä huoneessa, jota ahkerasti tuuletetaan, sekä ilman muuta seuralaisia kuin mitä sairaan hoitamiseen tarvitaan. Kohtaavan ulostamisen tai sen tarpeen takia älköön sairas nousko sängystä, vaan käyttäköön alusastiaa, johon on kaadettu sublimaattiliuosta.

Niissä tapauksissa, joissa tauti puhkeaa äkkiä, on vatsalle pantava heti sinappitaikinaa. Sittemmin (jos sairas on nauttinut oksetusainetta, vähintään puoli tuntia sen jälkeen) annetaan viisi tai kuusi kanverttitippaa (aether camphoratus spirituosis) mieluimmin sokeripalassa ja päälle juodaan lämmintä seljateetä. Tätä sinänautintaa uudistetaan joka viides minuutti aina siksi, kunnes runsas, yleinen lämmin hikoilu alkaa, jonka jälkeen nauttimisen väliaikoja vähitellen piedennetään kerraksi tunnissa. Tällä tavoin jatketaan nyt 6 - 8 tuntia siksi, kunnes sitä seuraa toipuminen, jolloin kanverttitippoja lakataan antamasta.

Sairaan janon sammuttamiseksi tai oksetuksen estämiseksi annetaan pieniä jääpalasia, missä vaan jäätä on saatavissa, tai myöskin kylmää hiilihappovettä (myöskin samppanjaviini ruokalusikoittain nautittuna on toisinaan näyttänyt tekevän hyvän vaikutuksen) taikka raikasta juomavettä.

Kouristuksen yllättäessä on käsivarsia ja sääriä uutterasti hierottava joka paljain käsin tai villavaatteella, joka on kastettu seokseen, jota saadaan sekoittamalla 110 gr jauhettua sinappia ja 6 1/2 dl paloviinaa, kanverttiviinaa tai tärpättiä. Hieromisen välillä lämmitetaan jalkoja ja sääriä lämpimällä soralla tai muulla sellaisella.

Parantuessa jommasta kummasta näistä taudeista on tuiki tärkeätä, ett´ei vuodetta jätetä liian aikaisin ja ett´ei kahtena ensi päivänä syödä mitään muuta kuin vetelää kauralientä, keitettyä maitoa tai lihasoppaa pehmeän leivän kera. Tämän ajan kuluttua ruvettakoon, vaikkapa suurimmalla varovaisuudella, vähitellen käyttämään helposti sulavaa, vahvempaa ravintoa.

Tässä määrätyt lääke-annokset ovat lasketut täys´kasvuisia henkilöitä varten; lapsille annetaan siis ijän mukaan vähemmän.


Lääkärissäkäynti vanhassa Roomassa, Rosenfeldin tekemän seinämaalauksen mukaan.

Vuonna 1884 keksi italialainen Cantani koleran parannustavan, joka on näyttänyt parempia tuloksia kuin mitkään muut. Sen mukaan käytetään runsaasti kuumaa parkkihappoliuosta peräruiskeeksi. tämä kiuos on yhdistetty 2 litr. tislattua tai keitettyä, 38 - 39 astetta lämmintä vettä, johon on liuotettu 5 - 10 - 20 gr parkkihappoa (acidum tannicum) joko ilman tai lisättynä 30 - 50 gr Arapian gummia ja 30 oopiumitippaa. Parhaan vaikutuksen tekee se taudin alussa ja on sentähden käytettävä heti ensimmäisen koleraripulin alkaessa, yksi ruiskutus kunkin tarpeenteon jäljestä. Parin ruiskutuksen perästä on kolera tavallisesti poistettu. Mutta vielä myöhemmissäkin taudin jaksoissa voipi se olla hyödyksi. Tähän ei tarvita mitään peräruiskua, vaan kaadetaan liuos astiaan, jonka pohjasta käypi pitkä kasteluletku, pää varustettuna torvella. Asettamalla astian korkealle juoksee liuos sisään omasta painostaan. Paljoutensa kautta, 2 litr. kerralla, juoksee se läpi paksunsuolen aina ohutsuoleen saakka. Parkkihappo tappaa bakteriat, pysäyttää ripulin, kiihottaa ja lämmittää ruumista kuumuudellaan ja korvaa runsaan vetisyytensä kautta veressä ilmautuvan veden vähyyden. Viimeisinä vuosina on keino useissa paikoin Euroopassa ja Ameriikassa osoittanut ihmeteltävän hyviä vaikutuksia.

Pitemmälle kehittyneissä, vaikeammissa kolerakohtauksissa voipi sitäpaitsi käyttää erästä toista Cantanin parannustapaa, nimittäin suolaliuoksen ruiskuttamista ihon alle; liuos sisältää 4 gr keittosuolaa ja 3 gr hiilihappoista natria sulatettuna yhteen litraan 38 - 40 asteista lämmintä vettä. Tätä ruiskutetaan 1/2 - 1 litr. erältään teräväkärkkisellä pillillä, joka pistetään nivukissa nahan alle solukudokseen. Tämän työn voipi ainoastaan lääkärin toimittaa.

ISP Providers