the GASTROLAB Home Page

Our Webcam showing the Water Tower of Vasa, Finland

Historialliset tekstit:
Lääkeoppi

GASTROLAB´in kotisivu

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä. Tässä seuraa sen ajan "Pharmaca Fennica".

Aluna maistuu karmealta ja jomottavalta sekä käytetään sisälle varsinkin pitkällisissä, vetisissä ripuleissa, lyijyähkyssä, verensyöksyssä sekä pilkkukuumeessa. Annos on 30 centigrammaa hienonnettua alunaa joka 3:mas tai 4:jäs tunti, sekoitettuna siihen teelusikallisen Arabian kummia. Alunaheraa valmistetaan 2 teelusikallisesta murskattua alunaa, joka keitetään heraksi puolessa tuopissa maitoa; hera siivilöidään sokeroidaan ja maustetaan kaneeleilla mielen mukaan ja tätä nautitaan pikarillinen useita kertoja päivässä. - Ulkopuolisesti käytetään alunaliu´osta huulirohtumaan ja turvonneisiin ikeniin keripukissa.R. Sulphatis aluminico-kalici gram 50.
Dr. Sr. 50 grammaa alunaa.
Polettua alunaa saadaan asettamalla kuumalle hiilikauhalle alunaa, joka kiehumasta ja pöhisemästä lakattua sekä hyydyttyä, hienonnetaan pulveriksi. Sitä käytetään liikalihan poistamiseen likaisissa, tahmakkaissa haavoissa, joiden kohonneimpiin paikkoihin sitä sirotellaan pieni hyppysellinen. Ainetta ei saa uudelleen käyttää ennenkuin ensimmäisen sirottelun jäljestä syntynyt kuortuma on irtautunut ja pois pudonnut ja uutta liikalihaa on ruvennut haavasta tunkeutumaan.
R. Sulphat. aluminici usti gram 50.
Dr. Sr. Poltettua alunaa.

Ammoniakki (Stinkspiritus) on haihtuvaa nestettä, jota on säilytettävä tiiviisti sulkeutuvalla lasitulpalla varustetussa pullossa. Sitä käytetään ainoastaan ulkonaisesti osaksi hajuaineena nenän ärsytämiseksi pyörtymyksen ja valekuoleman kohtauksissa, osaksi öljyn yhteydessä linimenttinä särkeväin paikkain hieromiseen. Eau de Luce, jota erityisesti on ai´ottu hajuaineeksi, on erästä amminiakkise´osta, sisältäen yhden osan toistain tislattua pohjaan-palanutta hirvensarviöljyä (pyroleum animale rectificatum), 50 osaa ammoniakkia ja 50 osaa väkiviinaa.
R. Solutionis ammoniaci gram. 100.
Dr. Sr. 100 grammaa hajuainetta

Annokset, katso lääkeannokset.
Arabian kummia käytetään kummivedeksi (3 teelusikkallista Arabian kummia sulatettuna lasillisessa vettä). Tätä juodaan vähän kerralla ankaran vatsan ärsytykseen, oksetusten, vatsatulehduksen, suoliähkyn, ripulin, koleran, vesiummen y.m. vaivatessa. Niinikään käytetään sitä silmätulehduksessa. Sen sijassa voidaan käyttää kirsikanpihkaa. Lievitysaineena kurkkukatarrin yhteydessä olevaa ärtyisää yskää vastaan käytetään sitä palasina, joita pidetään suussa ja annetaan vähitellen sulaa.
Aseptiini, eräs kaupassa löytyvä kaunistus aine, sisältää pääasiallisesti boorihappoa, jolla on tartuntaa puhdistavat ja varjelevat ominaisuudet; käytetään sentähden edullisesti suuvetenä y.m.
Basilikkisalvat, katso salvat.
Boorisalvaa valmistetaan yhdestä osasta Boorihappoa ja 100 osasta Vaseliinia ja on parhaita voiteita pitämään haavoja puhtaina; käytetään myöskin edulla kaikenlaisiin ruusuvikoihin.
Collodium eli Collodium elasticum on erittäin sopivaa nirhamain ja muiden pienempäin ulkonaisten vammain peittämiseen verenvuodon lakattua. Sitä tiputetaan tai sivellään haavalla ja jätetään kuivumaan sekä varotaan hankaamiselta ja raappimiselta. Pullon tulee olla hyvin tupattuna.
Englanninsuola, katso ulostussuola.
Espanjan kärpänen, katso vetoaineet.
Etikkahunajaa (Osymel) valmistetaan 8 osasta hunajaa ja 100 osasta etikkaa, jotka sekoitetaan hyvin yhteen. Se on jäähdyttävää ja pehmittävää sekä hyvää ainetta sekoittaa kuumejuomaan varsinkin tulehduskuumeissa. Tätä lisätään 1 - 2 ruokalusikallista kuhunkin kupilliseen juomaa. Niinikään käytetään sitä teelusikoittain rintamehuna.
Glaubersuola, katso ulostussuola.
Glyseriiniä käytetään palovammain, helpompain paleltumain, ihottumain jälkeisten haavain ja muiden ulkonaisten vammain voitelemiseen.
Happamat ryytitipat ovat voimakkaasti jumoavia ja jäähdyttäviä sekä käytetään mätäkuumeessa, jossa näytäiksen raukaisevaa hikoilua ja purkautumisen merkkejä veressä, verenjuoksuissa, itsepintaisissa ripuleissa, heikkoon vatsaan kun sen yhteydessä on mätäisiä röyhtäyksiä sekä hellittämättömään hikoiluun, varsinkin yöhikoiluun. Annos on 20 - 30 tippaa useita kertoja päivässä miedonnettuna juomalasilliseen vettä, niin että se on kohtalaisen hapahkoa. Suuremmassa teekupillisessa sakeahkoa kauralientä tai vetelää siirappia voi sitä ottaa 40 - 50 tippaa. Yöhikoilua vastaan otetaan sitä ainoastaan yksi annos iltaisin. - Happamat tipat sisältävät rikkohappoa ja ovat voimakkaasti syövyttäviä. Sentähden on niitä varovasti käsiteltävä, säilytettävä hyvin sekä nautittaessa tarpeeksi miedonnettava.
R. Tinct. aromat. acidae gram 40.
Dr. Sr. 40 grammaa happamia ryytitippoja.
Hauteita eli kääreitä kipeillä ruumiinosilla käytetään joko kylmiä tai lämpimiä ynnä kuivia tai märkiä liinaisia sidosriepuja taikka villahuiveja, täytetyitä häränrakkoja, jauho- ja ryytipusseja, puuroja j.n.e. Kylmiin kääreisiin käytetään kylmää vettä, johon suvella sekoitetaan keittosuolaa, salmiakkia, salpietaria, j.m.s., talvella lunta ja jäätä. Siihen kastetaan pyyhe tai suurempi liinavaateliuska, kääritään monin kerroin, puserretaan ja asetetaan kipeälle paikalle sekä muutetaan vähintäänkin joka neljännestunti. Vieläkin parempi on puoliksi lumella ja jääpalasilla täytetty häränrakko tai kautsupussi (jäärakko). Kylmiä kääreitä käytetään tulehduksen ja verenvuodon vähentämiseksi kaikista äsken tulleista ulkonaisista vammoista sekä kuumeen yhteydessä kohtaavaa hourailua, särkyä, halvausta, aivovesitautia, y.m. vastaan. - Kylmänkosteaksi lämmittäväksi kääreeksi, Neptunnon kääreeksi, käytetään veteen kastettua, väännettyä pyyheliinaa tahi nelinkertaista liinariepua; joka sovitetaan kipeälle paikalle ja peitetään hyvin vahataftilla ja pidetään lujasti kiinni sekä saa olla paikallaan 6 - 8 tuntia eli siksi kuin sen on alkanut kuivua, jolloin kääre uudistetaan. - Lämpimiä kääreitä toimitetaan sekä kuivia että märkiä. Kuivina käytetään lämpimiä jauhopusseja, servettejä, posliinilautasia tai ryytipusseja, joita valmistetaan rikki rouhituista hyvänhajuisista yrteistä ja kanvertista, jotka pannaan hienosta liinasta tehtyyn pussiin. Pussi kursitaan kiinni ja asetetaan kipeälle paikalla joka kuivana tai kanverttiviinalla pirskotettuna. Tähän tarkoitukseen käytetään seljapuun kukkia, marunan (artemisia absinthium) umpuja, minttuja, isoppia, lavendelia kourallinen sekä 4 - 8 grammaa kanverttia. Sellaisia ryytipusseja käytetään helpottavana aineena leinipaiseilla, hammassäryssä, vatsavaivoissa ja ripulissa, varsinkin lapsilla. Märkinä lämpiminä hauteina käytetään haalealla vedellä puoliksi täytetyitä häränrakkoja; kiehuvaan veteen kastetuita ja väännetyitä lankavyyhtejä; kiehautettuja ryytejä, joko kouristusta asettavia, johon käytetään katkoa (conium maculatum) ja villikaalia (hyoscyamus niger) taikka pehmittäviä, mihin taas käytetään malvaa (malva borealis), saunakukkia (matricaria chamomilla) ja pellavansiemenjauhoja, tahi lämpimään maitoon kastetuita villahuiveja taika lopuksi puuroja ruis- tai kauranjauhoista keitettynä vedessä, johon on lisätty vähäsen suolaamatonta voita tai öljyä, tai sitte pellavansiemenjauhoista sekoitettuna ruisjauhoilla ja ohranryyneillä. Nämä viimeiset sopivat parhaiten silloinkuin lämpimiä, pehmittäviä hauteita on kauvan käytettävä, kuten haavaoilla ja paiseilla. Puuro on hyvin muokattava, niin että se tulee sakeaa ja sitkeää, sekä levitettävä joskeenkin paksulti liinankaistaleelle, jonka reunat taitetaan sisään ylt´ympäri. Jos niin tahdotaan, voidaan puuro peittää hienolla öljytyllä harsopalasella tahi panna se liinarievun sisään, joten se estetään kiinni tarttumasta. Puuron päälle tulee lopuksi vahapaperia, vahataftia, kuttaperkkakangasta j.m.s. jotta haihtuminen estettäisiin ja puuri sitä kauvimmin pysyisi pehmeänä ja lämpimänä. Puurokääreitä on muutettava joka tunti eli niin pi´an kuin ne jäähtyvät skeä viskattava pois heti happanemaan ruvettua.
Hengitykset eli lääkeaineiden sisäänhengitys tapahtuu useimmanlaatuisten sisäänhengityskoneiden avulla, ollen useimmat niistä n.s. huuvuttimia, jotka jakavat nsteet hienoon huurun muotoon. Nykyjään on niitä joka hajuvesikaupassa saatavissa. Lämpimäin vesihöyryjen sisäänhengittämiseen tarvitaan ainoastaan tavallinen teekannu, jossa höyry nousee piipun kautta. Eri laatuisia sisäänhengityksiä käytetään edulla monellaisia kaula-, nielu-, kurkku-, henkiputki ja keuhkovammoja vastaan.
Hermotippoja voidaan valmistaa 12 grammasta Hoffmannintippoja, jossa liu´otetaan 2 grammaa kanverttia. Pullo on hyvin suljettava. Ne ovat hyvin nopeasti kiihottavia, virkistäviä ja kouristuksia asettavia; käytetään hermo- ja mätäkuumeissa milloin suurta heikkoutta näytäiksen, monissa hermokivuissa ja värveissä. Annos on 15 - 25 tippaa teelusikallisessa sokerivettä, soppaa tai viiniä 3 - 6 kertaa päivässä.
Hi´estyttävät aineet, katso seljapuunkukat ja kanvertti.
Hirvensarvisuola on kiihottava ja kouristuksia asettavaa sekä vesittävää ja hiestävää. Sitä käytetään värvekivuissa, hysteeriassa, kihti- ja leinivi´oissa, hermokuumeissa, sisään kääntyneissä ihotaudeissa, ähkyssä, y.m., sekä yskösten irroittamiseksi katarri- ja rintakuumeissa. Annos on puoli teelusikallista sokerin se´assa tai lasillisessa Reinin viiniä. Sitä on säilytettävä lasiastiassa.
Hjaernen laastari, katso laastarit.
Hoffmannintipat ovat kouristusta asettavia ja virkistäviä ja käytetään sentähden kouristustaudeissa, luulotaudissa, hysteeriassa, mahan kouristuksissa, kourauksissa, pyörtymyksissä, hengen-ahdistajassa, y.m. Annos on 30 - 60 tippaa kerralla sokeripalasessa tai vedessä.
R. Aetheris spirituosi gram 40.
Dr. Sr. 40 grammaa Hoffmannintippoja.
Horkkasalvaa (eltatsalvaa) voidaan kotonakin valmistaa 2 - 3 ruokalusikallisesta laakeriöljyä, samasta määrästä tervaa, 5 - 6 hienoksi leikattua valkosipulia, 2 grammasta kanverttia ja 12 grammasta häränsappea, jotka jauhetaan ja sekoitetaan hyvin yhteen. Tät hierotaan tulen edessä vatsalle teelusikan verta illoin aamuin, jonka ohessa vatsa pidetään villavaatteilla peitettynä. Salvaa käytetään horkassa eli lasten vilutaudissa (eltassa).
Iilimadot eli veri-iilit. Oikeat iilimadot tunnetaan päältä mustanviheriästä tahi ruskeenviheriästä väristään ynnä 6 kapeasta, pitkittäin kulkevasta ruosteenruskeasta juovasta, lukuunottamatta niiden kanssa samanvärisiä sivujuovia. Alapuolella on väri joko enemmän tai vähemmän kellertävä ynnä siinä mustia täpliä, taikka mustahko ja keltatäpläinen. Eräällä toisella niinikään käyttäkelpoisella lajilla on tummempi väri ja epäselvemmät, mustat juovat. Iilimatoja, joilla ei ole selkäjuovia eikä täpliä, varsinkaan niitä, jotka ovat vallan mustia tai mustanviheriöitä, niin sanottuja hevos-iileja, ei pidä käyttää. - Iilimatoja tavataan vesipatamoissa, ojissa, pienissä metsäjärvissä ja rämeissä, joissa ne kirkkaalla kesäilmalla nousevat vedenpinnalle. Kokoileminen tapahtuu helpoimmin keväällä ja kesällä lämpimällä ilmalla juuri myrskyn tahi ukkosilman edellä; mutta parhaat iilit saadaan syyspuolella. Niitä pyydetään sillä tavoin, että henkilö menee paljain säärin veteen loiskutellen sitä hiukkasen sekä kokoaa läpäsimellä, seulalla tai lipolla silloin ympäri uiskentelevat tai sääriin tarttuvat iilimadot; taikka pyydetään nnitä verisillä rievuilla tai vereksillä lihapalasilla, jotka lasketaan nuoralla veteen ja vedetään hetkisen kuluttua ylös. - Niitä voidaan säilyttää kauvan vedessä tarpeeksi suurissa lasitölkeissä, jotka peitetään kuivalla liinan kappaleella. Vettä, jota on otettava jo´esta, järvestä tai kaivosta (lähdevesi ei kelpaa), on muutettava pari kertaa viikossa ja ovat tölkit (burk) säilytettävät vähävaloisessa paikassa, jossa lämpö ei samalla vuorokaudella tuntuvasti muutu. Talvella on vettä pidettävä moniaita asteita jäätökohdan yläpuolella, suvella ei vesi sa tulla järvivettä lämpimämmäksi.
Kapeampi pää, jolla se hapuilee eteensä, on sen pää, jonka ylisellä puolella on kymmenen hevosenkengän muotoon asetettua pistettä, jotka ovat eläimen silmät. Suuna on alapuolella kolmikulmainen reikä, jossa on kolme puolikuun muotoista leukaa, kussakin jouko teräviä hampaita. Ruumis päättyy levyyn, jolla iili voi tarttua kiinni kaikkein tasisimpiin ja sileimpiinkin esineisiin. Poikaset tulvet vasta viidennellä vuodella täysikasvuisiksi.
Iilejä käyttäessä tartutaan kuivaan liinatilkkaan käärittyyn matoon sormin kiinni ja pidetään päänpuolta ihoa vasten, joka sitä ennen pestään hyväksi ja hierotaan, kunnes se tulee punaiseksi, sekä sivellään kermalla, verellä tai sokerivedellä. Se että iili rupeaa imemään nähdään pään turpoamisesta nastan muotoiseksi ja silloin saa sitä hellittää irti. Jos pienelle alalle on useita iilejä asetettava, voidaan ne panna lasiin, jota pidetään kumollaan ihoa vastaan kunnes iilit ovat pureutuneet kiinni ihoon. Iilin tulee antaa olla paikallaan niin kauvan, kuin se on imenyt täyteen itsensä; silloin heltiää se ihosta jonka jäljestä purema pestään sienellä tai, jott´ei kipeä osa kylmettyisi, peitetään lämpimillä sidosrievuilla, joita usein muutetaan, jos verenvuotoa tahdotaan ylläpitää. Jos verenvuoto käy liian rajuksi tahi pitkälliseksi, sirotellaan haavalle verenvuotoa asettavaa jauhetta, joita pidetään paikallaan sopivalla sidoksella taikka pistetään haavanreunat kiinni neulalla ja langalla ja solmetaan yhteen. Sittekuin iili on hellittänyt, on siitä veri varovasti puserrettava tasaisella puristuksella ja hiljaisilla vedällyksillä jalkapäästä päähänpäin. Jos tämä tehdään varovasti, niin iili on jälkeenpäin pi´an jälleen käyttökelpoinen; mutta jos se tehdään varomattomasti, reväistään iilin ruumis helposti poikki tai käypi se siellä täällä ryppyiseksi ja solmuiseksi, jonka jäljestä eläin pi´an kuolee. Sirottaa iilimadoille suoloja, nuuskaa tai tuhkaa, joilla niitä myöskin pakotetaan osaksi ulostamaan pois imettyä verta, on sopimatonta, ja vahingoittaa tai tappaa useinkin iilin.
Iilimatoja käytetään ulkonaisesta väkivallasta johtuneissa vi´oisa, ulkonaisissa ja sisällisissä tulehduksissa, ankarassa leinissä, hammassäryssä, päänkivistyksessä, pois jääneissä kuukautisissa ja peräpukamataudissa, y.m. Alla 6 vuotialle lapsille käytetään tavallisesti ainoastaan 1 - 3 iiliä, ijän mukaan; nuorukaisille ja naisille 6 - 12, täysikasvuisille mieshenkilöille tarpeen mukaan 10 - 20 - 30 kappaletta. Jos joku sattuisi nielemään iilimadon, on hänelle heti annettava pari teelusikallista keittosuolaa lasillisessa vettä ja sen jäljestä yksi oksennusjauhelma. Iilejä, joita on käytetty tarttuvia tauteja sairastaville potilaille, si enää toistamiseen saa käyttää.
Imettäjäjauhetta voidaan valmistaa 32 grammasta valkeata magnesiaa sekä hienonnetusta pumeranssinkuorten ketaisesta ynnä vänkoolista ja sokerista, 8 grammasta kutakin. Maitonsa parantamiseksi nauttii imettäjä tätä jauhese´osta teelusikallinen 3 á 4 kertaa päivässä, taikkapa vaan aamuin illoin, silloinkuin lapsella on mahahappoa, sampaita, ähkyä tai ripulia. Ainetta voivat muutkin henkilöt käyttää mahahappon tai samoissa tapauksissa, kuinmagnesiaakin.
R. Pulv. magnesiae aromatic. gram 50.
M.f.pulv. Dr. Sr. 50 grammaa Imettäjäjauhetta.
Islanninjäkälää, kangas eli nurmijäkälää, (Lichen islandicus) käytetään joko keitettynä tai hyytelönä. Keite valmistetaan 430 grammasta puhdistettua ja pieneksi hakattua jäkälää, jonka päälle valellaan iltasella heikkoa lipeää, josa ne saavat lióta yön. Seuraavana aamuna huuhdotaan jäkälät puhtaassa vedessä ja keitetään suljetussa astiassa 8 litrassa vettä siksikuin siitä on 2/3 osaa jäljellä, mikä sitten siivilöidään liinavaatteen lävitse. Jos keite valmistetaan ilman jäkälää sitä ennen puhdistamatta lipeälä, tulee se karvasta ja epämiellyttävää. - Jotta se tulisi vieläkin ma´ukkaampaa, voidaan siihen kiehuttamisen lopulla lisätä pari teelusikallista aniksia tai kirveliä. Annos on 2 teekupillista kerralla 2 - 4 kertaa päivässä joko paljaaltaan tai sokerin ja maidon kanssa. - Hyytelöä valmistetaan 430 grammasta vastamainitulla tavalla puhdistettua jäkälää, joka suljetussa astiassa keitetään neljässä litrassa vettä siksi, kuin puoli on jäljellä. Siivilöitty neste hyytyy jäähtyessä hyytelöksi, jota säilytetään kylmässä huoneessa ja jota yksi tai kaksi ruokalusikallista sulatetaan 12 á 24 centilitrassa maitoa ja juodaan aamusilla, taikkapa nautitaan hyytelöä ruokalusikallinen kerralla useita kertoja päivässä. Lapsille lisätään keitteeseen tahi hyytelöön niin paljon sokeria, että muodostaa siirapin, jota annetaan teelusikallinen kerralla.
Islanninjäkälää käytetään kuumeettomissa rintataudeissa, kroonillisessa katarrissa, heikkoudessa rintakuumeiden jäljestä ja verensylyssä sekä kitukuumeessa ja keuhkotaudissa; mutta ne eivät sovi milloinkaan sellaisissa tapauksissa, jolloin kuume on vielä melkoinen tai kun sairas on kovin ärtyisiä.
Keite ja hyytelö Helmijäkälästä, Karragaheenjäkälästä (sphaerococcus crispus lichen carragahen) on ma´ultaan miellyttävämpää, kuin Islanninjäkälästä valmistettu. Karragaheenihyytelö valmistetaan 20 grammasta karragaheenijäkälää, joka keitetään 1/4 litrassa vettä. Se hyytelöityy jäähtyessä. Tätä nauttii sairas 2 teelusikallisesta - 1 ruokalusikallinen muutamia kertoja päivässä.
Isoppia (hyssopus afficinalis) käytetään teenä röhkäyskässä ja muissa rintataudeissa, huudontavetenä kaularöhkässä sekä ulkopuolisesti ryytipusseina. - Kootaan kukkiessa ja kuivataan hyvin ja varovasti.
Janinilaastari, katso vetoaineet.
Jäähdyttävää jauhetta voidaan tilapäisesti valmistaa yhdestä osasta hienonnettua salpietaria, samasta määrästä puhdistettua viinikiveä (cremortartari) sekä 4 osasta sokeria. Annos tätä on 1 - 2 teelusikallista joka tai joka toinen tunti veteen tahi kuumejuomaan sekoitettuna. Se on jäähdyttävää, helpottavaa ja lievästi vesittävää sekä käytetään tulehduskuumeissa, viluntaudeissa kuumevaiheen aikana, töhkäkuumeessa, kuumeentapaisissa verenjuoksuissa ja rohtumataudissa, synnytystuskissa, maitokuumeessa, halvauksissa, y.m. Se ei sovi heikkouskuumeissa eikä niille, joilla ennestään on kovin huono vatsa. Apteekista saadaan:
R. Pulv. nitri tartarici gram 50.
Dr. Sr. 50 grammaa jäähdyttävää jauhetta.

Kalmusjuurta (rhizoma calami) käytetään suussa pidettäväksi varjeluslääkkeenä tarttuvia tauteja sairastavain potilaiden luona käydessä. Se lämmittää ja vahvistaa vatsaa, on puhkuisuutta poistavaa ja käytetään karvaana teenä, 20 grammaa juuria 1/4 litraan vettä, kihdissä, vatsan heikkoudessa, vesitaudissa, y.m.
Kanverttia käytetään ulkonaisesti kiihoittavana ja helpottavana aineena ruusujauheessa ja ryytipusseina ruusuntapaisille sekä muille kuumille ajettumille. Sisälle käytetään sitä pulvereissa, pikku palasissa tahi tipoissa kiihoittavana ja hiestyttävänä aineena röhkäkuumeissa, rohtumakuumeissa y.m. sekä vasta myrkkynä huumaavissa myrkytyksissä. - Kanverttijauhetta valmistetaan 10 centigrammasta kanverttia, jonka kanssa vanutetaan yhteen pieni teelusikallinen sokeria ja muutamia tippoja väkiviinaa. Sitä käytetään hiestyttävänä rohtona ihon hiestyksen palauttamiseksi vilustumisissa, kuumeissa y.m. Annoksena on yksi jauhelma iltaisin, jonka ohella juodaan pari kupillista seljateetä. - Kanverttiviinaa tai Kanverttitippoja valmistetaan 10 grammasta kanverttia, joka liu´otetaan 10 centilitrassa miedonnettua väkiviinaa tai paloviinaa. Sitä käytetään ulkopuolisesti särkyä helpottavana kaatumisista ja survauksista johtuneilla ruhjevammoilla, mustelmilla, rapautumilla, leinillä ja paleltumilla, kuolemanvihoilla y.m. Sitä hierotaan kipeihin paikkoihin useita kertoja päivässä taikka asetetaan siihen kastettu liinatilkku kipeälle paikalle ja muutetaan niin usien kuin se kuivuu. Sisälle käytetään kanverttitippoja samalla tavoin, kuin hermotippojakin hermo- ja mätäkuumeissa, kolerassa y.m. Annos on 5 - 20 tippaa muutamia kertoja päivässä ruokalusikallisessa vettä tai sokeripalasella.
R. Spiritus camphoratus gram 100.
Dr. Sr. Kanverttiviinaa
Kanverttiöljy valmistetaan 15 grammasta kanverttia ja 6 ruokalusikallisesta puun- tai puhdistettua naurisöljyä, jota ahkerasti sekaisin huljutellessa pidetään lämpimässä paikassa kunnes kanvertti on liu´ennut. Sitä käytetään ulkopuolisesti helpottavana särkyä ja pistoksia vastaan, vatsanvaivoissa, kuumeissa, vesiummessa, vatsanvihleissä ja ähkyssä lapsilla y.m.s. Niinikään käytetään sitä sekoitettuna samaan määrään villikaaliöljyä (oleum hyoscyami infusum.
R. Olei camphorati gram 500.
Dr. Sr. Kanverttiöljyä
Kapseleja (koteloja) käytetään karvaiden ja vastenluntoisten lääkkeiden ma´un peittämiseksi, eritoten henkilöille, jotka sellaiset helposti oksentavat takaisin. Otetaan korkin kokoinen kappale suulakkaa tai öylättiä, asetetaan se suurempaan ruokalusikalliseen tai vähäiseen teelautaseen ja kostutetaan vedellä. Kun se on hyvin li´onnut, kaadetaan vesi pois, sille asetetaan lääke ja kääristään hyvin öylätillä luumun muotoiseksi, jolloin se on helppo niellä. Erittäin nirsoille henkilöille voidaan kapseli sen ohessa sokeroida. - Samaan tarkoitukseen voidaan käyttää myls gelatiinikapseleita. Rohtolassa on monellaisia lääkkeitä sellaisiin kapseleihin suljettuna, kuten esim. kopaivabalsami, risiiniöljy, tärpätti, j.m.s.
Karboolihappo eli puhdistettu fenyylihappo on erittäin sopiva mätänevistä aineista lähteväin epäterveellisten haihtumain ehkäisemiseen ja hävittämiseen ja puhtaan ilman säilyttämiseen. Liu´oksena, sisältäen 1 osan happoa 100 - 200 osaan vettä, käytetään sitä tarveastiain, makkien j.m.s. pesemiseen, sairaan ulostusten valelemiseen sekä hauteeksi haavoittuneille j.n.e.
R. Asid. phenylici depurati gram 200.
Dr. Sr. 200 grammaa puhdistettua karbooliöljyä.
Karbooliöljyä:
R. Olei phenylati pharm. mil. gram 50.
Dr. Sr. 50 grammaa karbooliöljyä
Karlsbaadivesi on lämmintä kivennäisvettä, ollen sen lämpömäärä noin + 50 astetta C. Sitä käytetään etenkin vatsa- ja suolikatarria, rasvamuodostumaa, sokeritautia, kihtiä ja munuaissoraa vastaan. Kun arkaluontoiset henkilöt käyttävät sitä, on se lämmitettävä, joka voipi mukavasti tapahtua siten, että tuo määrätty annos, olkoonpa sitten luonnollista tai keinotekoista vettä, saa seistä astiassa, jossa on vasta keitettyä tavallista vettä, saadakseen lääkärin määräämän lämpömäärän, josta koetetaan tavallisella metallipuitteita puuttuvalla lasisella Celsiuksen lämpömittarilla. Muuten on sillä yhtä hyvä vaikutus ja on vähemmän vatsaa kovetuttavaa, jos sitä juodaan viileähkönä. - Usein käytetään karlsbaadivettä pikku lapsillekin, joita naismaidon puuttuessa täytyy elättää lehmän maidolla ja joilla tämän ravintojärjestyksen takia helposti syntyy häiriöitä ruo´anliu´otuksessa. Karlsbaadiveden paljous, joka sellaisissa suhteissa on sekoitettava lehmän maitoon, voidaan tavallisesti määrätä lapsen ulostusten laadusta, niin että jos ne ovat juustoiset ja kovat, lisätään maitoon suurempi määrä vettä, mutta jos niiden väri on luonnollinen ja ovat kohtalaisen pehmeät, käytetään vettä vähemmän. Tavallisesti on tarpeeksi sekoittaa yhden osan vettä 6 osaan lehmän maitoa. Seoksen lämpö tulee olla noin +37 astetta C.
Karvaita ryytejä saadaan hakkaamalla ja sekoittamalla yhteen 1 osan tähtianiksia ynnä kaksi osaa kumpaakin: kvassilastuja ja benidictustakiaisia (folia cardui benedicti). - Karvasta teetä saadaan kaatamalla 2 ruokalusikalliseen karvaita ryytejä 30 centil. kiehuvaa vettä, joka saa vetää yön ja sen jäljestä siivilöidään. Se juodaan kylmänä seuraavana aamuna joko yhdessä tai kahdessa annoksessa. Sitä käytetään vatsan heikkouteen ja mahan limastukseen, sekä kuumeiden, varsinkin vilutautien ja muiden heikontavain tautien jälkeen parantuessa, vesitaudissa y.m. Samaan tarkoitukseen käytetään kvassilastuja yksinäänkin, joita otetaan 2 teelusikallista suureen kupilliseen vettä, tai koimarunaa (artemsia absinthium) taikkapa raatteen lehtiä (Folia menyanthis).
R. Spec. ad. infus. amarum. gram 500.
Dr. Sr. Ryytejä karvaaseen teehen
Karvaita tippoja eli vatsaa vahvistavia tippoja voidaan valmistaa yllämaintuista karvaista ryydeista ynnä paloviinasta; taikka 50 grammasta koiruohon nuppuja sekä 12 grammasta benedictustalkiaisia ja samasta määrästä pumeranssinkuoria, joiden kaikkien päälle kaadetaan 8 decilitraa puhdistettua paloviinaa, joka saa seistä vetämässä pari päivää, joll´aikaa sitä usein huljutellaan. Tätä nautitaan ruokalusikallinen enen ruokailua vatsan ollessa heikkona varsinkin edellä käyneiden heikontavain tautien, ripulin y.m. jäljestä. Tarpeeton vatsatippain käyttäminen "aamutuimaan" on aina turmiollista ja varma keino terveyden murtamiseksi. Ylempänä mainittuun tarkoitukseen käytetään kiinatippojakin sekä seuraavaa:
R. Tinctur. absinthii composit. gram 500.
Dr. Sr. Nautitaan puoli ruokalusikallista veden seassa 2 kertaa päivässä.

Karvasvesi, katso ulostusaineet.
Katajanmarjat ja -juuret, katso vertapuhdistavat lääkkeet.
Kiina on kuumetta poistavaa ja vahvistavaa ainetta sekä käytetään vilutaudeissa ja muissa aikakautisissa taudeissa, kuumeissa, hermokivuissa, pitkällisissä katarreissa, vatsanheikkoudessa, mahahapossa, ripulissa y.m. Ulkopuolisesti käytetään sitä jauheena vihoittelevissa makuuhaavoissa ja muissa mätämäisissä ja vihoittelevissa haavoittumissa sekä huuhdontavedeksi kovassa kaularöhkässä.
R. Cosrt. chinae calisayae pulv. gram 100
Dr. Sr. 100 grammaa Kiinanjauhelmia.
Kiinajuuri (rhizoma chinae), katso verenpuhdistavat lääkkeet.
Kiinaliu´oketta valmistetaan 20 grammasta rouhituita kiinankuoria ja 1/4 litrasta kiehuvaa vettä, joka suljetussa astiassa (pullossa) saa seistä vetämässä muutamia tunteja usein huljutellen sekaisin jonka jälkeen tuo vetelä neste siivilöidään liinavaatteen lävitse ja voidaan tehdä makeaksi lisäämällä siihen sokerisiirappia ja kaneelia. Annos on 1 tai 2 ruokalusikallista 4 - 6 kertaa päivässä ja käytetään sitä vahvistavana rohtona heikontavain tautien, hermo- ja mätäkuumeiden jäljestä toipuville sekä yleensä heikoille henkilöille.
Kiinasuolaa (sulphas chinicus), rikihappoista kiniiniä, käytetään nykyjään yleensä kiinajauheen asemesta vilutaudeissa ja useissa muissakin taudeissa. Annos on 20 - 30 centigramma sokerin tai inkiväärin kanssa joka kolmas tai neljäs tunti vapaalla ajalla, kunnes 120 - 170 centigrammaa on nautittu. Vahvistavana aineena annetaan suolaa 5 - 10 centigramman annoksissa sokerin tai kaneelin kanssa 3 - 4 kertaa päivässä; tahi pillereinä (pilulae sulphatis chinici) 1 - 3 kappaletta 3 kertaa päivässä. Sulphas cinchonicusta, rikkihappoista cinchoviiniä, joka on paljon halvempaa, voidaan käyttää samaan tarkoitukseen, mutta annos sitä on kaksi kertaa niin suuri, kuin kiinasuolan.
Kiinatippoja valmistetaan 50 grammasta hienonnettua kiinaa, 25 grm. gentiaanajuurta (radix gentianae) ja pumeranssinkuoria sekä 1/2 litrasta ranskan paloviinaa; niitä käytetään samoissa tapauksissa, kuin karvaita tippojakin. Annos on puoli ruokalusikallista vedessä joko aamusella tai hetkistä ennen syöntiä.
R. Tinct. chinae compos. gram 200.
Dr. Sr. Kiinatippoja eli Whytt´in eliksiiriä.

Kiinaviiniä saadaan valamalla 2 á 3 ruokalusikalliselle rouhittua kiinankuorta pulloon Reinin, Malagan tai portviiniä, joka saa vetää lämpimässä paikassa 24 tuntia. Annos tätä on ruokalusikallisesta pikarilliseen pari kertaa päivässä. Hätätilassa voidaan viinin asemesta käyttää myöskin olutta tai portteria. Tätä käytetään vahvikkeena heikoille paraneville.
Kiinnelaastari, katso laastarit.
Kloorihappoista kalia (chloras kalicus) käytetään varsinkin kaularöhkässä, kurkkumädässä, sammastaudissa, y.m. huuhdontavetenä (10 - 20 grammaa liu´otettuna 30 centilitrassa vettä) tahi sivellinmehuna (10 grammaa suolaa 8 centilitraan vettä ja 8 centil. siirappia). Sisälle käytettäväksi liu´otetaan 2 - 4 grammaan 13 centilitrassa vettä ja 3 centil. sokerisiirappia; sitä nautitaan ruokalusikallinen 4 kertaa päivässä. Kumminkin on sitä suurella varovaisuudella käytettävä, se kun helposti saa aikaan myrkytyksen.
Kloorikalkki (calx chlorata) on hyvä aine ilman puhdistamiseksi vahingollisista ja tarttuvista höyryistä, huoneessa, jossa sairaita hiljakkoin on ollut sijoitettuna, tahi ahtaissa huoneustoissa, joista on pois muutettu. Kuhunkin huoneeseen asetetaan vesikulho, johon sekoitetaan 2 teelusikallista kloorikalkkia ja muutetaan pari kertaa päivässä; myös voidaan sirottaa posliinilautaselle, joka asetetaan huoneeseen. Asumattomiin huoneisiin, holveihin ja ruumishuoneisiin sopivat kumminkin mineraalihappoiset savustukset paremmin, ne kun ovat voimakkaammat. Kloorikalkkivettä siveltäväksi pahanhajuisille haavoille, valmistetaan teelusikallisesta kloorikalkkia ja 6 decilitrasta vettä.
Kohtutipat ovat värveitä poistavia, kouristusta asettavia ja rauhoittavia sekä käytetään kouristusvammoissa, varsinkin hysteriassa, puhistusähkyssä, pyörrytyksissä, kourauksissa y.m. Ne ovat kahta lajia, nimittäin: 1) Dörjen (Du Riets´in)) kohtutippoja (tinctura castorei thebaica) majavanhausteesta, joista annos on 30 - 40 tippaa pari kertaa päivässä; ne ovat rauhoittavia ja voidaan visselillä ehdoilla saada rohtolasta ilman lääkärin määräystäkin. 2) Tavallisia kohtutippoja (liguor fuliginis faetida) eli aasapihkatippoja, joista annos on teelusikallinen 3 - 4 kertaa päivässä. Nämä ovat paljoa huokeampia hinnalleen.
R. Liquor. fuliginis faetid. gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa kohtutippoja.

Kolokvinttipillerit (tahi tipat), katso ulostuspillerit.
Koti-rohtola (koti-apteekki). Jotta sattuvissa taudintapauksissa voitaisiin sopivia aineita käyttämällä hyvissä ajoin ehkäistä vaikeammat vammat ja hankkia sairaalle helpotusta, on välttämätöntä, että niillä perheillä jotka asuvat maalla eli kaukana lääkäristä ja rohtolasta on käsillä tärkeimmät lääkkeet n.s. kotirohtolassa. Sellaisten laittamiseen on olemassa useitakin ehdotuksia, kuten Dareliuksen, Rosenstein´in, Segerstedt´in, Pontin´in, Harman´in y.m.m. ehdotukset. Paras on kuitenkin aina, että se, joka asunnon etäisyyden takia lähimmästä rohtolasta, tarvitsee lääkkeitä varastossa, hankkii sellaisia lääkärin ohjeiden mukaan. On myöskin muistettava, että ne pullot, tölkit, laatikot, rasiat tai kääreet, joissa erityisiä aineita säilytetään, ovat asetettavat varmaan järjestykseen, niin että ne kaikki voi mukavasti nähdä ja että kukin aine tarpeen tullessa voidaan helposti löytää. Mukavinta lienee asettaa tipat ja muut vetelät aineet erikseen erityiselle hyllylle ja aakkosjärjestykseen, niiden jäljestä samalla tavoini jähmeät ja jauhemaiset aineet, jolloin on pidettävä tarkka vaari, että sellaiset rohtoaineet, joita käytetään ainoastaan ulkopuolisesti, asetetaan vaarallisen vaihetuksen välttämiseksi muista erilleen. Sen jäljestä tulevat yrtit ja viimeksi laastarit sekä salvat. - Kaikkien pullojen täytyy olla hyvin tulpattuja ja sidottuja sekä laatikot ja rasiat hyvin tiiveitä. Kaikki haisevat aineet sekä hakatut ryydit säilytetään mukavammin kannella varustetuissa tölkeissä. Jokaisen pullon nimilippuun on sisällys ja annos merkittävä. Sisälle käytettäväksi ai´otut aineet ovat varustettavat valkoisilla, ulkopuolisesti käytettäväksi ai´otut värillisillä nimilapuilla. Lääkeaineita on aina säilytettävä lukittuna kuivassa eikä lii´an lämpimässä paikassa.
Thielemannintipat, Oopiumtipat ja Oopiumpillerit sekä rintatipat ja yskänleivät, jotka sisältävät oopiumia ovat erittäin pidettävät lukon takana, niin ett´ei niiden suhteen väärinkäytöksiä tai erhetyksiä voisi tapahtua. Paitsi varsinaisia rohtoaineita tulee hyvin järjestetyn perheen hankkia itselleen perä- eli lavermankiruiskun, kaularuiskun, tinaisen alus-astian, yöastian sekä paritusinaa iilimatoja ja kuppausnäppärin ynnä muutamia lasisia, hanallisia metalli-imukkeilla varustettuja kuppaussarvia. Seuraavat aineet (Voimassa olevain lääköíntöasetusten mukaan saadaan myrkyllisiä ja rajusti vaikuttavia lääkeaineita antaa apteekista ainoastaan ehdolla, että ovat lääkärin määräämiä. Sen, joka sellaisia aineita tarvitsee varastoon, on sentähden käännyttävä lääkärin puoleen, hän kun parhaiten osaa selittää, kuinka paljon kutakin lajia tarvitaan sekä kuinka niitä käytetään.) ja alempama lu´etellut määrät tahtoisimme ehdottaa keskikokoiseen kotiapteekkiin:

1) Pulloja

    Ammoniakkia....................................................100 grammaa.
    Collodiumia....................................................... 50 "
    Glyseriiniä..........................................................200 "
    Hapantippoja ................................................... 50 "
    Hoffmannintippoja............................................ 50 "
    Kanverttiöljyä ...................................................500 "
    Karboolihappoa, puhdistettua........................200 "
    Karvaita tippoja.................................................500 "
    Kohtutippoja ...................................................100 "
    Kuparivihtrilliliu´osta........................................... 50 "
    Kylmyydentippoja (Mixtura simplex).............100 "
    Lipeätipoja.......................................................... 50 "
    Lyijyetikkaa.........................................................200 "
    Nokitippoja..........................................................200 "
    Oopiumtippoja..................................................... 20 "
    Prinssintippoja..................................................... 50 "
    Rautatippoja......................................................... 50 "
    Rintatippoja, Rosén´in........................................ 50 "
    Risiiniöljyä............................................................200 "
    Thielemannintippoja........................................... 50 "
    Tärpättiä............................................................... 500 "
    Yskäleipä, oopiumsekaisia................................. 30 kpl

2) Tölkkejä, laatikoita tai rasioita

    Alunaa................................................................... 50grammaa
    Arabian kummia.................................................... 50 "
    Englannin tahi glaubersuolaa.............................200 "
    Espanjan kärpäsjauhetta...................................... 20 "
    Hirvensarvisuolaa................................................. 25 "
    Kanverttia...............................................................100 "
    Kiinaa, hienonnettua.............................................100 "
    " rouhittua........................................................100 "
    Kloorikalkkia...........................................................500 "
    Kolokvintti- eli ulostuspilleriä............................. 10 "
    Magnesiaa, lievästi kuumennettua..................... 20 "
    Oksennusjuurijauhelmia....................................... 12 kpl.
    Oksennussuolajauhelmia...................................... 12 "
    Oopiumpilleriä......................................................... 2grammaa.
    Pehmittäviä pilleriä................................................. 5 "
    Raparperia................................................................ 50 "
    Rikkihärmettä, pestyä.............................................200 "
    Salmiakkia.................................................................100 "
    Sennalehtiä...............................................................100 "
    Vertaasettavaa jauhetta.......................................... 50 "
    Väkiviina, puhdistettua..........................................200 "

3) Laatikoita tahi Tölkkejä.

    Isoppia.....................................................................200grammaa.
    Jalominttua (Krusmynta).......................................200 "
    Kalmusjuurta........................................................... 200 "
      Karvaita juuria:
    Apilaa (Trifolium)....................................................500 "
    Benedictustakiaisia.................................................200 "
    Koimarunaa (Artem. absinth.)............................... 500 "
    Pyörtänekärsämöä (Achillae millefolium).............200 "
    Saunakukkia (Matr. chamomilla)............................500 "
    Seljapuun kukkia.......................................................500 "
      Vertapuhdistavia ryytejä:
    Katajanjuuria.............................................................200 "
    Matiaisenjuuria (Tarax. officinale)..........................200 "
    Männynkerkkiä..........................................................200 "
    Takiaisenjuuria...........................................................200 "

4) Laastareita, ja Salvoja y.m.

      Laastarieta:
    Hjaernen laastaria......................................................100 "
    Kiinnelaastaria............................................................100 "
    Kummilaastaria............................................................100 "
    Lyijylaastaria...............................................................100 "
    Melottilaastaria...........................................................100 "
      Salvoja:
    Basilikkasalvaa............................................................200 "
    Boorisalvaa..................................................................200 "
    Lyijyetikkasalvaa.........................................................100 "
    Vetolaastaria.................................................................100 "
    Valkeata vahasalvaa, Seraattia...................................100 "
    Vaseliinia........................................................................100 "
    Lapiskynä, (Helvetinkivi)
    Sinappipaperia

5) Sekalaista

    Iilimatoja, 12 kappaletta.
    Peräruisku; Mahakoetin astioineen.
    Kurkkuruisku; Kateetri.
    Alus-astia.
    Yö-astia.
    Kuppauskirves ja kuppaussarvia.
    Suurempia ja pienempiä tyhjiä pulloja.

Lääkeaineita kotirohtolasta jaellessa on lääkettä annettava ainoastaan senverran, kuin kulloinkin tarvitaan, ja aina erityiseen astiaan, niin että se pullo, tölkki tai rasia, jossa ainetta kotirohtolassa säilytetään, on aina paikallaan kunnes se tulee tyhjäksi, jolloin se lähimmästä rohtolasta tilataan jälleen täyteen. Oopiumia sisältäviä lääkkeitä on annettava ainoastaan hyvin pienissä annoksissa.
Kummilaastaria, katso laastarit.
Kuparivihtrilliliu´os. Se on rajusti vaikuttava oksetusainetta, jota käytetään etupäässä lasten kurkkutaudeissa tai myrkytyksissä. Annos on joko pieni tai suuri teelusikallinen (aina sairaan ijän mukaan), joka voidaan varovaisuudella uudistaa joka 10:s minuutti, siksikuin oksentaminen tapahtuu.
R. Sulphat. cuprici centigram 50.
Aguae destillat. " 50.
Syrup sacchari " 50.
Dr. Sr.Kuparivihtrilliliu´osta
Kuppaus on toimi joka monissa tapauksissa voi korvata iilimadot ja on varsin usein välttämätön silloin kuin tarvitaan saada aikaan paikallisia verenlaskuja, niinkuin tulehduksissa, ruhjevammoissa, ajettumissa, kuivassa poltossa, y.m. Jos jossain paikassa maaseudulla ei olisi olemassa kuppaus-aseen käyttämiseen taitavaa kätilöä, pitää joku kylässä tai kumminkin joka pitäjäässä olla saatavissa joku muu kuppaukseen harjaantunut henkilö, varsinkin kun tehtävä ei ole vaikea oppia eikä toimittaa. Siihen tarvitaan erityisiä kapineita: kuppausnäppäri ja kuppauslasi (sekä ilmapumppu, jos henkiläpällä varustettua imuputkea ei ole kuppauslasiin sovitettu). Tärkein näistä on kuppausnäppäri ja voidaan hankkia ilman kovinkaan suuria kulunkeja sekä pitäisi olla joka pitäjäässä, jossa kätilön velvollisuutena voisi olla väestön palveleminen sillä ja muiden henkilöiden opettaminen sen käyttämiseen. Kuppausnäppärin puutteessa voidaan hätävarassa tehdä lansetinterästä, joka pistetään korkin lävitse siten, että noin 2,5 mm. sen kärjestä on korkin pinnasta ulkona. Sitäpaitsi tarvitaan seuraavat tarpeet: muutamia pieniä 8 á 10 centilitran vetoisia laseja, pieni pullo voimakasta väkiviinaa sekä kynttilä. Lasi lämmitetään varovasti kynttiläntulella, jonka tehtyä lasiin kaadetaan 10 - 12 tippaa väkiviinaa, jonka annetaan nopeasti juosta ympäri pohjaa ja laitoja, käännellään lasia silmänräpäys kynttilänliekissä, niin että väkiviina syttyy palamaan, jolloin lasi samassa asetetaan kunnolleen kupattavaan paikkaan iholle; liekki sammuu silloin heti ja lasi imee ihon pulleaksi. Kun tämä ei enää suurene, otetaan lasi pois painamalla etusormella ihoa lasin reunalla, toisella kädellä sitä vetäessä. Sitten asetetaan paikalle heti kuppausnäppäri tai hakataan äsken imettyyn paikkaan ihoss lansetin kärjellä pieniä naarmuja. Sitten asetetaan lasi uudelleen samaan paikkaan, jolloin verta imetään noista pienistä naarmuista. Tämä toimitus ei tunu ensinkään tuskalliselta, vaan tuntuu ainoastaan kuin, kovalta harjaamiselta. Lasia paikalleen asettaessa on ainoastaan muistettava, ett´ei saa otta lii´an paljon väkiviinaa eikä antaa sen sytyttäessä juosta lasin reunaan, sillä silloin voisi syntyä palorakkoja; lansetin kärki ei myöskään saa olla lii´an pitkällä. Täydellisellä kuppauskoneella, johon kuuluu imuputkella tai erityisellä pumpulla varustettuja laseja, käypi kuppaus kumminkin paljon nopeammin ja paremmin. - Kuppausnäppäriä tarvitsee käyttää kuhunkin paikkaan ainoastaan yhden kerran, eikä, kuten joskus ennen on ollut tavallista, kahta kertaa, jolloin veitset ovat tehneet ristileikkauksia. Koneen veitsenterät ovat joka kerta pyyhittävät hyväksi karboolihappoliu´oksella ennen käyttämistä.
Kurlutus eli huuhdonta vettä käytetään haaleana kaularöhkässä niin kauvan, kuin tulehdus ja syljenjuoksu ovat melkoiset, ja valmistetaan silloin muuruuttiliemestä, seljateestä y.m.s.; sittemin käytetään sitä kylmänä ja kirpeämpänä, johon sopii joko salviatee paljaaltaan tahi lisättynä teelusikallisella salmiakkia ja anisruohotinktuuria (Tinet pimpinellae) kutakin lasia kohti. Keripukissa, pillkutaudissa y.m. tehdään se tammenkuorista, pajunkuorista tai kiinankuorista valmistetulla keitteellä tahi aluaa lisäämällä vieläkin jumoavammaksi. Yleensä on huuhdonta vettä käytettävä usein tahi joka kymmenes minuutti. Jos sairaan on vaikea avata suutansa, on ainetta ruiskutettava kurkkuun. Välistä voidaan käyttää myöskin liu´osta, jota valmistetaan 5 sentigrammasta salpietarihappoista hopahapottumaa (nitras argenticus tai lapis infernalis) ja 30 grammasta tislattua vettä, jota liu´osta on säilytettävä mustassa tai keltaisessa pullossa. Katso lisää Kloorihappoista kalia.
Kuumejuomat, katso kuumetautisten hoito.
Kvassilastut, katso karvaita ryytejä.
Kylvyt. Kokokylpyjä käyttäessä, on päätäkin silloin tällöin vedellä kastettava; puolikylvyssä istutaan vedessä ainoastaan sydän-alaa myöten; tuoli- eli höyrykylvyssä käytetään lämpimiä höyryjä, joita johdetaan ruumiin alempiin osiin siten, että kiehuvalla vedellä täytetty astia asetetaan joko tarvetuoliin tai kumoon kaadetun tuolin alle, jolle sairas istuutuu ja, pidättääkseen höyryjä haihtumasta, ympäröitsee raidoilla tai huovilla tarkoin tuolin ja ruumiin ala-osan; jalkakylpy tapahtuu lämpimässä vesisoikossa, jossa veden tulee ulottua vähän ylemmäksi kehräsluita; ryöppökylpyä, eli jolloin vesi saa pudota jostakin korkeudesta, toimitetaan parhaiten pienellä letkuruiskulla, taikka, kun pienempää ruiskua tarvitaan, piipulla varustetulla kannulla, josta veden annetaan vähän ylempää suihkuta kipeälle jäsenelle; paikallisista kylvyistä, s.o. hauteista ja kääreistä erityisillä ruumiinosilla, puhutaan etempänä. Kylvyt ovat kylmiä, haaleita tai lämpimiä.
Kylmät kylvyt. Koko ammekylpyjä ei pidä ilman lääkärin neuvoitta käyttää kylmempinä kuin kesäinen järvivesi, s.o. + 18 - 20 astetta Celsiuksen mukaan. Kylvyt meressä, järvissä ja virroissa ovat lämpimällä vuoden-ajalla erittäin terveellisiä ja vahvistavia sekä sopivat varsin hyvin monissa hermotaudeissa, risataudissa, y.m. sekä kasvavalle nuorisolle. Vanhat ja heikontuneet henkilöt, sekä ne, joilla on taipumusta keuhkotautiin ja veriyskään, sitävastoin voivat kylmistä kylvyistä harvoin hyvin. Ryöppökylpy on sopiva kylvyn muoto ja pitäisi olla helppo laittaa kaikkialla, missä vaan on myllynjuopa, pystyttämällä vähäisen kylpykojun tai teltin aivan myllyrännin viereen, johon tehdään pieni aukko. Hätätilassa saadaan ryöppykylpy toimeen letkuruiskullakin. Kaikissa kylmissä kylvyissä noudatetaan sitä varovaisuuttam ett´ei koskaan mennä veteen heti syönnin jäljestä eikä lii´an lämpimänä tai kylmänä, ja että ensi kerroilla oleskellaan vedessä ainoastaan muutamia minuutteja. Totuttua kylpyyn voidaan kylpyaikaa pidentää 1/4 tuntiinkin, joll´aikaa kumminkin tulee uida tai ahkeraan liikuskella vedessä. Näitä kylpyjä otetaan mieluimmin edellä puolisen jotakuta tuntia ennen syöntiä.
Haaleain kylpyjen lämpömäärän tulee olla +30 á 35 astetta C.; lämpimäin kylpyjen +36 á 40 astetta C. Niitä valmistetaan siten, että kylmä vesi ensin kaadetaan kylpyammeeseen, jonka jäljestä kuumaa lisätään vähitellen vettä sekoitellessa siksi, kuin kylpy on saatu lämpimäksi, kuin sitä halutaankin. Näitä kylpyjä on aina otettava lämpimässä huoneessa, välttäen uhoa. Heti, kun kylpijä on noussut yläs vedestä, kääritään hän kylpypaitaan tai lämmitettyihin huopiin tahi raiteihin. Kuivattua asettuu hän heti makuulle. Sellainen kylpy kestää tavallisesti 15 á 20 minuuttia, erikoistapauksissa, ähkyssä, kohjussa y.m. 1/2 tuntia tai sitä enemmänkin. Jos potilas tuntee kylvyssä jonkinlaista vilustusta tahi raukeutta, tulee hänen heti nousta pois siitä. Lämpimiä kylpyjä otetaan mieluummin iltasilla ja käytetään monellaisissa taudeissa, kuumeissa, säryissä, hermotaudeissa y.m., valekuolleiden herätyskokeissa, kourauksissa ja sydämen kouristuksessa lapsissa, y.m. - Jalkakylpyä otetaan mieluimmin makuulle mennessä ja voimistetaan lisäämällä veten 50 - 100 grammaa murskattua sinappia, kortteli tuhkaa, j.m.s.; kylvyn jäljestä kuivataan jalat tarkkaan, jonka tehtyä jalkoihin vedetään sukat ja pidetään yön ylitse. - Ruutikylpyä saadaan lisäämällä tavalliseen haaleaan veteen 1 á 2 naulaa ryytejä, kuten saunakukkia, kalmusjuurta, jalominttuja, lavendelia, j.m.s. Ryydit pienennetään sekaisin ja keitetään muutamia minuutteja 2 1/2 litrassa vettä, joka sitte ryytineen päivineen yhdellä kertaa kaadetaan kylpyastiaan. -
Mallaskylpy valmistetaan 5 litrasta maltaita tavalliseen lämpimään kylpyyn. - Suolakylpyä valmistetaan 1 - 5 litrasta keittosuolaa, johon liuvotetaan kylpyvedessä; suolaisia pesuja 2 kukkura ruokalusikallisesta keittosuolaa 1 1/2 litraan vettä; käytetään joko haaleana taikka kylmänä, jälkimmäistä useimmin. Luonnollisia suolakylpyjä on saatavissa useissa kylpypaikoissa merien rantamilla. Merikylvyt sopivat useissa hermotaudeissa, kuten risataudissa, lonkkataudissa, riisissä, erikoisissa ihotaudeissa, y.m. Sitäpaitsi on nykyään olemassa useita kylmävesiparannuslaitoksia. - Rikkikylpyjä, eli hepaattisia kylpyjä valmistetaan 60 - 120 grammasta rikkimaksaa, joka hämmennetään 1 1/2 litraan lämmintä vettä ja kaadetaan kylpyyn juuri sairaan astuessa. - Kivennäiskylpyjä valmistetaan 100 - 150 grammasta rautavihtrillä tai 3 teräskuulasta, jotka liu´otetaan kylpyvedessä. - Mutakylvyissä hierotaan ruumista eräänlaisella hienolla mudalla eli liejulla. Niitä käytetään lämpimäin vesikylpyjen ohella, ovat erittäin hyödyllisiä kroonillisissa leinissä ja monissa muissa taudeissa sekä saadaan niitä useimmissa nykyaikaisissa kylpypaikoissa, yksinpä Suomessakin. - Lipeäkylpyyn otetaan 110 - 430 grammasta potaskaa tahi 200,850 grammaa suutaa. - Haalein kylpyjen jäljestä käytetään useinkin kylmää ryöppykylpyä kesähaalealla vedellä, jos vaan ne taudit, joiden takia kylpyä käytetään, eivät sitä kiellä.
Kähä- eli kuohujautetta käytetään mahahappoa ja oksennuksia vastaan, sappikuumeissa, mätäkuumeissa, y.m. taudeissa. Käytetään siten, että sinisessä paperissa oleva jauhe liu´otetaan puolessa lasillisessa vettä ja valkeassa paperissa oleva toisessa puolessa lasillisessa, joka jälkimmäinen kaadetaan edelliseen, minkä tehtyä se´os juodaan sen kähistessä. Nauttimista uudistetaan joka toinen tai kolmas tunti.
Pul. effervescent N:o 10
Dr. Sr. Kymmenen annosta kuohujauhetta

Yksinkertaista kuohujauhetta voidaan niinikään käyttää samaan tarkoitukseen; sitä nautitaan teelusikallinen joka toinen tai kolmas tunti. Se otetaan kuivaltaan suuhun ja huuhdellaan alas vedellä.
R. Pulv. magnesiae tartarici gram. 20.
Dr. Sr. Yksinkertaista kuohujauhetta.

Ulostavaa kuohujauhetta käytetään samalla tavoin, kuin kuohujauhettakin, ja juodaan kähisteessä.
R. Pulv. effervescent. compos. N:o 10.
Dr. Sr. Kymmenen annosta Ulostavaa kuohujauhetta.

Kääreet, katso hauteet.
Laastarit: Lyijylaastaria, Sinkkilyijylaastaria, käytetään lyöttöhaavoilla, paleltumahaavoilla ja makuuhaavoilla sekä haavoilla yleensä niiden parantumisajan loppupuolella.
R. Empl. Zincico plumbici gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa sinkkilyijylaastaria.

2) Kummilaastaria käytetään ajoksilla niiden jouduttamiseksi ja kypsymiseksi. Sitä levitetään puukonhamaran paksuudelta joko nahalle tai tukevalle liinavaatteelle.
R. Empl. gummi-resinosi gram 100.
Dr. Sr. Kummilaastaria.

3) Hjaernen laastaria käytetään pois johtattavana ja lievästi kiihottavana aineena rinnalla tai seljässä pitkällisessä yskässä tai muissa rintakivuissa sekä leinin jäljestä kankeilla nivelillä. Sitä levitetään pehmeälle nahalle. Lisäämällä 1/8 oksennussuolaa, tehdään oksennussuolalaastaria; katso vetoaineet.

R. Empl. Hjaerni gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa Hjaernin laastaria.
4. Kiinnelaastaria käytetään veresten haavanreunain yhteenkiinnittämiseen sekä kiinnitetään kaikkia pienempiä sidoksia haavoittumilla, Espanjan kärpäsillä, vetohaavoilla, kohjuilla lapsilla, y.m. Sitä levitetään liinavaatteille siten, että palanen laastaria vanutetaan ja pehmitetään sormin sekä levitetään sitte tukevalla, pyöristetyllä veitsellä tai laastarilapiolla tasaisesti levitylle liinavaatekappaleelle.
R. Empl. adhaesivi gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa kiinnelaastaria.

Enlantilainen mouchelaastari (sericum adhaesivum) on hienoa kiinnelaastaria, jota käytetään peitteenä pienemmillä haavoittumilla kasvoissa, käsissä j.m.s.
5) Meliloottilaastari käytetään helpottavana aineena risakovettumiin korvain ja kaulan seudulla. Sitä levitetään nahalle ja, jos kanverttia kaapitaan sen päälle, lisääntyy sen jaukauttava voima. Vanuttamalla siihen Espanjankärpäsjauhetta valmistetaan se Espanjan kärpäseksi; katso vetoaineet.
R. Empl. meliloti gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa meliloottilaastaria.

Lapis infernalista, (helvetinkiveä) käytetään sivelemiseen varpaankyänsille, syylille, liikalihalle, y.m. ja iholle ruusuajettumissa sekä kurkkumädässä y.m. Iho kostutetaan vedellä hieman ennenkuin siveleminen toimitetaan kevyellä kädellä. Jos joku varomattomuudesta tai muusta syystä olisi sattunut nielemään palasen lapiskiveä, on hänen heti nautittava 2 teelusikallista keittosuolaa lasillisessa vedessä ja hetkisen kuluttua yhden oksennusjuurijauhelman.
R. Nitrat. argent. in bacillis gram 1.
Dr. ad vitrum opacum. Sr. Lapiskiveä

Lapsijauhetta valmistetaan hienonnetusta raparberista, valkeasta magensiasta ja sokerista, 10 grammasta kutakin sekä muutamasta tipasta vänkooliöljyä. Sitä käytetään mahahapossa, sammastaudissa, ähkyssä ja vatsan heikkoudessa pienillä lapsilla. Annos on veitsenkärjellinen aamuin illoin niin kauvan, kuin lapsen ulostukset ovat vihertävät ja juustoutuneet. Sitä voidaan käyttää myöskin ulostusaineena, jos sitä annetaan suuremmissa annoksissa, esim. teelusikallinen tai enemmän, aina lapsen ijän mukaan.
R. Pulv. magnesiae cum rheo gram 20.
Dr. Sr. Lapsijauhetta.

Linimenttiä käytetään ulkonaisesti kiihottavana ja helpottavana aineena, jota hierotaan särkeviin, kankeisiin ja arkoihin tahi ajettuneisiin paikkoihin leinissä, valepistoksessa, ristiluun säryssä, vanhassa kihtikivistyksessä, rampeutuneisiin osiin sekä kangistumiin ruhjevammain jäljestä, riisissä, sekä vatsalle ripulissa, punataudissa ähkyssä ja vatsanväänteissä. - Tavallista linimenttiä valmistetaan 1 osasta ammoniakkia ja 3 osasta puu- tai naurisöljyä taikka vieläkin parempi kanverttiöljyä, joita huljutellaan pullossa, kunnes se´os saa maidonvalkean värin.
Seuraavaa kahta lajia saadaan apteekista:
R. Liniment. ammoniacat. gram 50.
Dr. Sr. Ammoniakki-linimenttiä


R. Liniment. ammoniacato-camphorat. gram 50.
Dr. Sr. Kanvertinsekaista ammoniakki-linimenttiä.

Se´os on yhtä suuresta osasta kanverttiöljyä ja villikaaliöljyä (oleum hyoscyami infusum) tai sen ohessa myöskin tärpättiä, on useinkin annettava.
Saippualinimenttiä tehdään saippuasta, paloviinasta ja kanvertista.
R. Liniment. saponis camphorat. gram 50.
Dr. Sr. Kanvertinsekaista saippualinimenttiä.

Suonisalvaa, erästä laakeriöljystä, merikiviöljystä (oleum succini empyreumaticum)) ja tärpätistä sekä sulatusta rasvasta valmistettua salvaa, käytetään myös samaan tarkoitukseen.
Unguent. lauri. terebinth. gram 50.
Dr. Sr. Suonisalvaa.

- Vielä voidaan käyttää paljaaltaan tärpättiä, kanverttiöljyä ja survauksiin ja iskuihin ainoastaan ruokaöljyä, joita sivellään vi´oittumille useita kertoja päivässä.
Lipeätippoja käytetään sisälle mahahappoa ja kouristustauteja vastaan lapsissa sekä raskaiden naisten kouristuskohtauksiin ja puistutuksiin synnyttäessä. Annos on 20 - 30 tippaa (lapsille 3 - 5 - 10 tippaa) lusikallisessa maitoa tai lientä joka toinen tunti. Arsenikkimyrkytystä vastaan annetaan sitä suuremmissa ja tiheämmissa annoksissa. - Ulkopuolisesti käytetään sitä rintain hautomiseen maitosulussa.
R. Solution. carbonatis kalici gram 40.
Dr. Sr. Liepätippoja.

Lyijyetikkaa käytetään pääasiallisesti lyijyveden valmistukseen, jota saadaan sekoittamalla yhteen ruokalusikallinen lyijyetikkaa, 3 ruokalusikallista paloviinaa ja 3 - 6 decilitraa vettä. Lyijyvesi on jäähdyttävää, helpottavaa ja kuivaavaa sekä käytetään ainoastaan ulkopuolisesti hauteisiin ja kääreisiin survaus-, isku- ja ruhjevammoille. Ruusuajettumiin voidaan lyijyveteen sekoittaa puoliksi paloviinaa.
R. Solut. subacetat. plumbici gram 200
Dr. Sr. Lyijyetikkaa.

Lyijylaastari, katso laastarit.
Lyijyvesi, katso lyijyetikka.
Lääkeannokset. Sairaan ikä on yleisin perustus lääkeannoksen laskemissen, koskapa eri ikäkausina vaaditaan eri suuret määrät samaa lääkeainetta. Tässä ei kuitekaan saa ottaa huomioon ainoastaan ikävuosien lukua, vaan on myös otettava lukuun rumiin erikoinen kehityskanta tai yleisesti sairaan vahvuus taikka heikkous. Tavallisesti määrätään lääkennokset sen ijän mukaan, jolloin ruumiilla on korkein kehityksensä, eli 30:nen ja 60:nen ikävuosien välillä. Karkeasti karaistu työväki kärsii yleensä isommat annokset, kuin hemmotellut ja heikot henkilöt. Annokset määrätään seuraavalla tavalla: 
Henkilöille 70-80 ikävuoden välillä annetaan      puoli     annosta;
      "     60-70      "       "       "      2 kolmannes      "
      "     20-60      "       "       "         täysi         "
      "     15-20      "       "       "      2 kolmannes      "
      "     10-15      "       "       "         puoli         "
      "      6-10      "       "       "        kolmannes      "
      "      4-6       "       "       "        neljännes      "
      "      2-4       "       "       "        kuudennes      "
      "      1-2       "       "       "    kahdeksannes       "
      "      1         "      alle     "     kymmenestä kahteen-
                                             kymmenenteen osaan
                                                 annosta.
Lääkemitat. Alkujaan Ranskalaista pituusmittaa käytetään lääkärien lääkemääräyksissä ja apteekeissa lääkärien reseptejä suorittaessa. Metri, joka on = 10 decimetri = 100 centimetriä = 1000 millimetriä, vastaan 3,568 Ruotsin jalkaa. Kymmenystuuma vastaa lähes 3 centimetriä (29,69 mm). Neliömetri on 11,344 neliöjalkaa.
Lääkepainot. Muinoin Ruotsissa ja Suomessa käytettyjen lääkepainojen jako oli seuraava:

Pienin paino oli:

Yksi gran.
Yksi skrupel sisälti 20 grania
Yksi drachma = 3 skrupelia = 60 grania.
Yksi unsi = 8 drachma = 24 skrupelia = 480 grania
Yksi libra = 12 unssia = 96 drachma = 288 skrupelia = 5,760 grania.
Yksi libra vastasi noin 27 luotia, muinoin käytettyä ravintoaineiden painoa, eli 8,437 korn´ia (84 ortia ja 37 kornia) ennen v. 1889 käytetyn kymmenyspainon mukaan. Aina v. 1863, jolloin kymmenyspaino yksinomaan tuli Ruotsissa voimaan, käytettiin sitä myöskin lääkepainona vuoteen 1870; mutta mainittuna vuonna (Suomessa astui nykyinen n.s. metrinen painojärjestelmä apteekkitoimessa ja siis lääkepainona voimaan 1887 alusta.) ruvettiin Ranskalaisia käyttämään lääkärien lääkemääräyksissä, kuin myös silloin, kuin lääkkeitä lääkärien reseptin mukaan apteekeista valmistetaan, ja´otellaan tai sieltä annetaan. Ruotsalaisen kymmenysjärjestelmän jako ja suhde vanhaan lääkepainoon on seuraava: Yksi korn on noin 2/3 gran´ia vanhaa lääkepainoa. Yksi ort = korn´ia, vastaa 1 drachmaa 9 grania. Yksi naula = 100 = 10,000 kornia, vastaa 1 libraa, 2 unsia 2 drachmaa 1 skrupelia ja 12 grania.
Ranskalainen grammaa järjestelmä eli nykyinen lääkepainojärjestelmä jaetaan siis:
Yksi gramma = 10 decigrammaa, = 100 centigrammaa, = 1,000 milligrammaa; yksi kilogramma = 10 hehtogrammaa; = dekagramma = 1,000 grammaa.
Näiden kolmellaaisten painojen välinen suhde käsitettänee helpimmin seuraavasti likimääräisestä muutostalusta:


Ranskalaiset grammapai-    Entinen ruotsalai-     Vanhimmat ruot-
not eli uusi kymmenys-     nen kymmenysjär-       salaiset lääke-
    järjestelmä.           jestelmä.              painot.

500 grammaa, 1/2 kilog.    118 ortia              Lähes 17 unssia.
425     "                  1 naula (100 ortia)    Noin 14 1/3 unssia.
360     "                  84 ortia               1 libra (12 unssia)
100     "                  23 1/2 ortia           noin 1 1/3 unssia.
 30     "                  7 ortia                1 unssi (8 drackmaa)
4,25    "(425 centigr.)    1 ort (100 kornia)     1 drachma 9 grania
3,75    "                  90 kornia              1 drackman (3 skrupelia)
1,25    "                  30 kornia              1 skrupel (20 grania.)
1 grammaa (100 centigr.)   23 1/2 "               16 grania                   
6 centigrammaa             1 1/2  "               1 gran
4      "                   1      "               2/3 grania
1 centigr. (10 milligr.)   1/4    "               1/6    "
4 milligrammaa.            1/10   "               1/15   "
1 milligramma.             1/40   "               1/60   "

Ruokalusikallinen helposti juoksevaa lääkeainetta on noin 3 1/2 ortia eli 15 grammaa, siirappia 4 ortia eli 16 - 20 grammaa, 60 tipan vetoinen teelusikallinen lähes 1 ortia eli 4 - 5 grammaa vettä, muta 1 1/2 ortia eli 5 - 6 gr. siirappia ja ainoastaan 2/3 ortia eli 3 1/2 - 4 gr. väkiviinaa. Jauheen muotoiset aineet ovat painonsa suhteen hyvin erilaisia- Ruokalusikallinen suolaa painaa noin 6 ortia eli 25 grammaa, kun taas ruokalusikallinen kiinaa tekee tuskin 4 ortia eli 17 grammaa. Lääkkeiksi käytettäviä jauheita, etenkin rajusti vaikuttavia, on sentähden säilytettävä punnituissa annoksissa.
Magnesia käytetään happoa ja sampaita vastaan lapsissa sekä närästystä ja mahahappoa vastaan vanhemmissa henkilöissä. Annos on 1/2 - 1 teelusikallista veteen hämmennettynä. Sitä käytetään myöskin imettäjä- ja lapsijauheen valmistukseen.

R. Hydratocarbonatis magnesici gram 20.
Dr. Sr. 20 grammaa mageniaa.

Eräs erityinen laji magnesiaa on n.s. raskas magnesia, joka teelusikallinen sisältävissä annoksissa iltasilla on mietoa ulostusainetta.
R. Oxidi magenici ponderosi gram 20.
Dr. Sr. Raskasta magnesiaa.

Vielä kolmas laji on vähän kuumennettua magnesiaa, jota käytetään etenkin tavallisimpia myrkytyksiä vastaan, kuten arsenikista, fosforisa y.m. johtuvia. Sellaisissa tapauksissa annetaan magnesiaa maidon tai veden se´assa ja suurissa annoksissa ja on sitä vastamyrkyssä arsenikkia vastaan (Hydras ferrico magnesicus). Katso vastamyrkky arsiniikkia vastaan.
R. Oxidi magnesici levis gram 20.
Dr. Sr. Vähän kuumennettua magnesiaa.

Mahapumppua käytetään vatsan huuhtomiseen akuutissa myrkytyksissä ja vatsataudeissa. Tämä saadaan toimeen yksinkertaisimmasti pitkällä letkulla kiinnitettynä kannuun, jota voidaan kohottaa ja laskea.
Maitoparannus. Maito sisältää vettä (86%), rasvaa, munanvalkuaista, juustoainetta, maitosokeria ja suoloja. Kerma sisältää pääasiallisesti rasvan suljettuna pieniin palloihin, jotka voita valmistaessa raastetaan rikki. - Erikoisissa taudeissa, etenkin kuihtumuksissa ja heikkoustaudeissa, pitkällisissä rintataudeissa, sekä kihdissä on käytetty maitoa säännöllisenä ja kunnollisena paranteena. Sitä käytetään joko paljaaltaan tai kivennäisveden, tavallisesti Seltteri- tai Emserveden yhteydessä. Sairas noudattaa siinä säännöllistä terveysveden juontiin kuuluvaa ruokavaliota, karttaen kaikkea hapanta, puhistuttavaa ja viinanväkistä sekä nauttii ainoastaan nuorta, verestä vasikan, linnun tai kananpojan lihaa sekä vehnä- tai ruisleipää, korppuja, y.m. ja harjoittaa sen ohessa liikuntoa raittiissa ilmassa. Maito juodaan aamusilla vasta lypsettynä ja lypsylämpimänä, yksi tai useampi lasillisia päivässä. Maitoparannus aljetaa mieluimmin keväällä ja jatketaan juontia vähintäänkin 2 - 3 kuukautta. Jos tämä juonti saa aikaan puhkuisuusvaivoja, mahahappoa tai ummehdusta, on se todistus sen sopimattomuudesta ja että siitä on lakattava. Keuhkotautisille ja niille, joita vaivaa pitkälliset rintataudit, pidetään vuohen- tahi aasinmaito sopivampana. Lampaanmaito on kyllä hyvin rasvaista.
Samalla tavoin voidaan myöskin käyttää maitoheraa miedontavana ja ohentavana sekä lievästi pehmittävänä aineena. Sellainen heraparannus auttaa kihdissä, ihotaudissa, y.m. Aamusin juodaan muutamia lasillisia maitoheraa sekä noudatetaan edellämainittua ruokavaliota ja ruumiinliikuntoa. Se voidaan aloittaa pienemmillä annoksilla ja vähitellen lisätä. Maitoheraa valmistetaan joko maidon vapaatahtoissella happanemisella, jolloin voi ja juustoaineet erkanevat herasta, tai saadaan sitä keittämällä puoli litraa maitoa 2 - 3 munanvalkuaisen kanssa; taikka voidaan maito juoksutta lisäämällä siihen keitettäessä ruokalusikallinen etikkaa, sitruunamehua tai puhdistettua viinikiveä (cremortartaria).
Myrkytyksissä hapoilla, arsenikilla, kuparivihtrillillä, sublimaatilla, fosforilla y.m. on maitoa nautittava viljalti.
Maruna (artemisia absinthium), katso karvaita ryytejä.
Merikivijauhe on kouristusta asettavaa ja käytetään värvevammoissa, pyörtymyksissä, raskaiden kourauskohtauksissa, hysteeriassa, y.m. Annos on 1 - 2 jauhelmaa joka 3:mas tunti kauraliemessä tahi ruokalusikallisessa Reinin viiniä.
R. Acidi succini depurati centigr. 10.
Sacchari lactis " 50.
Mr. f. pulv. Dr. in X:plo. Sr. Merikivijauhetta

Merikivitippoja (tinctura succini) käytetään samallisissa tapauksissa 20 - 40 tippaa sisältävissä annoksissa kerralla. Ryydinpitoiset merikivitipat eli ähkytipat (tinctura succini aromatica) ovat kuumentavia ja helpottavia sekä käytetään puhistusähkyssä, hysteeriassa y.m. 10 - 20 tipan annoksissa erältään muutamia kertoja päivässä.
Mikstuura simplex (mixt. pyrotartar.), on virkistävä, kiihottava ja hi´estyttävää sekä käytetään samaan tarkoitukseen, kun kanverttiakin. Joll´ei sitä enää olisi apteekissa saatavana, voidaan, koska se vieläkin lienee käytännössä maaseuduilla, sen sijaan käyttää n.s. kylmyydentippoja, joita valmistetaan 2 osasta prinssin tippoja, 2 osasta kanverttiviinaa ja 1 osasta väkiviinaa. annos on 30 - 60 tippaa, jonka päälle juodaan pari kupillista seljateetä. Niitä käytetään vilustumisiin röhkä- ja rohtumakuumeiden alussa ja nautitaan iltasella käytettyä edellä puolisen oksennusainetta; myöskin vilutaudissa kuumevaiheen lopussa; hermo- ja mätäkuumeissa, kanvertti- tai hermotippain asemesta, jolloin annos on 20 - 30 tippaa joka kolmas tunti.
R. Liquor. acetat. ammon. pyloleosi
Spirit. champorat aa gram 40,
Spirit concentrati " 20.
Mr. Dr. Sr. Kylmyydentippoja

Mineraalihappoisia (-kivennäis-) savustuksia valmistetaan 40 grammasta ruunikiveä (superoxidum manganicum) ja 100 grammasta keittosuolaa, jotka survimessa hyvin se´otetaan, ja josta joku osa asetetaan aitoposliiniselle teevadille taikka lasiastiaan ja päälle kaadetaan rikkihappoa, joka on miedonnettu 2 osalla vettä. Rikkihappo on varovasti tiputeltava määrättyyn vesimäärään, eikä päinvastoin. Se´osta lämmitetään kyntilänliekissä taikka aseteaan lämpimälle kakluunille, ja liikutellaan puupuikolla, jota tehdessä se´oksesta eroaa valkeata savua. Nämä savustukset ovat varsin sopivia ilman puhdistamiseksi vahingollisista ja tarttuvista aineista asumattomissa huoneustoissa, mutta eivät sovi sellaisiin huoneisiin, joissa ihmisiä asustaa. Katso myöskin kloorikalkki, karboolihappo.
Minttuja herba menthae crispae) käytetään samoin, kuin isoppiakin, teenä yskää ja rintakipuja vastaan sekä oksetuksissa; ulkopuolisesti helpottavina ryytipusseissa. - Kootaan aikaisin kukkiessa ja kuivataan hyvin ja varovasti.
Neptunon kääre, katso hauteet.
Nokitipat ovat limaa höllittäviä, vähän kiihottavia sekä hi´estyttäviä ja vesittäviä; niitä käytetään etenkin hysteeriassa, myöskin kevätvilutaudeissa. Annos on teelusikallinen 3 - 4 kertaa päivässä.
R. Liquor. fuliginis alkali gram 200
Dr. Sr. Nokitippoja

Oksetusaineet tyhjentävät käytettäessä vatsassa olevat aineet, lisäävät tehokkaasti nesteiden kulkua ihoon ja palauttavat sekä edistävät niiden haihduntaa. Niitä käytetään myrkytyksissä vahingollisten aineiden poistamiseksi; vatsan ollessa lii´an täynnä ruokaa; kylmettymisissä sekä useiden kuumaiden alussa, ripulissa y.m. Niitä nautitaan joko täysissä annoksissa yhdellä kertaa tahi ja´ettuna 2 - 4 annokseen otettavaksi joka neljännes tunti kunnes vaikuttaa. Heti oksennuksen aljettua, mutt´ei ennen, juodaan viljalti haaleaa vettä, jota on pidettävä saatavilla, kupillinen kerralla oksennusten väliajoilla. Kun 4 á 5 oksentamista on tapahtunut tai kun oksennukset käyvät katkeriksi ja kellerviksi, on vaikutus riittävä. - Oksetusaineena käytetään osaksi oksennusjuurijauhetta, osaksi oksennussuolajauhetta, osaksi oksetusviinia ja osaksi kuparivihtrilliliu´osta. Oksennusaineet eivät sovi heikoille eikä kovin vanhoille henkilöille, eikä niille, joilla on taipumusta halvaukseen, ei myöskään tulehduskuumeissa, keuhkotaudeissa, verensylyssä, eikä niille, joilla on suuret tyrät, emän kallistuma, pitkällinen umpi tai raskaille 3 raskauden ensimmäisenä kuukautena. Kotiaineena käytetään oksetukseksi väkevää keittosuolaliu´osta, jota juodaan haaleana kupillinen kerralla, kunnes oksennus tapahtuu.
Oksennusjuurijauhetta. Täysikasvuiselle henkilölle on annos tätä koko jauhelma yhdellä kertaa ja joll´ei se vaikuta puolen tunnin kuluessa, nautitaan vieläkin 1/2 á 1 jauhelmaa. Lapsille, taikka kun ollaan epävarmat aineen vaikutuksesta, sekoitetaan jauhelma 4 ruokalusikalliseen vettä tai sokerivettä. Tätä annetaan lapsille teelusikallinen, vanhemmille ruokalusikallinen joka neljännes tunti siksi, kuin vaikutus seuraa, jonka ohessa oksentamista edistetään haalean veden juonnilla. Tämä on yleensä lauhkeaa oksetusainetta, joka samalla on hiukan kovetuttavaa. Sitä käytetään sentähden erikoisten kuumeiden alussa, joita seuraa inho ja vatsan häiriöt, punataudissa, y.m. Hyvin pienissä annoksissa vaikuttaa oksennusjuurijauhelma asettavasti ja pidättävästi ja käytetään verenjuoksuissa sekä kouristuksissa ja pitkällisissä ripuleissa. Annos on silloin 1/20 á 1/16 jauhelmaa (6 á 8 centrigr.) puolessa teelusikallisessa sokeria tahi tärkkelystä joka kolmas tunti taikka pari kertaa päivässä.
R. Pulv. radicis ipecacuanhae centrigr. 120
Dr. in Xij:plo. Sr. 12 kappaletta oksennusjuurijauhelmaa

Oksennussuolalaastari, katso vetoaineet.
Oksennussuolajauhe, eli valkea oksennusjauhe. Tätä sulatetaan yksi jauhelma 4 ruokalusikallisessa haaleaa vettä, jota nautitaan ruokalusikallinen joka neljännes tunti siksi, kuin vaikutus seuraa. Voimakkaammat henkilöt, joilla oksennus on lujassa, nauttivat ensin 2 ruokalusikallista, sitten 1 joka neljännes tunti. Tämä oksetusaine on samalla vatsaa pehmittävää ja saa aikaan ulostuksen, jonkatähden sitä annetaan niissä, jolloin vatsanpehmennystä on on edistettävä ja vatsan limastuksessa. Mutta sitä ei pidä käyttää ripulissa ei vatsan ja suoliston häiriöissä, ei myöskään lapsille. Pienissä annoksissa vaikuttaa oksennussuola liman erittymiseen ja on hi´estyttävää sekä käytetään sentähden kuumesulattimena katarraallisessa kuumeessa, rintatulehduksessa ja luuvalossa. Tähän tarkoitukseen liu´otetaan puoli oksennussuolajauhetta 3 decilitrassa liquor citratis kalici- nimisessä nesteessä taikka salmiakkimikstuurissa, jota se´osta otetaan ruokalusikallinen joka toinen tai kolmas tunti; taikka liu´otetaan sama määrä 1 1/2 dl. vettä, jota nautitaan ruokalusikallinen yhtä usein. Ulkopuolisesti käytetään oksennussuolaa salvassa tai laastarissa vetoaineena.
R. Tartrat. stibico-kalici centrigram 10,
Sacchar. alba " 1.
M.f.pulv. Dr. in . Xij:plo Sr. Kaksitoista oksennussuolapulveria.

Oksennussuolasalvaa, katso vetoaineet.
Oksennusviiniä käytetään oksetusaineena suuremmille lapsille ja annetaan ijän mukaan yhden tai kahden teelusikallisen annoksissa joka puoli tunti, kunnes vaikutus seuraa. Kuitenkin pettää se välistä ja vaikuttaa viini juovuttavasti lapseen. Varmin ja paras oksetusjauhe lapsillekin on sentähden yhdestä oksennusjuurijauhelmasta ja 4 ruokalusikallisesta sokerivettä, jota nautitaan teelusikallinen tai ijän mukaan sovitettu annos yhtä usein. Katso oksennusjuurijauhetta.
R. vini ipecacuanhae gram 20.
Dr. Sr. Oksennusviiniä

Oopiumi on pienissä annoksissa virkistävää, mutta suuremmissa nukuttavaa, päihdyttävää ja huumaavaa, muuttuen silloin pi´an mitä vaarallisimmaksi myrkyksi. Sen käyttäminen vaatii sentähden suurta varovaisuutta, Mahdollisten erhetysten välttämiseksi on se säilytettävä erillään muista lääkkeistä eikä sitä pidä koskaan ilman lääkärin nimenomaista puollutusta käyttää useammin kuin yhden kerran ja pienenä annoksena. Sitä käytetään joko tippoina tai pillereinä. Unen vaikuttamiseksi on annos oopiumtippoja 15 - 20 tippaa; pillereinä yksi pilleri. Oopiumia käytetään pienemmissä annoksissa ripulissa ja punataudin lopussa, ankarassa kouristuksessa, vavahteluissa ja emän verenvuodoissa. - Lapsille on oopiumia käytettävä hyvin säästelijäästi eikä milloinkaan rauhoittavana aineena ilman lääkärin luvatta. Oopiumia on Thielemannin tipoissa, Rosénin rintatipoissa, oopiumin pitoisissa yskäleivässä, y.m.
R. Rinct. thebaicae gram 20.
Dr. Sr. Oopiumtippoja


R. Pulv. Opii gram 2.
Mucilag. gummi arabic. qu. sat.
u.f.pil.aequal. N:r 40.
Dr. Sr. Oopiumpilleriä, sisältäen 5 centigrammaa kukin.

Oopiuminpitoisia yskäleipiä, katso Yskäleipä.
Paatsamakeite (decoct. fragulae) on lievästi pehmittävää tai ulostavaa ainetta, jota valmistetaan 40 grammasta paatsamankuoria (cortex fragulae)ja 8 grammasta pumerannssinkuoria taikka 4 grammasta kuminoita, jotka keitetään 7 decilitrassa vettä siksi, kuin puoli siitä on jäljellä. Tuosta siivilöidystä keitteestä nautitaan 1 - 2 - 3 ruokalusikallista joka aamu tahi tarvittaessa. Aineen pehmittävän vaikutuksen lisäämiseksi voidaan siihen jokaista keitekorttelia kohti sekoittaa 1 tai 2 ruokalusikallista Glaubersuolaa.

Parkkihappoista lyijysalvaa käytetään nahalle levitettynä sidokseen makuuhaavoilla, jotka seuraavat ankaria kuumetauteja y.m.s.

R. Unguent. tannatis plumbici gram 25.
Dr. Sr. 25 grammaa parkkihappoista lyijysalvaa.

Pehmittävät pillerit. Niille, joita vaivaa alituinen umpi ja kova vatsa, tuottavat tavalliset ulostusaineet täysissä annoksissa otettuina ainoastaan vieläkin itsepintaisemman umpitaudin jälkeenpäin. Sentähden täytyy sellaisten henkilöiden käyttää ulostusaineita ainoastaan pienissä annoksissa ja joka päivä pitemmän aikaa. Tähän sopivat seuraavat pehmittävät pillerit, joita otetaan 2 - 3 pilleriä joka ilta. Sill´aikaa tulee sairaan parannetulla ravintojärjestyksellä ja elantotavalla sekä runsaalla vedenjuonnilla koettaa voittaa kovuus vatsanpohjuksessa.
R. Extracti coloscynthid. compositi,
Extract hyoscyami singul. gram 2.
M. f. pilul. N:r 40 aequal. Dr. consp. Sr.

Pehmittävät jauhelmat, katso sulattavat aineet.
Peräpukamajauhe on pehmittävää ja ulostavaa, jota käyttävät tautiin ja kovaan vatsaan ne, joita peräpukamat vaivaavat, varsinkin niissä tapauksissa, jolloin levottomuutta ja kuumuutta samalla tavataan. Sitä valmistetaan samasta määrästä pestyä rikkihärmettä ja puhdistettua viinikiveä ceremortartari). Annos on 1 á 2 teelusikallista iltasilla takkia tasa teelusikka joka 3 tai 4 tunti, niin että vatsa pysyy pehmeänä.
Peräruiskeet ovat nopeasti ulostavia ja sopivat varsin hyvin pitkällisissa umpitaudeissa sekä kuumeissa, joissa ne eivät heikonna niinkuin ulostusaineet. Pitkällisissä kuumetaudeissa on sentähden tapana pitää vatsa pehmeänä joka toinen tai kolmas päivä toimitetuilla peräruiskeilla. Peräruiske voipi olla ulostavaa, kiihottavaa, lauhduttavaa, pidättävää, kouristusta asettavaa tai ravitsevaa. Tavallinen ulostava peräruiske valmistetaan 1/3 litrasta haaleata vettä tai kauralientä, johon lisätään ruokalusikallinen keittosuolaa ja 2 - 4 ruokalusikallista öljypuun- eli ruokaöljyä taikka sulatettua voita; lapsille käytetään ainoastaan 1/6 litraa tahi hyvin pienille 6 - 8 ruokalusikallista haaleaa maitoa. - Kiihottavat peräruiskeet valmistetaan parista teelusikallisesta saippuaa tai suopaa, joka liu´otetaan haaleassa vedessä; taikka 2 - 4 ruokalusikallisesta etikkaa ja vettä tahi saunakukkateetä: taikka 2 - 3 teelusikallisesta tärpättiä, jonka kanssa jauhetaan hyvin yhteen yksi munankeltainen ja sekoitetaan sitte 3 decilitraan vettä. Kiihottavia peräruiskeita käytetään halvauksessa, valekuolleita herättäessä, kouristuksissa, pyörtymyksissä, j.m.s. - Lauhduttavaa eli tärkkelysruisketta valmistetaan 8 - 16 centilitrasta vettä, johon liu´otetaan 1 - 2 teelusikallista tärkkelystä, tahi maidosta tai voimakkaasta pellaissiemenkeiteestä. Sitä on hyvin verkkaan sisään ruiskutettava, jotta se jäisi paikalleen; sitä käytetään punataudissa, ripuleissa, y.m. Jos tähän lisätään 30 - 40 oopiumtippaa, saadaan pidättävää eli oopiumruisketta, jota käytetään samoissa tilaisuuksissa. Tätä ei kuitenkaan pidä käyttää ilman lääkärin erityistä määräystä. - Kouristusta asettavana peräruiskeena käytetään 3 decilitraa saunakukkateetä, johon väliin lisätään 1 - 2 ruokalusikallista aasapihkatippoja (tinctura asae foetidae); sitä käytetään kouristuksessa, ähkyssä, hysteeriassa, y.m. Ravitseva peräruiske sisältää 1/2 litraa haaleata maitoa, johon on sekoitettu 2 - 3 munankeltaista, taikka munansekaista lihanlientä (buljong).
Jokaisessa kylässä pitäisi löytyä vähintäänkin yksi peräruiskeen käyttämiseen tottunut henkilö. Tavallisesti on jokaisessa hyvin varustetussa herrastalossa siihen tarvittava vehje, mutta useinkin saadaan hakea jokseenkin kaukaa sellaista, joka ymmärtää sitä käyttää. Taito peräruiskeen käyttämisessä on varsin vähäinen ja voidaan saada oppia joka kätilöltä. Peräruiske tapahtuu tavallisesti ruiskulla tahi rakolla. Edellisessä tapauksessa vedetään ruiskutettava se´os varovasti ruiskuun niin, ett´ei yhtään ilmaa seuraa mukana. Sairas asettuu oikealle kyljelleen jalat koukistettuna vatsaa kohti. Putken kärki kastetaan öljyyn ja pistetään hyvin varovasti 3 - 5 centimetriä syvälle peräreikään ylös selkään päin (ei suoraan sisäänpäin) ja hieman vasemmalle puolen; se käsi jolla ruiskua vakavasti pidetään, tu´etaan sänkyä vastaan, ja toisella työnnetään mäntä varsin vitkaan, jonka jälkeen putki samalla varovaisuudella vedetään jälleen pois. Sairaan tulee maata hetkisen jälkeenpäin samassa asennossa eikä saa heti pusertaa ruisketta ulos. Jos rakkoa käytetään, on se ensin li´otettava, ennenkuin määrätty ruiskeneste siihen kaadetaan. Sitte sidotaan rakko ruiskutusputken paksumman pään ympärille, kapeampi pää öljytään vastamainitulla tavalla ja pistetään sisään, pitäen sitä lujasti kiinni, jonka jälkeen toisella kädellä rakon sisällys puserretaan sisään. - Ainoastaan paljaan veden ruiskuttamiseen voidaan n.s. huuhdepumppua (klysopomp) käyttää peräruisketta toimittaessa.
Petroleumia eli puhdistettua vuoroöljyä (pyroleum petraeum), jota ei saa sekoittaa tuon ameriikkalaisen öljyn, fotogenin kanssa, käytetään muun muassa vanhempain paleltumakyhmyjen sivalemiseen säryn helpottamiseksi ja ehkäisemään niiden puhkeamista haavoihin.
Piparruutijuomaa valmistetaan kourallisesta rikki leikattua piparruutia, joiden päälle kaadetaan litra hyvää kaljaa, joka lämpimässä paikassa saa vetää 2 päivää. Sitä juodaan pikarillinen aamuin illoin keripukissa ja ihotaudeissa.
Prinssintippoja on rohtolassa kahta eri lajia, nimittäin Prinssin keltaisia tippoja (livor succinatis ammonici pyroleosi gram 405) ja Prinssin tippoja (livor acetatis ammonici pyroleosi), joilla molemmilla on sama vaikutus, vaikkapa edelliset ovatkin melkein kaksi kertaa kaalliimpia, kuin jälkimmäiset. Ne ovat kouristusta asettavia ja lievästi hiestyttäviä sekä käytetään peljästyksessä, pyörtymisessä, värveissä, sydämen kouristuksessa ja puistutuksissa, kihdissä, leinissä, kohtutaudissa eli hysteeriassa, y.m.m. Annos on 20 - 40 (lapsille 3 - 15) tippaa, jonka lisäksi, kun hi´estystä on aikaan saatava, juodaanselja- tai saunakukkateetä. Niinikään käytetään niitä rauhoittavina lapsille, jolloin annos on ijän mukaan 2 - 4 tippaa sokerivedessä.
R. Liquor. succinatis ammonici pyroleosi gram. 49.
Dr. Sr. Prinssin kaltaisia tippoja

R. Liquor. acetatis ammonici pyroleosi gram. 40.
Dr. Sr. Prinssin tippoja.

Puraksiliu´osta valmistetaan yhdestä osasta puraksia ja 9 osasta puhdistettua hunajaa sekä käytetään sammasrypäleiden sivelemiseen suussa j.m.s.
R. Linctus biboratis natrici gram 20
Dr. Sr. 20 grammaa Puraksiliu´osta

Puurot, katso hauteet.
Pyörtänekärsmämöä (Achillea millefolium) käytetään teenä 1 - 2 ruokalusikkalista 3 decilitraan lämmintä vettä, joka saa vetää, kunnes jäähtyy. Tätä juodaan kupillinen erältään 3 - 4 kortaa päivässä kehnoa vatsaa, peräpukamavaivoja, avoimia peräpukamia, valkojuoksua sekä lii´an rajuja kuukautisvuotoja vastaan lisäämällä sihen viimeksi mainitussa tapauksessa rautatippoja.
Raparperi on lauhkeaa, hieman kiihottavaa ulostusainetta, joka heikontaa vatsaa vähemmän, kuin useimmat muut ulostusaineet, vieläpä pikemmin vahvistaakin sitä ja kovetuttaa vähän jälkeenpäin, mikä jälkimmäinen vaikutus sillä on myöskin silloin, kuin sitä pienissä annoksissa annetaan. Sitä on säilytettävä koko kappaleena eikä sitä saa raastia tai jauhentaa ennen käyttämistä, sillä jauhe kadottaa pi´an voimansa. Harvoin käytetään sitä ulostusaineeksi yksinään ja jos sitä niin on käytettävä on tapana pureskella ja niellä herneenkokoinen palanen tai nauttia teelusikallinen jauhettua tai raastettua juurta. Useammin käytetään sitä se´oksissa muiden ulostusaineiden, ulostussuolan tai viinikiven (cremortartarin) kanssa (katso sulatusjauhetta taikka raparperinsekaisena salmiakkijauheena, jota valmistetaan 1 osasta raparperijauhetta, 4 osasta salmiakkia ja 3 osasta sokeria. Tätä se´osta otetaan teelusikallinen joka toinen tunti kunnes siitä seuraa ulostus.
R. Radix. rhei gram 40.
Dr. Sr. 40 gr. raparperijuurta.

Raparperiliu´oketta voidaan valmistaa 2 teelusikallisesta raparperipulveria sekä teelusikallisesta lipeätippoja, jotka sekoitetaan 20 centilitraan kiehuvaa vettä. Se´os saa vetää 6 - 12 tuntia, joll´aikaa sitä usein huljutellaan sekaisin, jonka jäljestä se siivilöidään ja puserretaan tyyni. Ulostuttava annos täysikasvuisille on pari ruokalusikallista joka toinen tunti kunnes ulostus seuraa. Samoin käytetään raparperiliu´oketta lapsillekin, joille annos on ijän mukaan 1 - 2 teelusikallista. Lapsille valmistaessa käytetään tavallisesti Raparperisiirappia, joka on makeampaa ja valmistetaan 1 osasta raparperiliu´oketta ja 2 osasta sokeria. Annos on samoin teelusikallinen kerralla. Raparperiviiniä valmistetaan 15 grammasta raparperia sekä 5 grammasta kardemummaa, joiden päälle kaadetaan 20 centilitraa malagaviiniä. Tämä asetetaan vetämään 4 päiväksi usein huljutellen sekaisin. Sitä käytetään samon kuin liu´okettakin lauhkeasti ulostavana aineena ja on annos täysikasvuisille 1 - 2 ruokalusikallista erältään.
R. Infus. Rhei alkalini gram 50.
Dr. Sr. Raparperiliu´oketta

Rautatipat, joiden nimenä ennen oli Tinctura Martis, nykyjään Solutio chloreti ferric spirituosa, ovat enimmän käytetyitä rauta-aineita, joita annetaan 20 - 30 tipan annoksissa puolessa lasillisessa vettä (jott´ei se hampaita vahingoita) 2 - 5 kertaa päivässä, kalvetusta ja kaikenlaatuista verettömyyttä vastaan. Jos ne vaikuttavat ummehduttavasti, voidaan niihin lisätä 10 - 15 tippaa Aloetinktuuria.
Rikkihäärme (pesty) on puhtaampaa kuin puikkorikki, joka ei sovi nautittavaksi. Se´oksessa, jossa on saman verran viinikiveä, käytetään sitä ulostusaineena peräpukamataudissa (katso peräpukamajauhe). Syyhelmäsalvaa valmistetaan yhtä suuresta osasta rikkihärmettä ja ihraa taikka suolaamatonta voita. Puikkorikkiä käytetään rikkihappeuman hankkimiseksi sairassuojain y.m. puhdistamiseen.
R. Sulphuris sublimati eloti gram. 200.
Dr. Sr. 200 gr. rikkihärmettä.

Rintaleivät, katso yksäleivät.
Rintamehua käytetään yskän lievittämiseksi ja helpottamiseksi. Sitä valmistetaan yhtä suuresta osasta hunajaa, munankeltaista ja manteliöljyä, jotka hyvin sekoitetaan yhteen, taikka oxymelistä (oxymel scillae), joka sisältää 1 osan merisipulietikkaa ja 3 osaa puhdistetua hunajaa ja alteesiirappia; lapsille käytetään valkosipulisiirappia, orvonkukkasiirappia j.m.s. Annos on teelusikallinen 4 - 8 kertaa päivässä.
Rintajauhe on lauhduttavaa ja lievästi hiestyttävää, edistää yskösten erittymistä ja käytetään sentähden katarraalisessa yskässä, rintakuumeiden lopussa, y.m. Annos on veitsenkärjellinen 3 - 4 kertaa päivässä; heikommille henkilöille annetaan vähemmän ja on annos aina sovitettava niin, ett´ei aine vaikuta oksentamista.
R. Pulv. gummosi stibiati gram 25.
Iridis rhizom. pulv. gram 10.
M.f. pulv. Dr. Sr. Rintajauhetta

Lauhduttava Rintajauhe, Styraksijauhe hillitsee yskää ja edistää unta sekä käytetään samoissa tapauksissa kuin rintatippojakin (kts alempana). Annos on täysi-ikäiselle henkilölle yksi jauhelma iltasilla tai, jos vatsa on kovalla, ainoastaan joka toinen ilta. Se sisältää niinikään oopiumia ja on mitä suurimmalla varovaisuudella käytettävä ja säilytettävä.
R. Mass. pilul. styracis thebaic. centigram 30.
Sacchari centigram 120.
M.f. pulv Dr. in Xj; plo. Sr. Lauhduttavaa Rintajauhetta.

Rintateetä valmistetaan koko ruokalusikallisesta rintateeryytejä voimassa olevan farmokopeean mukaan. Samaan tarkoitukseen voidaan niinikään käyttää sama määrä isoppia ja alteejuurta sekä 1/5 osasta pienityitä tähtianiksia. Ryytien päälle kaadetaan suuri teekupillinen kuumaa vettä, jonka annetaan hetkisen vetää. Se juodaan iltasilla lämpimänä lisäämällä pari teelusikallista hunajaa.
R. Specier. ad infus. pectorale gram 500.
Dr. Sr. Ryyteejä rintateehen

Rintatipat ovat lievittäviä ja helpottavia rintataudeissa ja käytetään yskää, kouristusta tahi kirvelyä vastaan rinnassa, hinkuyskässä, rintakuumeiden loppupuolella sekä keuhkotaudissa levon ja unen hankkimiseksi. Niitä nautitaan iltasilla joka tai joka toinen päivä; on muistettava, että puolloa on aina nautittaesa hyvin puistettava. Aine sisältää oopiumia ja vaatii sen käyttäminen siis suurta varovaisuutta, jonkatakia pullo on pidettävä hyvässä korjuussa. Ainnos on 25, korkeintaan 50 tippaa täysikasvuiselle henkilölle.
R. Vini glycyrrhizae thebaici gram 49.
Dr. Sr. Rosénin rintatippoja.

Risiiniöljy, katso ulostusaineet.
Ruusujauhetta valmistetaan kouralliesta rikki hakatuita marunoita (artemisia absinthium), 30 grammasta jauhennettua kiinaa ja 5 grammasta survottua kanverttia, jotka sekoitetaan hyvin yhteen. Sitä sirotellaan liinavaatteelle ohuelta kiinni kursituille hampuille tai tervatukkeelle ja asetetaan ajettuneen säären ympärille. Tätä sidosta muutetaan joka päivä.
Ryytipussi, katso hauteet.
Saleppivelliä valmistetaan yhdestä osasta hienoksi survotuita saleppijuuria (tubera salep) ja 100 osasta lämmintä vettä tai lämmintä maitoa, jota ripulissa, punataudissa ja muissa taudintapauksissa nautitaan muutamia ruokalusikallisia tai teekupillinen kerralla.
Salisyylihappoista natria (salicylas natricus) käytetään luuvalkokuumeessa 1/2 grammaa sisältävissä annoksissa joka toinen tunti kunnes 20 annosta on nautittu, jonka jälkeen tehdään pysähdys muutamaksi päiväksi. Mieluimmin annetaan sitä koteloihin suljettuna.
Salmiakki on limaa erittävää sekä vähän hiestyttävää ja vesittävää. Sitä käytetään keuhkokatarrissa, limakuumeessa, matotaudissa sekä vilutaudeissa. Annos on 50 centrigrammasta vähäiseen teelusikalliseen 4 - 5 kertaa päivässä. Vilutaudin lääkkeeksi käytetään sitä joko jauheena, jossa on 1 osa salmiakkia ja 3 osaa jalominttua tai hienonnettua kalmusjuurta; taikka se´oksena, joka sisältää 12 grammaa salmiakkia, 8 grammaa viinikiveä (cremortartaria) ja 4 grammaa vänkoolisokeria, joka seos on Pontinin kuumesulatinta; tahi ulostusaineena edellä mainitun raparperinsekaisen salmiakkijauheen muodossa (katso raparperi). Annos tätä se´osta on tasoitettu teelusikallinen joka toinen tunti. Niinikään käytetään sitä liu´onneessa muodossa salmiakkimikstuurina, jossa on 12 grammaa salmiakkia ja 4 grammaa lakritsia, jotka liu´otetaan 30 centilitrassa lämmintä vettä. Sille, joka ei voi sietää lakritsin makua, lisätään lakritsin sijaan ruokalusikallinen vadelmasiirappia. Tätä nautitaan ruokalusikallinen joka toinen tunti. - Ulkopuolisesti käytetään salmiakkia kylmissä hauteissa (kts hauteet), jolloin se sulatetaan haudevedessä; huuhtusvedessä, jollon sekoitetaan teelusikallinen salmiakkia jokaiseen kupilliseen nestettä, sekä maitosulussa salmiakkilaastarina, jota valmistetaan yhtä suuresta osasta salmiakkia ja lyöpättyä saippuaa, jotka lämpimässä survimessa sekoitetaan tarkasti yhteen.
R. Chloreti ammonici gram 100.
Dr. Sr. 100 grammaa salmiakkia.

Salpietaria käytetään jäähdyttävän jauheen valmistukseen sekä kylmiin hauteihin (katso hauteet.)
R. Nitratis kalici gram. 100.
Dr. Sr. 100 grammaa salpietaria

Salvat: 1) Basilikkisalvaa käytetään sidoksiin Espanjan kärpästen synnyttämillä vetohaavoilla ja märkivillä haavoilla. Se on jonkun verran ärryttävää. Käytettäessä sivellään sitä ohuelta haavan kokoiselle kuluneelle liinapalaselle taikka liinannukalle.
R. Unguent. terebinthinae resinosi gram 200.
Dr. Sr. 200 grammaa Basilikkisalvaa.

2) Lyijyetikkasalvaa käytetään sidoksiin peräpukamanystermillä ja useallaisilla haavoilla.
R.Unguent. subacetat. plumbici gram 100.
Dr. Sr. Lyijyetikkasalvaa.

3) Seraatti, vahasalva, on miedompaa salvaa, kuin edelliset. Sitä on kahta lajia, valkeata, joka sisältää 1 osan valaanrasvaa ja 3 osaa benzoëihraa; 2) keltaista, jonka aineosat ovat 1 osa keltaista vahaa ja 2 osaa puunöljyä. Keltainen on halvempaa, kuin valkea. Seraattia käytetään yksinkertaisten haavain sidoksiin sekä vetohaavoilla Espanjan kärpästen jäljestä silloinkuin niitä ei tahdota kiiottaa kovaan juoksuun. Niinikään käytetään sitä huulisalvana, johon kuitenkin enimmäkseen käytetään punaista seraattia (ceratum rubrum) ja myöskin kakaoöljyä. Tällä sivellään halkeilleet ja niljettyneet huulet. Nykyjään käytetään salvoissa rasva-aineena enimmäkseen Vaseliinia sen hyvän ominaisuuden takia, että se pysyy kauvan eltaantumatta.
4) Boorisalva, katso edellä.
Saunakukkia (flores chamomillae) käytetään kouristusta asettavana teenä värvevammoissa, kohtutaudissa, puhistusähkyssä j.m.s., sekä peräruiskeiksi ynnä ulkonaisesti ryytipusseihin ja kääreisiin. Kootaan varhain kukkiessa ja kuivataan hyvin.
Savustukset, Katso mineraalihapposia savustuksia.
Seljapuun kukkia käytetään ulkonaisesti ryytipusseissa ja huuhdontavedessä sekä nautitaan hi´estyttävänä teenä, jota saadaan kourallisesta seljapuun kukkia 7 decilitraan kiehuvaa vettä, joka saa vetää hetkisen, minkä jälkeen sitä juodaan lämpimänä 1, 2 á 4 kupillista maata mennessä; useinkin otetaan sitä ennen yksi kanverttipulveri tai mikstuura simpleksiä. Röhkäkivuissa, yskässä y.m. annetaan sairaan hengittää sisäänsä lämpimiä teehöyryjä. - Kootaan kukkiessa ja kuivataan hyvin.
Seltterivesi, katso veden ja terveysveden juonti.
Seraatti, katso salvat.
Silmävesi miedointa silmävettä valmistetaan 1 grammasta kuitteninsiemeniä (semina cydonia), jotka puhtaassa survimessa survotaan rikki 4 ruokalusikallisessa vettä ja puserretaan liinavaatteen lävitse; sitä käytetään yksinkertaiseen ärrytykseen silmässä ja helpossa silmävuodossa. Helpottavaa silmävettä saadaan ruusuvedestä lisäämällä 1/3 lyijyvettä, tahi kiihottavampaa 8 - 12 centigrammasta valkeata vihtrilliä (sulphas zincicus), joka liu´otetaan 4 ruokalusikallisessa ruusuvettä ja lisätään siihen 1/2 teelusikallista oopiumviiniä. Näitä rohtoja käytetään silmätulehduksessa, risataudista ja tuhkarokosta johtuneessa silmävuodossa. Vastasyntyneiden lasten silmävuodossa käytetään lapsiliuvosta. Silmävettä on useimmiten, varsinkin silmätaudin alussa, käytettävä haaleana, joka tehdään lämmittämällä lusikka tai pitämällä sitä hetkinen kourassa, minkä jäljestä siihen kaadetaan silmävettä sen verran, kuin kullakin kertaa käytetään. Sitä käytetään joko silmän hautomiseen, pesemiseen tai tiputtamiseen silmään. Kun silmävettä on tiputettava silmään, asettuu potilas seljälleen, vähän sivullepäin käännetty pää niin alas, että puoli teelusikallista silmävettäkaadettuna sisäpuoliseen silmäpieleen, voi pysyä nenän viereisessä kuopassa. Hetkisen kuluttua avataan silmäluomi, niin että silmävesi tunkeutuu silmään mutta ruvettua kipeästi koskemaan, annetaan sen jälkeen sulkeutua. Sillä tavoin jatketaan siksi, että silmä voi sietää pyöritellä hetkisen ja ikäänkuin kylpeä silmävedessä, joka sitte poistetaan pehmeällä pesusienellä tai liinaisella rievulla. Jos silmävettä on käytettävä pesemiseen, tapahtuu se siihen kastetulla sienellä tai liinarievulla, ja on potilaan pestessä väliin räpytettävä, niin että vesi pääsee silmäluomen sisäpuolelle. Kun sitä on käytettävä hauteeksi, asetetaan silmälle 5 - 6 kerroin käärityitä ja silmäveteen kastetuita liinantilkoja.
Sinappitaikina ja Sinappiviina, katso vetoaineet.
Sulattavat, pehmittävät, aineet ovat voimakkaampia ja heikompia. Voimakkaammat sulatusaineet ovat ulostusaineita niin pienissä annoksissa käytettynä, että ne, ilman varsinaisesti ulostamatta, pitävät vatsan tarpeeksi pehmeänä. Näihin kuuluu sulatuspulveri, jota valmistetaan 4 teelusikallisesta viinikiveä (cremortartari) ja 2 teelusikallisesta raparperijauhetta, ollen annos teelusikallinen joka aamu, tahi jos ulostus tahdotaan aikaan saada, teelusikallinen joka kolmas tunti, siksi että ulostus seuraa. Samaan tarkoitukseen ja samalla tavoin käytetään myös sulatuspulveria, jota valmistetaan yhtä suuresta osasta kumpaakin raparperia ja Englannin- tai Glaubersuolaa. Lauhkeata sulatusainetta on saliina-mikstuura (liquor citratis kalici). Välistä lisätään 3 dl. tätä mikstuuraa 1/2 oksennussuolajauhetta (katarraalisessa kuumeessa, rintatulehduksessa, reumaatillisessa kuumeessa.) Annos on ruokalusikallinen joka kolmas tunti. Tähän kuuluu, myöskin salmiakki-mikstuura, viinikivi (cremortartari), y.m.
Suonenisku on varma ja välittämästi kipua vähentävä ja poistava keino, joka voipi tulla kysymykseen tulehduksen luonteisissa taudeissa. Se on, oikealla ajalla käytettynä ja missä se sopii, varsin hyvää vaikuttava keino, mutta ajattomalla ajalla toimitettuna ja ilman pakottavaa tarvetta, on se aina vahingoksi. Ei voida kyllin varoittaa ja kieltää tuosta rahvaan keskuudessa vallitsevasta tavasta avata suoni pelkästä kevytmielisestä tottumuksesta tai vähimmänkin vamman sattuessa ja ilman todellista tarvetta. Sentähden ryhdyttäköön suoneniskuun ainoastaan yllämainitun laatuisissa taudintapauksissa ja missä se muuten on tarpeeseen, kuten valekuolemassa, joka johtuu hukkumisesta, hä ´ästä, aivotulehduksesta, halvauksesta, pään ja seljän vahingoittumisista ja rajuista verensyöksyistä. Myös on se aina tehtävä taudin ensi alussa, ennenkuin muita lääkeaineita, esim. oksetusta tai ulostusaineita annetaan, harvoin 2 - 4 vuorokauden jäljestä ilman lääkärin erityistä puollutusta. - Kun suoneniskun käyttäminen keuhkotulehduksessa ja tulisissa kuumeissa on viime aikoina osoittautunut vähemmän tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, kuin ennen luultiin ja on keksitty, että mainitut taudit, joiden parantamiseksi yksi tai useampi suonenisku pidettiin ennen vallan välttämättömänä, parantuvat nykyjään paljoa nopeammin ja varmemmin ilman suoneniskua käyttämättä, on tähän keinoon ryhdyttävä ainaostaan eriomaisissa tapauksissa ja lääkärin erityisestä määräyksestä.
Suonisalva, katso linimenttejä.
Syövytinkivi, katso lapis.
Takiaisjuuri, katso vertapuhdistavat aineet.
Tammenterhokahvi. Valikoidaan suuria, puhtaita, madoista vapaita tammenterhoja, kuoritaan ja leikellään ne neljäneksiin, kuivataan lämpimässä uunissa tai kakluunilla sekä paahdetaan sitte kahvipaahtimessa samoinkuin kahvipavutkin, kumminkin aina niin, etteivät pala, kuin ainoastaan sen verran, että ne voidaan helposti rikki survoa tai vanuttaa. Näistä keitetään kahvia tavalliseen tapaan. Se on erinomaisen hyvää vaikuttavaa ainetta risataudissa lapsilla sekä kuihtumuksessa. Sitä annetaan lapsille 1 - 2 kupillista päivässä lisättynä siihen sokeria ja maitoa ma´un mukaan. Sitä on käytettävä kauvan, kokonainen vuosikin.
Thielemannin tippoja käytetään varsinkin sappitaudissa, kolerassa ja itsepintaisessa ripulissa. Annos on 25, korkeintaan 50 tippaa täysikasvuiselle henkilölle ja voidaan tarvittaessa uudistaa joka kolmas tunti. Koska ne sisältävät oopiumia on niitä varovasti käytettävä ja säilytettävä. Saadaan erikoisia ohjeita noudattamalla antaa apteekeista ilman lääkärin määräämättäkin.
R. Mixtura Thielemanni gram 40.
Dr. Sr. Thielemannin tippoja.

Ulostusaineita käytetään ulostuksen hankkimiseksi silloin, kuin se puuttuu, saastan huolluttamiseksi pois suolista, tarpeettomain nesteiden tyhjentämiseksi ruumiista silloin, kuin muut erittymiset ovat pysähtyneet sekä sairaalloisen vaikutuksen vähentämiseksi tai johtamiseksi pois jostakin kivustuneesta ruumiin osasta. Ne ovat aina jossain määrin raukaisevia ja on niitä sen tähden annettava varovaisuudella varsinkin vanhoille ja heikoille henkilöille sekä sellaisille sairaille, joiden voimat ovat kovin huvenneet.
Ulostusaine nautitaan joko täydessä annoksessa kerrallaan taikka jaettuna pienempiin annoksiin, joita nautitaan vöhitellen joka toinen tai kolmas tunti, kunnes vähäiset vihleet tai pureet sekä vedällyksen tunne ristiluissa ilmaisevat, että se tekee vaikutuksen ja ulostus seuraa. Jos umpi on kestänyt useita päiviä, on peräruiske toimitettava muutaman tunnin kuluttua ulostusainetta vastaan. Ulostusten väliajoilla on juotava viljalti vetelää kauralientä. Lapsille käytetään ulostusaineeksi tavallisesti risiiniöljyä tahi raparperiliuvoketta ja vanhemmille henkilöille mainittua öljyä tai sennateetä, jota karvaan ma´un peittämiseksi voidaan sekoittaa kahviin. Viime vuosina on Paatsamankuoriketta (katso Paatsamakeite) tullut käytäntöön varsinkin pitkällisessä umpitaudissa ja vatsan kovuudessa. Lievempiä ulostusaineita ovat keitetyt, hapahkot hedelmät, katriiniluumut, väskynät, tamarindit, omenat, luumut, kirsikat, y.m. Kovan vatsan tai lasten umpitaudin auttamiseksi on ensi sijassa tarkka ravinto-järjestys toimeen pantava. Joll´ei tällä tarkoitusta saavuteta, annetaan lapselle Karlsbaadivettä. Annos sovitetaan lapsen ijän mukaan jälkiruokalusikallisesta ruokalusikalliseen muutamia kertoja päivässä.
1) Ulostusöljy, Risiiniöljy, on hyvää ja lauhkeaa ulostusainetta, joka ei vaikuta vihleitä ja voidaan varsin hyvin käyttää kuumetaudeissa. Annoksena on ruokalusikallinen joka toinen tunti. Parhaiten käypi sen nauttiminen haalean kauraliemen se´assa tai niille, jotka helposti oksentavat, sekoitettuna muutamaan teelusikalliseen kahvia tai viiniä. Niinikään saatetaan sitä nauttia kummikotelossa. Lapsille on annoksena yksi teelusikallinen.
R. Olei ricini gram 200.
Dr. Sr. 200 grammaa ulostus- eli risiiniöljyä

2) Ulostuspillerit, Kolokvinttipillerit, ovat hyvää ja varmaa ulostusainetta niille, joilla on vaikeata nauttia jauhetta ja nestemäisiä ulostusaineita, ja sopivat erittäin hyvin lihaville, puhleille henkilöille ja niille, joilla tavallisesti on kova vatsa, pääröhkässä, päänkivistyksessä sekä halvauksen jäljestä. Sitävastoin ei niitä pidä käyttää kuumetaudeissa, verenvuodoissa, peräpukamataudeissa, eikä raskaana olevain naisten tai lasten. Annoksena on 5 - 7, korkeintaan 10 pilleriä kerrallaan. Niitä on kuitenkin ainoastaan erityisellä varovaisuudella käytettävä, ne kun välistä voivat synnyttää ankaran ähkyn. Vastamainittua annosta ei saa koskaan toistaa samana päivänä vaikkapa vaikutus jäisikin ilmaantumatta, vaan on silloin mieluumin peräruiske toimitettava.
R. Pil. colocynth. compos. gram 8.
Dr. Sr. 8 grammaa ulostuspillereitä.

3) Kolokvinttitipoilla (tinctura colocynthidum composita) on melkein sama vaikutus, kuin vastamainituilla pillereilläkin ja käytetään enimmäkseen itsepintaiseen päänsärkyyn. Annoksena on 10 - 20 tippaa kauraliemessä 3 á 4 kertaa päivässä.
4) Ulostussuola, Englannin suola. Tämä on tavallisempaa ulostusainetta. sitä annetaan 30 grammaa sisältävissä annoksissa tai vanhemmille ihmisille aina 50 - 60 grammaan saakka, sekoittaen sen lasilliseen raitista vettä ja juodaan joko yhdellä kertaa tai kahdessa annoksessa tunnin väliajalla. Siihen voidaan myös lisätä teelusikallinen hienonnettua raparperia, jonka kautta vaikutus tulee vieläkin varmemmaksi.
R. Sulphatis magnesici gram 200.
Dr. Sr. 200 grammaa Englannin suolaa.

Ulostusteetä, sennateetä, valmistetaan runsaasta ruokalusikallisesta sennalehtiä, jotka pannaan puolen litran pulloon, joka täytetään kiehuvalla vedellä, suljetaan ja asetetaan tunniksi lämpimään paikkaan vetämään, jonka jäljestä neste siivilöidään liinavaatteen lävitse. Annoksena on puoli kupillista joka toinen tunti, kunnes sitä seuraa vaikutus. Tähän voidaan sekoittaa ruokalusikallinen Englannin tai Glaubersuolaa, jonka kautta vaikutus tulee varmemmaksi. Lisäämällä väskynäkeitettä tai ruokalusikallinen sitruunamehua tehdään sennatee ma´ukkaammaksi. Se on sopiva ulostusaine naisille, lapsille ja herkkäluontoisille henkilöille.
Sennasosetta voidaan valmistaa ruokalusikallisesta väskynähyytelöä ja 3 teelusikallisesta hienoksi jauhettuja ja seulotuita sennalehtiä sekä samasta määrästä sokeria tai hunajaa. Annoksena on 1 - 2 teelusikallista erältään kunnes vaikutus ilmenee.
Ulostava kähäpulveri. katso edellä kähäpulveria. - Sulattavat pillerit, katso tätä ainenimeä. - Sulattava magnesia, katso magnesia. Katso vielä viinikivi, sulatusjauhetta, paatsamakeite, raparperi ja risiiniöljy.
Vastamyrkky arseniikkia vastaan: Rautaoksidihydraatti (Hydras ferrico-magnesicus). ON nopeasti noudettava apteekista. Annoksena 2 - 3 ruokalusikallista 2 - 3 kertaa tunnissa. Katso myöskin vähän kuumennettua magnesiaa.
Vatsatipat ja vatsaa vahvistavat aineet, katso karvaita ryytejä.
Veden ja Terveydesveden juonti. Raitis lähdevesi, vaikkapa sen pitääkin halpa-arvoisena monet henkilöt, jotka eivät voi vapautua siitä uskosta, että oikea lääke täytyy ehdottomasti olla moniperäistä tai vaikeasti saatavaa ja sentakia panevat vähän arvoa sille, mikä on yleensä saatavissa, on suuri ja voimakas lääkeaine, joka todellakin ansaitsee käyttää yleisemmin, kuin mitä nykyjään tapahtuu. Runsas veden käyttäminen ja etenkin sen nauttiminen vesiparannuksen kestäessä, kun siihen yhdistetään vielä sopiva ruokavalio ja liikunto, muuttaa suuressa määrin ruumiin laatua, ohentaa ja puhdistaa veren, niin että se voi tunkeutua hienoimpainkin välysten lävitse ruumiissa ja liuvottaa tukkeutumat, jäykkyydet ja kovettumat, joihin edellä käynyt tauti on perustuksen laskenut. Se jouduttaa kuluneiden, kelvottomain aineiden ulostusta, edistää uutta ja parannettua kasvantoa kaikissa ruumiin osissa, lisää ki´estystä ja virtsan erittymistä, elvyttää ja vahvistaa hermoja, herättää ruokahalua ja edistää ruo´anliukenemista sekä pitää vatsan pehmeänä. Vesiparannusta käytetään sentähden mitä edullisimmin peräpukamataudissa, kihdissä, kivitaudissa, leinissä eli luuvalossa, luulotaudissa, hysteeriassa, ihotaudeissa, vatsan heikkoudessa ja monissa muissa kroonillisissa taudeissa. Sitä on jatkettava useita viikkoja perättäin, jonka ohessa määrättyä ruokavaliota, oleskelua raittiissa ilmassa, voimistelua, j.n.e. ei ole laimin lyötävä. Aljetaan juomalla lasillinen raikasta vettä hetkisen jälkeen ylösnousun ja jatketaan sitä koko päivän kuluessa, niin että päivässä juodaan vähintään 10 á 20 lasillista (katso peräpukamataudin parannusmenettelyä). Maata mennessä juodaan joitakuita lasillisia, jota tavallisesti seuraa rauhallinen ja virkistävä uni. Jos vesiparannuksen kanssa yhdistetään vielä kylmän veden ulkonainen käyttäminenkin, kuten jokapäiväinen kylpu, ryöppökylvyt ja pesut, vaikuttaa se mitä parasta. Nykyjään on olemassa monilukuisia vesiparannuslaitoksia, jotka tarjoovat tilaisuutta perinpohjaiseen vesiparannuksen käyttämiseen. Sellaisia on Suomessakin useita.
Niiden hienosti liuonneiden suolan- kivennäis- taikka maan pitoisten aineiden kautta, joita suuremmassa tai vähemmässä määrässä löytyy erityisissä niin sanotuissa kivennäisvesissä ja terveysvedenjuonnissa saatetaan ruumiiseen ja jotka veden mukana kulkevat ympri sen kaikkiin osiin, lisääntyy näistä vesistä ruumiin kyky nopeammin liu´ottaa ja kuljettaa pois seisahtuneet ja vahingolliset aineet tai ottaa vastaan uusia, jotka tunkeutuvat lävitse ja muuttuvat ja voimistuvat ruumiista. Kivennäisveden vaikutus riippuu siis osaksi vedestä sellaisenaan, mutta osaksi myöskin siihen liuvonneiden aineiden ominaisuuksista.
Tästä voidaan helposti käsittää, että erilaiset kivennäisvedet voivat tehdä erilaisen vaikutuksen ruumiseen aina niiden vieraiden aineiden mukaan, joita ne sisältävät, ja että toinen vesi saattaa olla sairaalle mitä turmiollisinta, kun toinen sitävastoin vaikuttaa äärettömän hyvää. Kivennäisveden valinta on sentähden jätettävä lääkärin tehtäväksi sekä sovitettava taudin laadun mukaan. Sen ohessa vaativat nämä vedet tuiki tarkkaa ravintojärjestystä. Tavallista terveysveden juontia käytettäessä edistää sen ohessa parannusta matkustaminen kauniilla vuoden-ajalla terveyslähteelle, asuntopaikan ja olosuhteiden muuttaminen, alituinen oleskelu raittiissa ilmassa ollessa vapaana kaikista arkitoimista ja huolista sekä terveyslähdevieraiden yhteiset pyrinnöt huveihin ja miellyttävään ajanviettoon.
Lääketieteelliseen tarkoitukseen käytetyissä vesissä vallitsee aineyhdistyksen ja lämpömäärän suhteen suuri erilaisuus. Toiset niistä ovat pehmittäviä, toiset vahvistavia. Tärkeimpäin ainestensa perusteella voidaan ne jakaa seuraaviin ryhmiin:
    1) Alkaaliset, jotka sisältävät hiilihappoista natria (suutaa): Bilin, Ems, Wichy, Seltteri; Glaubersuolaa sisältävät: Karlsbad, Marienbad.
    2) Suolanpitoiset:, jotka sisältävät keittosuolaa: Homburg, Kissinki, Wiesbaden; karvassuolaa sisältävät: Püllnau, Saidschütx; jodia ja bromia sisältävät: Kreuznach, Torpa.
    3) Raudanpitoiset, sisältäen hiilihappoista rautaoksiduulia: Pyrmont, Spaa, Karlsbad, Porla, Medevi, y.m.; rikkihappoista rautaoksiduulia: Ronneby.
    4) Rikkipitoiset, sisältäen liukenevia rikkiyhdistyksiä: Aachen.
Ohjeet terveysveden juontiin ja siihen kuuluvaan ravintojärjestykseen ovat lii´an laajat tässä juurtajaksain esittää. Niitä voi sairas saada mukavasti sillä terveysvesilähteellä, jota hänelle on puollustettu ja joissa sellaisia ilmoituksia tavallisesti pidetään saatavissa. Yleisimmät terveysvedenjuontisäännöt ovat seuraavat:
1. Terveysveden juontiin ruvetaan mieluimmin Kesä- - Elokuun kuluessa ja kestää 4 - 5 viikkoa; vettä juodaan tavallisesti ainoastaan vissilla ajalla päivästä, enimmäkseen aamusella, mutta silloin jokseenkin viljalti.
2. Juonti aljetaan kello 6 aamusella. Jott´ei arkielämässä tapahtuisi lii´an jyrkkää keskeytystä, tulee niiden, jotka ovat tottuneet myöhemmin ylös nousemaan, jonkun aikaa ennen parannuksen alkamista harjoittaa itseään vähitellen nousemaan aamusilla hyvissä ajoin ylös ja juoda lasillisen lähdevettä.
3. Vettä juodaan lasillinen joka neljännes tunti ja joka lasin välillä harjoitetaan helppoa ruumiinliikuntoa kävelyllä j.m.s. Ensi päivinä juodaan ainoastaan 1 á 2 lasia, mutta parin päivän kuluttua lisätään lasillinen päiväänsä aina veden ja taudin laadun mukaan ja, johon aina on hankittava lääkärin ohjeita. Parannuksen loppupuolella vähennetään jälleen lasien lukua ja sen lakattua juodaan aamusilla pari lasillista lähdevettä 2 - 4 viikkoa, jonka ohessa samaa elantotapaa, kuin vedenjuonnin aikanakin on jatkettava usieita kuukausia.
4. Kahden tai kolmen tunnin kuluttua juonnista lakattua nautitaan kevyt aamiainen, esim. kuppi kahvia tai suklaata korppujen kera kello 10 - 11. Päivällinen on sovitettava tarpeen mukaisesti, käsittäen luvulleen harvoja, yksinkertaisia ja helposti liukenevia ruokalajeja sekä yleensä ilman paloviinaa tai viiniä. Illallisen tule käsittää yhden keveän ruokalajin vihanneksista, kupillisen teetä tai puuroa maidon kanssa eikä syötävä myöhemmin, kuin kello 8, jonka jäljestä käydään levolle kello 9. Yleensä kartetaan koko parannusaikana kaikkea raskasta, vaikeasti sulavaa ja puhkuisuutta synnyttävää ravintoa, rasvaista, savustettua ja suolattua lihaa sekä silliä, raskaita jauhoruokia, juustoa, makkaraa, kurkkuja, kypsymättömiä hedelmiä sekä happamia tai pilautuneita ravintoaineita.
5. Ateriain väliajoilla harjoitetaan varovasti ruumiinliikuntoa, ajelulla, kävelyillä, ratsastuksella sopivalla ruumiillisella työllä, voimistelulla y.m. Mielen tulee olla tasaisen ja seurustelun hupaista, jonkatakia terveysveden juonnista yleensä onkin enemmän hyötyä vedenjuontilaitoksissa, kuin kotona, jossa jokapäiväiset toimet yhtenään tekevät vaikutustansa.
6. Varsinaisen vedenjuontiparannuksen kestäessä ei yleensä saa käyttää mitään lääkkeitä. Ainoastaan, jos vatsa on kovalla voidaan käyttää ulostussuolaa tai Karlsbaadisuolaa, joka 1 - 2 kukkurateelusikallista sisältävänä annoksena veteen sekoitettuna tekee tavallisesti tarvittavan vaikutuksen.
7. Vedenjuonti on useinkin täydellisen terveyden saavuttamiseksi uudistettava 2 tai 3 kesänä.
Näitä sääntöjä täytyy kumminkin vähän muutella aina käytettäväin kivennäisvesien laadun ja lääkärin kussakin tapauksessa antamain ohjeiden mukaan.
Veren-asettavaa pulveria valmistetaan 2 ruokalusikallisesta jauhennettua hienoa hartsia sekä 2 teelusikallisesta hienoksi survottua puuhiiltä ja samasta määrästä jauhettua Arabian kummia tai kirsikkapuun pihkaa. Sitä sirotellaan äkkiä ja melkoisen paksulti vuotavalle haavalle ja pidetään paikallaan sen päälle asetetulla liinaisella sidosrievulla, joka kiinnitetään sopivalla siteellä ja saa olla paikallaan 2 - 3 päivää. Verenasettavista aineista vaikeammissa tapauksissa muualla tässä kirjassa.
Verenpuhdistavia lääkkeitä tai ryytejä saadaan 100 grammasta takiaisjuuria (radix barbanae) ja samasta määrästä männynkerkkiä (turiones pini), 50 grammasta rasvatuita katajanjuuria sekä samasta määrästä katajanmarjoja (radix et fructus juniperi). Kaikki hakataan, rusennetaan ja sekoitetaan, sekä keitetään 4 litrassa vettä siksi kunnes jäljellä on 2 1/2 litraa. Kirkas neste kaadetaan pois, ja siivilöidään liinavaatteen lävitse, suljetaan pulloihin ja säilytetään kellarissa. Tätä juodaan 1 á 2 lasillista aamuin illoin syyhelmän, savipuolten, risataudin, ajosten ja muiden kuumeettomain tautien vaivatessa. Samaan tarkoitukseen käytetään maitiaisen juuria (radix taraxaci) ja saippuayrttijuomaa (radix saponariae) kuin myöskin punakoisoa (stipites dulcamarae) 80 grammaa kutakin. Ryydit hakataan, sekotetaan ja keitetään 2 1/2 litrassa vettä, kunnes jälelle jää 2 litraa, joka siivilöidään ja juodaan lasillisen päivässä. Verenpuhdistaviin aineisiin kuuluu kiinajuurikeitekin. Tervavettä valmistetaan 7 decilitrasta tervaa, joka puuastiassa hyvin hämmennetään 2 1/2 litraan vettä, jonka jäljestä se saa seistä 12 tuntia, jolloin neste siivilöidään imupaperin lävitse. Tätä juodaan sitte joka aamu pikarillinen maitoon sekoittuneena. Sitä käytetään joskus keripukissa ja muutamissa ihotaudeissa.
Vetoaineita on useampaa lajua: Espanjan kärpäsiä, sinappi- ja piparruuttitaikinaan, oksennussuolasalvaa, janinilaastaria ja vetohaava.
1) Espanjan kärpäsiä voidaan tuoda rohtolasta tai valmistaa Espanjan kärpäslaastarista (emplastrum cantharidum colatum) taikka vetosalvasta (unguentum cantharidum) tahi meliloottilaastarista, joka vanutetaan hyvin yhteen Espanjan kärpäspulverin kanssa ja levitetään puukonhamaran paksuudelta pehmeälle nahalle. Tavallinen Espanjan kärpäsen suuruus on viisipennisen kokoisesta teekupin kokoiseen. Karvaiset paikat ajellaan ensin paljaiksi ja tavallisesti pehmitetään iho edeltäkäsin hieromalla lämpimällä vedellä tai etikalla. Sitten asetetaan kärpänen paikallen ja kiinnitetään kahdella ristiin asetulla kiinnelaastariliuskalla sekä sidotaan kaulahuivilla. Enimmäkseen tarvitsee kärpäsen, vetääkseen riittävän takon, olla paikallaan 12 tuntia, jonka jäljestä se poistetaan, rakko leikataan auki ja kaikki siinä oleva vesi kuivataan varovasti pesusienellä. Tuota ohukaista rakonnahkaa ei tarvitse poistaa, joll´ei vetohaavaa aiota pitempää aikaa auki pitää. Haava sidotaan sitte liinapalasella, johon on sivelty basilikkasalvaam seraattia tahi talia, taikka pannaan sille muserrettu kaalinlehti; sidosta muutetaan aamuin illoin. Kahden päivän kuluttua alkaa haava parantua, jonka jäljestä, jos se on pidettävä auki, vetosalvaa on joka kolmas päivä lisättävä tahi kärpänen uudelleen asetettava päälle muutamaksi tunniksi. Jotkut henkilöt saavat toisinaan ruusunajettuman haavan seutuun, toiset vesiummen. Kun on syytä peljätä sellaisia haitallisuuksia, on kärpäselle edellisessä tapauksessa siroteltava hienoksi jauhettua kanverttia ja peitettävä hienolla harsolla, jälkimmäisessa tapauksessa nautitaan yksi kanverttijauhelma ja juodaan viljalti pellaissiementeetä tai mantelimaitoa. Espanjan kärpästä käytetään kaikissa niinssä tapauksissa, jolloin tahdotaan johtaa jotain pahaa sisällisistä osista iholle tahi herättää vastakiihotusta, kuten säryssä, kihdissä, leinissä, pistoksessa, yskässä, kangistuksessa, j.m.s.
Espanjan kärpäsjauhetta ei pidä säilyttää paperikääreessä, vaan hyvin suljetussa lasitölkissä; muuten menettää se ajan mittaan voimansa.
R. R. Pulveris cantharidum gram 20
Dr. Sr. Espanjan kärpäsjauhetta

2) Sinappitaikina tehdään 2 ruokalusikallisesta sinappijauhoja (mustaa sinappia), joka veden kanssa sekoitetaan jähmeäksi taikinaksi, jota levitetään sormen paksulta liinanpalaselle ja sidotaan päälle kaulahuivilla. - Sinappipaperia, kuivalla sinappijauheella siveltyä paperia, saadaan nykyjään useimmista apteekeista ja erittäin voimakasta ja mukavaa vetoainetta. Ennenkuin sitä asetetaan iholle kastetaan paperi hyvin äkkiä ja kevyesti lämpimään veteen, mutta asetetaan sitte heti iholle ennenkuin tuo haihtuva sinappiöljy ennättää haihtua. - Samaan tarkoitukseen voidaan käyttää myös Sinappiviinaa (Spiritus sinapis), jolla villavaate tai painopaperi kostutetaan, pannaan iholle ja peitetään välistä vahataftilla tai vahavaatteella aineen haihtumisen estämiseksi ja siten voimakkaamman vaikutuksen aikaan saamiseksi. - Piparruuttitaikinaa valmistetaan vastaraastitusta piparuutista, johon voidaan sekoittaa puoliksi ruisjauhoja ja vähäsen karkeaksi survottua keittosuolaa, joka kaikki hämmennetään etikan kanssa paksuksi taikinaksi, käytetään äsken mainitulla tavalla. Kaikilla näillä vetoaineilla on likipitäen sama voima, nimittäin se, että ne neljännes tai puolen tunnin kuluttua synnyttävät ohoon punotuksen ja polton siinä paikassa, mihin takina on asetettu. Näillä vetoaineilla ei tarkoiteta vedättää ihoa rakolle kuten espanjan kärpäsillä, vaan ainoastaan saada aikaan ärrytystä ihossa. Neljännes tai puolen tunnin kuluttua taikka, kun paikka on tullut punaiseksi ja kirveleväksi, poistetaan taikina; kun sitä tarvitaan käyttää uudelleen, asetetaan se viereen, ei samaan paikkaan, kuin ennen.
3) Oksennussuolalaastaria valmistetaan 5 grammasta oksennussuolaa, johon lämpimässä survimessa vanutetaan hyvin 20 grammaa Hjaernen laastaria. Tämä on voimakasta vetoainetta varsinkin emänsärkyyn ja pitkälliseen katarriin. Lapsille ei se sovi. Sitä levitetään kämmenen kokoiselle nahkapalaselle, joka asetetaan iholle ja saa olla paikallaan kunnes iholle ilmautuu rokotusrakkulain kaltaisia nyppylöitä, mikä tavallisesti tapahtuu kolmannella tai neljännellä vuorokaudella. Kun nämä rakkulat ovat täysin kehittyneitä ja kihelmöiviä, poistetaan laastari ja rakkulat jätetään peittämättä 2 - 3 päiväksi, eli siksikuin kuivuvat ruveksi ja irtoavat pois, jonka jäljestä laastarilappu voidaan uudelleen panna samaan paikkaan tai sen viereen. Välistä käyvät rakkulat pahannäköisiksi, muta jos vaan niiden repimistä vältetään, kuivuvat ne pi´an itsestään. Joskus ilmestyy laastari pitemmän aikaa käytettäessä pieniä rakkauloita siellä täällä iholla, mutta nekin katoavat heti laastarin poistettua.
4) Oksennussuolasalvaa valmistetaan 2 grammasta oksennussuolaa ja 15 grammasta suolaamatonta voita tai sulatettua ihraa, jotka jauhetaan hyvin yhteen. Tätä hierotaan aamuin illoin suuremman herneen verta ihoon siksi, kuin siihen syntyy rokonkaltaisia rukkuloita, jolloin lakataan hieromasta ja annetaan rupien karista pois.
R. Unguent. stibiati pharm. mil. gram 15.
Dr. Sr. Oksennussuolasalvaa.

ON muistettava, että niinhyvin oksennussuolalaastaria, kuin oksennussuolasalvaakin on varovasti käytettävä ja poistettava heti rakkulain synnyttyä. Jos tämä laiminlyödään, voivat haavat rakkulain alla tulla sekä pitkällisiksi että vaikeaparanteisiksi.
5) Janinilaastari, jota myöskin on sanottu Hannoverilaiskärpäseksi, lämmitetään ja levitetään viiden pennin lantin kokoiselle nahkapalaselle. - Sitä käytetään enimmäkseen hammassäryssä, vähäkuuloisuudessa ja pääröhkässä, jolloin se asetetaan korvain taakse tai olkavarteen. Se tarttuu kiinni ihoon ja saa olla paikallaan kunnes se putoaa pois itsestään, mikä tapahtuu tavallisesti yhden tai kahden viikon kuluttua, välistä aikaisemminkin.
R. Empl. cantharidum cum euphorbio gram 10
Dr. Sr. Janinilaastaria

6) Vetohaava tehdään joko pennin kokoisella Espanjan kärpäsellä, jolla iho vedetään rakolle, joka poistetaan; taikka tehdään ylös kohotettuun ihoon 15 millimetrin pituinen leikkaus ja kummassakin tapauksessa asetetaan suurempi herne haavaan, joka peitetään vahapaperilla, minkä päälle sovitetaan kiinnelaastariliuska ja jäsenen ympärille side. Tämä sidos jätetään liikuttamatta muutamaksi päiväksi, joll´aikaa herne ottaa sijan itselleen ja tekee pienen kuopan haavaan. Sittemmin muutetaan hernettä joka päivä. Jos vetohaava tahtoo parantua, sivellään herne basilikki- tai vetohaavasalvalla. Vetohaava voidaan tehdä viimemainitulla salvallakin, jota levitetään postipaperi palaselle ja asetetaan kärpäsen vetämälle haavalle sekä muutetaan joka päivä. Mitään hernettä ei silloin tarvita. Vetohaavoja ei tehdä koskaan koviin osiin eikä juuri luiden päälle, vaan mieluimmin sellaisiin paikkoihin, missä on paksulta lihaa, käsivarren ylä- ja sisäpuolelle, säären sisäpuolelle syrjäkemmentä alemmaksi polvea, molemmin puolin selkärankaa j.n.e.
R. Olei Rapae gram 20
Cer. flavae
Cantharid. pulv. singulorum gram 12,
Euphorbii pulv. " 2.
M. fiat. Unguent. Dr. Sr. Vetohaavasalvaa.

Viinikivi, puhdistettu (Cremortartari), on heikosti jäähdyttävää, pehmittävää ja vesittävää sekä käytetään kuumetaudeissa, punataudissa, peräpukamavaivoissa, vesitaudissa, y.m. Sulatetaan ruokalusikallinen tätä ynnä saman verran sokeria 3 decilitrassa lämmintä vettä (viinikivivettä) tahi kauralientä, jota nautitaan ruokalusikallinen joka toinen tunti; taikka valmistetaan viinikiviheraa 1 1/3 litrassa maitoa, joka keitetään ja vispataan sekaan 25 grammaa puhdistettua viinikiveä, jonka jäljestä hera siivilöidään ja käytetään juomana. Ulostusaineena on viinikiviannos 2 - 4 teelusikallista yhdellä kertaa joko paljaaltaan tai sekoittaen siihen raparperia tahi rikkiä. Katso sulatusjauhetta ja peräpukamajauhetta.
R. Bitartr. kalici depurati gram 200.
Dr. Sr. 200 grammaa viinikiveä.

Villikaaliöljy (Ol hyoscyami infusum), katso linimenttejä.
Vuoriöljy, katso petroleum
Yskäleipä, oopiuminpitoisia (trochisci glycyrrhizae thebaici) käytetään yskää asettavana aineena. Ne sisältävät oopiumia ja on niitä sentähden varovasti käytettynä sekä säilytettävä hyvin. Niitä saadaan rohtolasta ilman lääkärin määräystäkin, mutta erinäisiä varokeinoja noudattamalla. Niitä ei saa käyttää enempää kuin 2, korkeintaan 6 kappaletta päivässä täysi-ikäiselle henkilölle. Lapsille niitä ei anneta.
Ähkytippoja, katso merikivitippoja.

ISP Providers