the  Home Page
Historialliset tekstit:
Lasten taudit
"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.
Tosin voipi lapsia tapella yleensä samat taudit, kuin täysikasvuisiakin henkilöitä, mutta osaksi ovat pienoiset lapset alttiita muutamille niille omituisille vammoille, osaksi on olemassa tauteja, jotka, vaikkapa ovatkin yhteisiä kaikille ikäkausille, kuitenkin kuuluvat etupäässä lapsi-ijälle ja ovat ajoissa hoidettavat, jott´ei perustusta lasketa vastaisille elinkautisille vammoille. On sentähden mukavinta, yhdessä muutamain ohjeiden kanssa pikkulasten hoidosta, esittää nämä taudit samassa paikassa.
1. Valekuollut.
Lapset, jotka syntyvät valekuolleina, voidaan usein nopealla ja päättelijäällä käsittelyllä herättää takaisin henkiin. Jos kasvot ovat punaiset, huulet punasinervät sekä kynnet siniset, katkaistaan heti napanuora, josta annetaan juosta 1 - 2 ruokalusikallista verta, ennenkuin se sidotaan. Jos taas lapsi on kalpea ja kokoonkutistunut, ei sitä eroiteta äidistä heti, vaan viivytellään hetkisen aikaa napanuoran erilleen sitomista. Jos napanuorassa tuntuu nytkähtelyä voidaan koetella, eikö sen yhteen likistäminen näytä edistävän lapsen elpymistä, ja jos niin on laita, sidotaan se heti. Lapsen nenä ja suu puhdistetaan limasta joko sormella tai kokoon kierretyllä liinalapulla, joka työnnetään varovasti syvälle suuhun; lasta puistellaan hiljaa ja lyödään muutamia kertoja keveästi kämmenellä perään, hierotaan käsin varovasti sen rintaa ja vatsaa, harjataan selkärankaa ja jalkapohjia, kämmenellä pidetään ammoniakkiviina (stinkspiritus) tai rikkileikattua punasipulia nenän alla ja pannaan lapsi haaleaan kylpyyn, joll´aikaa silloin tällöin tiputetaan kylmää vettä sydänalustalle. Lapsi otetaan sillä väliin kylvystä, kääritään lämpimiin villavaatteisiin ja jatketaan näitä herätyskokeita aina siksi kunnes lapsi parkaisemalla osoittaa, että elontoiminnot ovat tulleet asianmukaiseen käyntiin. Niin kauvan on toivoa, kuin sydän tuntuu liikkuvan tai ruumis pysyy lämpimänä ja jäsenet sekä alaleuka säilyttävät jonkun määrän jäykkyyttä.
2. Pikkulasten hoito.
Sittekuin lapsen napa on sidottu, pestään ensimmäiseksi sen kasvot hienolla sienellä ja haalealla vedellä sekä kuivataan. Sitten pestään samalla tavoin, mutta lisäämällä veteen saippuaa, hiusten peittämä osa päätä sekä koko ruumis, ja tätä tehdellä tarkataan onko lapsi hyvin muodostunut, ovatko silmät, korvat, nenä, suu ja peräreikä avoimet, j.n.e. Niihin paikkoihin, joissa iho muodostaa poimuja, kuten kaulan ympärille, kainalon-alustoihin ja nivuksiin sirotellaan hautuman ehkäisemiseksi keltaista nihtiä (lycopodium) tai perunajauhoja. Napanuoran tynkä kääritään boorivaseliinilla siveltyyn liinavaatetilkaan ja asetetaan viistoon vasemmalle kyljelle käsin sekä sen päälle nelinkerroin taitettu liinantilka, joka kiinnitetään paikalleen kolmea sormea leveällä napavyöllä, joka kuitenkaan ei saa kovin kireälle vetää. Tätä vyötä muutetaan joka kerta kun lapsi pestään, ja navantyngän irtauduttua, mikä tapahtuu tavallisesti 5:lla - 8:lla vuorokaudella jälkeen syntymisen, peitetään napa boorivaseliinilla sivellyllä lapulla ja paksulla sidekääreellä, kiinnitettynä kuten ennenkin napavyöllä, joka edelleen on käytettävä kumminkin 5 - 6 viikkoa, siksi kunnes napa-aukeama on täydellisesti kokoon kasvanut. Jos tämä laiminlyödään, voi napakohju helposti syntyä. - Lapsen vaatetuksen tulee olla vapaan ja kohtalaisen lämpimän, käsittäen mieluimmin yhdenkertaisen tai kahdenkertaisen puuvillaliinalakin, avonaisen paidan ja vuorilla varustetun röijyn, jonka hihain pitää ulottua käsiin saakka. Reitten väliin pannaan nelikulmainen pehmeä liinankappale, joka taitetaan taaksepäin perän ylitse. Siten puettuna kapaloidaan lapsi käsivarret vapaina ihan höllästi liinaiseen riepuun ja villaiseen vaippaan. Rievun ja vaipan jalkopää taitetaan kahdenkerran; vaippa pidetään paikallaan ja kiinnitetään kainalon alle tarpeeksi leveällä, parkkumista, villaisesta kankaasta tai jostain muusta sellaisesta valmistetulla kapalovyöllä, joka kääritään tasaisesti kerroksittain ympäri vartalon ja solmetaan kiinni siihen leulotuilla nauhoilla. Kaikki lapsen vaatteet täytyy nimittäin kiinnittää nauhoilla eikä milloinkaan neuloilla. Kun lapsi on tullut 4 kuukauden ikäiseksi, voidaan se pukea mekkoon. - Kaksi kertaa päivässä on lapsi pestävä, nihdillä siroteltava ja varusteltava puhtailla vaateilla, ja sitä paitsi puhdistetaan se ja laput, riepu y.m. muutetaan niin usein, kuin ovat kastuneet tai tahrautuneet. Sittekuin lapsi on muutaman viikon vanha, ei näitä jokapäiväisiä pesuja pidä toimittaa lämmitetyllä haalealla vedellä, vaan siirrytään vähitellen huonelämpimään veteen, s.o. ruvetaan käyttämään vettä, joka on ollut vuorokauden sisällä huoneessa ja jolla siis on likipitäen kamarissa olevan ilman lämpö: + 18 - 19 astetta C; ja on lapsen pää ja koko ruumis kumminkin kerta päivässä hyvin pestävä tällaisella huonehaalealla vedellä, jotavastoin toisen päiväisen pesun voipi supistaan muiden erityisten ruumiinosain pesemiseen. On tuiki tarpeellista, että näitä koko ruumiin pesuja jatketaan useita vuosia. Lapsen tultua 3 - 4 kuukauden vanhaksi, ruvetaan sitä pitää yöastialla, jonka kautta se pian oppii tekemään astiaan tarpeensa. Virtsa menee kuitenkin kauvan aikaa vaatteisiin. Lasta on huolellisesti suojeltava uholta ja vilustumiselta, varsinkin pestessä ja pukiessa, mutta yhtä huolellisesti on sitä suojeltava myöskin liialliselta lämpimältä. Pesu- ja puku- ynnä vuodepaikkana on sentähden tulisijan samoin kuin akkunan ja ulko-oven lähistöä kartettava. Lapsen sängyssä ei saa olla uutimia, jotta hiestus sitä paremmin haihtuisi ja lapsi siten saa hengittää puhtaampaa ilmaa. Sängyn jalkopää on asetettava akkunaan päin, ett´ei lapsesta, jonka silmät aina kääntyvät valoon päin, tulisi kierosilmä. Vuoteena voi olla pehmeä jouhitöyssä, pieni pielus, tavalliset raidit ja huopa tai peitto. Kun lapsi makaa puettuna, levitetään töyssän suojelemiseksi kastelemiselta sen alle joko vahavaate tai kappale kautsu, tahi kuttaperkakangasta. Mutta jotta lapsi voisi sitä vapaammin liikutella itseänsä, pitää sen saada maata jonkun hetken päivästä höllänä ja vapaana. Vahavaate on silloin sen kylmyyden takia otettava pois tai kumminkin peitettävä lakanalla ja pyyheliinalla. Mitä lapsen ravintoon tulee, on äidinmaito kieltämättä paras. Lapsi asetetaan rintaan heti kun äiti on ehtinyt synnytyksen jälkeen tointua; sillä juuri lapsen aikaisella yrityksellä imeä välttää äiti maitokuumeen ja monet muut imettäessä sattuvat vaikeudet. Yleisenä sääntönä on, että lasten tulee saada samoinkuin vanhempainkin määrätyt atriansa, ja niin pian, kun lapsi on parin kuukauden vanha, on se jo totutettava ottamaan rintaa erityisinä aikoina vuorokaudesta, ei kuitenkaan useammin, kuin joka 3:mas tai 4:jäs tunti, jotta ruoanliuótus tapahtuisi sitä säännöllisemmin. Se otetaan pois rinnasta heti, kun on nukkunut tai muuten, kun on lakannut imemästä. Kun lapsen on pakko olla ilman äitiä ja imettäjää, on ravinnoksi parasta kolmena ensimmäisenä kuukautena hyvä kuorimaton lehmän maito, joka keitetään ja sekotetaan puolella määrällään keitettyä vettä, s.o. 2 osaa maitoa ja 1 osa vettä. Seokseen pannaan vähän sokeria, niin että se saa makeahkon ma´un. Moniaan päivän kuluttua lisätään seokseen maitoa niin että se tulee sisältämään 3 osaa maitoa ja 1 osan vettä, ja niin siirrytään vähitellen palaan sekoitamattomaan maidon käyttämiseen tai lisätään siihen Karlsbaadivettä (katso lääkeoppia). Vatsanväänteiden estämiseksi ei pikkulapsen ruoka saa koskaan olla kylmää, vaan kohtalaisen lämmintä, noin + 37 astetta C. Tuo joka atriaksi äsken valmistettu ravinto annetaan lapselle n.s. lapsensarvesta tai ilmulasista; mutta jos sammastautia tahdotaan välttää, täytyy lasin pitää puhtaana ja on imuke jokaisen käyttämisen välillä huuhdottava hyvin puhtaassa vedessä ja kuivattava; niiníkään on ruoka lasista tyhjennettävä jokaisen lapsen atrian jäljestä, se kun muuten helposti happanee. Puruja tai imutuppuja ei lapselle saa koskaan antaa. - Kun terve lapsi on saanut 4 ensimmäistä hammasta, voidaan imettäminen lopettaa. Silloin annetaan lapselle vuorotellen ruokaa, velliä maidon ja sokerin kanssa keitetyistä, rikki survotuista vehnäkorpuista, munamaitoa, lihanlientä, ja imettämistä rajoitetaan yhä enemmän siksi kunnes lapsi on niin tottunut muuhun ravintoon, että sen voi vieroittaa, mikä silloin tapahtuu helposti siten, ett´ei se saa nähdä muutamaan päivään äitiä imettäjää (katso imettäminen). Ilma on lastenkamarissa pidettävä puhtaana, ja on lasta aikaisin kauniilla ja tyynellä ilmalla vietävä ulos raittiiseen ilmaan, muttan hyvin suojeltuna kylmältä. Vastasyntyneitä lapsia ei saa totuttaa liialliselle hiljaisuudelle, ne kun sen kautta tulevat sittemmin rasittavalla tavalla perin herkkätuntoisiksi ja kavahtelevat unestaan vähimmästäkin melusta. Parasta on, ett´ei töitä tehdessä huoneessa ja ovista kulkiessa panna niihin mitään erikoista huomiota. Vaikkapa lapsilla onkin joskus jotakin haluttomuuksia, ei pidä liiaksi kiiruhtaa käyttämään lääkkeitä ja kaikista vähemmän on niille ilman todellista tarvetta annettava ulostusaineita: mannasosetta, raparberisiirappia, j.m.s.; sillä väärinkäytös tässä suhteessa tuottaa helposti vatsan heikontamisen, ähkyn, sammastaudin, y.m. Muutamat prinssitipat, 2 - 5 nokkoa, aina lapsen ijän mukaan ja annettuina teelusikallisessa sokerivettä, ovat yleensä ne, joihin voipi käydä käsiksi, kun lapsi on levoton, ja kuumeen oireissa käytetään haaleita kylpyjä.
3. Vastasyntyneiden silmävuoto.
Se alkaa tavallisesti 8 ensimmäisen päivän kuluessa syntymisen jälkeen. Lapsen silmäluomet huomataan olevan kellervällä, märänkaltaisella nesteellä kiinni tarttuneina ja kun ne avataan, juoksee niistä tippa sakeaa märkää; silmäluomet turpoavat ja punottuvat, lapsi ei voi enää avata silmiänsä ja 8 - 12 päivän kuluttua alkaa silmänvalkuainenkin punottaa. Tavallisesti tapaa tulehdus ensin ainoastaan toista silmää, mutta useimmiten muutamassa päivässä toistakin. - Tämä tauti tulee uhosta, vilustumisesta, äkkinäisestä valon vaihtelusta sekä valkojuoksusta äidillä. Usein se on tuiki tarttuva ja pahanpaista sekä päätty hoidon puuttuessa täplällä ja sokeudella tahi silmän täydellisellä turmiolla. Useammissa tapauksissa kestää se 3 - 4 viikkoa.
Silmävuodon parannusmenettely. Lääkäri on jos mahdollista kiireimmiten paikalle kutsuttava. Jos tauti on rajuudella ilmi puhjennut ja silmäluomet ovat kovin turvonneet ja punaiset sekä jos lapsi on rehevä ja vankka, annetaan hänelle ulostusainetta, esim. teelusikallinen risiiniöljyä. Silmäluomen partaat ovat mitä suurimmalla varovaisuudella erotettavat toisistaan ja haalean veteen kastetulla sienellä tahi ruiskuttamala silmään haaleaa vettä koetettava poistaa kaikki tavattava keltainen märkä. Sen jäljestä käytetään seuraavaa silmävettä:
R. Nitrat. argentici centigr. 12,
Solve in
Aqu. destillat. gram 30.Dr.ad vitr.opac. Sr Tiputettavaksi silmään useita kertoja päivässä.
Taudin loppupäätäs riippuu kuitenkin pääasiallisesti aineen oikeasta käyttämisestä. Sittekuin nimittäin nuo kiinni tarttuneet silmäluomen partaat ovat varovasti haalealla vedellä pehmitetyt, avataan silmä varovasti vasemman käden peukalolla ja etusormella sekä koetetaan vapauttaa silmä märästä, missä yrityksessä ei koskaan voida noudattaa kyllin tarkkaa huolellisuutta. Kun märkä on mahdollisimman huolellisesti poistettu, kaadetaan sisäpuoliseen silmäpieleen lämmitetystä lusikasta vähän silmävettä ja silmäluomia avataan ja suljetaan vuorotellen, niin että osa silmävettä tunkeutuu silmään, joll´aikaa taas vähän märkää tihkuu, mitä samaten pyyhitään pois (kts silmäveden käyttämistä). Samalla tavoin kaadetaan nyt silmävettä useita kertoja ja tuo esiin tihkuva märkä tyystini poistetaan; sillä jos sitä saisi jäädä jäljelle, turmelisi se pian silmän. Tätä silmän puhdistusta uudistetaan 6 - 8 kertaa joka päivä ja 2 - 3 kertaa yössä aina vuodon runsauden mukaan. Mutta silmäluomia avatessa ei koskaan saa käyttää väkivaltaa, eikä tät yritystä pidä milloinkaan tehdä lapsen parkuessa, vaan on paras sovittaa sen niiksi ajoiksi, jolloin se nukkuu; sillä silloin voidaan silmäluomet varsin helposti irroittaa toisistaan tarvitsematta unta häiritä. Yksi toisen käden sormista asetetaan keskelle ylimmästä silmäluonta, jota painetaan tukevasti silmäkulmaa vastaan sekä vedetään toisen käden sormella silmän alaluonta varovasti alaspäin, niin että se on oikeastaan tämän liikunto, jolla avaaminen aikaan saadaan. Sillä tavoin voidaan myöskin varmimmin saada kummankin silmäluomen partaat vastatusten toistensa kanssa, josta seikasta onkin tarkka vaari pidettävä, niin ett´ei ylimmäinen asetu alaluomen päälle, johon sillä on suuri taipumus ja jonka kautta vamma paljon pahentuisi. Jos märänvuoto tällä menettelyllä on vähentynyt ja tullut vetelämmäksi, käytetään seuraavaa:R. Sulphat. zincici centigr. 10;
Solve in
Aqu. distillat. gram 60.Mr. Dr. Sr. Tiputettavaksi silmään 3 - 4 kertaa päivässä.
Samalla käytetään pieniä, kuivia ryytipusseja silmäluomilla. Jos vuoto on likipitäen lakannut, mutta silmäluomi on vielä turvonnut ja sisäpuolelta tummanpunainen ja kuohkea, käytetään viimeksi mainittua silmävettä, johon on sekoitettu 1/2 teelusikallista oopiumviinä (vinum opii).
4. Hautumat ja haavat
Hautumaa näytäiksen enimmäkseen niissä paikoin, missä iho muodostaa poimuja, kuten kaulassa, kainalossa ja nivuksissa. Se estetään yllämainitulla keltaisen nihdin (katinlie´on siitepölyn) tai perunajauhojen käyttämisellä poimuihin sekä sillä, ett´ei lapsen anneta maata märkänä. Kun hautumaa on syntynyt, autetaan se parhaiten siten, että niljettyneille paikoille pannaan pieniä karhoja mietoon lyijyveteen kastettua liinannöyhtää.
Hautuma ja veitstävä niljettymä korvain takana on useinkin itsepintainen vamma, joka ei kuitenkaan ole vaarallinen, joskin se näyttää pahalta. Sen parantumista ei pidä liiaksi jouduttaa. Jos tässä käytetään kuivaavia aineita, lyijyrohtoja j.m.s. tapahtuu että haavoittuma katoaa äkkiä; mutta on nähty, että sen jälkeen on syntynyt itsepintaisia silmätauteja, y.m. Sentähden on vaan pidettävä huolta, että lapsi pidetään hyvin puhtaana ja että haavoittumat pestään varovasti haalealla vedellä ja sidotaan seraatilla.
Vaikean synnytyksen takia tapahtuvan puristuksen jäljestä tulee väliin päähän, välistä napaan itsepintaisia haavoja, jotka käyvät syövyttäviksi ja pahantapaisiksi. - Syöpähaavoiksi. Ne puhdistuvat ja parantuvat parhaiten sitomalla ne kiinajauhelmaan ja basillikkisalvan sekoituksella. - Suuhun ikenien ja huulen väliseen laskokseen syntyy joskus syövyttäviä, aristamattomia, tahmaisia haavoja, jotka voivat paheta todellisiksi vesisyöviksi, mutta yleensä ovat helpot parantaa sivelemällä ajoissa seuraavilla aineilla: R. Acid. hydrochlorat. gram 1.
Mellis depurat " 50.Mr. Dr. Sr. Sivellinmehua käytettäväksi 4 - 5 kertaa päivässä.
Joll´ei sellaiset syöpähaavat parane, vaan leviävät, taikka jos vesisyöpä syntyy, - joka äkkiä turmelee elolliset kudokset ja voipi tuottaa kuoleman, - on lääkäri kiireimmittäin kutsuttava.
5. Kielijänne.
Muutamain vastasyntyneiden lasten kieli on alapuolisella pinnallaan välistä kärkeen saakka leveällä ja lyhyellä jänteellä kasvanut kiinni leukalihakseen, joten lapsi ei voi vapaasti liikuttaa kieltänsä. Ensimmäinen seuraus tästä on, ett´ei lapsi voi esteettömästi imeä tai että hän, kun asetetaan rintan, ei ota kiinni nänniin, vaan parkuu kiihkeästi. Jos silloin tarkastetaan kieltä, tunnetaan kielijänne siitä, ett´ei lapsi voi ojentaa kieltänsä huulten väliin. Vamma autetaan siten, että mainittu jänne kielen alle leikataan hyvin varovasti poikki. Kuitenkin vaaditaan tähän pikku leikkaukseen harjaantunut käsi ja on mieluummin jätettävä lääkärin tehtäväksi; sillä jos leikkaus tehdään lii´an syvä, voidaan siinä avata kielivaltimo ja saada aikaan hengenvaarallinen verenvuoto. Liian usein valittavat kuitenkin äidit, imettäjät ja kätilöt ilman syytä, että lapsilla on kielijänne.
6. Ristihuuli.
Tämä synnynnäinen vika on siinä, että ylähuuli on haljennut tavallisesti yhdestä, mutta väliin kahdestakin kohti (kaksinkertainen ristihuuli). Joskus käy halkeama läpi koko suulaen. Vamma estää imettämisen, ja sentähden on tämän vi´an rasittamia lapsia ruo´alla elätettävä. Se voidaan auttaa ainoastaan leikkauksella, joka, jos lapsi muuten on terve, voidaan toimittaa hyvinkin nuorella ijällä, varsinkin kun sidos saa silloin olla paljon yksinkertaisempi, parantuminen käy paljon nopeammin ja arpi katoaa sittemmin. Myöskin voidaan leikkaus ilman haittaa lykätä siksi kunnes lapsi tulee vanhemmaksi; mutta mitä myöhemmin siihen ryhdytään, sitä rumempi arpi saadaan pitää koko elinaikansa.
7. Mahahappo ja Sammastauti.
Mahahappp vaivaa pieniä lapsia lii´ankin usein ja tulee siitä, että lapsi saa sellaista ravintoa, joka on alkanut hapata tai muuten ollut sopimatonta. Tauti näytäiksen siten, että lapsen kieli on valkean tahmainen, hän oksentaa juustoutunutta maitoa, suusta tulee hapan haju, häntä vaivaa vatsan väänteet ja sen ohella puuskittainen itku sekä vetelät tai säännöttömät ja juustoiset ulostukset. Sitä vastaan käytetään vänkooliteetä teelusikoittain muutamia kertoja päivässä, ja ruo´assa 1/2 teelusikallista magneesia. Joll´ei parannusta tapahdu annetaan vedessä 3 - 4 lipeätippa pari kertaa päivässä ja sen jäljestä 1/4 teelusikallista lapsijauhelmaa (pulvis magnesiae cum rheo) sokerin kanssa kaksi kertaa päivässä, jota jatketaan siksi kunnes ulostukset tulevat säännöllisiksi ja kieli puhdistuu.
Sammastauti näytäiksen varsin usein mahahapon ohessa. Tämä tauti tunnetaan pienistä valkeista, terttuihin kokoontuneista pieneistä pisteistä huulten sisäpuolella, ikenissä ja kielessä. Jos tauti on kauvan ollut, voi se vähitellen levetä nieluun ja joskus ruoka- ja henkikurkkuunkin. Lapsi tulee levottomaksi ja kireäksi, saa nikotuksia, välistä yskän, oksennukset, limaiset, viheriät, pahanhajuiset ulostukset ja iho käy enimmäkseen punaiseksi perässä ja reisissä. Sammastauti tuottaa usein vaikeita hankaluuksia; sillä ilman sitä, että lapsi kirkuu koko yöt läpeensä, ei hän voi imeä ja kärsii siten sekä nälkää että janoa, laihtuu ja saattaapa vaikeammissa tapauksissa kuollakin. Tauti tulee imettäjän kivulloisuudesta; vankasta ja sopimattoamsta maidosta; siivottomuudesta tai jostakin muusta vi´asta lapsen hoidossa, joka tuottaa happoa ja hämmennystä sen ruo´anliu´otuksessa; tavallisesti myöskin hapanneesta maidosta, kun lapsi on saanut nukkua nänni suussa, tupun käyttämisestä j.n.e.
Sammastaudin parannusmenettely. Jos imettäjän maito on huono, on se parannettava. Tässä tarkoituksessa täytyy imettäjän usein juoda vettä, olutjuusta, j.n.e. sekä nauttia imettäjäjauhelmaa, jota valmistetaan 17 grammasta magnesiaa ja 425 centigrammasta kutakin: pumeranssinkuoria, vänkoolia ja sokeria ja nautitaan teelusikallinen 3 - 4 kertaa päivässä. Hänen nännejään sivellään joka päivä hienolla ruokaöljyllä. On pidettävä huolta, ett´ei lapsi saa käyttää vaatetuppua eikä nukkua rintaan, kuin myös, että häntä hoidetaan paremmin ja pidetään puhtaampana, kuin sitä ennen on tapahtunut, sekä saunoitetaan joka toinen tai joka kolmas päivä. Lapsen suuta on joka päivä tarkastettava ja heti, kun jokukaan epäiltävä pilkku keksitään, on sitä veteen kastetulla liinapalasella pyyhitettävä. Jos sampaita on ainoastaan suussa, sivellään sammastertut muutamia kertoja päivässä joko siveltimellä tai liinarievulla ympäröidyllä puikolla, joka kastetaan teelusikallisesta puraksia, ruokalusikallisesta vettä tahi salviateetä ja ruokalusikallisesta hunajaa valmistettuun sammasmehuun. Jos tauti on kauvan kestänyt ja jos ulosteet sen ohessa ovat viheriät ja juustoiset, annetaan lapselle muutamia kertoja päivässä pari teelusikallista vänkooliteetä ja pari päivää sitä käytettyä raparperiliu´oketta 1 - 2 teelusikallista joka 3:mas tai 4:jäs tunti siksi, kunnes se lievästi ulostaa, sekä sittemmin veitsenkärjellisen lapsijauhelmaa (pulvis magnesiae cum rheo) aamuin illoin. Myöskin käytetään seuraavaa sivellinnestettä: R. Nitrat. argentici centigr. 50,
Aqu. destillat. gram 50.Dr. Sr. Siveltäväksi sammaspilkuille 2 kertaa päivässä.
8. Oksentaminen.
Oksentamista tavataan lapsilla usein, varsinkin maidon oksentamista, jolla tavallisesti ei ole mitään merkitystä ja tulee siitä, että vatsa on tullut lii´an täyteen maitoa ja sentähden antaa takaisin sen, mikä liikaa on, jonka jäljestä lapsi pi´an voi jälleen hyvin ja nukkuu. Niinikään voipi se johtua lii´an sakeasta ja rasvaisesta maidosta. Imettäjää on silloin vaadittava usein juomaan ja ahkerasti liikkumaan. Välistä tavataan lapsilla verenoksennusta ja voi se riippua siitä, että imettäjällä on haavaiset, verta vuotavat nännit, joista lapsi imee verta ja sitten oksentaa sen takaisin. Silloin on imettäjää vaihdettava. Jos taasen veri tulee lapsesta, on lääkäri kutsuttava paikalle. Lapsia, samoinkuin täyskasvuisia ihmisiäkin, vaivaa oksennukset monista muistakin syistä. Molemmilla parannetaan sitä samain ohjeiden mukaan. Vilustuessa käytetään haaleaa kylpyä ja vatsan hierontaa kanverttiöljyllä; - hapon vaivatessa nautitaan magnesiaa tahi lapsijauhdetta (kts tässä edellä); - jos limaa on liian paljon vatsassa, käytetään oksennusaineita.
9. Nikotus.
Tavataan usien rintalapsilla ja on siitä se haitta, että se silloin oksentaa kaikki nauttimansa. Sen syynä on useinkin kylmä ruoka ja vilustuminen. Tutkittaessa huomataan tavallisesti, että lapsi joka makaa märkänä tai on tullut kylmäksi, taikka että hänelle on annettu kylmää juomaa. Jos näitä vikoja vältetään ehkäistään nikotus tulemasta. Muuten lakkaa se tavallisesti pian, jos lapsi puetaan lämpimiin vaatteisiin ja asetetaan imemään. Kylmää juomaa juotua tapaa vanhempiakin lapsia nikotus, varsinkin, jos juoma juodaan äkkiä. Se hellittää useimmiten hieromalla sydänalaa lämpimällä villavaatteella.
10. Ripuli.
Ripulia tavataan lapsilla hyvinkin usein eikä sitä pidä pysähdyttää, jos se tuottaa ainoastaan 3 - 4 pehmeää tarpeentekoa vuorokaudessa; mutta jos lapsi laihtuu ja menettää voimansa ja rohkeutensa, sekä jos sisältä ulostuu ainoastaanlimaa ja vettä, tarvitaan apua. - Syyt voivat olla moninaiset, kuten 1) Vi´at lapsen ravintojärjestelmässä: rintalapsella lii´an rasvainen, vanha, juustokas maito. Tauti lakkaa tavallisesti, jos imettäjää vaihdetaan tai vaaditaan hän juomaan tiheään ja käyttämään imettäjänjauhetta. Niinikään syntyy se imettäjän ravintojärjestysvirheistä ja mielenliikutuksista. Lapsille, jotka ovat lakanneet imemästä, tulee se vaikeasti sulavasta, rasvaisesta, sopimattomasta ruo´asta sekä paranee parannetulla ruokavaliolla. 2) Pitkällinen varsinkin vatsanpohjuksen jäähtyminen tuottaa usein ripulia. Tässä sopii käyttää lämpimiä kylpyjä, vatsan hierontaa muskottisalvalla (balsam. aromatic.), tai kanverttiöljyllä, johon sekoitetaan 1/8 oopiumtippoja, peittää vatsan kanvettipitoisilla ryytipusseilla, sekä nauttia sisälle pieni teelusikallinen risiiniölyä tahi muutama Prinssin tippoja. 3) Mahahappo, jolloin ulosteet ovat ryyniset, happamalta haisevat ja viheriäiset; lapsilla on hapahko henki ja ilmamaisia röyhtäyksiä ynnä sitä seuraavat vatsanvaivat ja säärten veto koukkuun. Tässä annetaan happoa vastustavia rohtoja, kuten 2 - 8 lipeätippa muutamia kertoja päivässä ja lapsijauhetta veitsenkärjellinen illoin aamuin. Vatsaa hierotaan kanverttiöljyllä, peitetään helpottavia ryytejä sisältävillä pussilla ja imettäjän tulee ahkeraan käyttää imettäjäjauhetta. 4) Hammasvaivat. Tätä ripulia ei saa pysähdyttää, sillä tavallisesti saavat lapset helpommin hampaat, jos niillä on ripuli, kuin jos niitä vaivaa umpitauti. Jos kivistys käy lii´an ankaraksi, voidaan sitä huojentaa peräruiskeella, johon käytetään munanruskuaisen sekaista kauralientä, nauttimalla pellaissiementeetä tahi kummivettä teelusikoittain sekä hieromalla vatsalle muskottisalvaa. - Vanhempain lasten ripulia hoidetaan samain ohjeiden mukaan, kuin täyskasvuisten henkilöidenkin.
11. Umpitauti
Lapsi on ummella silloin, kun se ei ole vuorokauteen tehnyt tarvettavansa. Tässä ei koskaan saa heti käydä käsiksi ulostusaineisiin, vaan autetaan tämä vamma lapsilla tavallisesti varsin helposti saipuasta tehdyllä ulostinmarjalla, joka leikataan karkean kengännaulan muotoiseksi ja pyöristetään sekä pistetään öljyyn kastettuna peräreikään siten, että se suunnataan vähän enemmän ylös selkään päin, kuin suoraan sisälle; taikka käytetään mietoa peräruisketta, jka valmistetaan 6 - 8 ruokalusikallisesta haaleaa vettä ja maitoa ja sekoitetaan siihen vähän siirappia tai hunajaa; niinikään voidaan lapselle antaa veitsenkärjellinen puoleen pientä teelusikkaa lapsijauhetta (pulvis magnesia cum rheo) sekoitettua siihen vähäsen siirappia. Vanhemmille lapsille annetaan, kuin ulostusaineita tarvitaan, 1 - 2 teelusikallista risiiniöljyä kerralla tarpeen mukaan. - Imettäjiä imeviä lapsia vaivaa tavallisesti umpi. Silloin on imettäjää vaadittava juomaan ahkerasti ja joll´ei se auta, täytyy sitä vaihettaa.
12. Ähky
Tämä tauti tunnetaan siitä, että lapsi tulee levottomaksi, parkuu usein ja kiihkeästi, vetää säärensä ylös vatsaan päin ja ojentaa jälleen suoraksi sekä potkii lyhyillä väliajoilla; ulostukset peräreiästä ovat sen ohessa myös viheriäiset; hengityksellä sekä usein tapahtuvilla röyhtäyksillä on hapahko haju. Tämä tauti tulee lii´an kylmästä tai sopimattomasta ravinnosta sekä vatsan kylmettymisestä. Joll´ei pi´an parannusta hankita, kohtaa sairasta hyvinkin usein puistutukset tai sydämen kouristus. Jos lapsi on ummella, käytetään heti peräruiskeeksi lämmintä maitoa, johon vanhemmille lapsille lisätään vähän öljyä, ja sisälle annetaan risiiniöljyä. Sen ohessa voidellaan vatsaa lämpimällä talilla tahi kanverttiöljyllä ja sidotaan flanellilla taikka peitetään lämpimällä voivaatteella. Levottomuuden takia annetaan 2 - 3 Prinssin tippaa tai pannaan lapsi lämpimään kylpyyn. Imettäjän pitää karttaa kaikkia happamia aineita, elää enimmäkseen lihalla ja vetelillä lihaliemillä, munilla, maidolla ja muilla sellaisilla, sekä käyttää imettäjäjauhetta muutamia teelusikallisia päivässä ja olla ahkerasti jalkeilla.
Parkuminen: Yöporu
Äidit ja imettäjät valittavat usein, että lapset parkuvat kohtuuttomasti ja herkenemättömästi ilman mitään syytä siihen huomaamatta tai voimatta niitä viihdyttää. Muutamissa lapsissa varsinkin huomataan sellaista parkumista öisin, jota vastoin ne päivällä ovat levollisia ja nukkuvat. Kun tämä kohta on tuiki kiusalloinen, on siitä tässä moniaalla sanalla mainittava.
Koetettakoon ensinnäkin tutkia syytä lapsen levottomuuteen. Jos se itkee nälkäänsä, pistää se mielellään sormen suuhunsa tahi imeskelee hänelle annetuita esineitä sekä vaikenee heti, kun hänelle annetaan ruokaa. Jos hän itkee kivistyksen takia, niin on poru läpitunkevampaa, terävämpää, lapsi viskelee silloin käsillään ja jaloillaan eikä rauhoitu nisästä tahi muusta ruo´asta. Sellaisessa tapauksessa on lapsi päästettävä kapalosta ja riisuttava ilki alastomaksi lämpimässä huoneessa, sillä välistä saa parkumisen aikaan joku lii´an lujalle sidottu nauha, neula tai muu sellainen. Jos vatsa on kuuma ja lapsi vetää säärensä rintaa kohti sekä samalla äkkiä parkaisee ollen taas kuuroittain ääneti, niin on sillä vatsanväänteet. Jos se taas parkuu pahan-elkisyydestä, tultuaan tuudituksella, kantelemisella ja hyssytyksellä pilatuksi, niin ett´ei se, vaikkapa hereillä ollen, tahdo enää maata rauhassa, vaan vaatii kantelua, rauhoittuu se tavallisesti otettua ylös vuoteelta. On hyvin pahasti, jos lapsi, kuten väliin tapahtuu, on saanut pahan tavan nukkua päivät ja maata yöt hereillä. Ainoastaan vaivoin voidaan tämä paha poistaa. Mutta edullista on viedä lapsi kauneina päivinä jälkeen puolisen ulos raittiiseen ilmaan, koska on tavallista, että pienet lapset tulevat siitä uneliaiksi, ja vieläkin edullisempaa on saunoittaa lasta iltasilla, jonka jäljestä se tavallisesti nukkuu useita tunteja, varsinkin, jos se kylvyn jäljestä asetetaan rintaan. Jos lopuksi lapsen porun yhteydessä on kuumetta tai vavahduksia, yskää, oksennuksia, j.n.e., voipi olla syytä epäillä jotain tautia ja silloin haetaan lääkärin neuvoja. Pikku lasten parkumiseen ei koskaan saa käyttää niin sanotuita tyynnyttäviä tai rauhoittavia mehuja ja tippoja. Ainoastaan kylpyä voidaan käyttää ilman lääkärinneuvoitta.
14. Nuha ja Yskä
Nuha estää lapsen nukkumasta ja imemästä sekä tulee helposti uhosta ja vilustumisesta, kun lasta on pidetty lii´an lämpimänä. Se parannetaan haalealla kylvyllä, jonka ohessa nenää voidellaan lämpimällä talilla tahi munaöljyllä. Imettäjän täytyy sill´aikaa olla nauttimatta liharuokaa. Jos nuha tulee pitkälliseksi, on lääkäriltä kysyttävä neuvoja.
Lapsen yskä tulee vilustumisesta sekä seuraa usein sammastautia ja häiriöitä vatsassa. Vilustumisesta johtunutta, köhö yskää vastaan annetaan kun ensin on käytetty ulostusaineeksi risiiniöljyä, pieniä annoksia lievittävää rintamehua: orvokkisiirapista tai hunajasta jonka ohessa lapsi pannaan iltasilla kylpyyn ja jalkoja hierotaan talilla. Jos yskän yhteydessä on epäjärjestystä vatsassa, tahmainen kieli, pahanhajuinen henki, oksennukset, y.m., käytetään oksetinainetta: oksennusjuuriviini 1/4 - 1 teelusikallista joka neljännes tunti kunnes vaikuttaa. Tätä voidaan muutaman päivän kuluttua uudistaa ja sillä välin annetaan lapselle joka päivä muutamia teelusikallisia jalominttuteetä. Yskään joka on limaa erittävä ja korisevan liman takia, jota lapsi ei ymmärrä yskiä ja sylkeä pois, on aina käytettävä oksennusainetta. Yskään, joka on tullut rohtumatautien aikana tai heti niiden jäljestä, on lääkärin hoitoa haettava.
15. Hinkuyskä
Tämä tauti tunnetaan puuskittain kohtaavasta yskästä, jolla sisäänpäin hengittäessä on omituinen vinkuna tai piipattava ääni, jonka jäljestä äkkiä seuraa useita lyhykäisiä uloshengähdyksiä, ja joka päättyy usein oksennuksella tahi kovilla kuvotuksilla.
Tauti alkaa tavallisella köhällä ynnä kuumeväreillä iltaisin. Yskä on alussa kuiva ja rämisevä, vaikein aamusilla ennen ylös nousua sekä tavallisesti vähän parempi joka toinen päivä.
Voidaan epäillä, että alkava köhä yskä ennustaa hinkuyskä, jos viimeksi mainittu tauti liikkuu kulkutautina ja jos puuskat, eroten siitä, mitä toisenlaatuisessa yskässä tavallisesti tapahtuu, yskimisestä lisääntyvät. Vatsa on tavallisesti kovalla ja virtsan erittyminen niukka. Kun tauti on kestänyt muutamia päiviä tai viikon, vähenee ja katoaa kuume, ja yskän laatu muuttuu. Se käypi nit kiihkeämmäksi, kohtaa puuskittaisin ja seuraa sitä kovalle ottava sisäänhengitys ynnä omituinen piipattava ääni tai mitä sanotaan läkähtymiseksi, jossa silmät käyvät siirottaviksi, kasvot sinisiksi ja hengitys pysähtyy, niin että lapsi peljätään tukehtuvan. Yskän kohtauksen edellä käy hätä ja tuntuu ahdistus rinnassa, niin että lapsi vähää ennen tarttuu mielellään kiinni käsillä oleviin esineisiin nojautuakseen niihin, ja jos hän makaa, nousee hän yläs jtt´ei menettäisi hengitystään. Kohtaukset kestävät 2 - 4 minuuttia, tulevat alussa 4 - 6 kertaa päivässä, sitten useammin ja päättyvät ysköksillä ja oksennuksilla, sisältäen alussa sitkeää ja vaaleahkoa limaa, jota taudin edelleen jatkuessa tulee runsaasti suurissa kellervissä kokkareissa. Kohtausten välillä on sairas terve ja palajaa takaisin leikkeihinsä. Yskän kestäessä tapahtuvain ankarain ponnistusten takia syntyy hyvinkin usien verenvuoto nenästä ja verensylky, silmät käyvät verisiksi ja joskus menee lapsi tainnoksiin. Taudin jatkuessa muuttuu hän myöskin viluiseksi, ärtyisäksi, kalpeaksi ja raukeaksi sekä laihtuu ja pöhöttyy väliin kasvoiltaan ja ympäri vyötäisiä. - Kun tauti siten on kestänyt 4 - 6 viikkoa, käy yskä vähitellen helpommaksi tukehduttamatta ja erittää ilman suurta ponnistusta runsaasti limaa, ollen silloin jälleen tavallisen köhö yskän kaltaista. Kohtaukset tulevat harvemmin ja ainoastaan öisin: voimat ja iloisuus palautuvat. Joskus, kun tauti on leväperään heitetty, tapahtuu uusinta, joka on aina itsepintaisempi, kuin ensimmäinen tauti.
Hinkuyskä leviää tarttumalla ja käy kulkutautina. Se puhkeaa ilmi mieluimmin kostealla, rankalla ilmalla kevään alussa tai syksyn loppupuolella. Oikeastaan kuuluu se lapsuuden ijälle eikä hätyytä täydellä voimalla samaa henkilöä useammin, kuin kerran elämässä. Mutta taudin liikkuessa yleisenä kulkutautina tuntevat vanhemmatkin henkilöt, joilla eon ollut hinkuyskä, rintansa jonkun verran kivustuneeksi. Tavallisimmin kestää tauti 6 - 8 viikkoa, mutta voipi ilman erityisen hyvää hoitoa pitkittää 1/2 - 1 vuottakin ja panna perustuksen vaikeille jälkitaudeille, kuten kohjulle, peräsuolen ulostumiselle, verensylylle, hengen-ahdistajalle, keuhkotaudille, kalvetukselle, vesitaudille sekä seljän vinoudelle, seurauksena noista kovista yksän kohtauksista. Se on sitä vaarallisempi, mitä nuorempi lapsi on tahi jos se tapaa hammasten puhkeamisen aikana tai samaan aikaan, kuin lapsella jo ennestään on joku muu tauti. Harvoin kuolee kukaan kohtauksen kestäessä, ja jos se tapahtuu, johtuu se halvauksesta, mutta jälkitaudit käyvät hyvinkin usein tappaviksi. Yskän kohtaus tulee useinkin mielenliikutuksesta, juoksemisesta, kiihekästä syömisestä ja kylmästä juomasta.
Hinkuyskän parannusmenettely. Tässä on muistettava, että taudilla on määrätty aikansa: 6 - 8 viikkoa, jota harvoin voidaan toivoakaan millään keinoilla saada jonkunkaan verran lyhennetyksi tai ilman vaaratta keskeytetyksi. - Taudin kulkutautina liikkuessa ovat terveet lapset estettävät seurustelemasta sairaiden lasten, kanssa. Vilustumisa on vältettävä. Kun hinkuyksä on liikkeellä, on tärkeätä panna huomiota helppoonkin köhä yskään, niin että se hyvissä ajoissa tulee käsittelyn alaiseksi. Kun hinkuyskä on itsensä ilmaissut, annetaan sairaalle lämmin kylpy, jota pikku lapsille voidaan uudistaa 1 - 2 kertaa viikossa. Se toimitetaan iltaisilla, jonka jälkeen lapsi kiireesti kuivataan villavaatteella ja pannaan vuoteellensa; yö on sen jäljestä tavallisesti levollisempi. Sitten annetaan oksetus-ainetta, johon tavallisesti käytetään oksennusjuuriviiniä (vinum ipecacuanhae), joka vaikuttaa jokseenkin varmasti ja annetaan sitä ijän mukaan teelusikallisesta jälkiruokalusikalliseen joka puoli tunti, kunnes tekee vaikutuksen, taikka oksennusjuurijauhetta ijän mukaan 12 - 40 centigrammaa yhtä usein. Oksetus-ainetta annetaan mieluimmin levollisempana päivänä ja voidaan toistaa muutamia kertoja viikossa niin kauvan, kuin kovaa liman yskintää jatkuu ja voimat ovat vankat. Kotiparanteena voidaan käyttää makeaa retikkamehua sillä tavoin, että suureen retikkaan leikataan melkoinen syvennys, joka täytetään hienoksi survotulla rintasokerilla, jonka jäljestä retikka asetetaan juomalasin päälle lämpimään paikkaan tai auringonpaisteeseen. Tuota runsaasti lasiin juoksevaa mehua annetaan lapselle teelusikoittain useita kertoja päivässä. - Yskän lähetessä, jota lapsi usein oikein aavistaa, on hänelle juotettava vettä, seltterivettä j.m.s., jonka kautta kohtaus välistä lievenee. - Pienet lapset ovat yskän kohtauksen ajaksi otettavat ylös vuoteelta, ja jos tukehdus uhkaa, on sormi pistettävä varovasti lapsen kurkkuun jotta oksennus pikemmin tapahtuisi, se kun helpottaa tuskaa. - Jos vatsa on kovalla, annetaan ulostusaineeksi vähäinen teelusikallinen tai vähän enemmän raparperipulveria taikka veitsenkärjellinen lapsipulveria siiranpin kanssa kerran tai kaksi kertaa viikossa. Samalla juodaan iltaisin 1/2 - 1 lasillista kirnupiimää, taikka annetaan öisin valkosipulimaitoa. Lievittävänä aineena voidaan myöskin väliin käyttää teelusikoittain valkosipuli- tai alteesiirappia. Jalkoja hierotaan joka päivä talilla tai sulatetulla si´an ihralla, johon on sekoitettu muutamia valkosipulin viipaleita. Taudin loppupuolella, kun limaiset yskökset alkavat vähentyä, lakataan oksetusaineiden käyttämistä ja käytetään vahvistavana aineena kiinaliu´oketta maidon se´assa tai ruokalusikallinen 3 - 4 kertaa päivässä. Niinikään on apua seuraavasta aineesta
R. Rinct. extracti. pomor. ferrat. gram 25
Dr. Sr. 10 - 20 tippaa 3 kertaa päivässä.
Jos rinta hinkuyskän lakattua on heikko, ei pidä jättää lääkärin neuvoja käyttämättä. Taudin aikana pitää ravinto olla helposti sulavaa ja ravitsevaa. Tähän sopii maito, vihannekset, lihasopat j.n.e.; mutta kaikkia rasvaisia ja raskaita ruokalajeja, kuten liikkiöitä, makkaraa ja pannukakkuja kartetaan. Sairasta on ruokittava heti yskän kohtauksen loputtua, mutta ei yskää odottaessa, sillä ruoka tulee silloin helposti pois oksennuksena. Kaikkien juomain tulee olla viileähköjä. Raitis ja kohtalaisen viileä ilma ei ole vaarallista ja voipi lapsi kuumeen loputtaa kernaasti kauniina vuodenaikana ja kauniilla ilmalla oleskella ulkona; mutta kovemmalta pakkaselta, kylmältä juomalta ja äkkinäiseltä ilman vaihdolta on sairasta tarkasti suojeltava. Vaatetuksen tulee sovittaa vuodenajan mukaan ja rinnalla sekä vatsalla käytetään koko taudin aikana flanelliliiviä tai flanellikaistaletta, jonka ohessa jalat pidetään hyvin lämpimänä.
Siihen itsepintaiseen yskään, joka hinkuyskän kulkutautina liikkuessa tapaelee vanhempia henkilöitä, käytetään vetoainetta tai Hjaernen laastaria rinnalla sekä iltaisin pieni leelusikallinen rintatippoja (vinum glycyrrhizae thebaicum).
Eräs norjalainen lääkäri Mohn on onnistunut keskeyttämään tai äkkiä parantamaan hinkuyskän seuraavalla tavalla: Aamusella kannetaan potilas ainoastaan paitaan puettuna sairashuoneesta. Tänne jätetään vaatteet, sänkyvaatteet, leikkikalut, kaikki mitä ei voida pestä, jonka jäljestä huoneessa poltetaan rikkiä 25 grammaa joka kuutiometrille ilmaa eli 450 - 2,150 grammaa, aina huoneen suuruuden mukaan. Viiden tunnin kuluttua tuuletetaan huone perinpohjin. Iltasella asetetaan sairas jälleen takaisin puhtaalle vuoteelle huoneessa, nukkuu nyt täysin puhtaassa ilmassa ja herää tavallisesti seuraavana aamuna vallan terveenä.
16. Kuristustauti, Croup.
Tämä tauti tunnetaan ajoittain kohtaavasta yskästä, jossa on omituinen, kukonpojan piipatuksen kaltainen ääni, vaikeasti heltiävän liman ryinnästä, joka uhkaa tulehduksella.
Kuristustauti on vaarallinen tauti, joka hätyyttää etupäässä 1 ja 12 ikävuoden välillä olevia lapsia, mutta harvoin sitä vanhempia. Se on omituista tulehduksen lajia henkitorven ja myöskin henkiputken haarakkeiden limakalvossa ja päättyy liman kihoilulla, jota harvoin voidaan rykiä pois, vaan sakeutuu ja muodostaa kalvon, joka peittää kurkun sisäpuolen, vaikeuttaa hengityksen ja voipi tukehduttaa lapsen. - Tauti alkaa aivan kuin tavallinen nuha tai katarri, niin ett´ei siitä useinkaan ole aavistustakaan, ennenkuin se on jo kehittynyt ja parantumaton. Tähän nuhaan yhtyy pian jommoistakin kuumetta sekä äänen sorros ja yskä. Kurkku on arka kosketukselle, jonkatähden sairaalla onkin tapana pitää päätänsä kenossa taaksepäin. Yskä kiihtyy äkkiä ja saa tuon omituisen piipattavan äänen, joka on nuoren kukon kiekunan kaltainen ja sen ohessa käy ääni omituisella tavalla sorruksiin, muutellen usein hienoimmasta diskantista karkeaksi bassoääneksi. Lapsi herää tavallisesti yöllä vaivalloiseen, piipattavaan yskään, jossa hän osoittaa kovaa tuskaa ja ojentaa kaulaansa. Tämä yskä tulee puuskittain, niin että lapsi on kuurottain parempi ja näyttää usein pitkiä tuokioita terveeltä ja iloiselta leikkiessään. Kohtaukset käyvät kuitenkin vähitellen ankarammiksi, kohtaavat usein ja uhkaavat tukehduksella. Yskä on alussa kuiva, mutta muuttuu sittemmin kosteaksi, joloin vaivoin ysköksinä lohkeaa joko sitkeää, jähmeää limaa taikka ryynimäistä, juustoista, oikeaa kalvomaista ainetta. Taudin jatkuessa käyvät käden ja jalat kylmiksi, lapsi taivuttaa päätänsä kovasti taaksepäin, ja vatsa kohoaa ja laskee tuntuvasti jokaisella hengähdyksellä; sen ohessa kuuluu korinaa aivankuin olisi jotain tarttunut kiinni kurkkuun. Yskiessä näyttäytyy myöskin kuvotusta ja oksennusta, jonka mukana välistä ulostuukin osia vastamainitusta kalvomaisesta aineesta. Joll´ei tämä kalvo heltiä yskiessä, tulee hengitys vieläkin vaikeammaksi ja korisevammaksi, ja lapsi tukehtuu usein 2:lla tai 3:lla, väistä 7:llä vuorokaudella.
Tämä tauti voi liikkua kulkutautinakin. Se on aina vaarallinen, jonkatähden lääkäri on, jos suinkin se voi tapahtua, heti paikalle kutsuttava.
Kuristustaudin parannusmenettely. Tauti on kulkutaudin alussa vaikea tunte, mutta kuitenkin on välttämätöntä käyttää parannuskeinoja aivan sen ensi alussa. Kun kuristustauti on liikkeellä, on sentähden pidettävä tarkkaa vaaria kaikesta lasten nuha- ja yksävammoista ja pidettävä varala tarpeellisia lääkkeitä: iilimatoja, oksennusjauhetta ja elohopeasalvaa sekä pari tusinaa kalomeli- (chloretum hydrargyrosum draecipitatum-) jauhetta, sisältäen 2 centrgrammaa kukin. - Puuskain ohella olevan hädän ja tuskan lievittämiseksi ja niiden lyhentämiseksi on edullisinta käyttää lämmintä käsivarsikylpyä. Heti puuskan alkaessa tai niin pi´an, kuin mahdollista, on lapsen käsiä pidettävä lämpimässä vedessä niin kauvan, kuin vaan lapsi voi sitä kestää ja siksi, kun tuskastuttava yskä helpottaa. Sisälle annetaan heti oksetus-ainetta: 1/6 - 1/4 - 1/3 - 1/2 oksennusjauhelmaa ijän mukaan ja uudistetaan tämä joka 10 - 15 minutti, kunnes aine vaikuttaa nopean ja viljavan oksennuksen. Samassa tarkoituksessa käytetään kuparivihtrilliliu´osta: R. Sulphat. cuprici centrigr, 50
Aqu. destillat. gram 50,
Syrup. Sacchari " 25,
Mr. Dr. Sr. Teelusikallinen joka kymmenes minuutti siksikuin oksennus seuraa.
Välittömästi sen jälkeen hierotaan kaulaan 1 - 2 centigrammaa harmaata salvaa ja ympärille kääritään märkiä pyyhkeitä taikka haudotaan lämpimään veteen kastetuilla pesusienillä, joita usein muutetaan ja jatketaan hautomista useita tunteja. Sen ohessa pannaan lapsi haaleaan kylpyyn ja saa hengittää sisäänsä lämpimiä höyryjä suuresta pesusienestä, joka on kastettu lämpimään, maitoon keitettyyn saunakukka- tai seljateehen. Niin kauvan, kuin vaikeat yskän kohtaukset jatkuvat ja tuo piipattava hengitys ilmaisee, ett´ei kalvo vielä ole irtaantunut, voidaan oksennusaineiden käyttämistä toistaa joka 4:jäs - 6:des tunti. Näiden aineiden ohella käytetään kalomelia 1 - 2 centrigrammaa joka toinen tunti; mutta tätä ainetta, samoinkuin iilimatojakin voidaan käyttää ainoastaan lääkärin määräyksen mukaan, joka tässä taudissa on aina paikalle kutsuttava. Jos lapsi oksentaa kalvon pois ja tulee paremmaksi, on sitä kauvan jälkeenpäin varottava vilustumiselta, koska tauti hyvin mielellään uusiutuu.
17. Keltatauti.
Tämä on pikkulapsissa hyvin tavallinen tauti, joka tulee helposti, jos lasta pestään tulisijan läheisyydessä lämpimällä vedellä ja vilustuvat siinä; mutta useimmiten ei se ole ensinkään vaarallinen ja katoaa tavallisesti muutamain päiväin kuluttua itsestään. Lasta pidetään ainoastaan lämpimänä ja kuivana, hierotaan maksan seudulle lämmintä kanverttiöljyä, pidetään joka päivä lämpimässä kylvyssä, ja jos vatsa on kovalla, annetaan joitakuita kertoja ulostusaineeksi mannasosetta tai raparperiliu´oketta. Ainoastaan jos keltatauti käypi pitkälliseksi ja jos lapsi sen ohessa laihtuu sekä jos ulostukset ovat valkeat, voidaan peljätä kovempaa tautia, joka vaatii lääkärin neuvoja.
18. Ihomadot, harjakset.
Tällä nimellä tunnetaan ne mustat pisteet ihossa, joista kynnellä voidaan puristaa juurikuin pieniä mustia matoja, jotka kumminkaan eivät ole muuta kuin kovettunutta talia ihon hikihuokosissa. Tämä estää ihon hiestystä, joka on tuiki tärkeä terveyden säilyttämiseksi. Ihomadot tulevat ihon puhtauden laiminlyönneistä ja tavataankin niitä sentähden lapsissa, jotak saavat sopimatonta ravintoa, kuten jauhoista ja rasvaista ruokaa ja joita ei kylliksi usein pestä eikä käytetä kylvyssä.
Parantaminen on siinä, että lasta käytetään joka päivä kylvyssä ja pestään, jossa niitä paikkoja ihossa, missä näitä ihomatoja näyttäytyy, hangataan vehnänliiseillä ja villaisella vaatekappaleella. Jos sitten jatketaan lapsen puhtaanapitoa, ei tauti sen koommin palaa.
19. Hivutustauti eli kuihtumus, Riisi.
Hivutustauti tunnetaan jatkuvasta yleisestä koko ruumiin laihtumisesta, niin että nahka lopuksi riippuu kurtuissa. Se alkaa huomaamatta. Lapsi tulee hiljaisemmaksi, nukkuu paljon, kadottaa ruokahalun, ei ota rintaa eikä ruokaa ja syötyäänkin oksentaa hän pian takaisin mitä on nauttinut. Tällä välin laihtuu lapsi luihin saakka ja vatsa vetäytyy sisäänpäin, niin että selkäranka tuntuu vatsan peitteiden lävitse. Kasvot näyttävät ijäkkäiltä ja ryppyisiltä, joten sairaalla on ohut terävä nenä, ulkoneva leuka ja kuiva, likainen iho. Laihtumisen jatkuessa syntyy vihdoin limainen, vesimäinen ripuli ja iltasilla kitukuume, josta lapsi kuolee. - Tämä tauti tappaa ainoastaan nuorempia lapsia syntymästä aina 10 - 12 kuukautisiin saakka ja saa useinkin alkunsa häiriöstä ruo´anliu´otuksessa ja vanhasta, kehnosta maidosta, tai tavataan sitä epäterveellisissä asunnoissa sellaisissa lapsissa, jotka eivät saa nauttua rintaa, vaan elätetään jollain sopimattomalla ruo´alla, jauhovellillä ja sellaisella. Parantamisessa on pääasia, että ravintojärjestelmä parannetaan pikku lasten hoidosta annettujen ohjeiden mukaisesti ja että vatsa lievästi ulostavalla aineella, raparperisiirapilla, puhdistetaan tuon epäterveellisen ravinnon synyttämistä kokoumista. Lapsihuoneen ilman täytyy pitää puhtaana ja lasta on usein käytettävä kylvyssä sekä hierottava siinä keveästi villaisella vaatteella koko ruumis ylt´yleensä.
Lapsissa, joita alusta on huonosti hoidettu ja siitä syystä pitemmän aikaa kärsineet ruo´ansulatusvirheitä ja niitä seuraavia tukkeumia suolikelmussa ynnä risatautia, kehittyy useinkin muutamain vuosien kuluttua tai noin 4:llä - 6:lla ikävuodella eräs toisen laatuinen hivutustauti, jota sanotaan risatautiseksi hivutustaudiksi, ja joka tunnetaan siitä, että vatsa yhä enemmän kasvaa paksuudele sekä tuntuu monesti kovalta ja mystermäiseltä, ruumiin muuten laihtuessa varsinkin käsivarsilta ja sääriltä. Kasvojen väri käy kalpeaksi tai harmahtavaksi, silmät raukeiksi ja sisäänvajonneiksi, mieli alakuloiseksi, jäykäksi, välinpitämättömäksi ja lopuksi kohtaa iltakuume ynnä yöhiki, vetinen ripuli ja sampaat, jolla ajalla kuolema vihdoinkin tekee lopun kurjuudesta. Rahvas sanoo tätä tautia riisiksi.
Risatautinen hivutustauti vaatii aikaista lääkärinhoitoa. Sitä hoidetaan jokseenkin samoinkuin vaikeaa risatautiakin tarpeenmukaiseksi sovellutulla ruokavaliolla ja sulattavilla aineilla, suolaisilla kylvyillä sekä lopuksi kitkerillä ja vahvistavilla aineilla, kuten kiinalla ja raudalla. Kotilääkkeistä tehokkaampia on kirnupiimän jokapäiväinen käyttäminen ja vatsan hierominen katajanhavuilla savutetuilla villavaatteilla.
20. Maitorupi.
Tämä on erästä ihottumaa, jota tavataan ainoastaan rintalapsissa hammasten puhkeamisen aikana. Se alkaa etenkin otsassa, ohimolla, poskilla ja leu´assa pienillä rakkuloilla, jotka täyttyvät keltaisella märällä ja muodostavat vähitellen paksuja, valtoimia, huokoisia rupia, jotka juoksevat yhteen ja näyttävät kuivaneelta maidolta. Rupien alta kihoilee nestettä, jonkakautta ne vähitellen kasvavat, niin että ne peittävät koko otsan, hiusmarron ja kasvot. Pahempia pilkkuja tätä ihottumaa näkyy usein kaulassa, rinnassa, seljässä ja välistä käsivarsissa ja säärissäkin. Ihottuma saa aikaan syyhelmää ja levottomuutta. Sen kestävyys pn epämääräinen; monissa tapauksissa katoaa se hyvinkin pian itsestään, toisissa kestää se 1/2 vuottakin, tai aina vieroittamiseen taikka hammasten puhkeamisen loppuun saakka. Se ei ole vaarallinen, vaika se näyttää siltä ja harvoin jättää se mitään arpeakaan joll´ei vaan lapsi saa pahoin raastaa itseänsä. Päin vastoin saavat ne, joilla aikaisemmassa lapsuudessa on ollut tätä ihottumaa, sittemmin useinkin hyvin kauniin ihon. Niinikään käy sellaisten lasten hammasten puhkeaminen helposti ja harvoin hätyyttää niitä pään vesitauti tai rohtumakuumeet. Mutta jos ihottumaa varomattomasti karkotetaan ämmäin voidesotkuilla, elohopearohdoilla ja muilla sellaisilla, voipi se helposti heittäytyä sisäisiin osiin ja tuottaa sokeuden, vesitaudin, hivutustauden j-n-e. - Yleensä saa tauti alkunsa lii´an voimakkaasta ja sakeasta maidosta.
Maitoruven parannusmenettely. Välistä katoaa tauti hyvinkin pi´an, jos lapsi totutetaan toisellaiseen ravintojärjestykseen, vaihdetaan imettäjää tai vaaditaan hän seuraamaan sopivaa elämän järjestystä ja juomaan paljon, niin että maito miedontuu taikka jos lapsi vieroitetaan rinnalta ja ruokitaan muulla sopivalla ravinnolla. Sisälle annetaan lapselle ulostavia aineita: raparperiliu´oketta tai lapsijauhetta /pulvis magnesiae cum rheo) sekä annetaan tät uudestaan joka 8:sas 14:sta päivä. Sen ohessa käytetään maitokeitettä orvonkukista (viola tricolor), jota valmistetaan keittämällä 17 grammaa mainituita yrttejä 250 grammassa maitoa kunnes jälellä on 160 gr. ja tällä keitteellä pestään rohtumat muutamia kertoja päivässä. Sellaiseen pesuun voidaan niinikään käyttää haaleaa maitoa tai kauralientä. Jos silmäluomet kivustuvat ja takeltuvat yhteen märällä, niin ett´ei lapsi voi niitä aamuisin avata, on märkä tarkkaan ja varovasti pehmiteltävä haalealla maidolla ja puhdistettava pois silmästä, jott´ei silmäluomet tulehtuisi. Jos taas rohtuma käytpi itsepintaiseksi ja pitkälliseksi, voidaan ruvet sivellä öljyllä tahi suolaamattomalla voilla, jonka jäljestä ne irtautuvat ja haavaiset paikat kostutetaan sitte kalkkivedellä. Joll´ei ihottuma yllämainituilla hoidolla ja ravintojärjestelmällä vähene muutamassa viikossa, vaan päin vastoin lisäytyy, taikka jos se hätyyttää nenää, silmiä tai muita jaloja osia, niin on välttämätöntä kysyä neuvoa lääkäriltä.
21. Hammaskipu; Hammasten puhkeaminen; Hammassato.
Hammasten puhkeaminen alkaa tavallisesti noin 7:llä - 10:llä kuukaudella, välistä aikaisemminkin. Lapsi kuolaa tähän aikaan tavallista enemmän ja osoitta erinomaista halua pstää suuhunsa kaikkia mitä käsiinsä saapi. Silloin on ikeniä hierottava sormin useita kertoja päivässä sekä annettava lapselle pureskeltavaksi joku kova, tylppöpäinen esine, esim. kova leivänpalanen, orvokinjuuri, kautsun kappale, j.n.e. Monesti puhkeavat hampaat huomaamatta ja haitatta; mutta usien on lapsi silloin levoton ja huonovointinen, yhtyen siihen vähäisiä kuumeenväreitä tai on hänellä ripuli, joka joskus on veren sekaistakin. Lapsen suu on punainen ja tuntuu kuumalta, ja ikenet näyttävät monesti punaisemmalta kuin tavallisesti. Toisinaan seuraa sitä myöskini vavahdukset, kouraukset ja sydämen kouristus, y.m. Tätä pahoinvointia sanotaan yhteisellä nimellä "hammaskivuksi". Ripuli tähän aikaan on hyödyksi eikä sitä ole pysähdytettävä, mutta jos se on lii´an kova ja uuvuttava, lievennetään sitä saleppivellillä ja sa´ennetuilla juomilla. Jos vatsa sitävastoin on kovalla, on sitä pehmitettävä risiiniöljyllä, lapsijauheella tai raparperiliu´oksella ja peräruiskeella. Jos ikenet ovat arat, voidellaan niitä alteesiirapilla tai hunajalla, ja joskus, jos hampaan esiin puhkeaminen tapahtuu vitkaan ja pingotus ikenissä on ankara, voipi käydä tarpeelliseksi (kuitenkin ainoastaan lääkärin neuvon mukaan) avata i´en veitsellä. Levottumuutta vastaan annetaan yökis muutamia Prinssitippoja ja iltasella käytetään silloin tällöin haaleaa kylpyä. Jos vavahduksia ja sydämen kouristuksen merkkejä näyttäytyy, kutsutaan lääkäri ja lapselle toimitetaan sillävälin peräruiskeita, kylpyä ja ulostusaineeksi raparperisiirappia. Kulmahampaat, jotka tavallisesti näkyvät noin 1 - 1 1/2-vuotiaana, tuottavat useinkin vaikeimmat tuskat.
Lapsen hampaat esiintyvät yleiseen viidessa eri jaksossa, nimittäin:
1) Aliset keskimäiset etuhampaat.................................2.
2) Yliset (kesimäiset ja sivu-) etuhampaat...................4..
3) Etumaiset poskihampaat ja aliset sivuhampaat......6.
4) Kulmahampaat.............................................................4.
5) Taemmaiset poskihampaat.........................................4.
Yhteensä...........................................................................20.
niin että lapsi on tavallisesti 2 1/4 vuoden ikäiisenä saanut kaikki maitohampaat (niin sanotut lapsihampaa), nimittäin 4 etuhammasta, 2 kulmahammasta ja 4 poskihammasta kummassakin leu´assa. Noin 7:nen ikävuoden vaiheilla rupeavat nämä hampaat vaihtumaan ja on niitä aina sen mukaan, kun ne heltiävät joka päivä hutjuteltava sekä sitten kun ovat oikein irronneet, nyhdettävät pois vinojen ja kierojen hampaiden, niin sanottujen torahampaiden estämiseksi. Langalla käy nyhtäminen helposti.
Kun lapsi on 11 - 12 vuotias, ovat kaikki maitohampaat tavallisesti vaihtuneet, ja sen jälkeen tulee 12 - 16 ikävuoden kuluessa vähitellen 8 poskihammasta, jotka eivät vaihdu, sekä 20:nen ja 25:tta vuoden välillä 4 viimeistä poskihammasta eli niin sanotut väkihampaat. Niinmuodoin on täysikasvuisella ihmisellä 32 hammasta.
22. Kouraukset ja sydämenkouristaja.
Sydämen kouristaja tai helpommassa muodossaaan: kouraukset, tunnetaan siitä., että lapsi saa ajoittain nykäyksiä koko ruumiiseen ja menee tainnuksiin. Joka kohtaus alkaa kouristuksella ja jäykkyydellä, joll´aikaa hengitys näyttää pysähtyneeltä, kasvot käyvät sinisiksi ja silmät vääntyvät; sen jäljestä seuraavat nuo varsinaiset vavahdukset, jokta näyttäytyvät käsissä ja jaloissa tai esiintyy se ainoastaan nykäyksinä kasvoissa. Vihdoin tulee hengitys raskaaksi ja korisevaksi, juurikuin halvauksessa, ilmaantuen väliin suun eteen vaahtoa, kunnes rauha lyhemmän tai pitemmän tuokion kuluttua palautuu. Mutta tavallista on, että kohtaukset uudistuvat ja päättyvät hyvinkin usein kuolemalla. - Tauti syntyy monellaisistakin syistä, mutta etenkin sopimattomasta ravinnosta ja siitä johtuvasta umpitaudista, ähkystä, haposta, maidosta, sekä vilustumisesta, hammaskivusta, sisäänkääntyneestä ihotaudista, rajuista mielenliikutuksista äidillä, kun lapsi heti jäljestä saa imeä rintaa, y.m.s.
Kourausten ja sydämenkouristajan parannusmenettely. Lapselle on heti toimitettava kouristusta asettavaa peräruisketta maidosta, saunakukkateestä, suolasta ja öljystä, sekä, jos hän osaa niellä, ulostusaineeksi risiiniöljyä ja sen jäljestä 8 - 12 prinssintippaa. Lapsi pannaan lämpimään kylpyyn, jossa hänen selkäänsä ja jäseniänsä hierotaan käsin sekä kääritään sitte lämpimiin liinasiin. Isompain lasten niskaan pannaan sen ohessa pari iilimatoa ja pohkeille sinappitaikinaa. Kohtauksen loputtua on uusistumisen ehkäisemiseksi koetettava poistaa taudin syyt, ja ovat lääkärin neuvot siinä välttämättömiä. Jos ravinto on sopimatonta, täytyy vaihtaa imettäjää tai valita ravintoaineet suhteellisemmat lapsen ikään verraten; jos lapsen vatsa on happoinen ja hänellä on ähky, annetaan ijän mukaan 2 - 8 lipeätippaa ruokalusiallisessa saunakukkateetä, tahi myöskin lapsijauhetta; jos madot vaivaavat lasta, on maitoperäruisketta ja matorohtoja käytettävä; hammaskivun vaivatessa on lasta hoidettava edellä annettujen ohjeiden mukaan.
23. Suunkouristus, trismus.
Alussa tulee lapsi levottomaksi, parkuu paljon ilman tunnettua syytä; sen ohessa saa hän ajoittain nykäyksiä alaleukaan ja kasvojen lihaksiin. Lapsi hakee ahneesti äidin rintaa, mutta työntää sen yhtä nopeasti pois omituisesti, juuikuin ä´issään kirkuen. Vatsan en vetäytynyt sisäänpäin ja ummella, virtsaa erittyy vähissä määrin ja välistä oksennuksetkin yllättävät. Vähitellen käy kouristus alaleu´assa hellittämättömäksi, jonka kautta lapsen kasvot saavat omituisesti vääntyneen nä´yn. Alaleuka pysyy liikkumattomana, vähän yläleu´asta ulkonevana; ääni on vallan muuttunut, ollen melkein rotan vikinän kaltainen; hengitys käy lyhyeksi ja menehtyväksi. Suunkouristus vuorottelee välistä kourausten ja seljän kouristuksen kanssa, jossa selkä taipuu ankarasti taaksepäin ja vatsa, joka enen on ollut sisään vetäytyneenä, pöhöttyy, mutta umpi jatkuu ja virtsa lähtee vähässä määrässä. Lopuksi saa lapsi unitaudin. Tämä onneksi harvinainen tauti tapaa etupäässä sellaisia lapsia, jotka eivät vielä ole vuottakaan täyttäneet, ja näytäiksen useimmiten ensimälisellä viikolla syntymisen jälkeen. Se tulee vilustumisesta ynnä muistakin seikoista ja kestää 7 - 9 - 11 vuorokautta, päättyen usein jatkuvaan unitaudin kestäessä kuolemalla taikka vastaisessa tapauksessa parantumisella, jossa tapahtuu yleinen taudinkäänne hikoilulla, virtsan erittymisellä ja viljavilla ulostuksilla, joll´aikaa tuntomerkit katoavat.
Suunkouristuksen parantaminen vaatii joutuisaa lääkärin paikalle kutsumista. Jos sairas voi niellä, annetaan muutamia prinssintippoja. Leu´an ja korvain seutua hierotaan kanverttiöljyllä ja haudotaan lämpimillä puuroilla. Peräruiskeeksi käytetään saunakukkateetä ja senjälkeen pannaan lapsi lämpimään kylpyyn, johon sekoitetaan lipeää tahi pari ruokalusikallista potaskaa.
24. Vettä päässä, akuuttinen aivo-vesitauti; vesikallo, hydrocephalus.
Akuuttinen aivo-vesitauti on tauti, joka kuuluu lapsuudenijälle: 2:sta 7:lle ikävuodelle, harvoin varhemmalle tai myöhemmälle. Se on eräs omituinen laji aivotulehdusta, joka päättyy veden valumisella aivojen onkaloihin, ei kuitenkaan siinä määrässä, että saumat humattavasti laajenisi. Lapsi kadottaa ensiksi iloisen luonteensa, muuttuu äreäksi ja kärtyksi, tahtoo mielellään maikailla ja hoipertelee ja kaatuilee helposti käydessään; virtsa tulee sameaksi ja poskilla, huulilla ja olkavarren sisäpuolella näyttäytyy välistä hienoa, kuivaa rohtumaa. Lapsi joko valittaa päänsärkyä tai ilmaisee pään olevan kipeä viemällä kätensä otsalle, kaivelemalla nenäänsä ja osoittaen taipumusta oksentamiseen, joka kumminkin vähenee lapsen maatessa rauhassa pää korkealla alusella, mutta lisääntyy aina liikkuessa. Harvoin on ruokahalu kokonaan kadonnut. Vatsa on aluksi kovalla, mutta jonkun ajan kuluttua muuttuvat ulostukset viheriöiksi, veteliksi ja limaisiksi; virtsa tulee niukaksi ja tummaksi. Silmät ovat arat päivänvalolle ja tavallisesti on silmäterä toisessa silmässä pienempi kuin toisessa. Lapsi on väsynyt, nukkuu levottomasti ja tahtoo mielellään itseään kantelemaan; iho on kuiva. Vähitellen muuttuu tuo levoton uni todelliseksi unitaudiksi. Jos lasta nostetaan ylös vaakasuorasta asennostaan, tulee se pian levottomaksi, ei voi pitää pystyssä päätänsä, vaan antaa sen vaipua alas ja tahtoo sitä nojata johonkin, muuttuen rauhallisemmaksi, kun hänen niin annetaan tehdä. Jos lapselle tarjotaan ruokaa, ottaa hän sitä ja nielee. Lasta kohtaa kuume ja päänsärky lisäytyy, mikä näkyy siitä, että lapsi tarttuu nyt usseammin kiinni päähäsä. Taudin jatkuessa vähentyvät oksennukset ja ripuli syntyy. Kivustunut silmä vääntyy vähän viistoon ja silmäterä suurenee entisestään, vetäytyen kiinni valossa; näkö ja kuulo heikontuvat ja lapsi tarttuu epävarmasti kiinni pienempiin esineisiin. Lopuksi vaipuu lapsi alituiseen horrostilaan ja makaa liikkumattomana seljällään enimmäkseen vinossa asennossa pää taaksepäin tyynyihin vajonneena. Virtsaa ei lähde ensinkään tai sitten ainoastaan tipottaisin; usein tulee tähän lisäksi maahisrohtuma ja nikotus sekä ajoittain kohtaavat vavahdukset käsissä ja jaloissa, ja lapsi kuolee halvaukseen tahi rampeuteen.
Tämä vaarallinen lastentauti on alussa vaikea tuntea, se kun niin helposti sekoitetaan muiden tautien, kuten matotaudin, hammaskivun, horkan eli lasten vilutaudin y.m.s. kanssa. Tarkemmin tutkittaessa eroitetaan se horkasta sen kautta, että horkka on kuten kaikki vilutaudit aikakausittain parempi ja pahempi; matotaudista siitä, että kieli samassa taudissa on valkoinen ja paksutahmainen, jossa näkyy punaisia täpliä, kun se sitä vastoin aivo-vesitaudissa on tavallisesti puhdas. Sitä paitsi tuottavat madot ripulin, mutta aivo-vesitauti seuraa aina alussa umpi ja kovat ulostukset. Joskus tappaa tauti halvauksella jo 8 - 10 tunnin kuluttuakin; enimmäkseen kestää se kuitenkin 11 - 17 vuorokautta, harvoin pitkittyy se 30 - 40 vuorokauteen ja on silloin aina tappava. Hyvin pienillä lapsilla on se vaarallisin, ne kun eivät osaa saada tajuamaan itseänsä. Taudin alussa on apu vielä mahdollinen; mutta joll´ei parannusta lääkkeitä käytettyä tapahdu 1 - 2 päivässä, täytyy parantumista epäillä, ja jos horros ynnä heikontunut näkö ja kuulo jo ovat kehittyneet, on tuskin mitään toivoa pelastuksesta.
Tauti syntyy usein synnynnäisestä taipumuksesta eritoten sellaisissa lapsissa, joilla on suuri pää, hervakka, kalpea iho ja aikaisin kypsynyt äly. Välistä joutuu useita lapsia samasta perheestä sen uhriksi. Tauti heräytyy sysäyksistä päähän, lii´an aikaisesta ponnistuksesta lukemisella, vilustumisesta, pussitaudista, tulirokosta, oopiumin ja unitippain väärinkäyttämisestä, y.m.
Akuuttisen aivo-vesitaudin parannusmenettely. Taudin heräämisen ehkäisemiseksi on pidettävä väsymätöntä huolta lasten fyysillisestä hoidosta, järjestettävä tarkasti niiden ravinto- ja elantotapa, ei annettava niiden olla ummella yli 24 tunnin eikä nauttia vaikeasti sulavaa ruokaa ja sellaista, mikä ajaa veren aivoihin, ei myöskään saa käyttää paksuja myssyjä ja turkkinahkoja pään suojana. Unijuomia, varhaisia mielenponnistuksia j.m.s. on kaikin mokomin kartettava. Josta taudin parantumista voitaisiin toivoa, täytyy ottaa hyvin tarkan vaarin yllämainituista sen ensimmäisistä ilmi puhkeamisen merkeistä ja silloin heti kysyä neuvoja lääkäriltä, jonka huomio on näihin merkkeihin kiinnitettävä, sillä tässä ei ole yhtään aikaa hukattavanan. Parantaminen on siinä, että sairaalle annetaan ulostusainetta ja käytetään mitä enemmin, sitä parempi, aina lapsen ijän mukaan, 4 - 8 iilimatoa niskassa tai korvain takapuolella. Sen jälkeen käytetään kylmiä valeluja tai kylmiä kääreitä päähän (jääpäähinettä, s.o. pieniä jääpalasia pussiin pantuna), ja jatkeaan tätä niin kauvan, kuin päänsärky ja vaikeus pitää pystyssä päätä, kestää. Sen ohessa annetaan kalomelijauhetta, pikkulapsille 2 - 5 centigrammaa, vanhemmille 6 - 10 centigrammaa joka tunti kunnes sitä seuraa 6 - 7 tarpeentekoa, niskaan pannaan Espanjan kärpäslaastari ja sinappitaikinaa pohkeille. Jos virtsaa rupeaa viljalti ulostumaan ja lapsi tulee keveämmäksi ja ripeämmäksi, onse hyvä merkki ja silloin voidaan vähitellen lakata lääkkeitä käyttämästä; mutta jos tunnusmerkit pahenevat, ruvetaan sekä ulkonaisia että sisällisiä rohtoja uudelleen käyttämään. Tätä menettelyä on kuitenkin ainoastaan viimeisessä hätätilassa käytettävä ilman lääkärin ohjeita.
Vesikallo, joka tunnetaan siitä, että pääkallo luonnottomasti kasvaa, että sen saumat laajenevat ja tuntuvat ikäänkuin avoimilta, ett´ei lapsi voi nostaa päätänsä sekä tulee hourupäiseksi ja hervottomaksi, on useimmiten synnynnäinen tauti tai syntyy pienoisissa lapsissa silloin kuin pääkallo on vielä pehmeämpi ja sen luut liikkuvia. Onneksi on tauti harvinainen. Se vaatii ehdottomasti aina aikaisia lääkärin neuvoja, vaikkapa se useimmiten onkin parantumaton tahi jättää kumminkin jälkeensä elinkautiset seuraukset, mielen vi´an, j.n.e.
25. Horkka, lasten vilutauti. Eltta.
Horkka on tavallisesti eräs lastentauti, vaikkapa kaikkeakin vilutautia voitaisiin sanoa horkaksi silloin, kuin se kohtaa ensikerran jotakin henkilöä. Ylimalkaan ei se eroakaan muusta vilutaudeista, mutta on useimmiten epäsäännöllinen ja sentakia välistä vaikeampi tuntea. Vilu näyttäiksen ainoastaan venytyksillä ja haukotuksilla, jonka ohessa sairaan kasvot ovat kalpeat, kynnet ja huulet siniset; kuume on usein pitkällinen ja hiestystä ilmestyy harvoin. Useiden ovat kohtaukset niin säännöttömät ja muiden vammain, hammasvaivain, kourausten, y.m. kanssa yhdistettynä, että taudin kuva tulee sen kautta vielä epäselvemmäksi. Ainoa varma merkki on siinä, että taudin kohtaukset tulevat jotensakin aikakausittain ja että pahoinvointi päättyy välistä hikoilulla. - Sitä hoidetaan, järjestetään ja poistetaan samoin, kuin muutakin vilutautia ja noudattaessa tarkkaa ravintojärjestystä lakkaa se monesti itsestään. Tavallisesti annetaan sairaalle ensiksi oksetusainetta, jota, jos kieli edelleenkin on tahmainen, voidaan tarpeen mukaan toistaa 2:na - 3:na vapaapäivänä. Sitte käyetään horkkasalvaa:R. Ol. lauri gram. 25.
Picis pni " 16.
Camhord " 2.
Bilis bovinae depnratae
Bulbi allii contusi, singul gram 12.
M.f. unguent. Dr. Sr. Horkkasalva
Tätä salvaa hierotaan tulen ääressä teelusikallinen kerralla vatsalle, joka sen jäljestä peitetään villaisella vaatekappaleella. Voitelua jatketaan 1 - 1 1/2 viikkoa aamuin illoin ja sill´aikaa annetaan joka toinen tai joka kolmas päivä lievästi ulostavaa ainetta, joko raparperilioketta 2 - 3 teelusikallista aamusilla taika raparperiviiniä. Joll´ei vilutauti lakkaa näitä aineita käyttäessä, annetaan kiinaliuvosta:
R. Sulphatis Chinici centigram. 60.
Agu. destillat. gram. 60.
Acid. sulphurici diluti guttas 6.
Syrupi sacchari gram 20.
Mr. Dr. Sr. Nautitaan vapaa-aikana teelusikallinen joka toinen tunti.
Jälkiparanteeksi auttaa ruokalusikallinen kitkerää teetä aamusilla. Jos horkka on jättänyt jälkeensä ajettumaa vatsaan, etenkin vasemmalla puolen (niin sanotun kuumeistukan), hierotaan tätä ajettumaa yllämainitulla horkkasalvalla kerta päivässä taikka peitetään se joksikin aikaa Hjärnen laastarilla.
Koska puoskarit varsin usein väittävät, että lapsia, joilla on alkava hivutustauti, risatauti, riisi tai joku muu vaarallinen tauti, vaivaa ainoastaan "eltta", sekä uskottelevat voivansa parantaa sen välistä itsestään enemmän tai vähemmän vi´attomilla n.s. "elttaparanteillaan", varoitamme täten vakavasti käyttämästä kaikkia sellaisia parannuksia, olletikin, kun sen kautta todellisen taudin parantamiseen korvaamaton aika useinkin tuhlataan ja tauti, joka varmasti olisi muuten voitu äkkiä ja täydellisesti lannistaa, käypi sellaisen viivyttelemisen kautta liiankin usein parantumattomaksi ja tappavaksi.
26. Risatauti.
Käsitellään muualla tässä kirjassa.
27. Riisi, rachitis.
Käsitellään muualla tässä kirjassa.
28. Seljän vääristys, Kyttyräselkä.
Tämä tauti alkaa vähitellen ja ilmaisekseen, ennenkuin mitään seljän ulkonemista voidaan huomata, painaessa lisäytyvällä säryllä vi´allisessa paikassa; välistä rampautuvat tai heikontuvat jalatkin. Ennemmin tai myöhemmin huomataan seljässä kyhmy, joka yhä enemmän ulkonee (Köyryselkä, kyttyräselkä). Vääristyminen sivuille päin tunnetaan alussa siitä, että toinen lapaluu on sojottavampi, kuin toinen. Tauti näyttäytyy useinkin heikoissa lapsissa, joita vaivaa risatauti tai riisi, mutta voipi tulla ulkonaisista syistäkin: sysäyksistä ja kaatumisista seljälleen, yksitoikkoisesta ruumiin asennosta, kuten hennoissa tytöissä, jotka kasvattioloissa yhtenään pysyvät paikallaan ompelukehyksen ääressä, sekä raskaiden riippain kantamisesta (korvojen, raskaiden vasujen, vesisankojen), kuten esim. palvelustytöissä. Että se on harvinaisempi pojissa, tulee heidän verrattain vapaammista liikkeistä ja toiminnoistaan raittiissa ilmassa.
Hoito. Kyttyrän ja tuon naisilla niin tavallisen vinouden ehkäisemiseksi, ovat kaikki sen syyt tarkasti tutkittavat, risatautia ja riisiä annettujen ohjeiden mukaan, kestävyydellä hoidettava sekä kartettava kaikkia yksimuotoisia, vinoja asennoita. Tyttöjä pidettäköön kasvattilain turmiollisten ompelukehysten parista erillään aina siksi, kuin ovat täysikasvuisia. Heikoille voidaan käyttää pesuja suolaisella vedellä, hierottaa joka päivä selkärankaa kanverttiviinala, saippualinimentillä tai suonisalvalla. Kylvyt ovat hyvin tärkeitä keinoja. Milloin jotain vääristymistä on alkanut näyttäytyä, voipi hyvin järjestetty, ajoissa käytetty voimistelua käsittävä hoito ehkäistä vamman enemmän kehittymisen. Siihen on ajoissa kysyttävä lääkärin neuvoja.
29 Lonkkatauti; ontuminen.
Tämä vaikea tauti tunnetaan toisen jalan pitentymisestä, joka tapahtuu säryllä polvessa, sekä, jonkun ajan kuluttua, saman jalan lyhentymisestä ja polvitaipeen vääristymisestä joko paiseella lonkassa tai ilman. Sen tekee tulehdus reisiluun lonkkanivelessä, jonkatähden reisiluun pää turpoaa, työntäikseen vähitellen ulos nivelkuopasta ja aiheuttaa parantumattoman ontumisen. Se syntyy eritoten lapsissa 2:sta 14:sta ikävuodella, mutta välistä myöhemminkin. Kun lapsi ilman tiettyä syytä alkaa ontua, käydä kompastellen tai ikäänkuin laahustaen toista jalkaansa, pidellä sitä usein ylhäällä, leväten toisen jalan nojassa sekä aristaa polveansa, on syytä peljätä tätä tautia. Harvoin ilmaisee lapsi kumminkaan olevan mitään särkyä lonkassa. Jos hän tunteekin tuskaa jossakin ja osaa lausua ajatuksiansa, osoittaa hän aina polveansa. Silloin on heti turvauduttava lääkäriin. On tärkeää verrata molempain jalkain pituutta. Kun lapsi asetetaan suoraksi ojennettuna seljälleen jalat vierekkäin, huomataan kehräluu olevan kipeässä jalassa alempana kuin terveessä, ja siis kipeä jalka olevan pitempi, josta voidaan tulla vieläkin varmemmaksi mittaamalla jalka nauhalla lonkkaluun kärjestä sisäpuoliseen kehräluuhun. Taudin jatkuessa muuttuu kipeä jalka jälleen lihasten ja polven kokoon supistumisen takia lyhemmäksi. Tarkastellessa lasta takaa päin, näyttää pakara kipeällä puolella alaspäin riippuvammalta ja lonkka ulospäin latteammalta ja sojottavammalta, kuin terveellä puolella.
Lonkkataudin syynä on tavallisesti risatauti. On tuiki tähdellistä, että vanhemmat pitävät tarkkaa vaaria lapsen käynnistä keksiäkseen vamman tarpeeksi aikaisin, jotta se vielä voidaan auttaa; sillä sittekuin, tauti on päässyt valtaan ja varsinkin sittenkuin kipeä jalka on tullut lyhemmäksi, on se parantumaton.
Lonkkataudin parannusmenettely. Ensi alussaan voidaan tauti tavallisesti parantaa makaamalla rauhassa sekä käyttämällä ensin iilimatoja ja sitten Espanjan kärpäslaastaria kipeällä lonkalla; sen ohessa käytetään niitä lääkkeitä ja sitä ravintojärjestystä, joita risatautiin on määrätty. Kipeää jäsentä on sopivilla siteillä pidettävä paikallaan parantamisen aikana, joka voipi kestää 1/2 - 1 vuotta. Jälkeenpäin käytetään suolaisia kylpyjä, ruumiinliikuntoa ja voimistelua.
30. Möhkäjalka.
Tämä on tavallisesti eräs synnynnäinen vika, ollen siinä, että toinen tai molemmat jalat ovat vääntyneet sivulle, niin että jalkapohja antaa sisäänpäin ja käymisen täytyy tapahtua jalan ulkosyrjällä, ja jossa tavallisesti varpaatkin ovat sisäänpäin kääntyneet. Jalkoja täytyy aikaisimmasta lapsuudesta vähitellen taivuttaa sopivalla sidoksella ulospäin ja pitää luonnollisessa asennossaan. Sitomiseen on saatava ohjeita lääkäriltä. Parantamiseen on kuitenkin operatsiooni lyhentyneiden jänteiden poikki leikkaamiseksi useimmissa tapauksissa välttämätön. Se on varsin helppo tehtävä ja jokseenkin kivuton eikä sen toimeen panossa pidä kauvan viivytellä.
31. Kohju, hernia.
Kohju tunnetaan suuremmasta tai pienemmästä tavallisesti navassa taikka jommassa kummassa nivuksessa olevasta kyhmystä, joka kohoutuu ja pingottuu lapsen yksiessä tahi parkuessa. Pikkulapsille tulee se rajusta parkumisesta tai yskimisestä, varsinkin hinkuyskästä, taikka muusta ponnistuksesta sekä napasiteen lii´an aikaisesta pois heittämisestä. Se on ajoissa ehkäistävä, se kun muuten pahentuu, jatkuu koko elinajan ja voi tulla vaaralliseksi ja tappavaksi, jos se kietoutuu. Napakohju pidentän sisällä pienellä säämyskään käärityllä, kuperalla lyijylaatalla tai korkkilevyllä, joka, asetettua lapsi sen jälleen ja työnnettyä tyrät sormin sisälle, pannaan kohjun kohdalle kupera puoli napaa vasten ja pidetään tukevasti paikallaan pitkällä kiinnelaastariliuskalla, sidosrievuilla ja napavyöllä. Tämä sidos on joka päivä uudistettava ja keskeyttämättä käytettävä useita kuukausia, kunnes aukko on ehtinyt täydellisesti kiinni. Nivuksissa olevan kohjun suhteen on lääkäriltä kysyttävä neuvoja ja ohjeita sopivan sidoksen käyttämiseen ja tyräin sisällä pysyttämiseen.
32. Peräsuolen ulkoneminen, prolapsus ani.
Tämä on eräs lapsilla hyvinkin usein tavattava vamma, joka tahahtuu helposti kroonillisen ripulin ja usine kohtaavain tarpeentekojen ohella, semminkin, jos äiti tai hoitajatat vaivojaan säästääkseen antaa lapsen istua kauvan yöastialla jääkertämässä; mutta se ei tavallisesti ole vaarallinen, kun vaan pidetään huolta että ulkoutunut osa työnnetään pian takaisin.
Tuo ulkoutunut suolen osa kostutetaan vedellä ja vinillä tai tammenkuorikeitteellä sekä painetaan parilla sormella niin, että se sunnataan enemmän ylös selkään päin, melkein pikemmin taaksepäin, kuin suoraan sisään. Lasten, joita usein vaivaa peräsuolen ulkoneminen, ei saa antaa olla ummella, ja kun he tekevät tarvettaan, tulee niiden olla sellaisessa asennossa ja istua niin korkealla, ett´ei jalat uletu lattiaan, vaan ovat riipuksissa, jonka ohessa lapsia on kiellettävä pakottamasta ulosteiden lähtöä. Tavallisesti katoaa tämä vamma aikaa myöten.
33. Veneerinen tauti
Veneeristä tautia saatetaan epäillä, kuin lapsi on kovin laiha ja kurja, ollen hänessä suuria, märän täyttämiä rakkuloita varsinkin jalkapohjissa ja kämmenissä taikka punasinerviä, haavaisia nystyröitä kyntten ympärillä, ja kun joko heti syntyessä tai moniaiden harvain viikkojen kuluessa näyttäytyy pyöreitä, kuparinvärisiä, vähän kohoutuneita täpliä etenkin otsassa, tahi pyöreitä, pehmeitä, punasinerviä kyhmyjä yli koko ruumiin, mitkä kyhmyt käyvät vitkaan märille. Veneerisen taudin olemassa olon saataa pitää varmana, kun suupieliin on ilmautunut pieniä, juurikuin haljenneita ja vähän kohonneita valkeita haavoja ja ennen kaikkea, kun suurempia pyöreitä, silavaisia, korkeareunaisia haavoja on ilmi puhjennut peräreijän ympärille ja tyttölapsissa myöskin häpyyn.
Veneerinen tauti voi pikku lapsissa olla joko synnynnäinen perintö tai on tullut tarttuman kautta ja tavallisesti imettämisellä, jolloin myrkky on tullut istutetuksi lapsen huuliin naisen haavaisista nänneistä. Pi´an syntyy haavoittumia nieluun, suulakeen ja nenään, joista juoksee verensekaista limaa tai märkää. Useimmiten sortuvat pienet lapset tähän tautiin, joll´eivät vaan tule aikaisin lääkärin hoidettaviksi, missä tapauksessa väliin tapahtuu, että ne voidaan parantaa. Hoito vaatiin aina hyvin joutuisaa lääkärin apua, samoinkuin kaikki veneeriset taudit täys´kasvuisissa henkilöissäkin.
34 - 36. Madot, Syyhelmä ja Ruvet
Näistä, samoinkuin muistakin lapsissa tavattavista taudeista katsotaan paikallaan kustakin.
GASTROLAB
|
|
