the Home Page
Historialliset tekstit: Matotauti, Helminthiasis

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Ihmisruumiissa tavataan pää-asiallisesti 3 eri lajia matoja, nimittäin sukkulamatoja, suolinkaisia ja lapamatoja, jotka herättävät kukin haittansa.
Että jollakin on matoja, tunnetaan siitä kun matoja joskus lähtee oksennusten tai ulostusten mukana, jonka ohessa myöskin seuraavat merkit näyttäytyvät: Sairaalla on vuorotellen milloin punainen, milloin kalpea kasvojen väri, siniset renkaat silmäin alla ja suuret silmäterät, syyhy nenässä, jota usein hierotaan ja kaivellaan; tiheät aivastelut ja vähäinen punotus ja turvotus nenän alaosassa ja ylähuulessa; usein päänsärky, joka alkaa heti syömään ruvettua; hänellä on äitelä, hapan maku ja pahalta haiseva henki varsinkin aamusilla; useinkin on hänen suunsa herätessä täynnä vettä, tai on sylki juossut tyynylle. Häntä vaivaa epävakainen ruokahalu, toisinaan ruokanivo, toisinaan kova nälkä ja ruokahalu etenkin haluaa hän vahvaa, jauhoista ja rasvaista ravintoa. Hän voi usein pahoin sekä vatsan tyhjänä ollessa että nautittua vissejä madolle vastenmielisiä aineita, kuten esim. piparruutia, retikoita, sipulia, sinappia, silliä, moilaisia, y.m. vatsanpohja, on jonkun verran pöhistynyt ja tuntee hän usein ikäänkuin liikuntoa tai vihlettä vatsassa, ulostus on epävakainen, välistä runsas, väliin taas on vatsa kovalla. Uni on levoton, sairasta kun vaivaa tuskalliset unet, säpsähtelyt ja hammasten kiristys. Sairas makaa mielellään suin päin vatsallaan, nousee usien unissaan istualleen, puhuu ja huutaa tai kirkasee yht´äkkiä, mutta nukkuu pian uudelleen. Useinkin kohtaa häntä äkkinäinen kuume, joka yhtä pikaisesti lakkaa; häntä vaivaa oksetukset, ripuli, kylmähiki, pyörrytykset, kouristukset y.m. ilman edelläkäypiä selviä syitä. Nämä merkit ovat tavallisesti kuunvaiheissa vaikeimmat.
Matoja tavataan enimmäkseen sellaisissa henkilöissä jotka käyttävät ravinnokseen paljon limaa muodostavia ravintoaineita: jauhoruokia, palkohedelmiä, leipää, perunoita y.m., sekä niissä, joilla on kehno vatsa ja kinostus vatsanpohjassa, etenkin risatautisissa yksilöissä, mutta varsinkin niissä, jotka juovat likaista vettä tai syövät saastaisia, raakoja kasviaineita, eivätkä yleensä noudata puhtautta.
1. Sukkulamadot
ovat pyöreitä, 15 - 30 cm pituisia ja 5 - 8 mm paksuisia, vaaleanpunaisia, melkein läpikuultavia, suurten onkimatojen kaltaisia, mutta kankeita ja kovempia kuin nämä. Ne vaivaavat enimmäkseen lapsia, mutta tavataan niitä vanhemmissakin henkilöissä, etenkin niissä, joita vaivaa epäjärjestykset suolistossa. Ne pysytteleivät parhaastaan ohutsuolissa, mutta nousevat välistä mahalaukkuun, synnyttäen vaivoja, oksetuksia ja tuskia. Useinkin saavat ne aikaan kalpean kasvojen värin, nenän syyhyn, vaikuttavat vihleitä navan ympärillä, hiukaisun ja liikunnon tunteen vatsanpohjassa, valkoisen limalla peittyneen kielen, jossa on punaisia pilkkuja, ynnä runsaan syljen ja virtsan erittymisen.
Sukkulamatojen käsittely
Jos tunnusmerkit ovat vähemmän ankarat, on vaan muutettava lapsen ravintojärjestystä, noudatettava kohtuullisuutta ja parannettua ruokajärjestystä. On kartettava jauhoista ja rasvaista ruokaa: jauhovellejä, paljoa maitoa, makeisia, perunoita; mutta käytettävä enemmän lihaa, lihanliemiä, suolaisia ruokia, vihanneksia, hapankaalia, salaatteja, piparruutia, moiliaisia y.m. Juomaksi on käytettävä ainoastaan raikasta vettä. Aamiaiseksi voipi lapselle antaa pitemmän aikaan voin sijasta siirappia leivälle. Itse parantamiseen ryhdytään tavallisesti alakuun alussa tai lopussa, mutta voipi se tapahtua milloin tahansa muulloinkin. Jos vaivat ovat hyvin kovat, etenkin jos sairasta vaivaa tuntuva vatsankipu, tuska, kylmähiki, väristykset, kuvotukset j.n.e., mitkä merkit osoittavat, että madot ovat tulleet ylös mahalaukkuun, niin ovat madot ennen kaikkia houkuteltavat alas käyttämällä peräruiskeeksi maitoa, hieromalla vatsaa kanverttiöljyllä, johon on sekotettu kynsilaukkamehua tai vähän petroleumia, sekä nauttimalla äsken mainituita madolle epämiellyttäviä ruokia, kuten moiliaisia, piparruutia, sipulia, sinappia, suolaisia ruokia, j.n.e. Sairaan nautittua pari päivää ainoastaan sellaista ravintoa, ja sitte kun maitoperäruisketta on käytetty iltaa ennen ja aamusella, jolloin parantaminen aljetaan, annetaan hänelle 3 - 4 päivänä matopulveria (pulvis amarus ferratus) ijän mukaan veitsenkärjellisestä teelusikalliseen joka aamu ja ilta sekotettuna ruskean siirapin kanssa. Neljännen tai viidennen päivän aamuna nautitaan ruokalusikallinen risiiniöljyä. Joll´ei matoja sitä nyt seuraavain ulostusten mukana lähde pois, vaan matotautin merkit kumminkin jatkuvat, saapi parannuskeinoa muutaman viikon kuluttua toistaa. Koko parantamisen kestäessä ei käytetä mitään muuta juomaa, kuin vettä.
Eräs toinen matotaudin parannuskeino on antaa lapsen nauttia yhden kynsilaukan 4 - 5 aamuna peräkkäin ja päivisin nauttia 1/2 - 1 teelusikallista madonsiemeniä (Flores cinae) siirappivoileivän päällä, taikka:
R. Ferri pulverati, Flor. Cinae singul.gram. 20 Aurantii fol.pulv. " 40.
M.f.pulv.Dr.Sr. Nautitaan teelusikallinen aamuin illoin 3 päivänä; tahi annetaan Santoninkakkuja (trochisci Santonini), ijänmukaan 2 - 4 kappaletta 2 kertaa päivässä kolmena päivänä, jonka jälkeen käytetään ulostusaineeksi risiiniöljyä ylempänä mainitulla tavalla.
Täysikasvuiset henkilöt ottavat seuraavaa matososetta:
R. Radicis Valerianae pulv. gram 4, Flor. Cinae " 8, Tuberum Jalapae pulv. " 2, Oxymellis Scillae g.s.f. electuarium.Mr. Dr. Sr. Nautitaan teelusikallinen 4 kertaa päivässä kolmena päivänä.
Matokuumeessa, s.o. kun matovaivoja seuraa kuume, aljetaan parantaminen oksennusjuuripulverilla. Jos vatsanpohjassa tunnetaan jossakin määrätyssä paikassa suurempaa särkyä, peitetään se lämpimällä kakulla, joka on valmistettu ruisjauhoista, pieniksi hakatuista koiruohoista ja rusennetusta kynsilaukasta. Kakku sivellään petroleumilla. Sisälle annetaan 3 grammaa sokerin kanssa yhteen raastettua kanverttiä ja sulatettuna 3 decilitran miedonnettua, mutta hyvää etikkaa; tätä seosta nautitaan ruokalusikallinen joka toinen tunti.

Suolinkainen luonnollisessa koossa.
2. Suolinkaiset
ovat hoikkia, 10 - 20 mm. pituisia, väriltään valkoisia, ja ovat ne tavallisen juustomadon näköisiä. Ne oleskelevat enimmäkseen peräsuolessa ja peräreiässä, tavataan niinikään parhaastaan lapsissa sekä poistuvat usein suurissa joukoissa ulostusten mukana. Ne vaikuttavat vastuksellistä syyhelmää peräreiässä ja toisinaan pyörtymyksiä ja kouristuksia. Niitä vastaan käytetään joka päivä peräruiskeeksi kvassilastukeitettä. Niinikään hyödyttävät peräruiskeet, joissa käytetään kylmää vettä (siihen lisättynä etikkaa), suolavettä, sipuli- tai sauniokukkakeitettä. Niitä toistetaan 2 - 3 kertaa päivässä, 5 - 6 päivänä peräkkäin, ja viimeisenä päivänä annetaan ulostusaineeksi Glaubersuolaa (Sulphas natricus), johon lisätään 1 - 2 teelusikallista pirunpihkatippoja.
3. Lapamato, nauhamato
on litteä ja valkoisen, 5 - 10 mm. leveän lettinauhan näköinen ja on se varustettu nivelillä, jotka muodoltaan ovat paimmiten kurkunsiementen kaltaisia. Sen yläpää hoikkenee vähitellen huipuksi, joka tekee pään, mikä on pyöreä ja suuruudelleen nuppineulan pään kokoinen. Madon pituus on vaihetteleva. Välistä voipi siitä lähteä yhdellä kerralla aina 12 - 20 metriä ilman pään kumminkaan seuraamatta. Se kasvaa ajan mittaan uudelleen. Kun madosta lähtee ulos erityisiä irtonaisia osia, sanotaan niitä kurkkumadoiksi.

Lapamato a= Madon pää, b= pää luonnollisessa koossa, c: yksi madon nivel noin 6 kertaa suurennettuna, d= madon muna voimakkaasti suurennettuna e: yksi madon kappale, jossa on 8 niveltä.
Lapamadon merkit ovat monet mutta epävarmat. Varmimmat merkit sen olemassa olosta ovat kukkumadot eli suuremmat nivelikkäät kappaleet, jotka erkanevat tarvetta tehdessä. Muuten huomataan kylmyyden tunne ja jyrästystä vatsanpohjassa, välistä kova hiukaisu ja vaiva vatsassa, yhtyen siihen useinkin iljetys ja syljeskely. Toisinaan taas on potilaalla ähky sekä epäsäännöllinen ulostus varsinkin äkkinäinen yhden tai useamman tarpeenteon pakko heti aamusella. Toisinaan voipi mato pitkiä aikoja, niinpä koko vuosiakin olla hiljaa, niin ett´ei siitä huomata vähintäkään haittaa; toisinaan on se taas hyvinkin vastuksellinen, ja etenkin kuun vaiheissa lisäytyvät vaivat saada aikaan huimausta, pyörrytystä, väristystä, kouristuksia, kaatumataudin ja muita hermovikoja.

Yhden matolijkkeen (Taenia saginata) pää ja alkunivelet voimakaasti suurennettuna.
Lapamadon karkottamiseen ryhdytään mieluummin lääkärin neuvon mukaan ja ainoastaan sitte kun suurempain tai pienempäin madon kappaleiden poistumisen kautta ollaan varmat sen olemassa olosta. Parannus aljetaan alakuulla, jolloin mato on levottomin. Sitte kun sairas on pari päivää ennen syönyt ainoastaan edellä mainituita madolle vastenluontoisia ravintoaineita sekä juonut ainoastaan vettä, nautitaan iltasella ennen parannuksen alkamista ainoastaan vähän silliä ja vesisoppaa ja, jos vatsa on kova, käytetään peräruisketta. Seuraavana aamuna nautitaan 8 grammaa hienonnettua sanajalan juurta (rhizoma filicis sekoitettuna 12 centilitraan vettä ja 2 tuntia sen jälkeen otetaan samallainen annos. Kaksi tuntia jälkeen toisen annoksen annetaan sairaalle ulostusainetta, ruokalusikallinen risiiniöljyä joka toinen tunti kunnes sitä seuraa useita ulostuksia. Ulostusten kestäessä juodaan välistä kuppi viheriää teetä. Mato tulee useinkin kerän muotoiseksi kokoon kipertyneenä. Niin pian kun siitä ainoastaan alkupää näyttäiksen, on se kierrettäv puunpuikon ympärille ja vedettävä ulos hyvin varovasti ettei se vaan katkeisi. Joll´ei matoa ensinkään esiinny, saapi parannuskeinoa uudistaa seuraavassa kuunvaiheessa, ja jotta sen vaikutus tulisi voimakkaammaksi, voipi sairas 1 - 2 viikkoa edeltäpäin juoda joka päivä einehtimättömänä useita lasillisia vettä tai nauttia joka aamu yhden halki leikellyn kynsilaukan sekä hieroa vatsaa petroleumilla. - Lapsille on puolessa annoksessa rhizoma filicispulveria tarpeeksi.
Niinikään on kranaattiomenapuun juurista saatu kuori saanut luottamusta parannusaineena lapamatoa vastaan. 60 grammaa tuoretta juuren kuorta keitetään 5 dl. vettä siksi kunnes se on puoliksi kokoon kiehunut. Tämä keite jaetaan 3 osaan ja niistä nauttii täys´ikäinen henkilö yhden osan joka tunti. - Vieläkin enemmän kiitetty on Kusso (flores kusso). Sitte kun sairas on edellä selitetyllä tavalla paranteeseen vailmistautunut, ottaa hän aamusella, nautittuaan kupin väkevää kahvia, 6 - 8 grammaa äsken hienonnettua kussoa sekotettuna lasilliseen sokerivettä, johon on sekotettu vähän konjakkia tai sitruunamehua. Puolen tunnin kuluttua otetaan yhtä suuri annos. Sairaan on pysyttävä niin hiljaa kuin mahdollista ja makaavassa asennossa. Joll´ei ulostusta esiinny neljän tunnin kuluessa viimeisestä sisäänotosta, käytetään risiiniöljyä. Kun kusso mainitulla tavalla nautittuna herättää välistä inhoa ja oksetuksen, on puolustettu sen antamista 1 gramman sisältävissä öyläteissä tahi tapleteissa. Tuo määrätty annos (16 grammaa täys´ikäiselle henkilölle) annetaan puolen tunnin kuluessa 16 tapletissa sitruunalimonaatin tai väkevän kahvin yhteydessä. - Lopuksi on viime aikoina myöskin Kamala-nimistä pulveria puolustettu lapamatoa vastaan. Sitä annetaan pulverina 8 - 12 gramman annoksissa. Mutta sekä Kussoa että Kamalaa on ainoastaan lääkärin määräyksestä käytettävä.
Muuten on lapamatoa vastaan ehdotettu lukematon määrä lääkkeitä, kuten myöskin vesi- ja vedenjuontiparanteita y.m. Uusinta ehkäistään varmimmin parannetulla ruokavaliolla ja juomalla kylmää vettä varsinkin aamusilla einehtimättä , ahkeralla liikunnalla raittiissa ilmassa sekä pesemisellä ja kylpemisellä.


GASTROLAB
|
|