the GASTROLAB Home Page

Webcam joka näyttää Vaasan Vesitornia ympäristöineen

Historialliset tekstit:
Vatsanvuoto, Verenoksennus, Haematemesis

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Tämä tauti tunnetaan oksentamalla mahalaukusta suun kautta tulevan tumman ja joko maksoittuneen tai selkeänä juoksevan, mutt´ei vaahtoisen veren tulvasta. Itse kohtauksen enteenä huomataan tavallisesti lyhyempi- tai pitempiaikainen pahoinvointi: paino ja ahdistus vatsanpohjassa ja kyljissä, kurina sydänalla, vatsankipu, inho, tuska, sydäntykytys, pyörrytys ja korvain suhina; lopuksi nousee lämmintä höyryä suuhun, ja ankarain tuskain ja kouristussymptoomein vallitessa alkaa sairas oksentaa verta. Kasvot käyvät kohtauksen kestäessä kalpeiksi, kädet ja jalat käyvät kylmiksi ja peittää niitä kylmä hiki. Kipu ja tuska lisääntyy vatsassa, ja vaipuu sairas usein tainnostilaan. Tavallisesti hellittävät nämä symptoomit jonkun verran itse oksennuksen tauvottua, mutta harvoin loppuu se ensimmäiseen kohtaukseen, ja kun uudisteruissa kohtauksissa on paljon verta lähtenyt, ilmaantuvat pian veren kuiviin juoksun merkit.

Verenoksennus saapi alkunsa pidätetyistä kuukautisista ja ehkäistystä peräpukamavuodosta, sydänalus-elinten tukkeutumisesta, rajuista mielenliikutuksista, sysäyksistä vatsan seuduille, tuikeiden myrkkyjen nauttimisesta, mahahaavoista j.n.e.

Verenoksennuksen parannusmenettely. Tässä täytyy samoin kuin veriyskässäkin koettaa ensin huojentaa itse kohtausta ja poistaa sen syyt, ja sen jälkeen estää kohtausten uudistumista ja niiden seurauksia. Sairaan on noudatettava täydellistä hiljaisuutta ekä saa tarpeellekaan nousta ylös, vaan käyttää alusastiaa. Ulkopuolinen käsittely on kohtauksen kestäessä pääasia, vatsa kun ei voi sietää voimakkaita sisällisiä lääkkeitä. Käytetään öljyn ja englanninsuolan sekaisia peräruiskeita, joita tarpeen mukaan toistetaan; niinikään käytetään haaleita jalkakylpyjä, joihin sekoitetaan tuhkaa tai sinappia ja pohkeille asetetaan sinappitaikinaa; mutta jos vaara on suuri, käytetään joko lumi- tai jääkääreitä vatsalla. Sairas ei saa juoda paljon kerrallaan. Hänelle annetaan ainoastaan kylmää juomaa: kylmää vettä, jääpillereitä, kirnupiimää, hapanta maitoheraa, sitruunamehun sekaista vettä ja lauhduttavia kauran- ja ohranryyneistä valmistettuja juomia pienissä annoksissa. Jos verenoksennus on herkenemätön mutta lievä, käytetään alunaheraa, jota valmistetaan teelusikallisesta alunaa keitettynä 260 - 310 gr. maitoa, jonka jäljestä hera siivilöidään, maustetaan sokerilla ja 1/5 teelusikallisella kaneelia sekä nautitaan ruokalusikoittain. Jos sairas vaipuu tainnoksiin, pannaan sydänalle sinappiraikinakääre ja sisälle annetaan pieniä annoksia kähäpulveria (veitsenkärjellinen).

Kädet pestään lämpimällä vedellä; jaloilla pidetään lämpimiä saviastioita. Kovempaa ja rajumpaa verenvuotoa vastaan käytetään seuraavaa:

R. Acet. plumbic. centigr 3.
Pulv. Opii " 2.
Sacchar.alb. gram 1.
M.f.pulv. Dr.tal.dos. N:r 10 Sr.
Nautitaan pulveri joka kolmas tunti.

Jos tauti sukeutuu suuttumuksesta, kieli on keltainen ja oksennukset sapensekaisia, sekoitetaan juomaan ruokalusikallinen sitruunamehua tai etikkaa. Pidättyneissä peräpukamain vuodoissa ja kuukautisissa käytetään samalla iilimatoja perässä tai nivuksissa, istuinkylpyjä, j-n-e. Jos on tullut nautituksi tuikeita myrkkyjä taikka kovin tulisia oksetusaineita, käytetään vastamyrkkyjä ja maitojuomaa, öljyjä, liemekkäitä soppia, j.n.e.

Kohtauksen loputtua täytyy sairaan noudattaa useita päiviä hiljaisuutta, ja vasta sitte kun välitön uusinta ei enää ole peljättävissä, ei kuitenkaa ennenkuin neljänkolmatta tunnin kuluttua viimeisestä kohtauksesta, annetaan hänelle lievästi vaikuttavaa ulostusainetta, mutta ei suoloja, vaan risiiniöljyä tai tamarindivettä (520 gr vettä keitetään 80 gr tamarindia), jota nautitaan teekupittaisin, tai viskunahyytelöä, taikka jos vatsa on tunnetusti kova, raparperiliuoketta, johon on lisätty 1/4 kaneelivettä, joita aineita käytetään siksi, kunnes kokkareiset tai maksoittuneen veren sekaiset ulostukset lakkaavat ja sairas tuntee huojennusta. Vasta sen jälkeen voipi hänelle suoda vahvempaa ravintoa, joka ennen ja niin kauvan kun uusinta oli peljättävissä olsii ollut vallan sopimatonta: esim munankeltaista, hyytelöitä, vasikan- ja kananlihasta keitettyä soppaa, j.n.e. Kaikkia väkijuomia, väkeviä ryytejä ja vaikeasti sulavia ruokia kartetaan mahdollisimman kauvan. Lopuksi käytetään vatsaa vahvistavana aineena karvaita ryytejä, joista valmistetaan liuoketta (ruokalusikallinen ryytejä 2 1/2 desil. vettä), jota nautitaan muutamia viikkoja teekupillinen aamuin illoin.

GASTROLAB

ISP Providers