the Home Page
Historialliset tekstit: Sappikivitauti, Cholelithiasis

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Sappikivet ovat sappirakkoon keräytyneitä kivimuodostumia, jotka toisinaan pusertaiksen sappitiehyeisiin, tukkivat ne ja estävät sapen tyhjentymisen suoliin, jonka kautta syntyy kovia vaivoja. Tämä tauti on vaikea tuntea, mutta sitä voipi epäillä kuin sairasta vaivaa usein ankara ähky, sappiähky, ja syvällä sijaitseva, pistelevä särky oikeassa kyljessä tai lähempänä sydänalustaa. Vaivat tulevat puuskittain, kuitenkin aivan säännöttömästi ja tavallisesti atriain jäljestä. Ne katoavat yhtä pikaisesti kuin tulivatkin, sekä syntyvät monta kertaa ruumiin ponnistuksista, aivastelusta, naurusta, yskästä, ratsastuksesta, kovasta kävelystä kuin myöksin mielenliikutuksista. Ennemmin tai myöhemmin valtaa sairaan enemmässä tai vähemmässä määrin keltatauti.
Sappikivitaudin parannusmenettely on sappiähkyn parantamisen kaltainen. Puuskan aikana pannaan kivistävälle paikalle 5 - 6 iilimatoa. Suonen-iskua on ainoastaan lääkärin ohjeen mukaan käytettävä. Sen ohessa käytetään lämpimiä puurokääreitä tai haudotaan sydänalustaa lämpimällä kanverttiöljyllä, johon on sekotettu villikaaliöljyä. Sairas pannaan lämpimään kylpyyn ja saapi monesti uudistettuja peräruiskeita Kamelisaunio- (Matricaria shamomille-)teestä.

Erityyppisiä sappikiviä. Kuva on julkaistu kirjassa "Atlas und Grundriss der Röntgendiagnostik in der innerer Medizin, J.F. Lehmanin kustannusyhtiö, München 1909.
Sisällisesti käytetään risiiniöljyä tai ölysosetta (katso ähky) sekä juomaksi pellaissiemenkeitettä. Kuninkaanveden sekaisia jalkakylpyjä on entisaikoina kiitetty parannuskeinona sappikivä vastaan, mutta niitä ei pidä käyttää ilman erityisesti lääkärin neuvoja kysymättä. Puuskain väliajoilla käytetään suuvettä juomaksi sekä pehmittäviä aineita, saippuapillereitä j.m.s. Joll´ei se ole ennen tapahtunut, on silloin kysyttävä kääkäriltä neuvoja.


|
|