the GASTROLAB Home Page

Webcam joka näyttää Vaasan Vesitornia ympäristöineen

Historialliset tekstit:
Ruumiin rakennus ja sen erinäisten osain toimintaa

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi - julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjaa on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, kuvitus on tosin muista lähteistä.

Ihmisruumiin muodostaa osaksi kovat osat (luut) osaksi pehmeät (liha, jänteet, suolet, aivot, hermot, sisälmykset, y.m.) ja osaksi juoksevat osat (veri, maitoneste sekä useat muut nesteet.) - Tavallisesti jaetaan ruumis päähän, vartaloon ja raajoihin. Vartaloon luetaan kaula, rintakehä ja vatsan pohja eli vatsa; - raajoihin kuuluu: yläraajat eli käsivarret ja kädet, alaraajat eli reidet, sääret ja jalat. - Ulkopuolisena ruumiin peitteenä on sitkeä ja luja päällys, nahka, jonka alla useissa ruumiinosissa on jokseenkin paksu alunen sidekutous (solukutous), nahanalussolusto ynnä siihen liittyvä rasva. Nahassa kasvaa enemmässä tai vähemmässä määrässä pieniätalirauhasia, mitkä erittävät rasvamaista ainetta; sen ohessa sisältää se lukemattoman joukon hikirauhasia ja samoin on sen pinnalla äärettömän paljon hienoja aukkoja, huokosia, joissa hikirauhasilla on ulospääsykäytävänsä ja joiden kautta nesteiden haihtuminen (hikoileminen) tapahtuu.

Luut yhteensä muodostavat telineen eli rungon, jota sanotaan luurangoksi ja on sen tehtävänä osaksi tueta niitä pehmeitä osia (lihaksia ja suonia, y.m.), jotka niihin ovat kiinnitetyt, osaksi myöskin suojella niitä pehmeitä ja juoksevia osia (sisälmyksiä, veritiehyeitä, y.m.), jotka ovat säilytettynä suurissa onteloissa, nimittäin pääonkalossa, jonka yhteydessä on selkärankanikamiin sisäpuolitse alaspäin kulkeva selkäydinkanava, rintaontelossa ja vatsaontelossa. Keskenään ovat luut osaksi sileillä pinnoilla tahi okaisilla saumoilla kiinteästi yhteen kasvaneet, osaksi yhdistää niitä rusto ja osaksi ovat ne yhteydessä toistensa kanssa täydellisillä nivelliitoksilla. Ihmisruumiissa on kaikkineen 210 eri luuta eilan hampaita, joita lapsella on 20, mutta täysikasvuisella säännön mukaan 32.

Lihakset ovat niitä välikappaleita, eli elimiä, joiden kautta ruumiin liikunnot toimitetaan. Ne ovat yhdistyneet lihassäikeistä isompiin tai pienempiin kimppuihin, joita ympäröipi hieno, n.s. sidekutous; ne sisältävät veritiehyeitä ja hermoja, ja voivat vuorotellen venyä ja kutistua kokoon. Useimmat lihakset hienonevat molemmissa päissänsä kiinteämmiksi kudoksiksi, jänteiksi, joilla ne ovat luihin kiinnitetyt.

Aivot, jotka ovat kaikkien mielihuomioiden, ajatuskyvyn (ymmärryksen), tahdon ja tietoisuuden välikappaleet eli elimet, ovat pehmeitä, ytimentapaista ainetta, joka sijaitsee pääonkalossa, jatkuen paksuna säikeenä, selkäytimenä selkäydinkanavaan. Osaksi aivoista, osaksi selkäytimestä kulkee parittain hienompia ja paksumpia säikeitä, hermot, selkä ihoon että kaikkiin muihin ruumiinosiin, jotka näiden hermojen kautta saavat toimintakyvyn, kukin omalla omituisella tavallansa. Siten saapi iho tunnon y.m., lihakset: liikuntakyvyn, silmä: näkövoiman, korva: kuulon, nenä: hajuaistin, kieli: makuaistin, j.n.e.

Sisälmykset sijaitsevat vartalon isossa ontelossa, jonka eräs lihakudos, nimeltä väliaita eli pallea jakaa poikittain kahteen osastoon: rinta- ja vatsaonkaloon. Rintaontelossa sijaitsee sydän ja keuhkot sekä ruokakurkku eli emätin ja henkitorvo ynnä rintarauhanen; vatsaontelossa: mahalaukku, suolet, mahasylkirauhanen, perna, maksa sappirakkoineen, munuaiset yhdessä virtsatiehyeen ja virtsarakon kanssa, sekä sisäpuoliset siitinelimet.

Sydämen muodostaa suuri, onteva lihas, joka riippuu melkein rintaontelon keskellä, hieman vasemmalla puolen ja on se etevin veren kiertokulun välikappale, joka ajaa verta ympäri ruumista. Se laajentuu ja supistuu vuorotellen ja työskentelee siten melkein kuin jonkinlainten pumppulaitos. Sydämen supistukset eli n.s. sydämen tykytykset tapahtuvat tavallisesti 60 - 70 kertaa minuutissa ja tuo verivirran aaltomainen liikunto valtasuonissa, valtimo, jonka jokainen sydämen tykähdys vaikuttaa, on selvästi tuntuva ja myöskin näkyvä useissa paikoin ruumiissa, esim. ohimoissa ja käsiranteissa. Lapsilla ja kuumetautisilla ovat nämä valtimon tykytykset tiheämmät, vanhoilla useinkin harvemmat, kuin äsken mainittu luku.

Keuhkot sijaitsevat rintaontelossa ja riippuvat kiinni henkitorvessa, ja sen haarat (bronkkiot) yksi kummallakin puolen sydäntä: ne ovat varsinaiset elimet hengittämistä ja siitä riippuvaa veren happeutumista varten sekä hiilihapon eroittamista varten verestä.


Ruoansulatinkanava. c= ruokakurkku, e= mahalaukku, j= ohutsuolet, l= sappirakko, n= kaksitoistatuumainen suoli, p= paksu suoli

Mahalaukku sijaitsee vatsaontelossa lähellä kylkiluiden parrasta; suolet - kaksitoistatuumainen suoli, ohutsuolet, paksu suoli ja peräsuoli - sijaitsevat sen alapuolella etummaisen pehmeän vatsaseinämän takana ja pitää niitä takaa kiinni suolipalle eli mesentterio. Vatsa ja suolet yhdessä muostavat ikäänkuin yhtenäisen torven, n.s. ruoansulatinkanavan, jonka ylimpänä olevan kanavan muodostaa, ruokakurkku ja alimmaisen aukon suun peräaukeama.

Munuaiset sijaitsevat kauvimpana vatsaontelon takaseinämällä, yksi kummallakin puolen ja lähellä selkärankaa alimmaisten epäkylkiluiden sisäpuolella. Ne puhdistavat verta useista ruumiin ravinnoksi kelpaamattomista aineista, jotka virtsana juoksevat virtsarakkoon yhtä kummastakin munuaisesta jatkuvaa hienoa putkiloa (virtsatiehyettä) myöten. Virtsarakko on alimpana vatsaontelon etupuolella, ihan lähellä häpyluun takana ja avautuu ulospäin virtsaputkena. - Siittimien tarkoituksena on suvun lisääntyminen; niitä on erittäin hyvin suojeltava, hoidettava ja pidettävä puhtaana.

Iho on tunnon etevin välikappale, mutta on sen ohessa erittäin tärkeä elin ruumiin terveydelle yleensä. Kuitenkaan ei se ole ihon ulkopuolisin kerros, n.s. orvasketto - joka on tunnoton - vaan tuo alempi kerros, n.s. verinahka, jossa tuntohermot leviävät siinä, tahi siinä olevain pienten, keilamaisten korotusten ympärillä (papillit), joita eri ruumiinosissa on joko tiheämmässä tai harvemmassa. Tuntoaisti ilmautuu siis kaikissa ruumiin ulkopuolisissa osissa, mutta herkin on tunto kuitenkin niissä paikoissa, missä useimpia tuntohermoja sijaitsee lähimpänä pintaa, kuten sormenpäissä ja kielessä. Sen ohessa on iho eli nahka ruumiin suojana ja ruumiin lämmön säilyttäjänä, ja on myöskin varsin tärkeä ruumiin nesteiden haihduttamiseneli hiestyksen välikappale. Sentähden on ihoa aina hyvin suojeltava ja hoidettava, sekä pesemällä, kylpemällä ja alusvaatteita muuttamalla pidettävä tarkka huoli sen puhtaudesta sekä ihon toiminnan että koko ruumiin siitä riippuvan terveyden säilyttämiseksi.

ISP Providers