Yleistä

Wilsonin tauti on geneettinen eli perinnöllinen tauti, jossa elimistön kupariaineenvaihdunta on häiriintynyt. Tämän seurauksena potilaalle syntyy kuparikertymiä useaan elimeen. Hoitamattomana taudin ennuste on varsin huono. Riittävän aikaisin aloitetulla hoidolla voidaan täysin ehkäistä taudin aiheuttamat oireet.

Historiikki

Amerikkalainen neurologi, Samuel Alexander Kinnier Wilson, kuvasi tämän taudin vuonna 1912 Brain-nimisessä aikakauslehdessä julkaistussa kirjoituksessa. Hänellä on ollut kunnia saada antaa nimensä taudille. Taudilla on muitakin nimiä, mm. Hepatikolentikulaarinen degeneratio (Hepar merkitsee maksa, ja sana lentikulaarinen viittaa aivojen osiin, joihin tyypillisesti syntyy kuparikertymiä). Taudin aiheuttamia oireita oli kuitenkin huomattu jo ennen tätä. Kaksi tutkijaa, Kayser ja Fleischer, huomasivat vuonna 1902 ja 1903 kuparikertymän aiheuttaman silmämuutoksen, joka tutkijoiden nimien perusteella kutsutaan Kayser-Fleischerin renkaaksi. Tautiin liittyy erään valkuaisaineen, ceruloplasmiinin, puutos. Tätä ilmiötä selvitettiin 50-luvun alkupuolella tutkijoiden Scheinbergin, Gitlinin, Bearnin ja Kunkelin toimesta.

Esiintyvyys

Wilsonin tauti on erittäin harvinainen. Moni lääkäri ei ammattiuransa aikana näe yhtään tämän taudin aiheuttamaa tapausta. Arvioidaan, että noin yhdellä ihmisellä kolmestakymmenestätuhannesta on Wilsonin tauti.

Etiologia

Tauti on geneettinen eli se periytyy. Tarkemmin sanottuna se on niin sanottu autosomaalinen resessiivisesti periytyvä tauti. Sana autosomaalinen tarkoittaa, että geneettinen vika ei sijaitse x- tai y-kromosomissa. Sana resessiivinen tarkoittaa, että potilaalla täytyy olla kaksi viallista geeniä, sekä äidin että isän puolelta saatuna, jotta tauti puhkeaisi. Jos saa viallisen geenin vain toiselta vanhemmalta, Wilsonin tautia ei tule ja mitään hoitoa ei koskaan tarvita. Mutta, jos sitten menee naimisiin henkilön kanssa, jolla on myös yksi viallinen geeni, lasten riski saada tämä tauti on 25 %.

Se, että viallinen geeni ei sijaitse x- tai y-kromosomissa tarkoittaa, että tauti on yhtä tavallinen sekä naisilla että miehillä.

Tiedetäänkö, missä viallinen geeni sijaitsee?

Tiedetään. Se on kromosomi numero 13:ssa. Geenin nimi on ATP7B.

Onko geenimuutos täsmälleen samanlainen kaikilla Wilson-potilailla?

Ei. Tunnetaan jo useita kymmeniä erilaisia yllämainitun geenin muutoksia, geenimutaatioita.

Kuinka suuri on riski, että Wilsonin tautia sairastavan lapset saavat saman taudin?

Riski on vähäinen, koska lapset todennäköisesti saavat terveen geenin toiselta vanhemmaltaan. Toisaalta, jos molemmilla vanhemmilla on Wilsonin tauti, niin kaikki lapset saavat molemmilta muuttuneen geenin eli tällöin kaikki lapset periaatteessa saavat taudin. Se että molemmilla vanhemmilla olisi Wilsonin tauti on kuitenkin äärettömän harvinaista!

Wilsonin taudin genetiikasta voidaan yhteenvedonomaisesti sanoa seuraavaa:

* Geenimuutos esiintyy noin yhdellä ihmisellä sadasta
* Potilaan lapsilla on kaikilla yksi sairas geeni
* Riski, että potilaan oireettomalla puolisolla olisi yksi sairas geeni on 1/100
* Potilaan lapsen riski saada toiselta puolisolta sairas geeni on 1/200 eli riski että potilaan lapsi saa Wilsonin taudin on 0.5%
* Matematiikasta kiinnostuneet voivat laskea, että potilaan lapsenlapsen riski saada tauti on 1/400. Potilaan sisarusten riski on paljon suurempi, 25%. Potilaan serkun riski on 1/800.

Patogeneesi

Elimistö tarvitsee pieniä määriä kuparia. Kuparia on hyvin monessa ruoka-aineessa. Useimmat ihmiset saavat enemmän kuparia ruoan kanssa kuin mitä elimistö tarvitsee. Elimistö vapautuu ylimääräisestä kuparista erittämällä sen sapen ja virtsan mukana.

Wilson tautia sairastavilta puuttuu kyky erittää kuparia maksan ja sapen kautta. Tämän seurauksena kuparia alkaa kertyä elimistöön heti syntymän jälkeen. Kestää kuitenkin pitkään ennenkuin niin paljon kuparia on kertynyt, että siitä on haittaa ja potilaalle ilmaantuu oireita.

Elimistö varastoi tämän ylimääräisen kuparin etupäässä maksassa ja aivoissa. Tauti aiheuttaa tämän takia tyypillisesti sekä maksa- että aivovaurion. Maksavaurion seurauksena potilas saattaa tulla keltaiseksi, ikteeriseksi. Aivovaurion seurauksena potilas saa neurologisia ja psykiatrisia ongelmiä. Hänelle tulee vapinaa, kävely- ja puhevaikeuksia, nielemisvaikeuksia ja psyykkisellä puolella masennusta ja aggressiivisuutta. Masennus saattaa olla vaikea.

Potilaat saavat myöskin kuparikertymän silmiin. Tämä ei vaikuta näkökykyyn, mutta kokenut silmälääkäri näkee helposti kuparikertymän aiheuttaman Kayser-Fleischerin renkaan.

Myös munuaisiin syntyy kuparikertymää ja veriarvoissa saatetaan nähdä viitteitä häiriintyneestä munuaisten toiminnasta. Varsinaisia munuaisoireita ilmenee kuitenkin vain harvoin.

Oireet

Tauti harvoin oirehtii ennen 6 vuoden ikää. Jos tauti alkaa jo lapsuudessa tai varhaisessa aikuisiässä maksaoireet yleensä dominivat. Wilsonin taudin aiheuttama maksavaurio saattaa muistuttaa mitä tahansa kroonista tai akuuttia maksatautia. Jos on nuori potilas, jolla on epäselvä maksatauti, ja suvussa on Wilsonin tautia on diagnoosi jo todennäköinen!

Wilsonin tauti on periytyvä. Potilaalla on ollut tämä tauti syntymästä lähtien. Monet lääkärit uskovat, että tällaisessa taudissa oireet alkavat hyvin hitaasti ja hiipien. Näin ei kuitenkaan tässä taudissa ole. Täysin terve lapsi saattaa hyvin äkillisesti sairastua vakavaan maksavaurioon vaatien tehohoitoa Wilsonin taudin ensimmäisenä oireena.

Jos potilas on ehtinyt korkeampaan ikään oireiston alkaessa neurologiset oireet dominoivat. Oireiden perusteella potilas monasti hakeutuu neurologin tai psykiatrin vastaanotolle. Huonontunut opiskelumenestys saattaa olla Wilsonin taudin ensimmäinen oire. Vähitellen psykiatriset ongelmat lisääntyvät ja potilaalle tulee masennus tai muita psyykkisiä häiriöitä. Vaikeat psyykkiset oireet alle 30-vuotiaalla ihmisellä voi olla aihe Wilsonin taudin poissulkemiselle.

Tyypilliset neurologiset oireet ovat vapina, liikkeiden koordinaatiohäiriöt, puhe- ja kävelyvaikeudet. Huonontunut koordinaatio vaikeuttaa sellaisia toimia, joissa tarvitaan hienomotoriikkaa, esim. kirjoittaminen, instrumentilla soittaminen, pukeutuminen jne.

Harvinaisissa tapauksissa tauti saattaa alkaa hematologisilla oireilla. Tavallisin tapahtuma on tällöin hemolyysi eli punasolujen hajoaminen, joka aiheuttaa anemiaa. Potilailla saattaa myös olla luustomuutoksia, mm. nuoressa iässä alkanut luuston kalkkikato eli osteoporoosi. Lisäksi on kuvattu sydämen toimintahäiriöitä, joiden syynä on sydänlihaksen kuparikertymä sekä hormonaalisia häiriöitä kuten sokeritauti.

Diagnostiikka

Diagnoosi ei ole kovin vaikea, jos tätä tautia vaan osataan epäillä. Tauti on kuitenkin harvinainen ja kuten mainittiin, moni lääkäri ei ole koskaan tavannut Wilsonin tautia sairastavaa potilasta. Tämän takia saatetaan pitkään etsiä muuta tavallisempaa syytä potilaan oireistoon.

Diagnoosin saamiseksi tarvitaan verinäytteitä, virtsanäytteitä, silmälääkärin tutkimusta (jotta nähdään, onko potilaalla ns. Kayser-Fleischerin rengas) ja maksan koepala (maksabiopsia).

Mikä on ceruloplasmiini?

Ceruloplasmiini on valkuaisaine, jota maksa tuottaa, ja joka sitoo ja kuljettaa veressä olevaa kuparia. Wilsonin tautia sairastavalla ceruloplasmiinimäärä on tavallista pienempi lähes jokaisella. Ceruloplasmiinin määritys on tämän takia luotettavin yksinkertainen veritesti taudi epäilyssä.

Mitä muita veriarvojen muutoksia voidaan havaita?

Veren kuparimäärä vähenee, koska kuljettajaproteiini, ceruloplasmiini, on vähentynyt. Virtsan kuparieritys nousee. Kun maksa ei eritä kuparia, elimistö yrittää päästä eroon kupariylimäärästä lisääntyneellä virtsan erityksellä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tavalliset maksa-arvot ovat koholla, maksavaurion merkkinä.

Mitä muita tutkimuksia tarvitaan?

Silmälääkäritutkimus on aiheellinen, koska silmälääkärillä on suurin kokemus silmän kuparikertymän (ns. Kayser-Fleischerin renkaan) havaitsemiseksi. Jos potilaalla on hermostollisia oireita, silmän kuparirengas on aina havaittavissa. Aivojen tietokonekuvaus ja aivojen magneettikuvaus saattavat näyttää epäspesifisiä muutoksia aivokudoksessa.

Taudin kulku

Wilsonin tauti on hoitamattomana aina fataalinen eli potilas menehtyy tautiinsa. Toisaalta, jos taudin hoito aloitetaan riittävän ajoissa täysin oireettomalla potilaalla - silloin kuin diagnoosi on tehty sukututkimuksen perusteella - niin potilas ei varmaankaan koskaan saa tästä taudista mitään oireita.

Näiden kahden äärimmäisyyden välillä on sitten iso ryhmä potilaita, joilla tauti on todettu oireiden perusteella. Näillä potilailla voidaan oireistoa lievittää hoidolla muttei kokonaan parantaa. Mahdollisen aikainen diagnoosi on tässä taudissa tärkeä!

Hoito

Tärkein lääke on nimeltään penisillamiini, tarkemmin sanottuna sen D-muoto. Tätä lääkettä käytetään myös nivelreuman hoitoon. Potilas tarvitsee ison annoksen tätä lääkettä ja haittavaikutuksia nähdään aika usein. Hoidon aikana säännöllinen lääkärinseuranta on tarpeellinen. Hoito on elinikäinen, jos sitä lopetetaan, tauti pian uusiutuu, usein muutaman kuukauden sisällä. Annos on yleensä 1 - 1.5 grammaa päivässä.

Hoitoon saattaa liittyä B6-vitamiinin puutostila. Vitamiinia annetaan sen takia yhdessä penisillamiinin kanssa.

Kuinka penisillamiini vaikuttaa?

Lääke lisää elimistön kuparieritystä ja pitkän - elinikäisen - hoidon aikana elimistö vähitellen vapautuu kupariylämäärästä.

Mitkä ovat penisillamiinin tärkeimmät haittavaikutukset?

Noin joka toinen potilas kokee haittavaikutuksia ja noin joka kymmenennellä haittavaikutukset ovat niin hankalat, ettei penisillamiinihoitoa voida läpiviedä. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat kuumereaktiot, ihoreaktiot ja eräiden veriarvojen muutokset. Makuaisti voi muuttua. Hankalin haittavaikutus on munuaisvaurio, johon liittyy valkuasen erittymistä virtsan kautta.

Olisiko potilaan syytä välttää kuparipitoista ruokaa?

Kuparia esiintyy niin monessa ruoka-aineessa, että kuparivapaa ruokavalio on mahdoton läpiviedä käytännössä. Penisillamiinihoito on niin tehokas, ettei potilaan juuri tarvitse noudattaa erityistä ruokavaliota. Voi kuitenkin olla syytä välttää erityisen kuparirikkaita ruoka-aineita, kuten maksaa, pähkinöitä, suklaata ja kuivattuja hedelmiä.

Onko penisillamiinille olemassa vaihtoehtoja?

Penisillamiinia pidetään parhaana Wilsonin taudin hoitoon käytetyistä lääkkeistä. Niissä tapauksisa, missä penisillamiinia ei voida käyttää sen aiheuttamien haittavaikutusten takia, voidaan käyttää lääkettä nimeltä trientinehydrokloriidi. Sinkillä on myös vaikutusta tässä taudissa, ei kuitenkaan niin hyvä kuin penisillamiini. Sinkki lisää kuparineritystä virtsan kautta. Sinkillä ei ole juuri haittavaikutuksia, ja jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että hoito voitasiin aloittaa penisillamiinillä ja kun potilas on täysin oireeton, voitaisiin siirtyä sinkki-hoitoon.

Kehitetäänkö tämän taudin hoitoon tarkoitettuja uusia lääkkeitä?

Ammonium tetratiomolybdaatilla tehdyt tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia.

Voiko Wilsonin taudin aiheuttama maksavaurio olla niin vaikea, että maksansiirto on aiheellinen?

Wilsonin taudin aiheuttama maksavaurio voi alkaa äkillisesti vaikeana maksatulehduksena, hepatiittina. Tämä voi olla niin vaikea, että pikainen maksansiirto on aiheellinen. Tauti ei uusiudu maksansiirron jälkeen, koska uudessa maksassa ei ole tätä geneettistä tautia, vaan uusi maksa erittää elimistöstä kuparin lähes normaalisti.

Mitkä ovat maksansiirron tulokset Wilsonin taudissa?

Äskettäin on julkaistu yhden amerikkalaisen yliopistosairaalan tulokset (Bellary S et al 1995). Noin 80 % potilaista selvisi maksansiirrosta ja tätä lukua arvoitaessa on otettava huomioon, että suuri osa näistä potilaista oli erittäin huonokuntoisia leikkaukseen mentäessä. Silloin kun maksansiirtoa voitiin tehdä rauhallisessa vaiheessa, niin 90 % potilaista selviytyi. Maksansiirron jälkeen kuparin aiheenvaihdunta normalisoitui, ei kuitenkaan ihan täydellisesti.

Sukuselvitys

Pitää! Aivan erityisesti tämä koskeen potilaan sisaruksia, joilla on noin 25% riski saada tauti. Potilaan lasten riski on paljon vähäisempi kuten yllä mainittiin, noin 0.5%. Kyseessä on kuitenkin varsin vaarallinen tauti ja vaikka riski on näin pieni, on syytä poissulkea tämän taudin mahdollisuus myös potilaan lapsilla.

Mitkä kokeet olisi tehtävä taudin poissulkemiseksi potilaan oireettomilla sukulaisilla?

Veren ceruloplasmiinin ja kuparimäärän määritys ovat helposti läpivietävissä, samoin virtsan kuparin vuorokausieritys. Tavallisten maksa-arvojen määritys (ASAT, ALAT, GammaGT ja AFOS) kuuluu asiaan. Näistä testeistä veren ceruloplasmiinin määritys on tärkein. Lisäksi tehdään silmälääritutkimus Kayser-Fleischer-renkaan poissulkemiseksi. Jos nämä tutkimukset ovat normaalit niin oireettomalla sukulaisella ei ole tätä tautia. Jos jokin näistä tutkimuksista poikkeaa normaalista, otetaan ohuella neulalla pieni koepala maksasta (maksabiopsia), mikroskooppista tutkimusta ja maksakudoken kuparimääritystä varten.

Voidaanko luottaa yhteen ainoaan tutkimuskertaan?

Aikuisten suhteen voidaan luottaa. Jos kyseessä on nuori lapsi, on syytä uusia yllämainitut tutkimukset ainakin kertaalleen lapsen ollessa noin 15-vuotias.

Lisätietoja

Voit tehdä kirjallisuushaun Medlinesta, josta voit löytää kaiken mitä tästä taudista on kirjoitettu vuodesta 1966 lähtien lääketieteellisessa kirjallisuudesta.

Jos nopeasti haluat tietää, mitä tästä taudista löytyy Internetin kotisivuilla, voit alla olevaan ruutuun kirjoittaa taudin nimen joko suomeksi (Wilsonin tauti) tai englanniksi (Wilson´s disease, englanniksi toki löytyy valtavasti enemmän tietoa), jonka jälkeen klikkaat Hae-nappulaa. Seuraavaksi näet Gastrolabin hakusivun, jossa klikkaan sopivan hakukoneen. AltaVista on paras, mutta WebCrawler ja Magellan ovat ihan hyviä. Parinkymmenen sekunnin kuluttua saat listan niistä kotisivuista, joissa on tietoa tästä taudista. Jos tässä listassa löytyy mielenkiintoiselta tuntuva kotisivu, klikkaan sinistä tekstiä, ja pääset lukemaan sitä kotisivua. Takaisin tänne pääset klikkaamalla "Back"(takaisin)-nappulaa kuvaruudun yläreunassa pari kolme kertaa.