Yleistä ohutsuolen syövästä

Ohutsuolen syöpä on todella harvinainen tauti, ja tämä onkin aika ihmeellistä, ottaen huomioon kuinka iso elin ohutsuoli todella on.

Ohutsuoli alkaa alemmassa mahaportissa. Ohutsuolen ensimmäinen osa on pohjukaissuoli. Ohutsuoli on yhteensä noin 6 metriä pitkä. Noin 90% ruoansulatuskanavan pinta-alasta on ohutsuolen alueella, ja kyseessä on monimutkainen elin, jonka vaativana tehtävänä on ravinnon pilkkominen ja imeytyminen. Vaikka pinta-alaa, mihin syöpää voisi syntyä, on runsaasti, vain pari prosentia ruoansulatuskanavan syövistä esiintyvät ohutsuolen alueella.

Voidaanko jakaa näitä kasvaimia mikroskooppisen löydöksen perusteella?

Kun puhutaan ohutsuolisyövästä tarkoitetaan yleensä vain niin sanottua adenocarcinoomaa. Ohutsuolen alueella esiintyy kuitenkin myös muita pahanlaatuisia kasvaimia. Näistä yleisimmät ovat lymfoomat (imurauhassyövät) ja leiomyosarcoomat (suolen lihaskerroksesta lähtöisin olevat ohutsuolen kasvaimet). Lisäksi on olemassa yksi hormonaalisesti aktiivinen kasvain ohutsuolen alueella, niin sanottu karsinoidi-tuumori.

Ohutsuolisyövän esiintyvyys

Suomessa noin 40 naista ja 40 miestä saa tämän taudin vuosittain. Esiintyvyys on hiukan noussut viimeisten 30 vuoden aikana. Suuri osa tästä noususta selittyy kuitenkin sillä, että iäkäs väestöryhmä on nyt lukuisampi kuin 30 vuotta sitten. Pieni osa noususta selittyy parantueella diagnostiikalla.

Kehitysmaissa tämä tauti on vielä harvinaisempi eli on lähes tuntematon. USA:ssa esiintyy noin 2000 uutta tapausta vuosittain, mikä tarkoittaa se, että USA:n ja Suomen esiintyvyysluvut ovat suurin piirtein yhtä suuret. Tauti on hiukan tavallisempi miehillä kuin naisilla.

Ylläolevissa kuvissa nähdään uusien ohutsuolisyöpätapausten määrä suomalaisilla naisilla ja miehillä vuosina 1963 - 1995. Tauti on hiukan yleistynyt, mutta osa noususta selittyy väestön kasvulla.

Ohutsuolisyöpä on selvästi iäkkäiden ihmisten tauti. Tässä kuvassa nähdään ikäjakautuma vuonna 1995 todetuissa uusissa tapauksissa suomalaisilla naisilla - eli ei yhtään tapausta alle 40-vuotiaalla.

Voi. Yleisin esiintymispaikka on kuitenkin pohjukaissuoli. Lähes puolet kasvaimista löytyy pohjukaissuolen alueelta, vaikka pohjukaissuoli on hyvin pieni osa koko ohutsuolta.

Ohutsuolisyövän syyt

Kysymys voidaan esittää päinvastaisenakin - eli mitkä ovat ne tekijät, joiden johdosta ohutsuoleen näin harvoin syntyy pahanlaatuisia kasvaimia?

Tärkeimmät tekijät ovat ilmeisesti seuraavat:
* Suolen sisällön nopea läpikulku - eli kontaktiaika ruoan ja muun suolensisällön ja limakalvon välillä jää hyvin lyhyeksi
* Syöpää aiheuttavien aineiden pitoisuus ohutsuolen sisällössä on matalampi kuin muualla ruoansulatuskanavassa. Sisältöhän on ohutsuolessa "laimennettu" ruoansulatusnesteillä, kun se taas paksunsuolen alueella tiivistyy.
* Ohutsuolen bakteerikasvu on olematon. Ohutsuoli on melko steriili alue, mahalaukun erittämä suolahappo tappaa käytännössä suuren osan ruoassa esiintyvistä bakteereista. Paksunsuolen alueella bakteeripitoisuus on päätähuimaavan korkea. Bakteerit saattavat myötävaikuttaa syöpää aiheuttavien aineiden syntyyn, ja kun ohutsuolen alueella ei ole bakteereja, syöpä syntyy harvoin.

Ohutsuolisyövän riskitekijät

Crohnin tauti aiheuttaa kroonista tulehdusta ohutsuolen alueella, ja tähän liittyy kohonnut syövän riski. Celiakiaan, varsinkin jos se on hoitamatta, liittyy kohonnut riski. Lisäksi on olemassa pari tautia, joissa esiintyy polyyppeja ohutsuolen alueella, ja näihin liittyy pahanlaatuisen kehityksen riski.

Kuinka suuri on riski saada ohutsuolen syöpä jos on Crohnin tauti?

Riski on todella pieni. Riski on olemassa vasta pitkään sairastetun Crohnin taudin jälkeen. Erityisesti riski kohoaa, jos jonkun leikkauksen yhteydessä on jouduttu kytkemään joku suolen mutka pois normaalista suolenkulusta. Käytännössä riski on kuitenkin äärimmäisen pieni, eikä ohutsuolen syöpää Crohnin tautia sairastavalla ole todettu kertaakaan ainakaan 20 vuoteen Vaasan Keskussairaalassa.

Lähes puolet ohutsuolen syövistä esiintyy pohjukaissuolen alueella, mutta täälläkin pahanlaatuiset kasvaimet ovat harvinaisia. Tässä kuvassa näkyy pohjukaissuolen alkuosassa, bulbuksessa, sijaitseva pahanlaatuinen kasvain.

Hoitamattomaan keliakiaan liittyy kohonnut pahanlaatuisten tautien riski. Tutkija Holmesin tekemien tutkimusten mukaan tämä riski vähenee nopeasti potilaan siirryttyä gluteenittomaan ruokavalioon, ja on muutaman vuoden kuluttua yhtä pieni kuin normaaliväestöllä. Tavallisin syöpätauti, joka keliakiaa sairastavalle voi tulla, on lymfooma, eli imurauhassyöpä, mutta tiedetään, että myös tavallisen ohutsuolen syövän riski on kohonnut.

Mitkä polyyppitaudit voivat aiheuttaa ohutsuolen syöpää?

Käytännössä tärkein on familiaarinen colon-polypoosi, eli perinnöllinen paksunsuoolen polypoositauti. Näillä potilailla on satoja - jopa tuhat - pientä polyyppiä (niin sanottu adenomeja) paksusuolen alueella, ja paksunsuolen syövän vaara on 100%-inen. Käytännössä ei jäädä odottamaan mahdollisen syövän syntyä, vaan paksusuoli poistetaan leikkauksella ennen 25 vuoden ikää, näin poistaen paksunsuolen syövän vaaraa.

Näillä potilailla voi kuitenkin esiintyä polyyppeja myös ohutsuolen alueella, useimmiten pohjukaisssuolessa yleensä papilla Vaterin läheisyydessä (papilla Vater on se paikka, missä sappi- ja haimatiehyt aukeavat suoleen). Nämäkin polyypit voivat malignisoitua, eli tulla pahanlaatuisiksi.

Toinen harvinaisempi polyyppitauti, johon saattaa liittyä ohutsuolen syövän riski on Peutz-Jegherin oireiyhtymä.

Useimmat ohutsuolen syövistä lähtevät alkuun pitkään hyvänlaatuisina pysyvistä polyypeistä. Tässä kuvassa nähdään hyvänlaatuinen adenoma, jossa kuitenkin yhdessä kohdassa löytyi alkavaa pahanlaatuista kasvua.

Ohutsuolisyövän oireet

Näillä kasvaimilla ei ole mitään tyyppioireita. Useimmiten ne ovat oireettomia, kunnes kasvain kasvaa niin isoksi, että se aiheuttaa suoleen kulkuestettä. Tällöin potilaalle tulee useimmiten kipua, joka tavallisimmin pahenee syönnin jälkeen. Siihen liittyy useimmiten pahoinvointia ja oksentelua. Kasvain saattaa tukkia suolta lähes kokonaan, jolloin syntyy ileustilanne, joka vaatii sairaalahoitoa ja ravinnon antamista suonensisäisesti.

Lähes täydellinen suolen tukkeutuminen onkin sitten yleensä se oire, joka johtaa tarkempiin tutkimuksiin ja oikeaan diagnoosiin - ja hoitoon, koska suolen tukkeutuminen vaatii sen jatkuessa kirurgista hoitoa.

Joskus pääoire voi olla jatkuva ruoansulatutuskanavan verenvuoto. Tämä on kuitenkin tavallisempi oire muissa ohutsuolen kasvaimissa kuin tavallisessa syövässä. Ihosyövän eli melanooman etäispesäke ohutsuolessa aiheuttaa usein anemisoivaa vuotoa.

Diagnoosi

Ohutsuolen varjoainekuvaus on tärkein tutkimus. Usein käy niin, että kuvauksen perusteella voidaan epäillä, että ohutsuolen alueella on kulkueste, muttei voida vetää varmoja johtopäätöksiä kulkuesteen luonteesta. Se selviää vasta leikkauksen yhteydessä.

Vaikka itse ohutsuolen kasvain voi olla vaikea nähdä röntgenkuvauksissa, kuvissa saattaa nähdä epäsuoria viitteitä kasvaimesta ja sen aiheuttamasta suolitukoksesta. Ylemmässä (tai vasemmanpuoleisessa) kuvassa nähdään vaakasuoria nestepintoja ohutsuolessa - tyypillinen löydös suolitukoksessa. Alemmassa kuvassa nähdään laajentuneet ohutsuolenmutkat (D) ja varjoaineen jääminen mahalaukkuun (S). Potilaalla oli ohutsuolen loppuosan pahanlaatuinen kasvain, ns adenocarcinoma.

Hoito

Leikkaus on ensisijainen hoito, ja usein välttämätön vaikka tauti olisi levinnyt imusolmukkeisiin tai maksaan, koska ravinnon kulkua suolessa on pakko turvata, jos suinkin mahdollista. Jos tauti on levinnyt, voidaan hoitoa jatkaa solumyrkky- tai sädehoidolla, tulokset ovat kuitenkin aika vaatimattomat.

Ennuste

Kuten yllä todettiin, kasvain on diagnoosihetkellä jo usein levinnyt, eikä sitä näin ollen voida poistaa kokonaan kirurgisesti. Pääosa potilaista on hyvin iäkkäitä. Ennuste on kokonaisuudessan näin ollen aika huono. Kun puhutaan syövästä, käytetään viisivuotiselonjääminen mittana siitä, kuinka suuri osa potilasta voidaan kokonaan parantaa syöpätaudista. Ohutsuolen syövän suhteen viisivuotiselonjääminen on noin kolmasosa, eli joka kolmas selviää taudista. Tämä on hiukan parempi kuin eloonjääminen mahasyövän jälkeen, ja hiukan huonompi kuin vastaava luku paksunsuolen syövän suhteen.